27 huhtikuuta 2020

Rally-Tokon ratatreenit 27.02.

Tämä nykyinen tilanne ei ole mulle oikeastaan lähes ollenkaan poikkeavampi tila kuin aika ennen koronaa. Ainoa ja suurin asia mikä on muuttunut, on se ettei ole treeneä eikä kisoja. Tai oikeastaan vain niitä treenejä, sillä kisoihin meillä ei ole ollut asiaa sitten tammikuun lopun. Vaikka välillä on hyvä ottaa rennosti niin treeneihin on kyllä alkanut olemaan jokseenkin ikävä. Tokihan sitä voisi itsenäisestikin vähän treenailla. Me kun ollaan taukoiltu muutenkin nyt vähän reilummin, kun Rudi joutui pakkolomalle joulukuusta helmikuuhun, jonka jälkeen ehdittiin käymään valkkuryhmässä kaksissa treeneissä ennen kuin halli suljettin. 

Ennen tätä ehdittiin myös pyörähtää helmikuun lopulla Akaan Koirahallilla, kun kaverini piti siellä ratatreenit. Patoutunut energia, melko vieras halli sekä kartturin jännitys näkyivät varsin hyvin Rudissa! En muista milloin viimeksi olisi esimerkiksi mennyt houkutukseen tai merkillä häiriö olisi vaikuttanut noin vahvasti, kun kuitenkin on kyse yhdestä lempiliikkeestä. Ääntähän Rudista on aina lähtenyt kiitettävästi. Mokasin itse tuplasaksalaisen panikoimalla lyhyttä väliä etukäteen ja olemalla myöhässä sekä näyttämällä huonosti. Rudin palaute tuli siis ihan aiheesta! Sitten lähtikin hieman keulimaan, jonka vuoksi yksi bravuuriliikkeistä meni huonosti. Mukaan mahtui kuitenkin hyviäkin hetkiä ja yleisesti jäi hyvä fiilis. Nyt kun osaa olla enemmän iloinen siitä, että Rudi kykenee vielä olemaan noin iloinen treneeissä kuin silloin menneisyydessä, jolloin en olisi nähnyt mitään hyvää suorituksessa.  Kun vain itse muistaisi olla sen yhden kyltin edellä Rudia tai hepulissa kaksikin niin onnistuisi sujuvammin myös nämä hieman energisemmät radat. 

11 huhtikuuta 2020

Eläinlääkärissä - Sappirakon kontrolliultra

Niin minä ehdin ajatella, että olisin näpytellyt nyt kaikki kirjaamatta olleet tekstit sapen ultrien välissä, jotta tekstiä tulisi jonkin verran monipuolisemmin kuin vain sapesta eikä tulisi jälleen jättimäisiä taukoja. Vaan kuinkas taasen kävikään! Ehkä on vain pakko myöntää se ettei osaa enää olla niin aktiivinen kuin joskus aiemmin on ollut, vaikka onkin aina mukava palata kirjoittamaan kuulumisia tänne. Sappi on myös kummitellut takaraivossa niin ettei ole oikein osannut keskittyä muuhun kuin sen pohtimiseen - silloin kun pohtii koiramaisia asioita. Mikäli positiivisesti haluaa ajatella niin tämän kontrolliultran lähestymien ei saanut samanmoista reaktiota aikaan kuin se ensimmäinen ultra. Ehkä mahdollisesti nyt olisi kuitenkin se kuuluisa the hetki kirjaamatta jääneiden asioiden kirjoittamiseen, kun hyvin paljon tapetilla ollut Korona on saanut jäihin toistaiseksi kaikki hallitreenit sekä ainakin toukokuun loppuun asti kisat. varovaisesti kun suunnittelin palaamista kisakentille toukokuussa, mikäli sapen tilanne olisi antanut myöden. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut tehnyt mitään sen suurempaa suunnitelmaa kuin tiedostanut toukokuun kisat ja päättänyt miettiä niitä seuraavan kerran sitten, kun tiedän mitä sapelle kuuluu.

Josta puheenollen sekä mahdollisesti myös otsikosta voi päätellä, Rudi kävi maanantaina 23.3. sapen kontrolliultrassa, kun aikaa on kulunut ensimmäisesta ultrasta 7,5 viikkoa. Rudin käyttäytymisessä en ole huomannut mitään erityistä muutosta, samanmoinen hepuli kuin tähänkin asti - ellei sitten hitusen iloisempi, joka voi johtua myös ylirasitus-tilan poistumisesta ja isojen jumien aukeamisesta. Ruoan ja namien jälkeinen röyhtäily on jatkunut kuin myös satunnainen sohvan nuoleminen. Ne kun olivat oikeastaan ainoat asia, joita yritin yhdistää sappeen, mun olemattoman päättelykyvyn sekä kuulemani perusteella. Sappi on kuitenkin siitä hankala, että se oireilee niin erilaisesti tai on kokonaan oireilematta. Siksi olin täysin varma siitä, että tulisin jännittämään tätä päivää vähintään yhtä paljon kuin ensimmäistäkin ultraa, mutta oikeastaan odotinkin mielenkiinnolla miltä siellä näyttää.

Odotushuoneeseen asti pääsin jännittämättä, kunnes muutamaa minuuttia ennen meidän aikaa, alkoi aivan järkyttävä jännitys. Meidän aika oli vielä 25 minuuttia myöhässä, joten hyvän tovin ehdin tuolissa jännittää. Sappea kurkkiessa meni 40 minuuttia, sillä sitä ei saatu yrityksestä huolimatta kunnolla näkyviin eli tarkkaa infoa sen tilanteesta ei tullut. Se kuitenkin näkyi, että edelleen siellä sitä sakkaa on, jonka olisi tässä ajassa pitänyt vähentyä. Tarkkaa määrää ei kuitenkaan pystynyt näkemään. Koska Rudi kuitenkin on täysin normaali itsensä lääkekuuria jatketaan vielä ja käydään 3kk päästä uudelleen kontrolliultrassa. Toki aiemmin mikäli vointi huononee. Kesäkuussa siis viimeistään kontrolliin ja toivon mukaan sitä ennen olen saanut bloginkin ajantasalle. Voihan sappi!

Mutta myös jotain positiivistakin! Rudi on käynyt niin hierojalla kuin kraniossakin ja saanut sieltä positiivista palautetta. Syksyinen ylirasitustila on vihdoin selätetty eikä Rudi ole enää ollut kuin ns. normaalisti jumissa, miten nyt luustonsa vuoksi aina vähän on tietyistä paikoista, jotka lähtevät aina auki, kun käy säännöllisesti hierojalla tai kraniossa.