23 elokuuta 2016

Shelttileiri 2016



Melkoisesti on taas aika on mennyt eteenpäin eikä saa millään aikaiseksi näpyteltyä aikataulussa postauksia. Oiskohan aika sen koko kesän lupaamani ryhtiliikkeen paikka ihan oikeasti? No, eipä tässä, kipeänä kun on niin ehtisi näpyttelemään lista taas kiinni. 

Kuun ensimmäisenä viiknloppuna oli vuorossa melkoisesti odotettu shelttileiri, joka muuten oli ainoa alaosastojen järkkäämä leiri. Melkosta! Hiukan lauantai pisti jännittämään, kun mut laitettiin vetämään AVO-MES luokkien rallyrataa. Sekin rata tuli laitettua ylös lähtöpäivän vastaisena yönä kolmelta. Se virallinen versio nääs. Pientä jännäämistä oli siinäkin, josko "joutuu" majoittumaan uusien ihmisten kanssa. Minähän oon tunnetusti aluksi ehkä se ujoin ja hiljaisin, josta saa ehkä sen kuvan ettei ees kiinnosta. 




Perjantaina ohjelmassa oli majoittuminen ja tähdättiin toverin kanssa olla paikalla noin tuntia ennen virallista aikaa. Ehdittäisiin vähän tutkia paikkoja ja katsella huoneet, jotta ollaan vähän kärryllä ennen kuin muut tulevat. Siinä ennen iltapalaa ehdittiin hiukan tutustuttiin niihin, jotka olivat tulleet paikalle ja pyörittiin pihalla. Iltapalan jälkeen oli kattava luento MH-luonnekuvauksesta. Luennolla kerrottiin miten luonnekuvaus etenee videon kera sekä nähtiin hiukan tilastoa siitä millaisia pisteitä sheltit ovat saaneet ja miten pisteytys menee. Voisi kyllä ihan mielenkiinnosta viedä Rudin tuonne! Loppuilta menikin tutustuessa muihin, joskin itselle tuli hiukan ulkopuolinen olo, joten pyörin yksinään pihalla Rudin kanssa.





Lauantaina olikin vaikka mitä häppeninkiä! Yhteensä seitsemän tuntia agilitya, rally-tokoa, näyttelytreeniä ja temppruataa. Kaikissa pisteissä riitti kyllä koirakkoja, mutta rally-toko ja agility taisivat olla suosituimmat. Me käytiin Rudin kanssa korkkaamassa temppurata, jossa kaikista hauskin temppu oli pallo jalkojen välissä kävely ja koiran kiertäminen ohjaajan ympärillä. Rudihan ei pyörinyt mua ympäri vaan alkoi kaivaa palloa itselleen. Pallohulluko? Nääh, en usko!   Sen jälkeen mentiin ensimmäisessä ryhmässä agia, kun rally-tokossa aloitettiin alkeet-alo radalla. Tuohan lähti ensimmäisillä kerroilla aina kauas pois radalta nostelemaan jalkaa, eikä meinannut tulla takaisin. Normimeininkiä ulkokentällä! Noh, sitten vähän potkittiin niin johan alkoi toimia.  Tarvis kyllä ehdottomasti kisoihinkin jonkun potkimaan niin tulis tulostakin vähän useammin eikä kaatuis aina omaan epävarmuuteen. Sain jopa ennen lounasta valmiiksi AVO-MES radan ja siellä ehtivätkin käymään vähäiset ylempien luokkien koirakot. Tulipa mokattua "kouluttajana" heti ensimmäisenä, mutta muuten jäi kyllä jees fiilis siitä. Joskin annoin vain lyhyen palautteen radasta.

