30 syyskuuta 2016

Elokuun viimeiset treenit




Niin se syyskuukin lähenee jo loppuaan. Huh miten nopeasti taas aika on kulunut. Toivottavasti tämä pimein aikakin menisi yhtä nopeasti. En kyllä yhtään tykkää syksystä tai talvesta. Muuten kuin siinä mielessä, että saa nättejä kuvia.  Vähän voisi näpytellä vielä elokuun treeneistä niin ei jää ensi kuulle mitään tämän kuun juttuja pyörimään. Paitsi tietty se elokuusta lähtien roikkumaan jäänyt henkisen valmentautumisen juttu, ehkä joskus, ehkä joskus.






Heti kärkeen voisi heittää rallyn kesäkauden viimeisimmistä treeneistä  ja viime lauantaisista ratatreeneistä videot. Mulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Ei vaan sanat riitä. Ahdistaa, turhauttaa. Tuntuu ettei oikein mikään suju ja en osaa ohjata.

Täytynee laittaa muistiin vielä keskiviikon treeneistä olleet viestit. Päivän teemana oli puolenvaihdot, joita sai vapaasti itsekseen treenata, toisena juttuna oli musiikintahdissa tehdä näitä liikkeitä. Nämä puolenvaihtoliikkeet kun tulevat koiratanssista. Lopuksi tosiaan oli kaksi viestiä, toinen oli jälleen se edestakainen näyttelyravi, jonka soopeli sitten meni murisemaan koko matkan ajan. Toinen oli tehdä kolme puolenvaihtoa niin ettei ole samaa peräkkäin, päädyssä vaihtaa puolta täyskäännöksillä ja sama kolme puolenvaihtoa takaisin. Lopuksi vielä venyteltiin ja tehtiin perusasento-pyörähdys-perusasentoa.





Maanantain agility treeneissä taas omasta mielestä kiva rata, vaikka en saanutkaan Rudia toimimaan 4-5 ja 12 mutkaputkeenhan  tuo ei millään taas mennyt. Muutenhan rata meni melko kivasti, kunnes sitten tuli puomi. Mietin tuossa mikä ihme tuli, kompastuiko vai mitä, mutta hidastuksestahan tuon näkee, että tassu lipesi kriittisessä kohdassa, jonka takia lensi naamalleen. Onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut ja Rudi olisi halunnut suoraa jatkaa matkaa. Päätin että mennään puomi uudelleen katsoen jäikö traumoja, kun näytti ettei pahemmin loukannut itseään. Eipähän tuolle näyttänyt traumoja tulleen, kunhan nyt tuli rauhallisemmin alastulolle. Täytynee nyt tuokin ottaa treenin alle. Rudi kun osaa mennä vaikeitakin ratoja, kunhan kartturi vain pysyy perässä niin olisi varmasti hyvä hetki keskittyä niihin vaikeimpiin juttuihin.

25 syyskuuta 2016

Saisko olla agilitya?






Meiltä jäi joskus keväällä yksi treenikerta välistä Taidogaalla niin käväistiin pyörähtämässä toissa viikolla siellä. Rudi oli taas heti sitä mieltä, että sinne mentiin nuuskimaan ei tekemään aksaa. Nuuski lähdössä, lähti kesken radan nuuskimaan mikäli ohitti esteen ja vapaana ollessaan nuuski. Kerran jäi jopa putkeen nuuskimaan pidemmäksi aikaa. Pienoinen paniikki iski, jos sattuu keskellä putkea nostamaan jalkaa. No, päästiin me tekemään rata ehkä kolmesti läpi. Ensin mietittiin mutkaputken kanssa, sitten mennäkkö Aalle vai ei ja lopulta mielummin mentiin mutkaputkelle kuin hypylle. Kartturin piikkiin nuo nyt menitvät. Paitsi se mutkaputki. En oikein osaa sanoa mitä sellaista olisi voinut tapahtua, että mutkaputki jännittää. Toki itse en osaa ohjata tarpeeksi hyvin, joten sekin vaikuttaa asiaan. Toki Rudia ahdistaa, jos menen agilityssä liian lähelle häntä. Mutta kuten aiemmin totesin, päästiin me pari kertaa tuo kohtuullisesti läpi. 




