Loppuvuodesta oli vähän sellainen fiilis, ettei tehty juuri mitään. Kuitenkin tuli ilmoitettua Rudi Hämeen Shelttien vuoden shelttikisan kategorioihin vuoden näyttelyuros, rally-tokosheltti, agilitysheltti sekä monitoimisheltti. Näyttelyuros -ja agilitysheltti -kisassa oli todella hurjasti osallistujia, jotka olivat hurjasti hienompia kuin me, joten niissä kategorioissa ei päästy sijoituksille asti. Hitusen tuli yllätyksenä, että napattiin rally-tokon 5. sija, sillä viime vuonna napattiin vain kaksi nipin napin hyväksyttyä tulosta. Monitoimisheltti -kisassa taasen odotettavissa oli oikeastaan mikä tahansa sijoitus, kun on ollut vähemmän osallistujia ja pisteet meillä oli sitä luokkaa kuin sijoituksille päässeillä keskimäärin.
Nappasin Rudin mukaan vuosikokoukseen, vaikka tiedostin tulevan pitkä päivä, sillä vuosikokouksen jälkeen oli hallituksen järjestäytymiskokous sekä näyttelytoimikunnankokous. Pitkään Rudi on malttanut käyttäytyä hyvin myös sellaisissa tapauksissa, missä ei ole tekemistä. Rudi olikin todella rauhaton, joten päätin laittaa sen sittenkin häkkiin. Häkkikään ei auttanut, vaan sieltä kuului satunnaisesti pientä vinkumista ja lopulta raapi vetoketjua auki, kun kerran pääsi työntämään päänsä ulos. Menin hallituksen kokouksessa avaamaan kattoluukun, kun on hieman matala istumiseen tai seisomiseen, niin saisi kurkkia sieltä menoa. Eipä jaksanut olla enää nätisti vaan laittoi etutassut häkin reunalle, meinaten kaatua. Onneksi tuli sijoitettua häkki niin, että näki sivusilmällä ja oli nopeat refleksit. Rauhoittui onneksi lopulta, kun otin sen pois häkistä ja sai tassutella ympäriinsä hihnan mitan verran.
Nappasin Rudin mukaan vuosikokoukseen, vaikka tiedostin tulevan pitkä päivä, sillä vuosikokouksen jälkeen oli hallituksen järjestäytymiskokous sekä näyttelytoimikunnankokous. Pitkään Rudi on malttanut käyttäytyä hyvin myös sellaisissa tapauksissa, missä ei ole tekemistä. Rudi olikin todella rauhaton, joten päätin laittaa sen sittenkin häkkiin. Häkkikään ei auttanut, vaan sieltä kuului satunnaisesti pientä vinkumista ja lopulta raapi vetoketjua auki, kun kerran pääsi työntämään päänsä ulos. Menin hallituksen kokouksessa avaamaan kattoluukun, kun on hieman matala istumiseen tai seisomiseen, niin saisi kurkkia sieltä menoa. Eipä jaksanut olla enää nätisti vaan laittoi etutassut häkin reunalle, meinaten kaatua. Onneksi tuli sijoitettua häkki niin, että näki sivusilmällä ja oli nopeat refleksit. Rauhoittui onneksi lopulta, kun otin sen pois häkistä ja sai tassutella ympäriinsä hihnan mitan verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti