30 syyskuuta 2018

Kovan onnen poika.

Puolitoista kuukautta sitten päivittelin meidän käynnistä eläinlääkärissä*. Kävin viemässä kontrollinäytteen kaksi ja puoliviikkoa sitten. Seuraavana päivänä soittelin tuloksia töiden jälkeen, mutta näytteen vastaanottanut lääkäri ei ollut enää paikalla. Uusi yritys seuraavana päivänä, jolloin sain tiedon ettei verta ollut enää virtsassa, mutta PH oli hitusen koholla ja löytyi runsaasti virtsakiteitä. Jatkohoitona uusi pistos tai liuotusruokaa. Kyseessä ei ollut lääkärin oma potilas, joten kehoitti soittamaan vielä seuraavana päivänä kun "omalääkäri" olisi paikalla. Rudille suositeltiin liuotusruokaa mahdollisimman pian aloitettuna. Lähdin heti sitä hakemaan, näin alkuun 2kg pussi Royal Canin Urinary s/o:ta. Mielellään en RC:tä syöttäisi, mutta vaihtoehtoa ei ollut.

Ruokaa Rudi syö kuukauden verran eikä saa syödä mitään muuta. Kysyin kuitenkin mitä mieltä on siitä, jos syöttää kaksissa treeneissä vähän nameja, mikäli tarve vaatii. Tiedän nappuloita voivan käyttää nameina mikäli koira on tarpeeksi perso ruoalle, mutta vaikka Rudi onkin hirmuisesti ruoan perään ei se ole koskaan arvostanut nappuloita. Saatiin lupa kahdelle treenille. Treenejä alkoi tupsahdella enemmänkin, kun nappasin kaksi tokotuntia ja rallytunnin Koirakoutsille, rallyn ratatreenipaikan TamSKille sekä päästiin TamSKin rallyn valmennusryhmään, jonka kaksi kertaa ehtii tulla ennen tuloksia. Ehdin jo tovin ennen ensimmäisen ruoan antamista kärvistellä mitä teen namien suhteen, kun noin paljon en voi nameja antaa enkä kaikissa liikkeissä käyttää lelua. Onneksi Rudi alkoi syömään hyvällä ruokahalulla uutta ruokaa, kun sen turvotti ja kaverille ne kelpaavat myös nameina! Päätin silti käyttää normalit supernamit kahdelle Koirakoutsin tokotunnille, jossa tarvitsee oikeasti keskittyä. Puolentoista viikon päästä olisi näytteenvienti lääkärille eli hyvällä tuurilla kahden viikon päästä päästään normaaliin ruokavalioon. Normaaliin ruointaan siirtymisen jälkeen vien vielä kerran näytteen ettei tuo johdu vain ruokavaliosta. Toivotaan parasta!

Tuossa välissä Rudilla ehti olla vielä furunguloosia oikeassa etutassussa. Lenkillä huomasin keventävän etutassuaan, jolloin kurkkasin ja pyyhkäisin sitä. Aiemmin tehnyt samanmoisesti mikäli jokin roska jäänyt tassuun ja keventäminen jäänyt siihen. Herkkis. Keventäminen jatkui kotiin asti ja ehdin jo miettiä ties mitä kaikkea kamalaa. Koira kyljelleen ja tutkimaan. Punainen tassuväli paljasti tuon, joten eikun karvat lyhyiksi ja puhdistusta sekä rasvausta useamman kerran päivässä. Suunnilleen viikossa tuo katosi. Kovan onnen poika.


28 syyskuuta 2018

Makkaranpaistolenkillä

Hämeen Shelttien vuosittainen makkaranpaistolenkki venähti keväästä alkusyksyyn. Aiemmin lenkki pidettiin pitkään toukokuussa, mutta pitkään jatkuneen metsäpalovaroituksen vuoksi se venähti elokuuhun. Moni kyseli useaan kertaan pidetäänkö sitä, jolloin päätin tehdä vihdoin asialle jotakin ja lopulta saatiin paikka ja aika vahvistettua.

Mainostettiin tapahtumaa hurjasti, jotta saataisiin hitusen enemmän lenkkeilijöitä paikalle kuin aiempina vuosina. Ilmeisesti mainonta tepsi ja paikkana ollut Niihaman Maja saivat koirakoita suunnilleen triplaten paikalle. Huippua!