Lounaan jälkeen testailtiin Rudin kanssa tuo rallyn VOI/MES-radan,  jossa uusittiin houkutus, kun Rudi kävi lelunsa luona ja peruuttaminen sivulla/edessä ei meinannut taaskaan toimia. Sivulla saatiin se toisella kierroksella toimimaan, mutta edessä oli melkosen haastavaa edelleen. Soopeli tuppasi tarjoamaan istumista puolen koiranmitan jälkeen. Muutama vielä halusi mennä radan, jonka jälkeen se vaihdettiin taasen alkeet-ALO -radaksi. 
 






Treenailtiin toverin kanssa hetki tokoa. Otettiin heti alkuun paikkamakuu ja tuohan pysyi reilu kaksi minuuttia paikallaan. Ympärillä oli jos minkälaista häiriötä, kun viereisellä aidatulla kentällä yksi potki palloa koiralleen ja vihelsi/huuteli koiraa, tiellä jotkut vievät koiriaan ja kauempana treenailtiin agilityä. Oma mielipide siihen miksei Rudi pysy kokeessa paikkamakuussa vain vahvistuu, joskin siitä lisää toisessa postauksessa joskus. Otettiin vähän merkinkiertoa ja ruutua, joita ollaan tosi vähän treenailtu. Merkinkiertoa ollaan otettu sen verran, että ehkä puolet matkasta onnistuu ja merkillä täytyy vielä "antaa lupa" tulla, kun on niin vahvasti tuo rallyn merkki iskostunut päähän. Eri sanat niissä kuitenkin on. Ruutua taasen ollaan otettu viimeksi silloin pari vuotta takaperin kurssilla, joten ihmetys oli suuri, että tuo löysi niinkin hyvin! Noutoa otettiin muutama kerta, jossa kapula suussa istuminen on hiukan hidas, kun itsellä on kahta kokoa reilumpi kapula mitä Rudilla tarvitsis. Kokeiltiin toverin kapulaa ja istuminenkin oli nätimpi! Naureskelin ensin ettei se edes mahdu Rudin suuhun, mutta mahtuipa se. Muistaakseni otettiin vielä vähän jääviä, jotka olivat ihan perushyviä. Vielä ennen iltapalaa käytiin juoksemassa kolme kertaa aamupäivästä muuttunutta agirataa. Pääsin kokeilemaan miten tuo menee pienellä sateella ja kyllähän tuo hienosti juoksenteli, joskin kepit olivat tooodella hitaat, kun tuo käveli ne.



Iltapalan jälken olikin vuorossa leirinäyttely. Oli hyvä paikka testata miten Rudi käyttäytyy kehässä, kun on koko päivän touhunnut kaikenmoista. Nykyisinhän Rudi osaa kyllä seistä nätisti paikallaan niin kauan kun on tarvis ja liikkuukin paremmin kuin vaikka kaksi vuotta sitten, mutta pää yleensä pyörii kuin pöllöllä. Seisominen jonossa kun on tylsää, joten pakko kurkkia mitä muut tekee. Se ainoa asia mitä tulisi vielä treenata! Väsyneenä ja kenties jo supernälkäisenä Rudi jaksoikin keskittyä tuijottamaan namikättä hyvin. Jäi myös hienosti seisomaan, jalkoihin kun ei saa koskea tai tuo on ihan solmussa! Siitä palkintona voitettiin urokset ja päästiin pyörähtämään BIS-kehäänkin ollen kolmesta kolmansia, ei siis suinkaan viimeisiä. ;) Lauantai-iltaan mahtui vielä pikainen luento koiran lihashuollosta, lähinnä miten kotona voidaan ennalta ehkäistä jumien syntymistä. Aika tuttuja juttuja oli kyllä. Loppuilta otettiinkin iisisti, rentoa yhdessäoloa ja makkaranpaistoa.


