03 toukokuuta 2021

Vuosikatsaus ja koiramaiset kulut 2020

Hyvin hyvin hiljaiseksi muuttunut blogi voisi viimein herätä talviunilta, sillä kevään aikana on tapahtunut paljonkin sellaista, mistä voisi tänne kirjoittaa. Mahdollisesti myös tähän aikaan vuodesta voisi kai viimeistään käydä pikaisesti viime vuosi läpi. Täytynee kyllä sanoa etten olen enää ihan varma kumpaa vuosi oli enemmän, kamala vai ei niin kamala. Vuoden tapahtumat kun sijoittuivat ääripäästä toiseen eikä ollut niin tasaista kuin aiempina vuosina. 

Kokonaisuudessaan vuosi oli varsin erilainen kuin edeltäjänsä, sillä terveyshuolet painoivat aivan liian paljon enkä ollut enää heinäkuussa varma siitä, olisiko Rudia enää ollenkaan. Tuon hetken miettiminen sattuu edelleen erittäin paljon. Aloitetaan kuitenkin siitä, että tammikuussa Rudi kävi hammaskivenpoistossa, jonka yhteydessä ultrattiin sappi. Sapessa oli 1/3 sakkaa, jota oikeastaan pelkäsinkin, sillä niin paljon olin tuolloin kuullut shelteiltä sitä löytyvän. Maaliskuussa oli kontrolli eikä sakka ollut oikeastaan ollenkaan vähentynyt, joten lääkistys jatkettiin aina kesäkuun alkuun asti. Puolisen vuotta Rudi söi Adursalia yhden tabletin päivässä. Tämä asia vaivaa itseäni sen verran, että todennäköisesti jossain kohtaa haluan kurkata sappea vielä uudelleen, vaikka lääkäri sitä mieltä olikin ettei välttämättä tarvitse ellei oireita tule.  

Kesäkuun puolessa välissä Rudi alkoi yht´äkkiä ontumaan etutassuaan eikä syytä heti löydetty, vaan epäiltiin mm. anturoiden kulumisen vuoksi varovan tassuaan. Mikään neuvo ei tuntunut auttavan niin päätin kuvauttaa Rudilta uudelleen kyynärät, joiden lisäksi katsottiin myös lonkat, polvet ja ranteet. Etukäteen panikoitu ja pelätty asia kävi toteen, kun kyynäristä löytyi nivelrikkoa, jota olisi itseni pitänyt osata epäillä heti, kun kuitenkin 1/1 olivat jo aiemmin olleet. Menin täysin palasiksi, vaikka ennen kuvausta tuota osasin pelätäkin, enkä tiedä miten selvisin niin pohjalta takaisin. Omaa oloa ei helpottanut yhtään se, että lonkat olivat samanmoiset kuin pari vuotta aiemminkin tai että ranteet, varpaat ja polvet olivat hienot. Olin vain täysin varma ettei mulla olisi pian enää koiraa. Onneksi olin väärässä ja toistaiseksi Rudi on vielä täällä ilahduttamassa arkea. ♥

Terveyshuolien vuoksi harrastaminen jäi ymmärrettävästi hyvin vähäiseksi enkä kesän tapahtumien jälkeen uskonut enää voivani tehdä Rudin kanssa enää mitään. Tammikuussa ennen eläinlääkäriä ehdimme pyörähtää rally-tokokisoissa (95p. ja 3. sija) ja näyttelyissä (VET-ERI VEK1 PU4 SA VET-VSP). Helmikuussa oli kaverini pitämät rally-tokon ratatreenit Akaassa sekä kaksi koiratanssi-kurssia, joissa ehdittiin tekemään Rudille koreografia. Kävin myös Hämeen Shelttien vuosikokouksessa. Huhtikuussa Rudi pääsi pitkästä aikaa uimaan, joka oli varsin jännittävä hetki, kun pääsi kerran pelästymään. Kesäkuun alkuun mennessä oltiin päästy hyvään vauhtiin etenemisessä, kun tassu alkoi oireilemaan. Kaikki harrastukset jäivät koko kesäksi eikä Rudi tuntunut pystyvän tekemään miltei mitään rally-tokon valkkuryhmässä, vaikka arjessa ei enää ontunutkaan. Pyörittelin viimeisille minuuteille asti sitä, että uskallanko ilmoittaa Rudin rally-tokon SM -ja piirismestaruuskisoihin, mutta monien ihmisten kanssa puhuttuani päädyin uskaltaa ilmoittaa. Ilmoittautumisen kun voisi aina perua, jos näyttää huonolta. Nuo kisat olisivat todennäköisesti Rudin viimeiset tai ainakin viimeiset varmat arvokisat. Tähdet olivat kohdillaan ja päästiin osallistumaan molempiin kisoihin saaden SM-kisoista 89p./100p. sekä piirimestaruuksista 93p./100p. ja vaikkei ihan parhaimpaamme ylletty niin näissä kisoissa se fiilis oli tärkein. Ehkä ensimmäistä kertaa tehtiin oikeasti ilolla ne radat! Näiden kisojen jälkeen hiljennyttiin harrastusten osalta kokonaan, mitä nyt käytiin lähihallin jouluisissa hassuttelutreeneissä pyörähtämässä. 