Kierretiin lähellä olevan järven kiertävä noin kilometrin pituinen luontopolku, josta jatkettiin metsässä ainakin toinen samanmoinen.  Rudi osasi olla nätisti, vaikka pitkästä aikaa moisessa laumassa oltiinkin. Metsässä kierretyllä lenkillä oli lyhyt luonnonsuojelualue, jonka varrella oli useita kaatuneita puita, jotka piti ylittää. Rudi ei niitä uskaltanut hypätä, joten tukittiin reittiä ja hidastettiin matkaa, kun piti metsästää Rudi syliin ja mennä yhdessä rungon yli. Rudi ei uskalla hirveässä tungoksessa tulla lähelle eikä sitä tietenkään kukaan tiennyt ja pakkautuivat hyvin lähelle.

Suunnilleen puolentoistatunnin lenkin metsälenkin jälkeen oli vuorossa makkaran ja lättyjen paistoa kodassa. Tarjolla oli toki myös pullaa, kahvia ja teetä sekä mehua. Helposti meni jutellessa vielä kaksi tuntia! Lopuksi otimme vielä yhteiskuvan jäljellä olevista shelteistä. Hauskaa oli!




26 syyskuuta 2018

Voihan rally-tokon valmennusryhmä!

Aloitettiin harrastamaan rallya täysin vahingossa samana keväänä, kun Rudi mulle kaksivuotiaana tuli. Kisaaminen aloitettiin tammikuussa 2015 ja puolessatoista vuodessa meillä oli kasassa kaikki koulutustunnukset. Alkeis- ja jatkokurssin jälkeen ollaan vuosien aikana treenattu pääosin itsekseen. Kuluseisiin vuosiin on kuitenkin mahtunut toinen jatkokurssi, erilaisia teemakursseja, ratatreenipäiviä sekä yksi kausi TamSKin tehoryhmässä. Pidettiin omaehtoinen tauko 2016 syyskuusta aina toukokuuhun 2017 asti, koska kartturin jännittäminen meni överiksi ja se pilasi myös koiran suorituksen. Hiljalleen palattiin takaisin, kunnes tänä keväänä kartturin jalka murtui, tuoden uuden tarkoituksettoman loman maaliskuusta kesäkuuhun. Kuuma kesä verotti myös treenaamista kunnolla. Nyt syksyn tullen aloitettiin kunnolla palaamaan niin rallyn kuin tokonkin maailmaan. 

Sitten bongasin ilmoituksen TamSKin rallyn valmennusryhmästä. Mietin alkuun myös tehoryhmää, mutta aloin kallistumaan enemmän valmennusryhmän puoleen. Seuraavan vuoden tavoitteet kun ovat niin korkealla, että olisi teoreettinen mahdollisuus päästä ryhmään. Vitkuttelin kuitenkin aina viimeisen hakupäivän viimeisille minuuteille. Olen aina pitänyt ja varmasti tulen aina pitämään meitä niin huonoina, että kaikesta huolimatta epäröin hakemuksen lähettämistä. Kysyin monesti kaveriltani kehtaanko/voinko lähettää ja onko tuo teksti nyt ihan huono. Lopulta hiiri oli käynyt 'lähetä' -napilla.

Kaksi viikkoa sitten saatiin tieto siitä, että pääsimme ylempien luokkien valmennusryhmään. Tuntuu edelleen aivan hullulta, että tosiaan saatiin tuo paikka. Kuten aiemmin mainitsinkin, kun pidän meitä niin huonoina, että ihmettelen miten ollaan edes mestarissa. Eniten kuitenkin kuumottelee tehoryhmien kouluttaminen, sillä se on mulle täysin uutta. Olen pitänyt hassua treeniä olen pitänyt sekä ollut epiksissä tuomarina. Toiveikkaana ja kerrankin positiivisena kuitenkin ajattelen tulevasta vuodesta tulevan huippu!