Sunnuntaina oli kunnon nenäpäivä, kun lajeina oli nose work, perinteinen jälki ja verijälki. Me käytiin ensimmäiseksi verijäljellä, joka hieman pisti mietityttämään kun ei ollut mitään tietoa, miten Rudi siihen reagoi. Vaan soopelihan kiinnostui heti jäljestä ja lähtikin jäljestämään hienosti. Pätkiä meni todella hyvin ja nuuski todella tarkasti, mutta välillä oli jos jonkinmoista sijaistoimintoa. Metsäjälki meni ehkä hiukan paremmin, mutta ohitettiin jälki mun toimesta. En luottanut Rudin taitoihin, joten menin vähän opastamaan "oiskohan tuonne", jolloin Rudi luovutti heti ja oli sitä mieltä, että pitää uskoa mua. Jäi soopeli muutaman kerran vain katselemaan ympärilleen. Oletan noiden sijaistoimintojen olleen vain sitä, että kaveri oli aika pikkasen väsy viikonlopusta ettei jaksanut enää ihan täysillä olla mukana. Nose Workissä lähdettiin ehdollistamaan hajua ja ilmaisua. Rudilla kun meni haistelut vähän yli ja alkoi työntämään koko kuononsa purkkiin, kääppimään ja hepuliääntelemään, joten otettiin ilmaisu heti opeteltavaksi. Päästiin testaamaan vielä laatikkoetsintää ja tuohan alkoi ensimmäisenä tarjoamaan "etu" käskyä eli etutassut laatikon päälle. Käänsin sitten laatikon toisinpäin ja johan alkoi nuuskimaan tuoksua. Parin toiston jälkeen laatikot toisinpäin ja silti alkoi etsimään hajua. Jee! Pääsi taas innostumaan kaikista nenäjutuista, mutta jälki nyt on sellanen, että siitä innostuu hetkeksi tekemään ja sitten vain jää. Tuon kanssa kun ei pääse mihinkään ryhmään, saatika kisoihin. Mulle kun harvemmin riittää motivaatio vain omaksi iloksi treenailemaan. Nose work nyt olisi sellainen, että voisi kyllä ihan tosissaan jatkaa!


Oli kyllä ihan huippu viikonloppu ja toivottavasti päästään mukaan ensi vuonnakin!


IMG_2229

11 elokuuta 2016

Hyvää ja huonoa.



Viime viikolla oli hurjasti kaikkea, joista ensimmäisenä syyniin pääsee rallyn ratatreenit. Pyrin hyödyntämään kaikki tässä lähellä olevat ratatreenit ja epikset normituntien lisäksi, jotta saisin itse mahdollisimman paljon treeniä onnistuneista ratasuorituksesta. Jos sillä saisi joskus edes vähän taottua sinne päähän, että osataan kyllä eikä sen kriteerin tarvitse olla niin korkealla ja on ihan ok, että niitä mokia tulee. 





Tämä ratatreeni oli kolmas ratasuoritus, johon olen itse ollut tyytyväinen reilun kahden ja puolenvuoden rallyuran aikana. Melkosen harvinaista siis. Myönnettäköön kuitenkin heti alkuun, että lähdin uudestaan radalle kahden kyltin jälkeen. Ensimmäisellä kerralla menin ihan lukkoon merkillä ja kouluttajakin sanoin, että rauhotu nyt. :D Mulle ainoat kyltit joita jännitän jo kylttiä paria ennen on merkki sekä peruutukset sivuilla ja edessä. Nekin onnistuvat aina kun päätän, että olen varma sen onnistumisesta.

Aloitin alusta ja heti tuo meni, kun olin itse eri fiiliksellä. Heti perään oli peruutus edessä, joka meni juurikin sillä aaapua-fiiliksellä ja siinä tulos. Toki Rudi saattaa varmallakin fiiliksellä peruutella hiukan vinoon, muttei niin pahasti että siitä napsahtaisi -10 pistettä. Vielä 270 vasemmalle meni hiukan säätämiseksi, sillä sain koottua itseni vasta tuon jälkeen. Sinällään yllättävää, että sain edes itseni koottua. Jännitys kun yleensä jää päälle, kun se kerran alkaa. Muuten rata meni oikein kivasti, jopa omaan silmään. Ehkä pientä hitautta ja vinoa joissain liikkeissä, mutta ei liikaa. Valkovuokkokin oli kerrankin todella nätti!  





