28 kesäkuuta 2015

Jäljestystä vai rallya?


Suunnattiin tänään poikkeuksellisesti hallikisoihin Koirakoutsille, Ylöjärvelle, vaikka mietin pitkään uskallanko ilmota. Mielummin kun kisaan Pahvin kanssa kaukana halleista, Rudi kun yleensä hallissa mielummin jäljestää kuin tekee muuta. Kun ei tosiaan tarpeeksi usein päästä halliin treenaamaan, jotta saisi tuon nuuskuttelun pois. Aloinkin miettimään josko keskittyisin ainakin rallyssa vain ulkokaudelle enkä menisi enää ollenkaan halliin. Turhaa kun makselee siitä, että jos tällä kertaa ei nuuskuttelisi..

Rata oli varsin helppo, josta piti selviytyä vähintään 90 pisteellä, mutta kaveri päättikin jäljestää koko radan, vaikka ennen omaa vuoroa ei nuuskinut ollenkaan. Heti ensimmäisellä kyltillä meni kaikki fiilikset koko rataan, kun sivua piti sanoa kolmesti, maahan neljästi ja takaisin istumaan varmaan kuudesti. Tiestysti menin sitten käskemään Rudin menemään edestä vasemmalta sivulle, vaikka olikin oikealta. Jätinpä kyltin 13 (360 oikelle) välistä, josta pamahti se hylly. Enkä edes tajunnut sitä ennen kuin kisakirjoja jaettaessa kun tuomari sen sanoi. Menin vielä kysymään et ai oikeesti. :D Kuulemma oli moni muukin skipannut juuri tämän kyltin. Laskiessa pisteitä oltaisiin saatu ilman mun kyltin ohitusta 78 pistettä, vaikka Ruu tosiaan jäljesti koko radan. Pistettäköön sen piikkiin, että luovutin itse ensimmäisen kyltinn aikana.

Seuraavat kisat ovat onneksi ulkona, joten ei tarvise jännittää ainakaan sitä meneekö rata pilalle jäljestäessä. Ulkona ei ole mitään ongelmaa ollut nuuskimsien suhteen, vaikka muuten onkin ollut pahvi. Täytynee ilmota vielä johonkin kisaan elokuulle, jotta vihdoin päästäisiin avoin läpi niin päästäisiin talveksi treenaamaan voittajaa ja mestaria. Jos satuttaisiin ensi ulkokautena valioitumaan. (;

25 kesäkuuta 2015

Rudi on revennyt äänekkääseen huutonauruun.



Muutama kuukausi sitten sain linkin, jossa oli tämä possu. Sieltä bongasi heti otsikon lauseen ja siinäpä sai sen päivän naurut. Joku ilmeisesti on käynyt kurkkaamassa meidän meininkiä, sillä Rudilla on tapana oikeasti revetä huutonauruun. Vieläpä siihen äänekkääseen. Rudi tietysti tarvitsi itseään muistuttavan kaimapossun, mutta ne olivat loppu aina siinä vaiheessa kun piti tilata. Kunnes viime viikolla bongasin, että Rudeja on taas varastossa. Eipä ollut vaikea arvata Pahvin pitävän tästä, haha.


17 kesäkuuta 2015

Aina mun pitää!




Soopelisirkus -blogista nappasin kivan idean liittyen Suomen euroviisu biisiin, yhdistettynä koiriin. Siellä oli listattuna mitä aina pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä kuin koira asian ajattelisi. Nappasin idean tänne, joten katsotaan mitä Rudi tuumii.





Aina mun pitää olla tottelevainen.
Aina mun pitää mennä pesulle sateella.
Aina mun pitää olla haukkumatta
Aina mun pitää pysyä paikkamakuussa.
Aina mun pitää pysyä äitin lähellä (irti).


En saa koskaan tarpeeksi herkkuja/ruokaa.
En saa aina leikkiä koirakavereiden kanssa.
En saa tarpeeksi leikkiä leluilla.
En saa haistella tyttöjen viestejä.
En saa koskaan tuoda tyttöjä kylään.
En saa leikkiä paikkamakuussa.
En saa lähtee ilman lupaa leikkiin.

16 kesäkuuta 2015

Treenilistan poikasta myös ylempiin luokkiin.



Olen alkanut jo hieman pohjustamaan voittaja -ja mestariluokkaan tarvittavia liikkeitä, jotta luokanvaihto onnistuisi ongelmitta. Ensimmäiseksi toki ollaan lähdetty vain testailemaan oikealla puolella seuraamista ja perusasentoa. Eikä kulunut kauaa, kun Ruu ymmärsi idean. Perusasennossa täytyy auttaa vielä käsimerkki ja hurjasti kehuja. Toki rallyssa saa näyttää käsimerkin, mutta pyrin siihen ettei uusiin liikkeisiin välttämättä tarvitsis jättää enää merkkiä. Seuraava luokka kuitenkin  on jo voittaja. Siksi viilataan  alo/avo kyltit nyt oikeasti varmoiksi/hyviksi ja jatketaan rauhassa voi/mes kylttejä, jotta saa nekin heti nätiksi.

Samanlaista listaa kuin eilen en viitsi tehdä, sillä jokaisessa kohdassa olisi samat asiat. Oikealla puolella ei ole muuta ongelmaa kuin takapäänkäyttö oikealle olevissa käännöksissä. Esimerkiksi 360 oikealle peruuttaa vain suoraa taaksepäin ja normi käännös oikealle jää odottamaan, että mä käännyn ja tulee sitten perässä. Eli tehotreeniin takapäänkäyttö oikealla puolella. Muuten listalla oleviin liikkeisiin tarvitsee vain lisää tiiviyttä, suoruutta ja varmuutta. Saa nähdä päästäänkö elokuussa starttaamaan voittaja!


1. Perusasento ja seuraaminen oikealla puolella. Vauhdinmuutokset.
2. Käännökset (kaikki mahdolliset).
3. Hypyn jälkeinen seuruu varmaksi.
4. Eteentulo oikealta, paluu oikealle.
5. Puolenvaihdokset oikealta sekä 2x saksalainen.
6. Peruuttaminen vierellä/poispäin suoraksi ja varmaksi.
7. Spiraali/pujottelu tiiviimmäksi ja varmaksi molemmilla puolilla.
8. Maahanmeno suoraksi oikealla
9. Istu/seiso/maahan -kyltit varmoiksi oikealla.

15 kesäkuuta 2015

Tehotreeniä avoimeen.



Meillä on vielä nappaamatta avoimesta ne kolme hyväksyttyä tulosta, kun ensimmäinen virallinen avoimen kisa meni hieman penki alle ja jäätiin tosiaan pistettä vaille hyväksytyn. Siksi päätinkin tehdä hieman listaa asioista, jotka täytyy laittaa tehotreeniin. Alokkaan ja avoimen kyltit ovat kyllä hallussa, mutta pientä viilausta löytynee aina. Mitään suurta ongelmaa ei ole muualla kuin kontaktin pysymisessä, mutta siitäkin selvitään vain treenaamalla häiriössä. Meidän seuraava kisa on vasta ensi kuun alussa, sillä ei mahduttu kesäkuun lopun kisaan. Ehtii siis hyvin vielä viilata liikkeitä paremmiksi. Ollaan tosin tuonne kesäkuun kisaan varasijalla 2 eli hyvällä tuurilla päästään sinne kisaamaan.




1. Seuraaminen ja katsekontaktin pysyminen.

» Seuraaminen on huomattavasti parempaa kuin tokossa. Rudi on koko radan lähellä eikä mene (rally-tokossa) liian väljäksi eikä edistä tai jää. Haluan saada siitä kuitenkin tiiviimmän, sillä omaan silmään se on hieman liian väljää. Katsekontakti tosin tippuu myös heti lähdössä, mutta ottaa kontaktia tarpeeksi pysyäkseen kärryllä. Toki virheitä on tullut myös juurikin sen takia ettei sittenkään ollut kärryllä. Tehotreeniä siis myös tähän.


2. Hypyn jälkeinen seuruu.

» Rudi rakastaa hyppyjä (kiitos mm. agility), mutta sen jälkeen ei palaa seuruun tarpeeksi nopesti. Tosin yleensä jään jälkeen gepardin kanssa, joka varmasti auttaa asiaan. Harvoin kun olen tarpeeksi nopea Ruu jää silti katsomaan vain eteenpäin miettimään missä muut esteet ovat. Täytynee keksiä jokin käsky mistä Ruu tietää, että pitää palata heti seuraamaan. Viime kisassa siitä ei lähtenyt pisteitä (muuta kuin -1p. omasta mokasta) eli ilmeisesti tarpeeksi nopeasti tämän tuomarin mielestä palasi seuraamaan, mutta omaan silmään ei kyllä ollut. Tiedä sitten katson liian kriittisesti rally-tokoon, mutta parempi kai tähdätä hyvään suoritukseen kuin keskivertoon.

3. Käännökset ja vauhdinmuutokset.

» Vauhdimuutoksista hitaasti on selkeästi ollut vaikea toteuttaa, sillä siitä ollaan saatu aina -1p. (as), joten sitä nyt ainakin treenataan. Käännökset ovat alkaneet sujumaan mainiosti, mutta koe tilanteessa tuli todistettua, että pahvi tuulella ei tule mitään. Eli häiriöön treenaaman näitäkin. Etenkin nurmikolle pitää mennä treenaamaan takapään käyttöä tarvitsevia liikkeitä (esim. 360 vasemmalle), sillä viimeksi kokeillessa ei peruutellut yhtä nätisti kuin tasaisella.

4. Spiraali ja pujottelu tiiviimmäksi.

» Etenkin oikealle kaartaessa Ruu saattaa käydä melkein puolen metrin päässä ja vasemmalle kääntyessä melkein törmää jalkaan. Liikaa ei ole tätä treenattu, joten tehotreeniä tähänkin.

5. Eteentulon suoruus varmaksi.

» Eteentulon kanssa on ollut kauan ongelmana se, että Ruu jää liian kauas ja/tai menee liian vinoon. Onneksi rallyssä ei pienestä vinoudesta sakoteta, mutta kyllä tuo olisi mukava saada varmaksi. Kyllä se sen taas osaa, mutta ei voi luottaa, että tekee sen aina.

Melkein onnistuneita.

Tässä vihdoin muutama kuvanen, joita nappasin yksin Rudista shelttilenkillä. Hassua miten vielä käsitellessä (minimaalisilla taidoilla) kuvia, näyttivät nämä vielä teräviltä ja onnistuneilta, mutta nyt kun niitä katsoo niin eipäs olekkaan. Noh, menköön tämän kerran.



13 kesäkuuta 2015

Se oli siinä.



Nyt sitä päiviteltäisiin toistaiseksi viimeistä tokokoe päivistystä. Meidän tavoitteellinen tokoilu päättyy siis tähän päivään. Ellei satu inspiraatiota sen myötä, jos satun löytämään itseni siitä pisteestä, että paikkamakuu on todella hyvällä mallilla ja oikeasti luotan siihen. Lemppariliikkeitä toki käydään satunnaisesti kentällä mielenvirkistykseksi tekemässä, joten satunnaisesti voi tokoilusta tulla vielä juttua. Toko on hieno harrastus, jota toisaalta haluaisi itse harrastaa. Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä etten luota koiraan enkä varsinkaan itseeni. Vähintään se tauko tekisi molemmille hyvää, mutta uskaltaudun sanomaan ettei enää.

Ehdin tosiaan harmittelemaan monesti  ilmoamista vielä tämän päiväiseen tokokokeeseen, vaikka olinkin silloin vielä kahden vaihella jatkanko tokon parissa vai en. Tosin olin jo silloin enemmän sen kannalla etten jatkaisi, mutta mut puhuttiin ympäri asian suhteen. Eipä tullut kuitenkaan pahemmin treenattua itse kokeeseen, joten ihmeitä en lähtenyt edes tavoittelemaan. Lottovoitto olisi vain Ruun pysyminen paikkamakuussa ees vitosen edestä. Eikä keksisi mitään typerää liikkeestä seisomisessa.


Pohdin pitkään jätänkö paikkamakuun välistä ja suoritetaan muut liikkeet, mutta mut saatiin puhuttua ympäri. Paikkamakuuseen menin jo valmiiksi sillä asenteella, että valmistaudun heti hakemaan Ruun. Viime kokeessahan Ruu karkasi paikkamakuusta kehän ulkopuolelle nostamaan jalkaa. Mikään ei yllättä mua enää paikkamakuussa. Paitsi ehkä se, että Ruu pysyisi sielä. Rudi pääsi soopelin shelttinartun viereen, johon rakastui jo ennen kokeen alkua. Enpä ollut yhtään yllättynyt, kun käännyin 15 metrin päässä ja näin Rudin nuuskimassa tätä soopelia. Mut huomatessaan lähti viilettämään muiden luokse haastaen kaikkia leikkimään ja saikin kaikki lähtemään. Sain napattua Ruun karvoista kiinni, jonka jälkeen olin täysin neutraali. Laitoin Ruun paikkamakuuseen viereen siksi aikaa, kun muut tekivät paikkista. Eipä ollut siinä mitään ongelmaa vaan oli nätisti paikallaan. Huoh.




Seuruu oli niin jäätävää etten kehtaa edes miettiä koko asiaa. Vaelteli omiaan ja huuhaili reippaasti yli metrin päässä, tosin täyskäännökset menivät paremmin kuin normaalisti. Edisti myös älyttömästi eikä istunut kertaakaan ilman käskyä. Liikkeestä maahan seuruu oli jo hieman parempaa, tosin väljää edelleen, mutta maahanmeno olisi voinut olla hieman nopeampi. Luoksari oli taas varma kymppi, mutta vauhti ei ollut niin hurjaa kuin normaalisti. Liikkeestä seisomisessa nousi vain seisomaan, kun seuruu-käsky tuli, mutta lähdettyään seuraamaan edisti melkein koiran mitan verran eikä meinannut pysähtyä. Hypyssä ei ollut taas muuta ongelmaa kuin hidas istuminen. Itse olisin antanut kokonaisvaikutelmasta 5, sillä Ruu oli aivan pihalla.


Luoksensapäästävyys:  10
Paikkamakuu:  0
Seuraaminen taluttimella: 7
Seuraaminen irti: 5
Liikkeestä maahan: 9
Luoksetulo:10
Liikkeestä seiso: 8
Hyppy: 9
Kokonaisvaikutelma: 7

Yhteensä: 133p/200p., Sij. 12/12


12 kesäkuuta 2015

Viestejä keskustan tytöille.


Siskon lapsi aloitti viime viikolla uimakoulun, jossa käy kahdesti viikossa ja kyseli lähdettäisiinkö satunnaisesti lenkille siksi aikaa koirien kanssa. Sieltä kun ei viitsi tunniksi lähteä kotiin. Täältä on noin parin kilometrin matka keskustaan niin mikä jottei. Ollaan reippailtu keskustaan nyt kolmesti, joten käveltyjä kilometrejä on tullut mukavasti. Yhteensä näinä päivinä on tullut tassuteltua seitsemän kilometriä. Keskustasta löytyy kiva parin kilometrin reitti ihanissa maisemissa, puistossa ja metsässä. Puolet matkasta toki on keskustan vilkeessä, mutta eipä tuo ole menoa haitannut. Tuli ainakin huomattua, että Ruu hieman jännittää busseja.

Muuten Ruu on ollut aivan innoissaan uudesta reitistä. Hurjasti uusia tuoksuja ja vielä näkee koirakavereitakin! Hetki ollaan ehditty aina treenailemaan koiria parkkipaikalla. Se onkin mennyt yllättävän hyvin, ottaen huomioon ettei olla taidettu koskaan käydä ihan keskustassa asti. Rally on mitä ilmeisemmin vain niin hauskaa, että sitä voi tehdä missä ja milloin vain. Ollaan muuten ehditty odottamaan hetki siskoa uimahallilta, joka on ollut hyvää treeniä Rudille. Kaveri kun on ollut aina älyttömän kärsimätön odottamaan. Sielä se onkin yllättäen ottanut vain rennosti, istunut tai maannut rauhallisesti katsellen ohi meneviä ihmisiä. Toki on kurkkinut ihmisiä, jos tulisivat rapsuttelemaan tätä ylisosiaalista shelttiä. Höpsö! Harmi ettei osaa kaikkialla ottaa yhtä rennosti.