24 syyskuuta 2018

Paluu tokon maailmaan - kurssikerrat 1-3

Tokon suhteen olen aina ollut vähän pidättyväinen ja epäileväinen. Olen tähän asti treenannut ja kisannut vain siksi, että olen tuntenut painetta ympäriltä. Aivan kuin kaikkien tarvitsis treenata tokoa. Mulla ei ole ollut siihen oikeaa fiilistä koskaan, vaikka välillä onkin ollut ihan mukava treenata vaihtelun vuoksi.Tämä on toki ollut erittäin huono lähtökohta treenaamiseen/kisaamiseen missään lajissa. Epäilenkin tämän olleen yksi syy siihen miksi kaikki epäonnistumiset ovat tuntuneet vielä pahemmalta kuin esim. rallyssa tai agilityssä, vaikka pari vuotta sitten niissäkin se överiksi menikin. Tämän vuoksi ei olla edistytty lajissa ja olen itse tuhonnut liikkeitä, joten aikalailla lähtöpisteessä ollaan.

Tänä vuonna löysin tokon kivuuden, kun kävin alkuvuodesta viiden kerran tokokurssin. Yllätin itseni sillä etten edes epäröinyt kurssille ilmoittautumista sekä löytäessäni hauskan puolen tokosta. Tuplayllätys! Tuon kurssin jälkeen piti jatkaa kunnolla treenaamista sekä kouluttautumista tokossa, kun itselle vähän vieraampi laji, mutta lähestulkoon heti perään tuli sairasloma kipsin vuoksi. Vasta kesällä olin kunnolla kahdella tassulla, joten oli aika hiljalleen palata harrastusten pariin. Tai no, niin hyvin kuin noin kuumana kesänä kykenee. 

Silmiin osui sopivasti näin syksylle suunnattu viiden kerran tokokurssi, jossa saa itse päättää mitä liikkeitä milläkin kerralla tekee. Nappasin paikan yhtä nopeasti ellen nopeamminkin kuin olisi ollut kyse rallysta. Kurssi alkoi elokuun alussa, jatkuen joka toinen viikko. Paitsi kerran yliaktiivinen tokoilija meni ihmettelemään paikanpäälle, kun oli poikkeuksellisesti kolmen viikon väli. Kolme viidestä kerrasta on nyt käytynä, joten ehkä olisi alkupuheiden jälkeen aika näpytellä jotakin ylös.




Ensimmäinen tunti - Paikkamakuu ja seuraaminen

Alkuun otettiin porukalla paikallaolo. Rudille selkeästi kisamainen tilanne, sillä oli hermostunut, vinkui ja pyöritteli päätä. Nousi kerran istumaan, mutta kerrasta meni takaisin maahan. Treeneissä yleensä Rudi on rauhallisempi ja keskittyneempi, häiriötä lisätessä saattaa alkuun vähän vilkuilla. Aina on kuitenkin pysynyt paikallaan asentoa vaihtamatta treeneissä. Omalla vuorolla tehtiin lyhyt paikkamakuu yksinään, jolloin selkeästi rauhallisempi eikä pää pyörinyt niin hurjasti. Melkein normaali treenisuoritus.

Kouluttajan mukaan kyse enemmänkin huonosta palkasta, jolloin ei ole tarpeeksi motivaatiota eikä siitä etteikö osaisi. Kysyikin palkkaanko aina namilla vai myös lelulla. Käytän molempia riippuen hieman liikkeestä ja tilanteesta, sillä Rudi kiihtyy hirveästi lelusta. Tämän vuoksi en ole uskaltanut käyttää paikallaolossa lelua, koska epäilen tulevan äänekäs liike kun ei malta odottaa. Tähän väliin mainitsi koiran olleen ehkä jopa alivireinen eikä ylivireinen. Koin silti paremmaksi vaihtoehdoksi kokeilla toista namia kuin lelua. Tästä eteenpäin laitetaan namirasiaan herkkua, jota ei saa koskaan normaalisti esim. ceacar tai kissanruoka. Viedään rasia koiran kanssa ensin näkyvälle paikalle, laitetaan paikallaoloon, jonka jälkeen yhdessä haetaan rasia, josta saa palkan. Lopulta ei ole väliä vaikka rasia olisikin piilossa. Käytän itse tällä hetkellä kissanruokaa, joka on todellinen herkku, mutta ruoka ei saa niin kiihdyksiin kuin lelu.