Tuli keskiviikko ja suunnaksi tuli Oriveden rallykisat. Fiilis oli ensimmäistä kertaa melko luottavainen, ei jännittänyt ja koin radan helpoksi. Lähdössäkin oli vielä varma fiilis siitä, että kyllä sieltä hyväksytty tulee. Jouduin kuitenkin uusimaan heti ensimmäisen kyltin, koska käskytin Rudia liian myöhään ja tulkitsi liikeen puolenvaihtona edessä. Ei siinä, oltaisiin saatu se hyväksytty silti, jos multa ei olisi mennyt pakka sekaisin. En saanut enää itseäni koottua, joten päätin etten uusi enää toista kertaa, sillä sekään tuskin menisi nappiin Rudin aistiessa oman fiiliksen. Ehdin jo hukata lapun jonnekkin, mutta saatiin aikalailla vain isoja virheitä pujottelusta, peruutuksesta sivulla, tulppaanin väärästä käännöksestä (itse) ja edessä peruutuksesta. Siitäkään ei muuten olisi tullut mitään ellen olisi lähtenyt kävelemään liian aikasin. Noh, semmosta tällä kertaa. Käytösruudussa Rudi nuuski ensimmäistä kertaa todella todella vahvasti, jonka oletan olleen sijaiskäytöstä sille, että itsellä oli semmonen kaikki-maailman-kirosanat-tähän -fiilis. Yritin sitten napasa sen kahdesti takaisin viereen, sillä tiesin ettei mitään menetettävää ole. Sieltä sitten napsahti -1 TAL, -3 OV ja -10 TVÄ. Saatiin siis huikeat 43 pistettä ja kolmas nollatulos putkeen. Kerätään näitä nollia hiukan väärästä lajista. :D Mieltä lämmitti kuitenkin tuomarin kommentti, jossa kehuttiin Rudin takapäänkäyttöä ja hyviä siirtymisiä! Ehkäpä sitten seuraavissa kisoissa saisin tsempattua itseäni sen verran, että tulos tulisi.


07 elokuuta 2016

Mansesterin Dogfest 2016


Heinäkuun viimeisenä päivänä järkättiin Kaupin vinttikoiraradalla Mansesterin Dogfest, jossa oli ohjelmassa joka koiran sprinttimestaruus, matkana 80m, ja mätsäri. Lisäksi siellä nähtiin joka koiran sprinttimestaruuden jälkeen myös vinttikoirien lähtöjä. Itse en näitä vinttikoirien lähtöjä näkemässä, kun olin mätsärissä samaan aikaan, mutta olisi ollut kyllä huikeeta nähdä!

Ennen tätä käytiin treenaamassa Rudin kanssa muutamia kertoja 30-80m pituisia matkoja lähikentällä. Ihan vain todetakseni, että kyllä tuo luokse tulee eikä jää matkalle nuuskimaan. Silloin en aikaa ottanut, mutta oman arvion mukaan oletin sen juoksevan kuitenkin 7 alkavaan lukemaan. Mikäli siis juoksee oikeasti täysiä suoraan mun luokse. Pieni jännitys iski, että tuo lähteekin väärään suuntaan tai alkaa muuten hepuloimaan kentällä antamatta kiinni. Jotenkin se karkuretki ja ylipäätään se ettei tuo antanut aluksi kiinni on syöpynyt vähän liiaksikin päähän. Pitäis vaan osata luottaa tuohon.

Tuohan oli lähdössä heti bongannut mut ja vinkunut tahtootuonne -vinkumista. Ja soopelihan juoksi niiin lujaa kuin tassuista pääsi luokse leikkimään lelukla palkkioksi. Hauskaa näytti olevan! Hiukan oli ihmeissään ettei saanut juosta uudelleen matkaa, kun kotona treeneissä ollaan tehty lyhyemmällä matkalla toisille lähettämistä. Aika Rudilla oli 8.29s, muiden aikojen ollen hiukan yli 6 sekunnista, hieman alle 9 sekuntiin. Pari 20 sekunnin ylitystäkin taisi tulla. Paristakymmenestä koirasta Rudi oli 17. Olin jäänyt ehkä vähän liian lähelle maalia, jolloin kuvastakin huomaa, että Rudi alkoi hidastaa hiukan ennen maalia. Ehkä ensi kerralla fiksummin.



