Hierontaa, tassuvahaa ja kontorollinäyte

Hitusen pitkäksi venyneen tauon jälkeen Rudi pääsi hierojalle. Tai tarkemmin fasciahoitoon. Näin pitkän tauon jälkeen arvasinkin olevan jumissa. Varmasti siihen vaikutti myös eturauhasen vaivaaminen. Eniten jumia löytyi vasemman puolen takajalasta sekä kyljestä. Muuten saatiin jumit aukeamaan, mutta kylki ei meinannut aueta millään. Kolmesti tarvitsi käydä kahden viikon välein, jotta kylki aukesi lopulta kyynärästä. Nyt kokeillaan kuukauden taukoa, joka on ollut aiemmin oikein sopiva. 

Nappasin hierojalta mukaan purkin Love Paws tassuvahaa (16.90€), jota ei olla koskaan kokeiltu. Bongasin häneltä niitä saavan ja sen sopivan mm.  furunkuloosin hoitoon. Halusin testata Rudin jo lähes parantuneen tassun lisäksi myös muihinkin tassuihin, kun Rudilla on myös niin kuivat anturat eikä ne mitä itse olen kokeillut ole tehonneet siihen. Tosin on käynyt melkein niin, että olen muistanut laittaa itselleni useammin kuin Rudille. Itselleni toiminut superkuiviin käsiin, kun tällä hetkellä teen sellaista työtä missä kuivuu kädet helposti. Ei, en ole saanut tuotetta ilmaiseksi eikä olisi tarvinnut mainostaa, mutta hyväksi havaittuja tuotteita haluan vinkata täällä!

Kävin viemässä muutama viikko takaperin Rudin kontrollipissanäytteen lääkäriin ennen töihin lähtöä, jotta olisi pieni mahdollisuus saada tulokset samana päivänä. Sain luvan soitella puolenpäivän jälkeen, joten ainoalla tauolla yhden jälkeen soittelin, mutta lääkäri ei ollut ehtinyt vielä kirjata koneelle. Töiden jälkeen käsi täristen soitin uudelleen ja hoitajan kysyessä lääkäriltä mulle vastausta, oli se pisin minuutti hetkeen. Puhelimen toisessa päässä kerrottiin hyvät uutiset eli kiteet olivat sulaneet eikä enää lääkeruokaa tarvita. Varmistelin kuitenkin tarvitseeko vielä viedä näytettä, kun muistelin siitä olleen puhe ensimmäisellä kerralla, mutta sanottiin ettei tarvitse tuoda ellei tule oireita. Huippua! 

Pyörähtämässä rally-tokon ratatreeneissä

Valvovan silmän alla on tullut oltua hyvin vähän sen jälkeen, kun kausi tehoryhmässä loppui. Silloin olisin saanut jatkaa tehoryhmässä, mutta jäimme tauolle enkä tauon jälkeen ole jotenkin vain kyennyt lähteä valvovan silmän alle. Onneksi tänä vuonna ollaan löydetty vihdoin se oikea fiilis harrastamiseen. 

Reilu kuukasi sitten oli ensimmäinen kerta sitten tammikuun valvovan silmän alla. Rudi oli jopa odotettua enemmän haukkuherkkä, joskin johtui ottaessaan kierroksia hirveästi kivoista liikkeistä tai hitusen huonosti ohjattuani. Myönnän ehkä vähän jännittäneeni miten pitkäksi meidän ikuinen treenilista kasvaa sekä jännitettyäni paria kylttiä jo ennalta. Etenkin jälkimmäinen näkyi Rudissa samantien turhautumisena, jolloin ei tee tehtävää puhtaasti ja/tai alkaa haukkumaan, sillä itse menen kipsiin lähestyessä kylttiä enkä osaa ohjata koiraa oikein. Tämä toki on väärin koiraa kohtaa ja olenkin siitä yrittänyt päästä eroon. Ainoa keino näyttäisi olevan käydä säännöllisesti valvovan silmän alla joko kisoissa tai treeneissä, sillä viimeisen kuukauden aikana tuo on jo taas vähän helpottanut.

Myös liian pitkä treenitauko nostattaa Rudin virettä turhankin suureksi, jolloin tuo hurja haukkuminen näkyy sen lempiliikkeissä eli mm. pyörähdykset, puolenvaihto edessä, hypyllä, putkessa ja merkillä sekä radalla eteneminen juoksussa, etenkin kyltillä istumisesta juosten. Loppuvuotta helpottaa se, että treenejä on meille luvassa melkoisesti sekä saatiin käyttöön myös omatoimitreenioikeus niin päästään treenailemaan itsekseen. Vinkiksi saatiin, että teetän yhtä liikettä monta kertaa esim. pyörähdystä, jonka jälkeen käsken esim. maahan ja totellessaan sitä saa palkan siitä. Toinen mitä ollaan tehty nyt lähiaikoina on se, että mikäli Rudi alkaa haukkumaan keskenkaiken pyydän "käy siihen" -käskyllä maahan rauhoittumaan hetkeksi tai lähdetään kokonaan pois radalta ja palataan hetken päästä uudelleen. Lisäksi Rudi ei enää pääse kentälle mikäli ääntelyä kuuluu vaan palaamme takaisin niin kauan kunnes saadaan hiljainen sisääntulo.