Seuraaminen on liian väljää tokoon, satunnaisesti rallyynkin sekä kontakti ei pysy niin hyvin kuin pitäisi. Satunnaisesti etuilee tai jää taakse. Tuolloin näyttäessä sentään käännökset olivat nätit, tosin niitä ollaan nyt treenattukin. Tokon seuraaminen on tylsää kun ei ole 3m välein tehtäviä. Mitään oikotietä hyvään seuraamiseen ei ole, joten treeniä vain lisää. Mielellään uusi sana seuraamiseen (ainakin tokoon), jolla saataisiin oikeannäköinen seuruu.





Tunti 2 - Metalli ja kierto


Metalli oli vielä pari vuotta sitten yhtä hauska kuin puukapula, mutta hiljalleen siitä on tullut ongelma. Sen voi ottaa kädestä suuhun, se suussa voi hyppiä ja kävellä, mutta ei nostaa itse maasta. Rudi pyörii sen ympärillä,yrittää ottaa luovuttaen ja raapii. Suositteli laittamaan maalanrinteippiä tmv. sen ympärille, hiljalleen vähentäen. Jälleen oli yhtä hauska kuin puinenkin. Vielä en ole vähentänyt teippiä, mutta hiljalleen voisi.

Kierrossa ollaan jumahdettu samalle kohdalle, josta ei olla päästy kauemmas. Reilussa puolessa välissä ollaan oikeaa matkaa.  Haukkuminen on myös yksi ei-niin-mukava lisä, joka tulee usein lähdössä. Näytettiin ensin varmalta matkalta. Kahdesti otettiin oikealta matkalta, jolloin kävi kiertämässä väärän asian (hihnan), palaten takaisin. Helpotin matkaa hyvin lähelle, jotta onnistuisi. Vinkkinä sanottiin, että kahdesti voi mennä pieleen, mutta kolmannelle kerralle pitää tehdä jotakin. Tahdon myös aina sanoa palkkasanan vähän kuin merkiksi milloin kääntyä, vaikka pitäisi sanoa aikaisintaan vasta kun on palaamassa luokse. Tuo pitäisi jättää pois ettei odota sanallista käskyä milloin kääntyä. Muutaman kerran tehtiin vielä hyvin lyhyeltä matkalta, jolloin pystyi palkkaamaan hiljaisesta kierrosta. Samanmoista treeniä vain lisää.




Tunti 3 - Ruutu ja kaukot

Halusin vinkin ruudussa lähinnä targettiin kohdistuneeseen hepuliin. Helposti alkaa ääntely, tassun lyöminen targettiin sekä temppujen tarjoaminen pitäen tassua targetilla ellei sadasosassa palkkaa. Kestoa en ole tähän saanut lisättyä oikeastaan yhtään. Kommenttia sain heti käyttämästäni targetista, joka on pahvilautanen. Paras olisi silikoninen pannunalunen, joka ei väriltään erotu maastosta ettei ala etsimään silmillä. Sitä olenkin metsästänyt kaksi viikkoa käpykylän kaupoista, tuloksetta. Kokeiltiin kouluttajan pannunalusta eikä mitään ylimääräistä esiintynyt, vaikka tehtiin kolme viiden sarjaa. Laitettiin vielä ruutuun, josta käytiin sitä yhdessä katsomassa kahdesti. Kolmannella kerralla lähetin koiran 3-4m päästä ruutuun ja kaveri syöksyi heti suoraan targetille. Koskaan aiemmin ei ole tehnyt ruutua! Mä en ole koskaan ymmärtänyt Rudin nopeutta oppia. 

Kaukoissa suurin ongelma on noustessa seisomaan etutassujen liikuttaminen turhankin paljon eteenpäin. Mielellään kun olisivat paikallaan. Tähän näytti Rudin kanssa oivan jumpan, johon menee helposti vuosi. Eipä tuo haittaa mitään, kun i-m vaihdot menevät hyvin, joskin tarvitsis saada varmuutta, jotta ovat niin räväkät kuin niiden tietää olevan myös vieraassa paikassa. Kouluttaja sanoikin, että on vain kauneusvirhe ja tietää samanlailla suorittavista TVA:n saaneista koirista, mutta kun huomaa koiran potentiaalin niin olisi hyvä saada nopeat vaihdot. 

