27 helmikuuta 2016

Soopelin näytelmöinnit

Tulipa pyörähdettyä viime viikonloppuna taas mätsärissä, kun vakihallilla semmoinen oli ja lupauduin talkoilemaankin. Tuli oltua ilmossa rokotusten tarkastajana ja lennosta vaihtaa kehäsihteeriksi. Aiemmin olen tainnut kerran vai kaksi olla ja on kyllä semmonen mikä aina hirvittää, kun kukaan ei ikinä kuule kun huutelen numeroita. Lisäksi hirveet paineet, että laittelenko sijoittuneet oikein.  Noh, pari vinkkiä ja sillä mentiin se hirveä kaksi tuntinen, johon mahtui kaksi luokkaa, isot aikuiset ja pienet pennut. Kun ne luokat olivat ohitse oli hetki vielä aikaa pienten aikuisten kehään, jossa me oltiin kerrankin viimeisessä parissa - yleensä kun ollaan oltu aina ensimmäisessä parissa.

 Rudi oli ihan älyttömän outo, vinkui vain eikä kuunnellut yhtää eivätkä nami tai lelukaan auttaneet. Kehässä ei meinannut seistä ollenkaan, vaan yritti jatkuvasti kääntyä katsomaan takanaolijaa, jota ei tehnyt edes ensimmäisissä mätsäreissä. Pöydällä ei suostunut olemaan ollenkaan keskellä pöytää vaan änkesi ihan reunalle ja oli sillä mielellä, että jos yhtään löysään hihnaa se hyppää lattialle. Lisäksi jännitti aivan älyttömästi selkää, vähäkään kun koski niin tärisi enemmän kuin ollessaan aivan megajumissa. Ravi sentään oli melkosen nättiä! Silti saatiin punainen nauha, jonka otin vastaan hieman hämmentyneenä. En ois kyllä sillä esityksellä uskonut. :D Punaisten kehässä ajattelin, että mehän ei jatkoon mennä, joskin tarkoituksena oli vain saada koiruus toimimaan paremmin kuin parikehässä. Ei ihan onnistunut ja seisotuksessakin kyykistyä ja syöttää namia jatkuvalla syötöllä, joita ei ole kanssa pahemmin tarvinnut enää tehdä. Meidät kuitenkin poimittiin sijoittuneiden joukkoon ja taisi multa päästä jotain "oho" -tyylistä suusta. :D Lopulta sijoituttiin toisiksi eli tulos tällä kertaa sijoituksen verran parempi kuin viimeksi eli PUN2! Oho.



26 helmikuuta 2016

Rally-tokon seuraamisen tehokurssi, osa 1



Saatiin paikka Tamskin rally-tokon seuraamisen alkeiden tehokurssille, jonka vinkit sopivat mielestäni hyvin myös tokoon, joten postaukset tulevat löytymään senkin tagin takaa. Kurssi kestää viisi kertaa, joista ensimmäinen oli keskiviikkona. Siellä treenataan erilaisia seuraamisen harjoituksia, joilla pyritään parantamaan seuraamista. Yllätys, yllätys. Vaikka kyseessä oli alkeiden tehokurssi, päätin ilmoittaa Rudin sinne, koska alkuvuodesta miettiessäni mikä sielä kisoissa menee aina pieleen (mun jännittämisen tarttumisen koiraan lisäksi), oli vastaus seuraaminen. Olen pitänyt sitä tähän asti melkeinpä itsestäänselvyytenä, vaikka koira ei sitä oikeasti kunnolla osaa. Idea joo hallussa, mutta häiriössä on liikaa houkutuksia. Muutenkin harjoitukset ovat hyviä myös ylemmissä luokissa treenaaville, sillä tätä ei voi koskaan treenata liikaa.

Aivan ensimmäiseksi lähdettiin tekemään harjoitusta, jossa peruuteltiin koirasta pois päin ja "odotettiin" koiran tulevan kysymään mitä tehdään = kontakti. Siitä tietysti palkka kehumisen jälkeen, joskaan ei heti jottei koiruus tee sitä vain namin vuoksi vaan oppisi, että ilman palkkaakin on hauskaa tehdä x määrä tehtäviä loppuun ennen jättipalkkaa. Tähän Rudi lähti hyvin mukaan! Tehtävää vaikeutettiin hieman sillä, että käännettiin koiralle selkä ja lähdettiin kävelemään pois päin koirasta. Katsottiin siis lähteekö koira hakemaan taas sitä "Tehäänkö jotain??!" - kontaktia. Ensiksi Rudi tuli kyllä luokse ja seurali, mutta meinasi lähteä koirien luo. Ei tosin mennyt kauaakaan, kun soopeli tajusi idean ja tehtiin monta hyvää toistoa.


Sitten kontaktiharjoitusta sivulla istuen. Tätä tein "vahvemmalla" puolella eli vasemmalla, jossa kontaktin pysyminen on hiukan parempaa. Viereisiltä radoilta kuului tosiaan agiääniä, joista ajattelin tässä tehtävässä ottavan hirveästi häiriötä, kun kuulee mitä muut tekevät. Soopeli yllättikin hurjasti ollen messissä todella hyvin, ottaen huomioon miten hurja häiriö siellä oli verrattuna meidän normitreeneihin. Kun koiruus katsoi siitä kehuttiin ja palkattiin viiveellä. Vaihtelin palkan pituuksia enkä aina antanut namia, sillä tätä ollaan treenattu aiemmin sen verran, että uskalsin kokeilla myös isommassa häiriössä olla palkkaamatta namilla. Hiljalleen tähän voi alkaa liittämään seuraamis käskyä. Tiedä sitten kannattaisiko mun vaihtaa sivu-seuraa käskyt yhdeksi sanaksi tarkoittamaan seuraamista ja sivulla istumista? Vai pitäisikö toisen ohjaajan vinkkien mukaan ensiksi opettaa sivulla olo "sivu" - käskyllä ja sitten seuraaminen "seuraa"- käskylle? Jälkimmäisessä vain on isompi työ.

Vinkiksi muuten saatiin palkata koira niin, että otettiin nami oikealla kädellä taskusta, vaihtaen sen vasempaan selän takana ja antaen sen oman jalan kohdalla. Helposti tulee palkattua kumartuen hieman eteenpäin ja koiran edestä, jonka vuoksi helposti koira alkaa edistämään. Olin yllättynyt miten Rudi lähti tehtävään mukaan eikä juuri vilkuillutkaan 1-3 sekuntia pidempää aikaa, kun joskus kurkkinut muualle varmaan minuutin verran ennenkuin on taas muistanut ottaa kontaktia. Tehtävää vaikeutettiin sillä, että kouluttaja tuli viereen tekemään häiriötä eli kyykistyi lähelle, veti kädellä ja hanksalla mattoa, yritti hieman leikittää hanskalla heilutellen sitä matolla sekä otti kourallisen nappuloita ja liikutti niitä käsissään. Ensin Herra Possu oli sitä mieltä, että pakko kurkata mitä mahti herkkua on kädessä ja oli vähän "kaikki tänne hetinyt!!", mutta toistettuani käskyn "sivu", tapitti sen jälkeen mua vaikka nappulat rapisi ihan korvan vieressä! Huikee! Kyllähän sen hieman vilkuili, mutta älyttömän hyvä keskittyminen Rudiksi. Tai sitten vain oletin sen olevan huonompi? Katsotaan mitä tulevista harjoituksista sanoo, mutta oiskohan se huono seuraaminen kisoissa vain sitä ettei olla tehty rataa kylttien kera usein vai siitä että tosiään jännitän älyttömästi sielä?


Lopuksi otettiin kaksi lelua, mieleinen ja vähemmän mieleinen. Mieleinen lelu taskuun ja vähemmän mieluinen käteen, jolla leikitettiin hetki ja heitettiin pois. Joku paikalla olijoista laittoi jalan lelun päälle ettei koira sitä saa ja odotettiin passiivisesti, että koira valitsee ohjaajansa. Sitten kaivetaan esille se megahauska lelu tai nami. Sama toistettiin kolmisen kertaa. Rudilla kesti kaikista kauiten lähteä mun luokse, sillä ei olla koskaan otettu tämänmoista harjoitusta ja tuo on todellatodella leluhullu. Siksi onkin todella hyvä harjoitus leluhulluille koirille!