Keskiviikkona kuitenkin huomasi, että nelitassuinen on laittanut taas kakara vaihteen päälle. Koko matka keskustaan ja takaisin vedettiin, yritettiin hyppiä pyörien ja autojen eteen eikä tietänyt mikä on vierellä (= löysällä lähellä kävelyä). Siskon ottaessa rattaita pienemmälle lapselle ja koiria autosta laitoin Ruun istumaan. Eipä muka sitten tiennyt ettei lähdetä ennen vapaa -käskyä, vaan lähti heti koirakavereita nuuskimaan. Koira kyllä palautui hyvin nopeasti takaisin istumaan tiukalla käskyllä ja siinä pysyi. Matkalla kokeilin myös muutamaan otteeseen sivulta eteentuloa eikä innostanut yhtään. Lisäksi pari päivää on taukoamatta vinkunut sisällä, vaikka juuri olisi ulkona käynyt. Tytöt. Innolla odotan huomista (viimeistä) tokokoetta.. Or not!


09 kesäkuuta 2015

Näytelmöintiä etelässä.


Lauantaina oli jälleen aikaisen aamuherätyksen vuoro, sillä kello oli soittamassa viiden aikaan aamulla. Edellisenä iltana olin sinnikkäästi yrittänyt valvoa vuorokauden vaihtumiseen asti, jotta voisin heti ilmota Hepuliinan rally-kisoihin. Olinkin simahtanut hetkeä ennen ilmon alkua, jonka vuoksi säpsähdin hereille neljältä enkä saanut enää unta. Silti sain kiireen aikaiseksi, vaikka lopulta olin juuri sopivasti paikalla, kun Heidi nappasi meidät kyytiin.

Suuntana tällä kertaa oli hieman eteläisempi paikkakunta, Riihimäki ja kaikkien rotujen näyttely. Matkalla napattiin yksi kasvatti mukaan ja oltiin reilusti ajoissa näyttelypaikalla. Tietysti tuolit unohtuivat matkasta juuri sinä päivänä, kun siellä piti olla loppuun asti koska kasvattajakehä. Rudi nappasi tuttuun tapaan erittäin hyvän ja näytti siltä ettei tuomari tykännyt lainkaan Rudista. Taisi olla vielä liiketuomari, joten EH ei tullut yllätyksenä. Ruu nimittäin rakastui juuri ennen kehää soopeliin tyttöön, jota ilmeisesti luuli shelttilenkillä olleeseen supermega ihanaksi soopeliksi, joten töpötteli pahemmin kuin hetkeen. Sininen väri oli myös Heidin koirien ja kasvattien väri. Erinomaista tuomari jakoi muutenkin niukasti ja vain luokkavoittajat saivat SA:n, jos saivat.

Näyttelyiden jälkeen käytiin nappaamassa muutama kuvanen kasvateista, jonka jälkeen matkattiin tunnin päähän hakemaan pieni malivauva mukaan. Hieman jännitti mennä kurkkaamaan kahta jäljellä olevaa pentua, kun muutenkin on hurja pentukuume. Ja niin siinä tietysti kävi, että menin tykästymään molempiin pentuihin aivan liikaa. Ehkä joku päivä saan sen ensimmäisen eläinvauvan käsiini!


Menossa melkein mukana.


Kun hetken aikaa on keskittynyt turinoimaan vain rally-tokosta, voisi olla aika näpytellä aivan jostain muusta, eikös?

Tällä kertaa vuorossa olisi kuulumisia vauhtilajista nimeltään agility. Ruu on aivan huippu, mitä nyt välillä tahtoo karata tovereiden luo. Mikään este ei ole ollut vaikea eikä pelottava tai ei ole hämmentynyt ohjauskuvioista. Tosin puomilla ja A:lla on hypännyt puolessa välissä alas, jotta pääsisi muka nopeammin namilautaselle. Eikä sokkarissa toiseen suuntaan ymmärtänyt hypätä estettä ja seurata oikeaa kättä. Toki osasyynä on se ettei olla treenattu oikella puolella pahemmin mitään edes rallyssä ja itse en osaa ohjauskuvioita juuri tähän suuntaan, missä koira tulee oikealle puolelle. Tähän mennessä kun koira on aina hepuloinut vasemmalla puolella. Ylipäätään tuohon suuntaan ohjauskuviot ovat mulle äärettömän vaikeita, jonka vuoksi oon poikkeuksetta myöhässä ja Rudi nopeana koirana huitelee ties missä. Eipä siinä auta muu kuin treenata lisää, jotta alkaa sujumaan!