 

Sain napattua myös yksittäisen tunnin Koirakoutsin valkkuryhmästä, jossa oli myös aiheena ratatreenit. Siellä oli hurjasti puolenvaihtoja, käännöksiä ja eteentuloja. Alkuradasta Rudi äänteli jonkin verran ja eteentulossa heitti takapuolensa hitusen vinoon, mutta hitusen ennen puoltaväliä hiljeni. Hirveä haukkuhepuli alkoi kolmanneksi viimeisellä kyltillä (istumisesta juosten) jatkuen aina pujottelun läpi niin ettei kyennyt menemään viimeistä tötsää oikealta puolelta. Vaihdettiin vauhti juoksusta hitaaseen, jolloin ääntely loppui siihen. Hitusen kuumotti mennä kuuntelemaan palaute, sillä omaan silmään Rudi ei mennyt niin hienosti kuin osaisi. Palautetta saatiin siitä miten hienosti Rudi osaa tehdä tehtävät (etenkin käännökset), mutta ääntely olisi hyvä saada pois, etenkin tuon haukkuhepulin kanssa kun ei pysty keskittymään. Toki jatkuvasta haukkumisesta tulisi pisteenmenetyksiäkin. 

Tämän jälkeen saatiin vielä loppuaika mennä kohtaa, joka jäi vaivaamaan. Lähdettiin tekemään istumisesta juoksemista ja siitä pujottelua niin, että ensin mentiin vain pujottelu, sitten istumisen kautta normaalissa vauhdissa pujottelua ja sitten testastin miten sujuisi juoksemalla. Kerran onnistuttiin, joten jätin siihen. Seuraavaksi siirryttiin tekemään eteentuloa, jossa oli meille uusi juttu, koroke. Rudi tarjosi samantien siihen "etu" -temppua eli etutassut korokkeen päälle. Nopeasti kuitenkin tajusi idean ja lähestulkoon lähti varastamaan sinne menoa. Kerran saatiin kouluttajakin nauramaan, kun kaveri lähti eteentuloon niin lennokkaasti että istahtaessaan tipahti toiselta puolelta alas. Oli kyllä huippu tunti!

Tokokurssin viimeiset kerrat

Neljäs tunti - Jäävät ja seuruu

Näyttäessä jääviä Rudi teki ne oikein hienosti, lukuunottamatta keskeneräistä tokoseuruuta. Ei epäilystäkään siitä, että sekoittaisi liikkeet tai olisi epävarma. Tosin maahanmeno saisi olla hitusen nopeampi sekä pari ylimääräistä askelta seisomaan pysähtyessään voisi jättää pois. Siksi keskityttiin loppuaika vain seuraamiseen. Kouluttaja kyseli miten ollaan treenattu nyt ekan kerran jälkeen seuruuta, johon myönsin tehneeni oikeastaan eniten vain kontaktin  vahvistamista sivulla. Lähdettiin siitä liikkeelle, jossa Rudi näytti parastaan. Tokoseuruuseen liitettiin uusi sana, joka on sama kuin vihje kun haluan kontaktin. Myöhemmin aloin miettimään voinko käyttää sitä sanaa sittenkään, kun olen käyttänyt ja varmaan vahingossa tulen käyttämään sitä myöhemmin tilanteessa kuin tilanteessa siihen, että Rudi vain katsoo eikä seuraa. Onneksi en käyttänyt sitä kuin kerran, joten ehdin ennen seuraavan kurssin alkua pohtia tätä. Rallyssa kun on eri sana seuruulle. Otettiin tosiaan lyhyttä seuruuta, askelmäärältään muistaakseni 1-2-1-3-2 ja pysähdys aina perusasentoon. Kolmen askeleen kohdalla Rudi edisti hitusen, jonka vuoksi joutui vähän peruuttamaan (kyllä, peruutti) takaisin sivulle, mutta jäi vähän vinoon. Harvemmin on nykyisin jäänyt enää vinoon. Otettiin tämän jälkeen vielä 1-1-2-1 pätkä ja lopetettiin siihen, kun onnistui.

Viides tunti - Liikkeiden välit, luoksarin pysäytykset

Miettiessäni aihetta viimeiselle tunnille, tajusin ettei olla koskaan treenattu vain liikkeiden välejä ja kehäänmenoa. Muita aiheita en edes miettinyt, kun ajattelin tuossa olevan treenattavaa ihan tarpeeksi. Kehään mennessä Rudi on mennyt sellaiseen tilaan, jossa se on hyvin epävarma ja hidas, kuin olisi jo luovuttanut liikkeen suhteen. Samanlainen se oli joskus myös rallykisoissa, mutta siellä on nykyisin samanlainen iloinen hepuli kuin muuallakin. Tokossa oletan johtuvan siitä ettei olla hirveästi tehty kisanomaista treeniä, ainakaan liikkurin kera eikä olla treenattu liikkeiden välejä ja kehäänmenoa. 

Tässä treenissä Rudi oli ihan oma iloinen itsensä, joskin aluksi oli ihmeissään kun "liikkuri" totesi "seuraava liike alkaa tästä - käsky - kiitos" ja siitä seurasi bileet. Eikä tarvinnut kuin istua ja pitää kontaktia. Hassua! Kehoitti vain (sosiaalisesti) palkkamaan eri kohdissa (paikannäytön jälkeen, "käsky" ja "kiitos" jälkeen sekä siirtymisissä). Tuo vain muistutuksena itselleni, kun kuitenkin muutaman viikon päästä pohdin, että missä eri kohdissa, haha. Mä kun oikeasti unohdan kaiken ihan hirveän helposti. 

Kun aikaa jäi vielä tovi tämän jälkeen katsottiin vähän vielä seuruuta sekä luoksarin pysäytystä. Vähän sitä ollaan otettu, ongelmana oli ennakointi tai valuminen. Tietenkään ei voi odottaa sillä treenimäärällä täydellistä suoritusta, mutta nappasin kuitenkin vinkit talteen. Kouluttaja totesi, että jotkut koirat oppivat ennakoimaan nopeammin kuin toiset eikä siihen ole muuta vinkkiä kuin ottaa suoria luoksareita. Siinä missä yksi tarvitsee yhden kerran kymmenestä niin toisen kanssa tarvitsee ottaa kahden pysäytyksen jälkeen kolme suoraa. Määrä riippuu täysin koirasta ja oman tarve täytyy vain oppia. Valumisen suhteen kokeiltiin sitä, että kävelen Rudin edellä pyytäen pysähtymään. Mikäli haluaa käyttää käsiapua niin käyttää nopeaa käsimerkkiä vasta käskyn jälkeen. 

Se olikin tämän kurssin viimeinen kerta. Hitusen ehdin harmitella maanantaina ettei ole talveksi ryhmäpaikkaa tai tiedossa edes kurssimuotoista koulutusta. Nimittäin erityisesti tokossa koen hyväksi vielä, että joku katselee meidän menoa ulkopuolisen silmin. Kunnes myöhemmin tällä viikolla kävikin tuuri ja päästiin viiden kerran ALO-luokkaan tähtäävien kurssille sekä kokeenomaiseen treeniin.

Vähän kuin tokon irtotunneilla.

Sain napattua vihdoin kaksi tuntia tokotunneille Koirakoutsille. Pitkään olen halunnut päästä edes tuollain yksittäisille tunneille. Hitusen kyllä jännitti mennä niin keskeneräisen koiran kanssa, vaikka oppimaanhan sinne mennäänkin.



17.9. sattui olemaan merkin kierto, jonka olin aiemmin valinnut tokokurssin tunnille. Liike oli meille tuttu, joten saatiin tehtäväksi tunnin aikana saada koira kiertämään tötsä niin, että koira on mua vastapäätä ja merkki keskellä. Mun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen. Sillä saadaan koiran tehtäväksi etsiä merkillä ohjaaja eikä varsinaisesti kiertää merkkiä. Lähdin testaamaan ja Rudi ymmärsi tehtävän idean nopeasti. Ei päästy kuitenkaan kuin puoleen väliin tavoitetta, kun alkoi haukku ja lopputunti keskityttiin vain haukuttomaan kiertoon. Mikäli koira haukkui kierrossa otettiin se hihnaan ja käveltiin rauhallisella fiiliksellä merkin ohitse. Aina kun koira oli rauhassa ja piti kontaktin muhun se sai namin. Koiran ollessa valmis sai se tehdä taas hiljaa kiertoa. Alkuun palkkasana tuli samantien koiran noustua ylös, vaikka palkka itsessään tuli vasta mun luokse tullessaan. 