Muistilista:
• Hyviä harjoituksia myös ylemmissä luokissa kisaaville.
• Soveltuu rally-tokon lisäksi myös tokoon.
• Seuraaminen koostuu kolmesta asiasta; aktiivisuus, perusasento ja luopuminen.
• Voidaan soveltaen käyttää myös käytösruutuun ja paikkamakuuseen.
• Kehusanaa sanoessa ei samaan aikaan kättä taskuun vaan hetken päästä - koira luulee ettei enää tarvitse tehdä, mikäli nami tulee heti ja tekee vain namin vuoksi.
• Odota passiivisesti, että koira valitsee sinut ja ottaa kontaktin.
• Helposti palkataan kumartuen hieman eteen, koira saa namin edestä -> alkaa helposti edistämään.

23 helmikuuta 2016

Vihdoin menolippu mestariin.




Toissa viikonloppuna oli vuorossa vuoden neljäs rally-toko startti ja pieni toive siitä, josko saataisiin vihdoin se kolmas koulari taskuun. Jännintä tässä oli se, että en jännittänyt sitä tuttua kolmea päivää aiemmin, silloin kun lähdettiin/saavuttiin kisapaikalle enkä edes silloin, kun vastasin myöntävästi siihen olenko valmis. Aika melkosta! Kerrankin näinkin päin eikä aina sitä tuttua "oksennus lentää" - jännitystä.

Liikkeestä seiso, kierrä koira - Kerrankin hyvä! Pysähtyi heti kun pyysi eikä kääntynyt ja oli kuulolla lähtemään heti mukaan messiin.

Istu, koira eteen, vasemmalta sivulle - Sivu oli hyvä, mutta eteentulo hieman vino ja sivu hyvä. Käsimerkki tavoitteena saada pois seuraaviin kisoihin mennessä.

Molemmat täyskäännös oikeaan - Pyhpah! Juuri ennen starttia meni älyttömän hyvin, mutta jotain tapahtui kehässä. Todennäköisesti näytin itse hieman liian nopean merkin, joten ymmärsi väärin. Täytynee ottaa tätä erottelua huurjasti ja saada käsimerkki pois. Kahdesta uusimisesta yhteensä -6.

Istu, maahan - Istuminen jäi hieman normaalia kauemmaksi ja maahanmeno hieman vino. Ilmeisesti ei liikaa, kun pisteenvähennyksiä ei tullut.

Käännös oikealle - Tämä myös yksi tehtävistä, jota saa aina jännittää miten käy. Tällä kertaa meni semihyvin. Omaan silmään olisi voinut mennä paremminkin, mutta riittävän hyvin meni.

Hyppy, juosten - Meinasi lähteä etenemään liian nopeasti, mutta muutoin ei mitään ongelmaa.

Istu, kierrä koira ympäri - Tajusin vasta radalla ettei olla tehty tätä kuin max viisi kertaa ja Rudi on aina lähtenyt pyörimään ympyrää. Hieman hirvitti kuinka hyvin on taas tullut valmistauduttua, mutta enäähän tuolla ei voi mitään. Vaaan soopeli päättikin yllättää ja liike onnistui melkosen hyvin!

Puolenvaihto takana - Nopeampi olisi voinut olla.

Istu, käännös oikealle, istu - Ihan ei koira pysynyt kärryllä lähdössä. Itse käännös oli kyllä nätti.

Istu, täyskäännös oikeaan, istu - Hidas, mutta varma. Mielestäni hieman vino ja kaukana käännöksen jälkeinen istuminen, mutta ei liikaa.

Istu, askel oikealle, istu - Melkosesti istumista! Tämäkin hieman arvelutti, sillä välillä tuo lahnailee tässä ja nousee istumasta vasta, kun olen jo ottanut askelee. Tällä kertaa meni hienosti!

2 x saksalainen täyskäännös - Kaarsi hieman kaukaa, mutta muutoin hyvä!

270 vasemmalle - Nätti oli!

Spiraali vasemmalle - Meinasi kiertää tötsän väärältä puolelta, mutta ei ehtinyt lähteä liian kauksi.

Kolme askelta peruuttaen - Soopeli alkoi peruuttelemaan hieman vinoon, joten luovutin itsekin enkä ottanut kunnon askelia. Vinoa siitä ei ilmeisesti olisi kuitenkaan tullut, sillä -10 tuli askelista.

Pyörähdys -  Nättihän tuo oli!

Käytösruutu: vasemmalla maassa -  Jäätävää nuuskuttelua eikä millään saanut päätä ylös, vaikka mitä yritti kuiskia. Vaatinee jäätävää treenaamista!



Pientä viilausta ja varmuutta vielä tarvittaisiin lisää niin sitten on hyvä!


