Pitkästä aikaa mätsäreissä

(c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia

 Edellisistä mätsäreistä olikin ehtinyt kulua jo hyvä tovi, joten  oli oikeastaan kiva pyörähtää pitkästä aikaa kahdesti kehänauhojen sisäpuolella. Olivatpa ne vielä niinkin tarkkaan,  kuin tasan kahden viikon välein toisistaan. Huhtikuun loppupuolella olevat, olivat Tamskilla* ulkonakentällä, joka oli sen puolesta oikein kiva, että siellä saa riittävän isot kehät, ettei tule ihan heti ahdasta. Sään puolesta olikin hieman haasteellista, sillä jos ei ollut jäätävän kylmää tuulta niin oli ehkä hieman liian kuuma. Huippua oli myös se, että veteraanit olivat erikseen, tosin aiemmin ei ole ollut isoja ja pieniä veteraaneja eroteltu omiin luokkiinsa. Täytynee kyllä sanoa, että info oli jokseenkin hämmentävää, sillä ennakkotiedon mukaan veteraanien piti olla ensimmäisenä, mutta kehien alkaessa infottiin niiden siirtyneen luokan viimeisiksi, ollen samassa kehässä kuitenkin. Odotellessa pienten aikuisten kehän loppumista havahduinkin siihen, että veteraaneja huudeltiinkin toisessa kehässä. Saatiin kuitenkin tovi odottaa kehän alkamista, sillä muilla oli päällekkäisyyksiä muiden kehien kanssa, ymmärrettävästi! Rudia oli pöydällä ihan kohtalaisesti, mutta lopussa oli ehkä hieman rauhaton, sillä pöydällä oltiin tavallista pidempään. Ravatessaan hieman haukkui enkä oikein tahtonut saada seisotettua kunnolla. Sijoituttiin kuitenkin sinisten ykköseksi, joten päästiin pyörähtämään myös BIS-kehässä, josta tällä kertaa ei päästy jatkoon. Rudi alkoi jo hieman väsähtää eikä meinannut malttaa seistä kauempaa. Tyytyväinen olen kuitenkin suoritukseen!

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna olikin vuorossa Canisportin* mätsärit. Siellä onkin ollut molemmilla kerroilla ihanan rento tunnelma. Olen tykännyt myös siitä, että luokkiin otetaan rajattu määrä koirakoita niin päivä ei veny mahdottoman pitkäksi. Tällä kertaa päästiin omaan kuplaan, jolloin Rudikin oli rennompi myös pöydällä eikä niin hirveästi ahdistanut. Lähtiessä näyttämään liikkeitä Rudi palasikin taaksepäin nuuskimaan jotakin tuoksua matosta, mutta lähti mukaan ensimmäisellä pyynnöllä. Seisottaessa ei näyttänyt ehkä parasta seisomistaan heti ensimmäisellä yrityksellä, mutta uudelleen seisottaessa olikin jo hieman parempi. Nauhakehässä liikkeet menivät siihen asti melko hyvin, kunnes jäljellä oli enää neljä shelttiä ja joku aloitti haukkumaan, jolloin Rudinkin piti tietysti myös sanoa muutama sana, jolloin liikkeetkin huonontuivat. Seisominen ei selkeästi ole enää Rudin vahvuus, sillä nauhakehässä alkoi jälleen jo hieman väsyttämään, mutta se ehkä suodaan seniorisheltille. Lopulta tulos oli hieno PUN3 ihanan arvostelun kera. 

(c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia

Talvikauden koiratanssit

Viime kuussa tuli kuluneeksi jo vuosi siitä, kun aloitimme koiratanssin ns. eläkeläislajina. Hieman meillä oli ennestään kokemusta lajista, sillä vuosia sitten kävimme kerran lajitutustumisessa sekä kahdella alkeiskurssilla, joista sai hyvän ensikosketuksen lajiin. Toki jonkin verran on tullut seurattua somessa muutamia koiratanssia harrastavia koirakoita. Aloitimme kuitenkin viiden kerran alkeiskurssilta, jatkaen kesäkauden ryhmäpaikalle ja pienen pohdinnan jälkeen vielä talvikauden ryhmäpaikassa. Nyt kesäkaudella onkin kaksi viiden kerran jatkokurssia, joista ensimmäinen alkoi nyt toukokuussa. Olen kyllä hurjasti tykännyt siitä, että tunnit ovat joka toinen viikko, sillä se on oikein sopiva määrä koiratanssiin sekä tuolle seniorisheltille, joka saa treenailla vielä myös vähän rally-tokoa ja tokoakin. Helpompi pitää kiinni riittävästä määrästä lepopäiviä.