17 syyskuuta 2018

Kerran kesällä



Kyllä me todistetusti kerran käytiin siskon mökillä pyörähtämässä kivoissa maisemissa. Tarkoituksena jälleen oli pyörähtää paremmalla ajalla uudelleen, mutta sitä hetkeä ei muka koskaan tullut. Vielä kun olisi jopa ollut ilmoja lähteäkin eikä tuo mökki ole kuin toisella puolen tietä siskon taloa. Täytynee kai jälleen vain todeta, että ehkä ensi vuonna sitten.

Siellä on aina mukava pyörähtää, sillä siellä on jollain tapaa oma maailmansa, vaikka onkin ihan lähellä. Saa otettua kivoja kuvia laiturilla, erilaisten kivien ja muiden lohkareiden päällä sekä ihan vain tasaisella maalla saaden silloinkin ihania taustoja kuviin. Valitettavasti tuolla pikavisiitillä ei tullut otettua muutamaa hassua kuvaa enempää. Mökkiä ympäröi järvi, joka mahdollistaa päästä veteen joko laiturilta tai tasaiselta maalta. Tasaiselta maalta on hyvä opettaa Rudia lähestymään vettä hitusen hienovaraisemmin kuin laiturilta mentäessä. Tavoitteena kun olisi saada tuo vain kahlaamaan vedessä ilman kamalaa järkytystä. Toki kyllä tuo jo nilkkaan asti olevan pienen lätäkön suostuu ylittämään nätisti, josta olen jo kovin tyytyväinen. 




15 syyskuuta 2018

Taukoilut taukoiltu

Viimeksi näpytellessä oli vielä hitusen kesää jäljellä. Huikean nopeasti tämä kesä hujahti, ellei jopa nopeammin kuin aiemmin. Helteinen kesä on vaihtunut syksyn pimeneviin ja viileneviin iltoihin. Tutuilta syyssateiltakaan ei ole ehtinyt välttyä, joka tarkoittaa Rudin mielestä hirveitä asioita. Tarvitaan jälleen sadetakkia ja heijastinliiviä, unohtamatta hirveitäkamalia tassupesuja. Onhan se nyt kamalaa, kun suojataan sateelta sekä pestään tassut ja massu puhtaaksi. Mitähän tuo mahtaa tuumata, kun tulevaisuudessa aion ostaa oikein haalarin?

Vaan eipä tullutkaan niin aktiivisesti päivitettyä kuin suunnitelmissa oli. Toki hirveästi ei tullut kesän aikana tehtyä mitään, koska kartturi paranteli kunnolla tassuaan kuntoon sekä oli niin hirveän kuuma kesä ettei tehty kuin satunnaisesti ihan minitreenejä. Nyt syksyn tullen ollaan aktivoitumassa jälleen kunnolla, sillä ensi vuodelle on niin hurjat tavoitteet, että niiden eteen täytyy todella treenata. Tavoitteista lisää taas vuodenvaihteessa, kun tutkitaan menneen ja tulevan tavoitteita. 




Elokuun lopulla pyörähdettiin kuukauden tauon jälkeen mätsäreissä. Kyseiselle päivälle oltiin luvattu sadetta, joten oltiin sadevarauksella. Alkoi näyttää lupaavalta sen suhteen ettei sataisikaan niin lähdettiin melko vauhdikkaasti kohti mätsäripaikkaa. Ilmoittautumisessa oltiin sopivasti paria minuuttia ennen sen päättymistä. Sanoisinko, että oli erinomainen ajoitus.

Kehässä Rudi olisi voinut olla hitusen parempi, sillä seistessä kehän ulkopuolinen elämä kiinnosti enemmän. Nätisti muuten kyllä seisoi paikallaan eikä liikutellut itseään. Liikkeissä edestakaisin meni hyvin, mutta sivuliikkeet olisivat voineet olla paremmat. Kuvista huomasin, että askel oli joko lyhyttä tai peitsasi. Rudi peitsaa erittäin harvoin ja silloi on yleensä väsynyt tai on hieronnasta on kulunut liian pitkä aika. Tällä kertaa tulokseksi jäi SIN-. Meidän kehän jälkeen seurattii pienten pentujen kehä sekä kaverin koiran voitettua oma nauhakehä myös BIS-kehä.