Pöytää lukuunottamatta ollaan käyty kaikki esteet läpi, eikä niissä ole sinällään ollut mitään ongelmaa. Mikään este ei ole onneksi pelottanut tai ollut vaikeaa hahmottaa, vaan kaikki ovat olleet yhtä hauskoja. Kekseliäs koiruus kuitenkin keksi hypätä puomilta ja A:lta kesken kaiken pois, kuten mainitsin. Oletan sen johtuneen namialustasta, koska ennen sitä ei tätä keksinyt. Siksi kokeillaan seuraavalla tunnilla esteitä ilman namialustaa, jotta asian voi varmistaa. Uskon kyllä täysin, että tarpeeksi monen toiston jälkeen ymmärtää ettei sieltä hypitä kesken kaiken pois.




Muutamia uusia ohjauskuvioitakin ollaan treenailtu. On ollut sokkaria, sylkkäriä, poispäin käännöstä, takaaleikkausta ja edestä leikkausta sekä jo hieman tutumpia välistävetoja sekä takaakiertoja. Edelleen ohjauskuviot suuntaan, jossa koira tulee oikealle puolelle on ylitsepääsemättömän vaikeita. Asiaan toki vaikuttaa se ettei olla treenattu viittä kertaa enempää ja ettei olla treenattu mitään oikealla puolella ennen agilityä. Treeniä vain lisää niin nekin alkavat sujumaan. Ollaan treenailtu myös huikeaa kolmen esteen sarjaakin. Hyppy-hyppy-putki ja putki-hyppy-hyppy. Ilman ongelmia selvittiin eikä edes karannut lopuksi koirakaverin luo. Vauhtia taisi olla hitusen enemmän, kun viimeinen este oli putki. Taitaa tästäkin vauhtiapinasta tulla samanlainen putkifani kuin edellisestä sheltistä. Se kun valitsi aina mielummin putken kuin sen käskytetyn esteen ellei ollut tarkkana.

Saa nähdä mitä hepuliapina vielä viimeisellä alkeiskurssin tunnilla torstaina kehittää, kun jokaisella tunnilla tähän mennessä on keksinyt jotain. Milloin on hyppinyt alas puomilta, hypännyt keppien verkon yli kesken pujottelun tai törmännyt täysiä samaiseen verkkoon viimeisessä välissä. Itse veikkaisin, että juoksee sellaisella vauhdilla pöydälle ettei jarrut pidä, joten tipahtaa alas. Tai sitten aivan jotain muuta Rudimaista.

05 kesäkuuta 2015

Ei pitäis liikaa yrittää.



Miten nämä postaukset ovat kallistuneet vain rally-tokoon? Täytynee keskittyä välillä varmaan muuhunkin, haha.

Keskiviikkona siskon Hilly x-rotuinen pääsi aloittamaan rally-tokon alkeiskurssin, jota lähdin kurkkimaan ja nappaamaan muutaman kuvan. Joitakin liikkeitä Hillyn kanssa oli jo treenailtu ennen kurssia, mutta aika alkutekijöistä lähdettiin liikkeelle. Vaikein asia oli keskittymisen puute. Lisäksi nelitassuista on äärettömän vaikea motivoida, sillä lelu tai namit eivät saaneet kiinnostumaan ohjaajasta, kun Hilppa jäi tuijottelemaan muita. Tunnilla tutustuttiin kuuteen kylttiin, joita kierrettiin myötäpäivään. Jokainen oli yhdellä kyltillä aina tietyn hetken treenaamassa. Paljon istumista ja eteentuloja. Eli, kyltit 20-24 ja 26. Huonosta keskittymisestä huolimatta sai jokaisella kyltillä muutaman hyvän liikkeen aikaiseksi. Kun yhdellä kyltillä Hilppa ei meinannut keskittyä yhtään päätin yrittää liikettä sen kanssa, vaikka en kurssilla olekkaan, sain sen menemään liikkeen kahdesti hyvin. Saa nähdä oliko vain hyvää tuuria vai onko yhtä herkkä aistimaan ettei ohjaaja tiedä tarkaan mitä kyltillä tehdään. Ensimmäiseksi tunniksi meni omaan silmään Hillyksi todella hyvin. Ensiksi kun luultiin, että kaveri haukkuisi samanlailla kuin Rudi vuosi sitten. Käyn ainakin muutamilla tunneilla kurkkimassa Hillyn kehitystä, josta varmasti näpyttelen satunnaisesti myös tänne.


Rudin kanssa oltiin viime sunnuntaina ensimmäisissä virallisissa avoimen kisoissa. En odottanut oikeastaan mitään, kun olin aivan varma, että ensimmäisestä kisasta ei tule hyväksyttyä. Rudi oli taas todella levoton, josta en ollut niin huolissani kuin tokokisoissa. Radalle mentiin viidentenä, joten ehdin hyvin hieman juoksutella, resutella ja ottaa vähän liikkeitä ennen. Liikkeet menivät levottomuudesta huolimatta radan ulkopuolella hyvin.


Radalla kävikin niin, että Ruu oli ensimmäistä kertaa oikeasti pihalla rally radalla. Liikkeet suoritettiin kuitenkin paljon paremmin kuin tokossa samanlaisessa tilanteessa. Houkutuksille ei langennut, josta olin hyvin tyytyväinen. Ensimmäinen -10 lähti istu, maahan, istu -kyltillä, kun Rudi meni kauas istumaan ja korjasi itse. En tietenkään tajunnut uusia. Seuraava lähti -10 lähti pujottelusta, kun Rudi meinasi kertää väärältä puolelta tötsää. Enkä tajunnut uusia. Kolmas -10 lähti 270 vasemmalle -kyltiltä, kun rudi jäi ihan vinoon seisomaan. Hämmennyin tästä, sillä Rudi ei ole pitkään aikaan tehnyt tuota, kun ollaan treenattu jo hetki sitä ettei tehdä jätti kaarroksia. Ja -1 lähti hypyltä, kun otin ilmeisesti yli 2m juoksuaskelia. Vaikka arvaukseni meni täysin oikeaan, olin kyllä hieman pettynyt kun kuitenkin rally-toko on ollut Rudille niin mieleinen laji, että ei ole ns. ilkeyttään mokaillut.



Sopivasti jäätiin siis yhtä pistettä vaille hyväksytyn tuloksen. Sekin hieman toki ärsytti, kun olisi voinut sitten olla reilusti alle. Saatiin kuitenkin tuomaripalkinto sillä perusteella, että vaikka koira tekee joko tosi pienen tai vaihtoehtoisesti ison virheen oli suoritus kokonaisuudessaan tosi nätti suoritus. Hieman kyllä lämmitti, että jonkun mielestä ratasuoritus näytti hyvältä, vaikka sitten pari suurta virhettä sinne tulikin. Tästäkin kisasta taas opittiin ainakin se, että varmistan tulevaisuudessa ettei karkaile kiertelemään miten sattuu pujottelua.

03 kesäkuuta 2015

Älä päästä tilaisuuttas karkuun.



Ilmoitin meidät epäviralliseen rally-toko cupiin, jossa oli kaikkiaan kolme osakilpailua. Lähdin cupiin sillä ajatuksella, että katsotaan missä vaiheessa ollaan avoimen kanssa ja mitä tulisi vielä vähän viilata ennen viime sunnuntain virallista ensimmäistä avoimen kisaa. Toki lähdin aina tekemään parasta, vaikka Rudi olikin hieman pihalla kahdessa viimeisessä osakilpailussa, mutta silti saatiin hyvät tulokset alle.

Ensimmäisestä osakilpailusta taisin jo mainita, että voitettiin se 99 pisteellä tuomaripalkinnon kera. Pieni yhden pisteen virhe tuli, kun Rudi käväisi yli puolen metrin päässä, kun vaihdettiin juoksusta normaaliin vauhtiin. Rata oli lyhyt ja nopeasti ohitse. Kerran vauhtiapina meinasi kiertää spiraalin tolpan väärältä puolelta, mutta ei ehtinyt irrota liikaa seuruusta. Muuten moitittavaa radassa ei ollut. Rudi keskittyi ensimmäistä kertaa loistavasti rataan, teki kaiken mitä pyydettiin vauhdilla ja ei karannut kehästä. Se oli se yksi jännitys mikä iski, vaikka eihän tuo ole pahemmin enää karkaillut, kuin toisen koiran luo.