20 helmikuuta 2016

Peltoretkeilyä ja vuosikokousta.

Aamupäivästä nappasin Rudin mukaan, kun lähdettiin lenkittämään taasen siskon koiria. Reippailtiin puolisen tuntia pellolla, jossa soopeli sai viilettää jälleen irti. Kävipä tuo muutaman kerran hieman metsänkin puolella, joskin pysyi tällä kertaa näkösällä ja ihan muutaman kymmenen metrin säteellä. Lähtipä tuo kerran juoksemaan melkosta vauhtia pellon poikki kauemmas metsään noin puolen kilometrin päähän. Eikä muuten auttanut huutelu (tänne, tule, heippa), vaikka etenkin heippa on aina toiminut, soopeli kun tietää että oikeasti lähden pois, kun tuo kuuluu. Mulla on ollut tapana huudella koiruus välillä luokse, ihan vain testatakseni miten hyvin korvat ovat tallella. Etenkin kun viilettää monen sadan metrin päässä. Peltoretkeilyn jälkeen Rudi pääsi mukaan hämeen shelttien vuosikokoukseen, josta napattiin muutama sijoitus. Ruu oli vuoden tokosheltti 5., monitoimisheltti 3. ja rally-tohosheltti jaetulla 1. sijalla. Huikeeta!

19 helmikuuta 2016

Viralliset korkattu!




Huh! Se ois sitten aloitettu virallisesti kisaura agilityssä, kun tammikuun lopulla käväistiin juoksemassa kaksi starttia. Ennakko odotuksia ei sinällään ollut, vaikka tiesin pienen mahdollisuuden olevan jopa tuplanollaan, jos hyvin käy. Realistinen ajatus oli se, että ensimmäinen rata menee rallatteluun ja seuraavalta voi se nolla tulla, mikäli kepit onnistuvat. Itsellä oli kerrankin vain pieni jännitys päällä, jonka oletan olevan sitä normaalia jännitystä. Sitä normaalia kun en itse ole tainnut koskaan kokea, sillä mä jännitän aina kaikkea älyttömän paljon. Oikeasti niin paljon, että mm. oksennus on lähellä, tärisen, ahdistaa ja syke on ehkä lähemmäs tuhatta. Lisäksi en muista ikinä radasta muuta kuin todella pahat virheet, joskus en huomaa niitäkään, ja sanat menevät sekaisin. Kuitenkin agilityssä se vähäinenkin jännitys loppui kuin seinään astuessani starttiin. Tavoitteena kun oli saada vain hyvät radat, joihin voisi olla mahdollisesta hyllystä huolimatta tyytyväinen. Silti radan jälkeen tuli hetkeksi tuttu "en kisaa enää ikinä" -fiilis, koska omat mokat, mutta lopulta totesin vain "hupsista" ja se siitä. Seuraavat kisat siintävätkin jo edessä.


Ratapiirroksiin en ole ihan tyytyväinen, kun kone ei ollut yhteistyöhaluinen, vaan hidasteli niin hurjasti, että päätin luovuttaa. Tämän näköiset radat saatiin tehtäväksi selvittää. Ihan selvitettävissä olevat radat, vaikka hieman B-radan 4-6 väli hirvittikin. A-radalla kävi kuten odotinkin, sillä kakkos putken jälkeen kun en koiraa kuulolla pitänyt niin kaveri lähti omille teilleen. Karjaisin kyllä tänne, mutta kaveri huiteli kierroksen, mennen viereisen putken, joten hylsy sieltä tuli. Päätin kuitenkin jatkaa radan treenimielessä loppuun ja meni ihan ok. Kasi hypyn jälkeen karkasi puomille, vaikka lempieste A oli edessä, mutta mun rintamasuunta kertoi jotain ihan muuta. Kepitkin olivat jotenkin hankalat, joten otettiin kahdesti uusiksi.