Rudi pääsi vuoden aikana säännöllisesti hierojalle ja kranioon, jottei jumeja päässyt kerääntymään. Selkeän eron kuitenkin huomasi syksyllä, kun ei enää treenannut tai kisannut ollenkaan eikä ollut terveyshuoliakaan. 

Loppuun vielä voisi kurkata koiramaiset kulut, joita en nyt lähtenyt listaamaan yksittäin, vaan vain aihealueittaina sekä yhteenlasketun summan. Etukäteen voisin sanoa, että ehkä tänä vuonna voisi olla hitusen enemmän pihi. 

Terveys noin 1230 euroa (= lääkäri, hieroja/kranio)
Ruoka noin 900 euroa (= nappulat, namit, hyaluronihappo, lohiöljy, avital flex jne.)
Harrastukset noin 500 euroa (= jäsenyydet, kisailmot, kurssit ja koulutukset)
Varusteet noin 1370 euroa (= lelut, takit, kaksi karva-alustaa ja bot-alusta sekä peti, rally-tokon tehtäväkyltit, tötsät jne)

21 joulukuuta 2020

Rally-tokon SM -ja PiirM -kisat 2020

* Postauksessa olevat kuvat © Aura Sainio

Pitkästä aikaa istuuduin alas kirjoittamaan tänne! Olen pitänyt taukoa someta ja oikeastaan kaikesta muustakin lokakuun puolesta välistä lähtien. Tauko on kieltämättä tehnyt erittäin hyvää tämän hirmuisen vuoden jälkeen, vaikka vielä tuntuukin etten ole täysin palautunut kaikesta siitä, mitä vuosi toi tullessaan. Silti on ollut jokseenkin ikävä kirjoittamista, vaikka oikeastaan mitään erikoista kirjoitettavaa ei olekaan ollut. No, onneksi pian vaihtuu vuosi enkä haluaisi uskoa sen voivan olla ainakaan tätä kulunutta vuotta pahempi. Tästä vuodesta ei kyllä hirveästi mitään jää kaipaamaan.

Yksi ainoista asiosta oli meidän viimeisin kisaviikonloppu, jolloin olivat meidän ensimmäiset isot kisat.  Pitkään ne olivat jokseenkin salaisena haaveena, mutta viime vuoden syksyn valioitumisen ja sitä kautta hienojen tulosta myötä uskaltauduin pohtia asiaa jopa ääneen. Vaan en olisi koskaan uskonut, miten tämä vuosi tulee muuttamaan asioita. Minä kun toivoin niin paljon, että Rudin sairastelut olisivat olleet hetkeksi siinä. Miten väärässä olinkaan..