Mutta nyt olisikin ehkä aika hieman laittaa ylös siitä, mitä talvikauden aikana tapahtuikaan! Pääasiassa ollaan treenattu ja hiottu meidän omaa ohjelmaa kokonaisuutena tai pätkissä joko musiikin kanssa (oman tai jokin muu biisi) tai ilman musiikkia. Lisäksi kouluttaja keksi meidän ryhmälle ryhmätanssin, jota treenailtiin myös melko usein tunnin alussa tai lopussa. Lopulta se jäi hieman vähemmälle, sillä osa ei enää kesäkaudella jatkanut ja tarkoituksena olisi ollut esittää se mahdollisesti joskus kisoissa. Lisäksi tunneilla tehtiin satunnaisesti myös erilaisia yksittäisiä tekniikkatreenejä sekä testailtiin uusia temppuja, josta sai mukavasti vinkkejä myös muitakin lajeja silmällä pitäen. Olen tykännyt myös siitä, että aloitettiin pitämään pieni rauhoittumishetki tunnin lopuksi. Rudi ei ole siinä vielä kovin hyvä, sillä hallissa pitäisi saada tehdä villinä seniorina täysillä loppuun asti. 

Rudin kanssa isoin haaste on ehdottomasti haukkuminen. Hän ilmoittaa herkästi, jos on epävarma mitä pitää tehdä, unohdan Rudin ollessani itse epävarma sekä silloin kun en ole tarpeeksi selkeä tai jos jokin tietty kiihdyttävä kohta on tulossa. Kyllä Rudi on pystynyt tekemään myös äänettömästi, kun ollaan päästy oikeasti siihen omaan kuplaan ja olen ollut täysin varma mitä ollaan tekemässä. Ymmärrettävästi! Voi kun aina pystyisi olemaan tarpeeksi selkeä ja omassa kuplassa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa vielä ainakin kesäkauden ajan!

Tokon omatoimitreenejä

Tammikuun tokotreenien jälkeen ollaan käyty omatoimiporukan kanssa treenaamassa kerran Koirakoutsilla ja kerran Taidogaalla. Näiden välissä nappasin yhden myynnissä olleen tokotunnin Taidogaalle. Tunnin aiheena oli merkin kierto, kaukot, ruutu sekä seuruu/luoksari erilaisilla häiriöillä: ruudun ympäriltä löytyi erilaisia targetteja, kaukot tehtiin lelujen ympäröimänä, merkin kierrossa niiden takana oli putki ja seuruu/luoksari pisteellä oli vähän houkutusten highwayn tyyppisesti erilaisia tavaroita. Lisäksi yhdellä pisteellä oli erilaisia alustoja ja tasoja, jossa pystyi tekemään seuraamista. Mielestäni suoriuduttiin kohtalaisen hyvin meidän tasoon nähden. Herätti myös ajatuksia ja ideoita tuleviin treeneihin.

(c) Jenny Klemetti

Helmikuussa kävimme Koirakoutsilla* Riemukauppa -hallissa, jossa ei olla taidettu Rudin kanssa käydä koskaan. Tämän vuoksi ajatuksena oli vähän tutustua halliin ja rennosti käveltiin ympäri hallia. Palkkailin kontaktista sekä seuraamisen aloituksen tarjoamisesta sekä vähän leikittiin ja tehtiin parit kivat liikkeet alle. Tämän jälkeen Rudi sai mennä tauolle odottaamaan toista kierrosta. Tarkoituksena oli tehdä kisamaisesti alokasluokan seuraaminen, kapulanpito sekä kaukot. Huomasin ettei Rudilla oikein seuraaminen lähtenyt, joten siirryttiin seuraavaan liikkeeseen eli kaukoihin. Kaukotkin tuntuivat jotenkin todella tahmeilta, mutta kapulanpito oli oikein hieno. Otettiin lopuksi kahdesti lyhyt muutaman askeleen seuraaminen eri paikalta ja ilman liikkurointia, jolloin saatiin ihan kivat toistot. Jätin meidän treenit tähän, vaikka aikaa taisi olla ainakin puolet jäljellä, mutta halusin mielummin päättää hyvään fiilikseen. Lopuksi tehtiin vielä paikallaolo, jossa Rudin toisella puolella pyörähtänyt koira sai Rudin vinkunmaan niin, että en uskaltanut lähteä Rudin viereltä ollenkaan. Voihan seniorisheltti ja tytöt! :D