Hiukan ennen mätsäriä alkoi satamaan reippaasti, josta hiukan mietin mitä Rudi mahtaa tuumata. Aiemmin sateella soopelin korvia ei ole saanut ylös millään. Ravi onkin ollut ehkä hiukan parempaa, kun soopeli on sitä mieltä ettei mielellään haluaisi ravata, joten ottaa pidempää askelta. Kehään mentiin silti ihan treeni mielessä. Rudi yllättikin heti alkuunsa parikehässä, kun korvat nousi namilla ja namikättä jaksettiin tuijotella hiukan paremmin kuin aiemmin. Vähän silti piti kurkkia muita kehän ulkopuolella. Ravi olikin aikalailla normiravia. Punainen nauha kuitenkin saatiin! Nauhakehässä tassutteli mielestäni hiukan paremmin ja namikättä jaksoi tuijottaa edelleen melkosen hyvin. Meidät kuitenkin käteltiin ensimmäisenä ulos, mutta hyvä fiilis kuitenkin jäi!

Ensi vuonna kyllä ehdottomasti osallistutaan ellei jotakin satu olemaan samana päivänä!

06 elokuuta 2016

Heinäkuun treenit.

Teinpä tuossa koosteen heinäkuun treeneistä, kun en saanutkaan aikaiseksi näpytellä niistä erikseen. Täytyisi oikeasti tehdä ryhtiliike blogin suhteen, kun muualle ei tule juurikaan kirjoiteltua ylös mitään. Siinä sitten muistellaan mitä ollaan tehty milloin ja mitä ollaan vinkiksi saatu mihinkin. Jepjep. Täytyisi tehdä vielä jokinmoinen treenilista mihin kiinnittää huomiota treeneissä ennen loppuvuoden suuria kisoja.



Agilityn videokoosteessa yhdistelin kuukauden parhaat radat jokaisista treeneistä, jotta ei tulisi tunnin mittaista pätkää, jota kukaan ei jaksa katsoa. Toisessa koosteessa yksittäistä estetreeniä muistoksi. Ei muuten soopeli vielä vähän aikaa sitten kestänyt kepikepi huutelua tai kehusanaa kesken keppien! Keinuun pitäisi saada vielä vähän varmuutta mihin pysähdytään. Itselle on ok että kaikki neljä tassua ovat kontaktilla eikä 2o2o. Nyt kun soopeli tahtoo pysähtyä keskelle keinua ja laittaa yhden tassun kontaktille. Tosin riittäisihän sekin ;) 

Hitaudesta huolimatta olen itse oppinut vähän jo juoksemaan ja ehdin tehdä sokkareitakin joissakin tilanteissa. Tarvitsis kyllä silti lyllertää reippaasti nopeampaa vauhtia niin Rudiinkin voisi tulla hiukan lisää vauhtia ja ehtisi vielä paremmin tietyissä paikoissa ohjaamaan kunnolla.





Näillä videoilla nähtiin taas sitä ei niin parasta Rudia. Tekeminen itsessään on hyvää, mutta satunnaiset nuuskuttelut, haahuilut ja lahnailut häiritsevät. Seuruukin on vielä hyvin hyvin vaihtelevaa. Satunnaisesti hyvää kontaktissa pysyvää, välillä seuruupaikka pysyy ja kontakti ei ja välillä seuruupaikkakin muuttuu, etenkin vauhdin kasvaessa. Siitäpä taas huomaa, että sitä seuruuta on pitänyt liian itsestään selvyytenä eikä ole vahvistanut tarpeeksi. Sen kun saisi ihan oikeasti kuntoon niin alkaisi niitä pisteitäkin tulla. Myös eteentulot voisivat olla tiiviimpiä ja nopeampia. Näillä kerroilla huomautuksia tosiaan saatiin näistä asioista.

05 elokuuta 2016

Voispa aina kesä olla.




Ehdittiinpä me kerran käydä siskon mökillä chillailemassa. Ennen sitä pyörähdin Rudin ja siskon koirien kanssa lenkille metsään. Sai vähän tuntumaa kulkea kolmen koiran kanssa. Oli ehkä vähän hämmentävää, onneksi Rudin uskalsi päästää irti niin pystyi keskittymään kahteen hihnassa kulkevaan helpommin.



Mökille tassuteltiin hetken matkaa ja Rudi saib kirmailemailla villinä ja vapaana mökkitietä. Soopeli juoksenteli ihan onnessaan sinne tänne, pitäen kuitenkin jatkuvasti silmällä etten pääse katoamaan näköpiiristä. Maksimi etäisyys taisi olla kymmenisen metriä. Pari vuotta sitten kaveria ei olisi enää näkyny eikä kuulunut. 





Mökin pihassa soopeli sai juoksennella pallon perässä, lekotella auringossa, harjoitella ohjauskuvioita putkeen, nuuskia tuoksuja ja käydä laiturilla sekä kastamassa rannassa tassut. Polviin asti sai vesi nousta ennenkuin alkoi ahdistaa. Ehkä viidesti soopeli suostui tulemaan veteen, kahdella viimeisellä jo hiukan rauhallisemmalla mielellä. Laiturilta oli hauskaa tuijottaa vastakkaiselle rannalle. Taisipa sieltä kerran kuulua pieni murahdus. Tiedä mitä hän kuuli tai näki.



Yhtenä kesäisenä keskiviikkona meillä oli rallyn treenit Eteläpuistossa. Vielä illallakin oli äärettömän kuuma, kun aurinko sattuu sinne paistamaan melkosen pitkään. Eipä Rudi tainnut olla ainoa, joka läähätteli kuumuutta ja oli hiukan vaisu. Oli ehkä enemmän kuulolla. Treenin päätteeksi käytin soopelia vielä hiukan lenkillä venerannassa, josta bongasin matalan kohdan. Kävin nappaamassa taskun täyteen namia ja kastumisvaarasta huolimatta kameran.

Rudi oli ensiksi jännitti. Ilmeisesti huonot kokemukset väkisin veteen laittamisesta olivat tuoreessa muistissa. Ajattelin, että jos vain saisin Rudin menemään edes vedenrajalle tai vähän kastelemaan tassujaan itsenäisesti. Jonkin ajan kuluttua rannassa kävellessä ja välillä vettä kohden kävellen Rudi yhtäkkiä meni veteen nilkkoihin asti. Namia ja kehuja paljon ja jätettiin siihen.




Käväistiin myös metsälenkillä, vähän tutkimassa mustikkatilannetta. Ensimmäistä kertaa hän alkoi kierimään metsässä! Tylsää oli odotella paikallaan, kun keräsin mustikoita. Muuten hän tykkää kyllä lenkkeillä metsässä. Vähän vaihtelua hihnalenkkeihin.

Kun oltiin pääsemässä takaisin metsätielle sattuikin pieni välikohtaus. Käveltin eteenpäin metsässä tiheän pusikon läpi, kun en osannutkaan navigoida ihan oikein eri reittiä takaisin. Rudi näki jonkin pienen eläimen juoksevan ihan meidän edestä ohitse ja hän lähti perään. Onneksi tällä eläimellä oli kolo tms. jossain siinä lähellä, kun mennyt paria hassua metriä kauemmas perässä oksien alle eikä sen suurempaa ehtinyt tapahtua. Rudi ei meinannut haluta jatkaa matkaa eteenpäin.