Ensin olimme kisatauolla tammikuusta heinäkuuhun sappilääkkeen vuoksi. Kesäkuun alussa ehdin jo iloita hyviä uutisia sapesta ja siitä, että kuukauden varoajan jälkeen päästäisiin taas kisaamaan. Näistä tunnelmista vain viikkoa myöhemmin Rudi alkoi ontumaan pahasti etutassuaan eikä liukastuminen luontopolun korkealta lankulta auttanut yhtään asiaa. Kun mikään vinkki ei helpottanut Rudin oloa niin päätin kuvauttaa Rudin uudelleen. Halusin kuvat lonkista, polvista, kyynäristä ja ranteista. Näistä en valitettavasti muistanut pyytää kuvia matkaan, mutta täytynee kysäistä, kun seuraavan kerran käydään niin voin jakaa tännekin. Luulin olevani täysin asennoitunut siihen, että sieltä löytyy vastaus, mutta tulokset kuultuani menin täysin palasiksi ja olen sitä edelleen. Toki oli helpottavaa löytää syy, mutta en silti olisi halunnut kuulla sitä, että jo valmiiksi ykkösen kyynäriin oli tullut melko paljon nivelrikkoa. Olin täysin varma ettei minulla olisi enää Rudia kesän jälkeen. Onneksi tilanne alkoi mennä parempaan suuntaan. Oletettavasti tippumisesta oli tullut myös lihasvenähdys, joka alkoi helpottamaan. Uskaltauduin kokeilemaan kipulääkkeen määrän tiputtamista ja lopulta jättämään kokonaan pois. Rudi oli täysin normaali iloinen itsensä.

Pohdin viime minuuteille asti uskallanko ollenkaan ilmoitaa Rudia SM-kisoihin ja piirimestaruuksiin, jos alkaisi keventämään tai olisi liian rankka viikonloppu. Useiden ihmisten kanssa puhuttuani totesin itselleni sen saman, mitä muutkin olivat todenneet. Mikäli jättäisin ilmoittamatta eikä Rudi alkaisi ontumaan niin mua tulisi harmittamaan todella paljon. Päädyin ilmoittamaan meidät molempiin kisoihin enkä osannut jännittää ollenkaan itse kisoja vaan vain sitä alkaisiko Rudi keventämään tassuaan. Toki Rudin hyvinvointi on tärkein asia ja menee ihan kaiken edelle, mutta en silti voi väittää ettenkö olisi ollut surullinen siitä ettei oltaisi päästy osallistumaan, sillä tämä oli todennäköisesti viimeinen mahdollisuus osallistua niihin. Nimittäin nimenomaan Rudin kanssa oli ihan parasta osallistua ensimmäistä kertaa SM-kisoihin. ♥



Lauantai-aamuna oli luvassa erittäin aikainen aamu, koska arpaonni oli suosinut aamu-unisia niin mukavasti, että olimme ensimmäisessä lähtöryhmässä eli elinlääkärintarkastus oli 7:15 alkaen. En ollut varannut paikkaa missä yöpyä lähempänä Lietoa, vaan lähdin sinne erittäin aikaisin reilun kahden tunnin ajomatkan päästä. Paikka oli onneksi meille sen verran tuttu, että kävimme siellä melko tarkaan vuotta ennen SM-kisoja valioitumassa ja nappaamassa tuplavoiton. Paineita ei kuitenkaan ollut, sillä jännitin oikeastaan vain lääkärin tarkastusta ja alkaisiko Rudi keventämään tassuaan sopivasti vasta juuri ennen meidän vuoroa. Lääkärintarkastuksesta pääsimme läpi eikä enää jännittänyt ennne kuin rataantutustumisen alkaessa tuomari totesi, että tänään kannattaa vain nauttia, sillä olette suomen 60 parhaan koirakon joukossa. Toisaalta tuli vähän ehkä tippa linssiin, kun en ollut osannut ajatella mun pääsevän niihin kisoihin koskaan minkään koiran kanssa, kunnes meillä olikin mahdollisuus päästä, mutta Rudin tassun vuoksi sai jännittää aivan viime metreille asti. 