 Viime viikolla TamSkilla meillä ei ollut kouluttajaa, joten saatiin itse päättää mitä tehdään. Ensiksi ajattelin tehdä vain keppejä, puomia ja kahden/kolmen esteen eteenlähetyksiä, mutta rata näytti sen verran mielenkiintoiselta, että otin myös rataakin. Ainoa moka mikä radalla tuli puhtaasti kartturin takia oli keinun jälkeiset kaksi hyppyä. Rudi hyppäsi välissä väärän hypyn, kun olin itse liian hidas. Samoin takaakierto hyppy-hypyssä meni kerran putkeen, kun kartturi halusi näin ohjailla. Kepit oli todella vaikeat ja viimeinen väli tahtoi jäädä välistä ellei varmistellut kunnolla. Taitaa olla taas selässä jumit, kun nykyisin varmat kepit ovat alkaneet huonontua noin.  Lopuksi vielä vähän puomia, keppejä ja kolmen hypyn hyppysarjaa niin, että jään itse taakse. Puottipa nuo taas askeleen alaspäin, ei me niin valmiita ollakaan. Namilautanen olisi kai ollut paras vaihtehto puomissa ja hyppysarjalla, mutta jäipä tuo kotiin enkä laita maahan namia ettei nuuskiminen vahvistu. Noh, ehkäpä tämä joskus..


24 syyskuuta 2016

Ei kovin kauan aikaa sitten.


Viime viikolla oli hauskat rallytreenit, kun oli vähän erilaista kuin normi ratatreenit. Videota en harmikseni näistä hirveästi saanut, kun kamerasta loppui akku. Joku kun ei taas muistanut laittaa sitä aamulla latautumaan.

Ihan aluksi päästiin leikkimielisesti kisaamaan sen kuuluisan lasten leikin tyyliin, jossa musiikin loppuessa juostaan tuolille istumaan. Meillä oli neljä kylttiä, joissa oli vähän normaalia erilaisemmat kyltit. Tehtävänä oli tehdä koiralle häiriötä sen istuessa, makaamassa ja seisomassa.  Joka toinen tehtävä suoritettiin vasemmalla puolella, joka toinen oikealla. Rudi ei välittänyt pahemmin siitä, mitä mä teen tai kummalla puolella oli. Ainoastaan seisomassa ollessaan ja mun ottaessa askeleen oikealle, lähti tuo seuraamaan, ellei sanonut odottamisen vihjettä jälkeen vielä odota. Kyltit olivat seuraavanlaiset:

1) Koira seisoo, ohjaajan kädet heiluvat
2) Koira makaa, ohjaaja kontillaan
3) Koira istuu, ohjaaja menee makaamaan
4) Koira seisoo, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja takaisin

Seuraavaksi tehtiin muutama erilainen kisamainen viesti pareittain. Mentiin ensimmäisellä kerralla toiseen suuntaan hallia ja sitten toiseen, jonka jälkeen aina edestakaisin. Ensimmäistä viestiä lukuunottamatta mentiin vuorotellen parin kanssa.  Ensimmäinen viesti oli mennä jonossa aina toisen eteen tekemään asentoja. Istu, maahan, seiso järjestyksellä. Toisella kertaa vaihdettiin kahdesti puolia ja juostiin takaisin. Kolmannella kerralla pyörähdettiin oikealla, vaihdettin puolta edessä, pyörähdys oikealla ja takaisin juosten.


Tästä päästiinkin itse aiheeseen eli peruuttamiseen. Peruuteltiin koira eteen, peruuta -tehtävää. Koiran peruuttaminen päättyi tötsien väliin ja koira piti palkata siihen tötsien väliin, jotta näkee sivusilmällä ne. Näin se ehtii palkkaantumaan jo pelkästään nähdessään tötsät ja näin saadaan suora peruutus. Toinen peruutus tehtävä oli peruutella pujotellen. Ulkokaarteissa oli peruuttaminen hiukkasen huonoa, sillä Rudi olisi tahtonut peruutella vain suoraan eikä tajunnut ideaa peruutella vieressä. Tässä palkattiin koira niin, että se katsoi eteenpäin. Koira ei mielellään saisi peruutella kontaktissa, sillä silloin tulee helposti jumeja selkään eikä sitten ole enää kivaa peruutella. Eikä koira sitä enää mielellään sitten tee. Lupailtiin, että koiran osatessa peruutella pujotellen, suoraan peruuttaminen onnistuu tuosta vain. Katsellaan miten käy. ;)

Peruutteluiden jälkeen tehtiin hetken aikaa tuttuja venytyksiä; päätä tassujen väliin ja kylkiin. Tein mä vähän kumartamistakin. Ehdittiin vielä tekemään muutama viestikin. Ensin pujoteltiin ja juostiin takaisin, sitten vähän näyttelyravia edestakaisin ja viimeiseksi ohjaaja peruutti koiran tullen edessä. Viimeinen oli muuten ainoa, jossa hävittiin toiselle parille. Joku ei uskaltanut hirveän lujaa peruutella tai olisi ollut naamallaan. Näyttelyravissa Rudilla oli niin hauskaa, että tuo keuli melkein koko matkan ja kouluttajakin nauroi, että "vähän kaveri keulii". Vähän joo. :D


17 syyskuuta 2016

Aina jaksaa aksaa!

Maanantaina meitä odotti tutun agitreenin sijaan kisat Tamskilla. Kerrankin oli kaksi agilityrataa, kun yleensä on vain yksi. Suunnitelmissa oli saada vihdoin se viimeinen LUVA ja siirto kakkosiin, että voitaisiin pitää kisataukoa. Sunnuntaina aloin valmistelemaan itseäni, kuten henkisen valmennuksen luennolla sain vinkkejä. Päätin testata saanko itselleni sellaisen kivan flown päälle vain yhden illan kunnon mielikuvaharjoittelun avulla. Toki olin tehnyt niitä luennon jälkeen aiemminkin, mutta en ehkä niin hyvin. Kuuntelin biisejä, joista sai itselle luottavaisemman fiiliksen. Maanantaina koulussa pyrin pitämään illan mielestä pois ja keskittyä vain koulupäivään. Onnistui melkosen hyvin.

Hallille lähdettyä alkoi kytemään pieni jännityksen poikanen, joka paheni hallille tulon jälkeen, muttei ollut ollenkaan niin voimakas kuin yleensä. Ehkä se oli sitä tervettä jännitystä? Katselin rataa ja näin pari kinkkistä kohtaa, mutta päätin etten ajattele niitä kinkkisinä vaan mietin miten me selvitään niistä. Aloin miettimään ensin onnistunutta rataa ja sen jälkeen mielikuvaharjoittelin ensimmäisen radan etenemistä. Tuntui jo siltä, että onnistutaan. Huikeeta! Rataantutustumisessa fiilis vain parani ja rata tuntui kivalta! Joskin kuulin jälkeenpäin, että muutama oli sanonut sitä vaikeaksi. Melkein aina menee niin, että kun itse sanoo radan olevan kiva ja helppo (vaikka lopulta tulisi se hylly) niin muut ovat erimieltä. Haha.


Ratahan sujui melkoisen nätisti, meidän radaksi. Pieni pyörähdys keinulla, kun ilmeisesti ei olekaan niin vahva kuin olen olettanut. Kääntyi heti huutaessa "mene vain" ja jäi kiltisti odottamaan. Jätin aika pitkäksi aikaa keinulle, jotta pystyn varmasti näyttämään putken hyvin. Oli nimittäin sen verran mielenkiintoinen putkeenlähetys, että pakko vähän varmistella. Kepit löytyi hyvin vaikealtakin puolelta! Aan jälkeen pyörähdys, josta oletin tulleen jo vitonen ja samoin 14 hypyn jälkeen, kun oletti suunnan väärin. Sitten loppusuora ja viimeiseltä esteeltä vitonen, jonka myötä 0.68 sekuntia yliaikaa. Oivoi! Niin lähellä, mutta niin kaukana. Tietää ainakin mitä tulee treenata ennen seuraavia kisoja, jotka muuten ovat 4.11., ehtii hyvin vahvistella loppusuoraa! Tiukemmat käännökset vois kanssa olla ihan jees! Mutta fiilis tuon radan jälkeen oli aika huikea. Pääsin just siihen kuplaan mihin pitikin! Unohdin kaiken muun, oli hyvä fiilis eikä tullut ensimmäisen minivirheen (keinu) jälkeen lannistumista vaan koko rata mentiin hyvällä fiiliksellä. Eikä edes se viimeinen este saanut pilattua fiilistä, kuten on joskus käynyt.



B-radalle sain sen saman flown päälle, kunnes viimeisen putken jälkeen tuli pieni prkl fiilis, kun jätin koiran seläntaakse ja ohitti esteen. Siksi otin koiran syliin ja poistuin radalta, ettei se paha fiilis tarttuisi Rudiin. Se kun aistii sen sen verran herkästi, että en halua sitä sille radalle. Radan alkuun heti vitonen putkelta, kun heitin vahingossa vähän liian aikaisin Rudin putkeen. Eikä se muuten anna anteeksi yhtään. Noin olevat kepit yleensä aloitetaan väärältä puolelta, joskin olen ilmeisesti ollut aina liian lähellä, kun maanantaina onnistuivat. Hiukan lähti juoksemaan aan jälkeisen hypyltä, mutta huutaessa kunnolla tääläää niin johan tuli! Keinun jälkeinen valssi ei hämmentänyt Rudia, kannattava riski! Seuraavaksi tapahtuikin jotain odottamatonta. Viimeinen putki. En kääntynyt tarpeeksi jyrkästi ja soopelihan juoksi pussille. Sai hetken aikaa huudella ennen kuin palasi takaisin, jonka jälkeen tapahtui se odottamaton huono fiilis. Siihen asti mentiin sillä kivalla flowlla, vaikka Rudi käväisikin siellä pussilla. Nauratti itseänikin radan jälkeen. Pöhkö "heei mikä tää on, mä haluun tänne" soopeli.

Näyttipä tuo Rudin syliin otto melkosen kärttyseltä, ei ihan tuolta kyllä pitänyt näyttää. Koiralle en kuitenkaan vihainen ollut, vaan itselleni. Rudikin taisi kiljaista tuossa, mutta en sitä mitenkään tukistanut, vaan silloin tällöin vinkaisee koskiessa kainaloon. Oletettavasti johtunee jumeista, sillä loppui silloin kun käytiin hierojalla.

14 syyskuuta 2016

Oppi kautta kantapään, lens veks ja menemään.




Palaillaan ehkä elokuun rallytreeneihin myöhemmin, kun ehdin ja jaksan käydä läpi kaikki ne miljoona kansiota taasen. Olisi kai ihan suotavaakin jo lajitella videot ja kuvat, kun vuosi on tässä vaiheessa. Loppu vuodesta olisi ehkä helpompi tehdä vuosipostausta ja sillain. Asiaan! Ajattelin, että voisi aina ohjatuista viikkotreeneistä heitellä tekstiä - niin rallystä kuin agistakin samaan postaukseen. Toivon mukaan olisi sitten ajan tasalla. 

Alkajaisiksi voisi näpytellä viime viikkoisista treeneistä. Agissa oli sopivasti Walatin kisojen jälkeen se kuuluisa mutkaputki, joka osoittautui tälläkin kertaa todella vaikeaksi. Kun mä olin koiran ja putken välissä se onnistuu mutta koiran ollessa keskellä Rudi ampuu ohitse. Mun täytyisi siis ehtiä tekemään jonkinmoinen pyörähdys tai sokkari ennen putkea ellei pysty vaihtamaan puolta ennen. Tai sitten vain pitää ennen kakkosissa starttaamista kunnon tehotreeni tähän. Puolustelematta tuota ekan mutkaputken ohi ampumista, se oli ainut kerta viidestä kerrasta, eikä yleensä tapahdu sitä yhtäkään kertaa. Kepeille oli vähän liikaa vauhtia tai sitten Rudi luuli mun tulevan lähemmäs sitä, mitä todellisuudessa olen. Se kun ei kestä enää yhtään sitä, että menen kolmea metriä lähemmäs. 





Rallyssa oli aiheena niinkin ihana aihe kuin kisat. Mulle pelkkä kisa sana saa pienen jännityksen aikaa, joten keskiviikkona hallille mentäessä kasvava jännitys alkoi, vaikka olikin vain treenistä kyse. Täytyisi tosissaan tehdä ne mentaaliluennon kotiläksyt. Ihan vaikka blogiinkin asti niin on sanottu ääneen. 

Me ei muuten mahduttu meidän kahdella alle 80 pisteellä ja yhdellä yli 80 pisteellä SM-kisoihin, enkä todennäköisesti ilmoittaudu edes piirimestaruuteen. Oikeastaan tosissani toivoin, ettei Rudi mahtuisi SM:n, sillä siitä on tullut todella todella epävarma kisakaveri. Jos ollaan ihan rehellisiä niin tuo epävarmuus ja outo laamailu alkoi jo toukokuussa, mutta yritin silti saada tällekin vuodelle saavutettua taas sen kaksi koularia. Ne sain, joskin RTK4 melko huonoin tuloksin, joskin tavoite saavutettiin. Ajattelin josko saataisiin pidettyä joulu-tammikuu lomaa rallysta ja tammikuu agilitystä. Tehtäisiin kaikkea muuta hauskaa, harjoiteltaisiin vähän irti ollessa korvien toimivuutta ja tehtäisiin vähän lihashuoltoa. Tosin ennen sitäkin täytyisi viedä Rudi hierojalle, näyttäisi olevan taas jumissa. Josko taasen asiaan?

Melkoisen kiva rata oli kyseessä, vaikka kuulemma piti olla vaikea rata. Tämäkin on niin nähty agilityssäkin, kun menen sanomaan jotain rataa kivaksi muiden reaktio on aikalailla se miten voi sanoa sitä rataa kivaksi. Haha. Rudi metelöi aivan älyttömästi, joka on todella harvinaista. Treeneissä on haukahdus tullut silloin tällöin tai tietyllä kyltillä komennushaukkua, mutta muutoin on ollut hiljaa. Tuo jatkuva haukkuminen yllätti mutkin, mutta yritin olla vain rauhallinen ja pyytää tekemään sen mitä pyydettiin. Kehuin kun Rudi oli hiljaa ja lopulta haukkukin väheni. Hypylle lähetys oli jännä! Sanottiin, että radalla voi tuollainen olla ja hyvä opetella lähestymään sellaista. Naurahdin mielessäni, sillä kyllähän Rudi hypylle hakeutuu mistä vain, mutta sen jälkeinen elämä vasta onkin ei-niin-kivaa. Radiokin oli vissiin toista kertaa ikinä houkutuksessa, mutta Rudihan ei siitä muuten välittänyt, kuin mennessä sen ohitse katsoi "Ai tuostako se ääni tuli?" -ilmeellä. Namit olivat liian houkuttelevia nälkäiselle possulle ja käännöksissä ei oltu samanaikaisia. Taaskaan. Siinä käy aina niin, että Rudin kääntyessä nopeasti mä jään varmistelemaan ja käännyn hitaasti tai toisinpäin. Täytyisi saada jotenkin treenailtua tuohon Rudille aina samanlainen vauhti, tiedä sitten onko se mahdollista. Ehkä, jos tosiaan seuraavin kisoihin olisi se seitsemän kuukautta. Loppuun vielä listamuodossa huomioita ohjaajalta:

• Kiinnitä huomiota käännösten samanaikaisuuteen, alkaa ja loppuu samaan aikaan.
• Hiukan puutteellista yhteistyötä haisteluna.
• Hypylle meno oli hieno, mutta hallinta hypyn jälkeen tiivimmin haltuun.
• Merkinkorjaus oli hieno.
• Hihna roikkui yli olan, olisi ollut hylätty.
• Suhteellisen sujuvaa menoa.
• Hyvin sait alun haukkumisen hallintaan.

06 syyskuuta 2016

Monenmoisia kisoja.

Jatketaan sillä kuuluisalla hyvin hyvin tylsällä tavalla postata vielä tämä ja seuraava. Jotenkin ei vain jaksa käydä läpi sen paremmin enää vanhoja kisoja tai treenejä. Muistoksi ne tänne kuitenkin haluaisi laittaa, jos sattuisi niin hauskasti ettei nykyiseltä vanhalta koneelta saisi materiaalia pelastettua. Mutta lyhyt turinointi kisoista!

Viime kuussa juostiin viisi starttia agia ja pöhköiltiin kaksi starttia rally-tokoa. Niistä ei kuitenkaan videota ole kuin vain parista agistartista. Niiltä joista videota ei ole haettiin yhtä mielenkiintoiset hyllyt kuten aina. Takujen kisoissa olin varma, että en ikinäikinäikinä mene enää ulos kisaamaan ennen kuin ollaan saatu treenattua vähintään yksi kausi pihalla. Toivon mukaan ensi kesäkaudella päästäänkin juoksentelemaan vähän ulkonakin! Tuo on niin rasittavaa, että kun hallissa on alkanut motivaatiota löytymään eikä karkailla enää kahden esteen jälkeen niin ulkona sitten käydään kilometrin päässä nostelemassa jalkaa ja moikaamassa yleisöä tottelematta. Sinällään ymmärtäähän sen, kun ei olla vauhtilajia ulkona treenattu. Päätin kuitenkin viimeisen kerran kokeilla Valkeakosken kisoissa miten käy ja heti A-radalta nolla ja toinen LUVA! Seuraavalla radalla ehti tulla pari kieltoa ennen kuin mutkaputki ja kauimmainen reikä olivat liian haastava Rudille ja soopeli tykitti suoraa ulos radalta. Morjens! :D  Noh, ensi maanantaina yrittämään halliin viimeistä luvaa!

Rally-tokossa saatiin kolmen nollatuloksen jälkeen Valkeakosken tuplakisoista molemmista hyväksytty tulos ja näin ollen Rudin nimen eteen voi lisätä RTK4! Millään tosi mageilla pisteillä ei niitä saatu (75&79p.), kun pääkoppa taas ei ollut ihan mukana sillain kun pitää ja B-radalla Rudi jäi pahasti nuuskimaan kesken radan. Oli kuitenkin jees saada pitkästä aikaa tulos, vaikkei siltä sillä hetkellä tuntunutkaan. Nyt valmistaudutaan mahdollisiin SM-kisoihin treenailemalla vähän tekniikkaa päivittäin sekä viikoittaisissa tehotreeneissä ratatreenille sekä sitä henkistä valmistautumista!


04 syyskuuta 2016

Juoksee, juoksee

Tästä löytyisi nyt elokuun aksatreenit näin vain todella, todella tylsästi videoina sen kummoisemmin näpyttelemättä kommentteja. Harmillisiesti toissa  viikkoisen treenin videot poistuivat mystisesti, kun olin siirtämässä niitä koneelle.  
Mutta näin lyhykäisyydessään treenit ovat alkaneet sujumaan aina vain paremmin ja mahdolliset mokat ovat olleet vain kartturin. Yleensä juurikin sitä etten joko ehdi, olen väärässä paikassa tai muuten puuttuu info mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Voisi tehdäkin taas jossain kohtaa postauksen miten ollaan kehitytty eteenpäin!