Olen ihan varma, että B-radalta ois tullut nolla, jos mä en ois mokannut merkittävän hitaalla ohjauksella. Alkurata sujui älyttömän hyvin! Päätin juuri ennen omaa vuoroa vaihtaa ohjaustaktiikkaa ja juosta putken toiseen päähän koiran kanssa enkä jäädä odottelemaan. Rudi nimittäin meinasi karata taas, mutta huutelin täääälätäälä, johan kääntyi. Radan vaikein kohta, 4-6, sujui mallikkaasti, jonka jälkeen olinkin hurjasti myöhässä. Tein valssin vasta kun koira oli tullut ulos putkesta ja rintamasuunta oli mitä oli, joten meni muurille. Jatkettiin sitten kuitenkin rata loppuun, joka meni myös tuttuun tyyliin. Kaipa noihin voi ihan tyytyväinen olla, vaikka menikin vähän sähläykseksi, mutta oli lähestulkoon normimenoa. Ens kerralla paremmin. ;)


08 helmikuuta 2016

Mites meni noin niinkun omasta mielestä?



Mitäs meidän arkeen kuuluu? Todennäköisesti sitä samaa kuin viimeksi, kun siitä joskus kivikaudella näpyttelin, mutta eiköhän siltivoisi joskus näpytellä siitäkin. Viime aikoina onkin mennyt melkoisen vaihtelevalla menestyksellä. Siinä missä tänään ei haukuta lenkeillä tai sisällä, vedetä lenkillä tai muutoin muistella niitä vanhoja juttuja niin huomenna ollaan ihan mahdottomia. Saatetaan rähistä kenelle vain, vedetään nelivetoa ja haukutaan sisällä kaikille ulkoa kuuluville äänille. Satunnaisesti on päiviä, jolloin haukutaan megavihaisesti jokaiselle ulkoa kuuluvalle äänelle, mutta ei muuta. Nyt tammikuussa Rudi on alkanut aamulenkeillä haukkumaan, satunnaisesti sen lomassa myös pyörimään, kun auto tulee takaa ohitse. Joskaan ei joka aamu, vaan saattaa mennä useampikin aamu ettei hauku ja taasen useampi aamu putkeen haukutaan. Koskaan ei tiedä aamulla, onko tänään kaikki "ärsyttävät asiat" tulossa vai vain joku yksi tietty juttu vai puolet. En ole keksinyt tähän mitään järkevää syytä, koska Rudi on

 ollut niin ylienerginen kuin väsykin "oireillessaan".

Hauskaa tekemistä on kuitenkin ollut mielestäni riittävästi, joskin olen alkanut hieman enemmän kiinnittämään huomiota siihen, että liikuntapainoitteisen päivän jälkeen, olisi seuraava rauhallisempi. Toki hieman rauhallisemmin otetaan myös ennen liikuntapainotteista päivää, jotka esimerkiksi ovat agilitytunnit ja pitkät metsässä/pellolla riehumiset. Niinä päivinä tehdään yleensä kaikkea mahdollista aivotyöskentelyä, jos ei soopeli halua ottaa rennosti. Venyttelyä ja kauratyynyilyä olen yrittänyt muistaa ottaa joka päivä, mutta myönnettäköön etten ole ihan joka päivä muistanut. Oiskohan joku jättilappu seinälle hyvä?


Treeneistä puheenollen, meillä on huomisesta lähtien myös tiistaisin agility tunti. Huikeeta päästä vihdoin treenaamaan kahdesti viikossa agia muutaman kuukauden ajaksi! Sattui pääsemään myös sopivasti tiistain ryhmään niin on välipäivä tuntien välissä. Vielä sopivasti bongasin ryhmän kuukautta ennen seuraavia kisoja niin pääsee tuplasti normaalia enemmän treenaamaan. Josko napattaisiin silloin edes yksi nolla, jos ehdin oppia ohjaamaan paremmin.

Pidettiin viime viikolla rennompi viikko, kun menin alkuviikosta liukastumaan, ensimmäistä kertaa kun tassuttelin ilman piikkejä. Sain sitten satutettua jalan taasen, joten viikko meni jalkapuolena. Vaihdoin tällä kertaa vain jalkaa, vasemmasta oikeaan. Tiistaina tosiaan vain kurkittiin uutta ryhmää ja torstaina päästiin treenaamaan irtoamista, mahdollisimman vähällä liikkumisella ilman käsiä. Eipä jalkapuolen tarvinnutkaan jättää tuntia välistä. Vielä tuo tulee kyllä rasituksessa kipeäksi, jota on tehnyt jo useamman kuukauden ajan. Eipä siis pahemmin tarvitse enää jalkaa varoa, vaikka sitä varmasti hetkisen vielä tekeekin.

Pakko lähteä tarinoimasta nukkumaan, jotta jaksaisi herätä kuudelta ja pysyisi hereillä iltakymmeneen asti. Palaillaan!