(c) Jenny Klemetti

Huhtikuussa treenit olivat jälleen Taidogaalla*. Tällä kertaa ajatuksena oli pitää hyvänmielen treenit eli saada ensin hyvä fiilis ja päästä omaan kuplaan, jonka jälkeen tehdä Rudin lempiliikkeitä itsenäisesti, ilman liikkurointia. Liikkeiksi valitsin luoksarin, hypyn, merkin kierron sekä sileä nouto. Toisen kierroksen loppuun uskaltauduin extempore tekemään pari lyhyttä suoraa seuruuta sekä kaukot, sillä Rudilla oli niin hyvä fiilis, että toivoin niiden onnistuvan tuossa mielentilassa. Seuraaminen olikin omaan silmään oikein hienoa, vaikka Rudi taitaa seurata hieman liian kaukana, mutta tällä kertaa tosiaan fiilis oli tärkeämpi! Kaukoissa Rudi liimautuikin maahan eikä nostanut itseään kyynäriä korkeammalle ja röyhtäisi vielä päälle. Menin hieman lähemmäs, joka sai Rudin nousemaan. Kävin palkkaamassa ja otin yhden maahan-istu vaihdon ja kun tämä onnistui jätettiin siihen. Loppuun tehtiin vielä hieno paikallaolo! Vähän Rudi vilkuili ympärilleen, kun oli hieman erilaista häiriötä, kuin mihin oli tottunut, mutta ei ollut kuitenkaan lähdössä vaan palautti katseen aina takaisin. Tämä oli kyllä juuri sellainen hyvänmielen treeni, kuin piti ollakin!

(c) Jenny Klemetti

Tokon omatoimitreenit Taidogaalla

(c) Jenny Klemetti

Kaksi viikkoa sitten oli vuoden ensimmäiset treenit, kun olimme tokon omatoimitreeneissä. Tällä kertaa oltiin vähän tutummalla hallilla Taidogaalla*. Treeneissä oli pitkästä aikaa oikein kivaa ja oli ihanaa huomata, miten se vaikutti myös Rudiin. Rudi oli iloinen ja innokas. Nuuskimaan hän lähti vähemmän ja palasi nopeammin takaisin kuin hetkeen. Toivon, että tämä fiilis säilyisi niin kauan kuin Rudin kanssa pystytään vielä treenaamaan. Tämä fiilis on ollut nimittäin kateissa jo jonkin aikaa. 

(c) Jenny Klemetti

Pohdin hetken aikaa, että olisin voinut kokeilla tehdä treenin putkeen, mutta päädyin siihen, että ehkä on parempi tehdä kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa otettiin vain vähän tilaa haltuun leikkimällä, palkkaamalla kontaktia ja kiertelemällä kehää. Tehtiin välissä muutama lyhyt seuraamispätkä, kun Rudi itse tarjosi sivulle tuloa sekä pari luoksetuloa ilman liikkurointia. Lopuksi vielä vähän leikittiin ja Rudi sai herkkuja. Oli ihanaa kuulla, että ainakin tämä näytti hyvin suunnitelmalliselta, sillä itsestäni tuntuu aina, että meidän treenit näyttää pelkästään kaaokselta ja hyppimiseltä paikasta toiseen. Tauolle ei Rudi meinannut malttaa jäädä, vaan hetken alkuun äänteli ja yritti päästä häkistä ulos. Ehkä olisi ollut aikanaan paikallaan treenata vähän enemmän tauoiluakin, tosin eihän vieläkään ole myöhäistä vahvistaa sitä. Tärkeä taito muutenkin kuin aktiivisella kisakoiralla.

Toisella kierroksella ajatuksena oli tehdä kehääntulo ja siirtymiä. Ne ovat olleen meille aina kisoissa ja kisamaisissa treeneissä vaikeita, sillä niitä on tullut treenailtua ihan liian vähän. Jonkin verran Rudi nuuski maata, mutta selkeästi parani loppua kohden, joten päätin lennosta tehdä hypyn liikkuroituna loppuun. Tämän jälkeen tehtiin vielä merkin kiertoa ilman peruasentoja ja vapauttaen palkalle juostessaan takaisin mun luokse. Loppuun vielä yksi Rudin lempparitehtävistä, sileä nouto kahdesti. Rudi äänteli jonkin verran, kun heitin kapulaa, mutta muuten oli oikein hienot noudot. Olen oikein tyytyväinen näihin treeneihin. Harmittaa ettei näistä ole videota, sillä ensimmäisellä kierroksella huonosti jalustaan kiinnitetty puhelin kääntyi huonosti ja toisella kierroksella puhelin ei lähtenytkään kuvaamaan ollenkaan. Onneksi on ihania kuvia!

(c) Jenny Klemetti