Toinen mitä tehtiin viimeinen vartti oli palkkasanojen erottelua. Mulla "jes" on nami ja "vau" lelu. Myönnän käyttäneeni aiemmin vahingossa myös lelulle usein "jes" -sanaa.  Tehtävänä oli nenäkosketuksen kautta vuorotellen sanoa "jes" ja "vau", antaen sen mukaisen palkan. Rudi ei lähtenyt "vau" -sanalla ollenkaan lelulle ellen auttanut sitä, kun olisi mielummin halunnut namia. Lopulta menin itsekin niin sekaisin, että sanoin "jesvau", jonka jälkeen Rudi jäi katsomaan mua kysymysmerkkinä. Enkä ihmettele! Silti tunnin päätteeksi sain palautetta siitä, miten potentiaalinen koira Rudi on ja kunhan saa tuon haukkumisen kuriin tulee hieno! Mä en edes muista kotinmatkasta mitään, kun vain mietin tuota. Huh!

Meidän kotitehtäväksi oli saada ensin kuntoon palkkasanat, myös sosiaaliselle palkalle. Palkkasanat kun ovat tärkeitä sen vuoksi, että ne saavat koiralle samanlaisen hyvänolontunteen kuin saadessaan palkaksi leikkiä tai syödä namia, mutta se täyttyy jo silloin kun tekee oikein. Viikon aikana ehdin treenata tätä nelisen kertaa, jonka aikana Rudi kykeni alkaa leikkimään, kun oli pelkästään lelu. Nami-lelu palkkasanojen vaihdot eivät onnituneet, koska edelleen halusi enemmän namia.

25.9. päästiin kiertelemään erilaisia pisteitä. Ennen tätä lämmiteltiin istu-maahan tai istu-seiso vaihdoilla niin ettei etutassut saaneet liikkua. Montaa en pystynyt palkkamaan, kun otti askeleita eteenpäin/taaksepäin tai teputteli. Tarkkana pitää olla! Vinkkinä mennä polvilleen ja käskeä koira niin lähelle ettei pysty liikuttamaan etutassujaan. Lämmiteltiin myös liikkeestä istumisella, joka oli yllättäen Rudille todella haastava. Tarjosi alkuun hirveästi seisomista ja sen jälkeen Rudiksi hidasta istumista. Päädyin helpottamaan ja auttamaan hurjasti, jotta sai muutaman onnistuneen toiston.

Ensimmäisellä pisteellä tehtiin neliönmallisesti ilman rintamasuunnan muutosta askeleita molempiin suuntiin sivuille, eteenpäin ja taaksepäin. Kauhistelin hitusen mielessäni tehtävää, koska moista ei olla aiemmin tehty ja Rudin kanssa ei olla menty vasemmalle koiran ollessa vasemalla puolella. Rudi yllätti positiivisesti, tehden monta hienoa suoritusta. Meinasi ihan ahnehtia liikaa kun kaveri teki niin hienosti, mutta pystyin pitämään pääni etten ota liikaa. Hetki taukoa ennen kouluttajan tuloa meidän luokse muilta pisteiltä ja Rudi teki vielä hitusen paremmin kuin hetkeä aiemmin. Rudi sai hurjat kehut. 

Seuraavalla pisteellä oli vuorossa eteenmenoa, jota ei kai varsinaisesti olla tehty. Maassa oli monta eriväristä kuppia, joiden kanssa harjoittelin vain oikealle kupille menoa. Piti katsoa aina tiettyä kuppia ja pyytää koiraa lähtemään kupille, valitessaan oikean kupin palkattiin namilla kuppiin. Hiljalleen vaikeutetaan siihen pisteeseen, että tehdään kuja purkeista, jonka päässä on yksi ja koira juoksee kujan läpi tuolle edessä olevalle purkille. Alkuun purkit ovat leveänä kujana, lähestyen toisiaan koiran kehittyessä.

Viimeisellä pistellä oli ruutua, jonka olin valinnut aiemmin myös toiselle tokotunnille treenattavaksi. Hyvä vain saada paljon treeniä ja erilaisia vinkkejä, kun en ole koskaan ruutua opettanut. Tähän uutena vinkkinä tuli se, että palkkaa koiran ruudussa välillä myös ennen kuin se koskettaa alustaan, jotta alustan häivyttäminen on helpompaa kun ei etsi vain alustaa. Toinen uusi vinkki oli se, että lisätään matkaa nopeasti (, ottaen myös ylipitkää matkaa,) viedään koira lähtöpaikkaan, mutta itse mennään lähelle ruutua ja pyydetään siitä menemään ruutuun. Jännä nähdä mitä Rudi tuumaa jälkimmäisestä vinkistä, kun aiemmin jäädessään mun taakse on täytynyt tulla sivulle eikä hurjastella ohitse.