Toisesta osaria ehti jo hieman jännittää, kun oli yksi voitto takana, vaikka yritin pitää nämä epäviralliset kisat edelleen vain niinä, että kartoitan tilannetta. Kävin kurkkaamassa heti paikalle saavuttuani avoimen radan ja kappas, sielä oli houkutus. Houkutusta treenatessa Rudi on aina käynyt nuuskaisemassa tai pamauttamassa palloa, joten rataantutustumisessa tuli pieni paniikki. Houkutuksessa on pallo. Rataa lähdin silti suorittamaan kyltti kerrallaan ja pääsinkin näin kolmanneksi viimeiselle kyltille. Istumisesta juosten - normaali vauhti - houkutus. Tässä vaiheessa alkoi taas pieni panikointi, jos nelitassuinen huomaa pallon niin aivan varmasti on pian sillä palloilemassa. Etenkin kun juostaan. Kävikin niin, että normaali vauhti -kyltin seuraa tepsi koko houkutuksen ajan, vaikka toistin sitä varmuudeksi muutaman kerran itse houkutuksessa. Rudi oli kuulemma kurkannut toista houkutusta jalkojen välistä "mikäs toi on?" - ilmeellä, mutta jatkoi maaliin asti seuraten. Huh! Tällä kertaa saatiin 100 pistettä, kuten kaksi muutakin ja sijoituttiin toiseksi. Itse en välttämättä olisi antanut ihan sataa pistettä, kun vauhtitassu ei keskittynyt juurikaan tekemiseen, vaikka teki kaiken hitaasti, mutta varmasti. Tästä ilmeisesti tulikin kommenttikenttään lausahdus: "Tasaisen varmaa työskentelyä :)".



Cupin tilanne oli viimeiseen kisaan lähdettäessä se, että oltiin toisia! Pakko myöntää, että hieman tuli paineita ennen kisapäivää, vaikka eihän sijoituksella mulle ole niin väliä, kunhan ratasuoritus on omasta mielestäni hyvä. Kurkatessa ratapiirrosta iski jälleen pieni paniikki. Sielä oli houkutus ja askel sivulle ja vaikka mitä avoimen käännöksiä. Tätä olin toisaalta odottanut, että päästään näitä kisassa kokeilemaan toimivatko ne siellä yhtä hyvin kuin kotona treeneissä. Rata lähti hyvin käyntiin, kunnes kolmannella kyltillä oli houkutus ja meinasin kiertää kyltin. Jäin hetkeksi tyhmänä tuijottamaan tuomaria, että sanonko uusin vai en, mutta jatkoin matkaa, eikä Rudi langennut houkutuksille! Seuraava moka tapahtui Rudille, kun liikkeestä maahan -kyltillä Ruu ei lähtenyt mukaan vaan totesi liikkeen olevan tokon liikkeestä maahan. Lähti onneksi toisella käskyllä mukaan. Viimeinen tehtävä ennen maalia oli spiraali oikealle ja ensimmäisellä kierroksella piti Rudin käydä nurmikon puolella ja totesin mielessäni, että sinne lähtee. Eipä lähtenyt, kun tajusin toistaa seuraan aina käännöksissä. Niimpä sieltä tuli voitto 98 pisteellä, joten jäätiin odottelemaan voi/mes luokan päättymistä. Pisteet tosiaan lähti houkutuksesta (ohjaajavirhe) ja liikkeestä maahan -kyltiltä (puutteellinen yhteistyö)




Voi/mes luokan päätyttyä lähdin hirmuiseen tuuleen kuuntelemaan tuloksia. Pieni jännityksen poikanen iski, kun se ratkaisi koko cupin tilanteen. Sielä oli aivan älyttömän hyvä espanjanvesikoira, joka oli voittanut kaksi aiempaa osaria. Toinen sija olisi riittänyt tasapisteisiin meidän kanssa, joka olisi varmistanut hänelle cup-voiton. Koira ei kuitenkaan toiminut yhtä hyvin kuin aiemmin ja näin hän oli kolmas. Tämähän tarkoitti sitä, että voitettiin kahdella pisteellä koko cup! Toinen sija olisi ollut myös älyttömän hieno saavutus, sillä en olisi uskonut, että päästäisiin edes sijoituksille. Oli huikea fiilis mennä hakemaan ykkös-palkinto, vaikka epävirallinen kisa olikin.