Jännittäminen vain kasvoi ennnen omaa vuoroa, vaikka yritin päästä siitä eroon. Tiesin sen vaikuttavan Rudiin ja sen vuoksi Rudi olikin alussa kovin tahmea ja jouduimme uusimaan kyltin jo melko alussa. Onneksi uusimisen jälkeen ei enää jännittänyt niin Rudikin oli heti rennompi ja pystyin nauttimaan siitä, että pääsimme vielä ylipäätään tekemään tuon radan. Asennonvaihto-kyltillä Rudi alkoi kovin nuuskimaan mattoa, jonka vuoksi jouduin käyttämään melko isoa käsimerkkiä ja näin saatiin vähennyksiä -6p. yhteensä. En muista milloin viimeksi Rudi olisi noin vahvasti alkanut nuuskimaan mattoa. Saatiin vielä pienestä hitaasta lähtemisestä -2 pistettä. Tulokseksi saatiin siis 89 pistettä, joten ei mitään mahdollisuuksia finaaliin. Tämä ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä tiesin syyn sille miksi saatiin "vain" tuon verran pisteitä ja olin onnellinen jo pelkästään siitä, että pystyimme osallistumaan karsintaan. Kesän jälkeen alkoi kyllä katsomaan asioita entistä enemmän erilailla kuin vaikka kolme vuotta taaksepäin. Rata oli tiivis, mutta todella kiva kuitenkin. Ihan Rudin rata!


 

Sunnuntaina puolestaan oli vuorossa piirimestaruuskisat naapurikaupungissa Tampereella. Matkan puolesta onneksi näin päin ja vielä kun sai nukkuakin pitkään rankan päivän jälkeen, kun paikalla piti olla vasta puolenpäivän jälkeen. Kisapaikalla ei jännittänyt yhtään koko aikana ja sen huomasi hyvin niin Rudista kuin omasta tekemisestäkin. Tämän vuoksi olisi ollut hyvä saada yksi  kisa alle ennen SM-kisoja, jolloin siellä ei olisi ehkä jännittänyt itse kisaaminen ja näin oltaisiin oltu omalla tasollamme, vaikka melko lähellä sitä oltiinkin. Kisassa oli muutenkin oma tunnelmansa, sillä olin vähän niin kuin sanonut niiden olleen meidän viimeiset kisat. No, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! 

Tehtiin kovin hieno rata enkä voisi olla ylpeämpi Rudista. Yksi pieni -6 pisteen moka tehtiin, kun liikkestä maahan, kierrä koira-kyltillä Rudi nousikin ylös kesken kaiken ja uusiessa menin näyttämään turhan suuresti. Näitä sattuu vieläkin satunnaisesti, kun menen helposti varmistelemaan huomaamatta. Lisäksi yksi -1 vino saatiin sivuaskel-tehtävästä, kuten melko usein kisoissa saadaan. Tulokseksi saatiin hienot 93 pistettä! Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä kehuin Rudia poistuessa radalta, koska olin vain niin onnellinen siitä, miten hieno Rudi oli ja päästiin vielä tämä viikonloppu kokemaan yhdessä. ♥



Mahtoikohan kukaan päästä tänne asti? Ja lukeekohan kukaan enää näin hiljaista blogia tai blogeja ylipäätään? Ehkä sitä voisi koettaa olla hieman aktiivisempi ensi vuoden puolella vai kiinnostaako meidän jutut enää?

14 syyskuuta 2020

Makkaranpaistolenkki


Tänä vuonna ollaan käyty kahdesti makkaranpaistolenkillä paikallisella laavulla. Loppukeväästä sekä heinäkuussa. Suunnitelmissa oli käydä kesällä ainakin yhdellä vähän pidemmällä lenkillä, mutta harmillisesti kesä menikin parannellessa tassua. Onneksi tassun tilanne on ollut hyvän tovin parempi. Toivon mukaan tilanne jatkuisi tämänmoisena vielä pitkään.

Keväällä aikalailla lumien sulamisen jälkeen tassuteltiin ensimmäisen kerran laavulle. Tämänlaiselle kirjurille, joka on aina jäässä oli vielä varsin kylmä eikä hirveän kauaa viihdytty tuolla pienoisella "retkellä", vaikka itsellä hirveän vaatekerroksen lisäksi viltti olikin matkassa mukana. Rudillekin nappasin takin sekä lämpöalusta mukaan ettei tulisi pysähdyksen aikana kylmä. Nelitassuinen tärisikin aivan jostain muusta syystä kuin kylmästä, sillä jo puiden sytyttäminen sai pienen vinkumisen aikaiseksi.

Heinäkuussa mentiin lyhyemmän mahdollisen reitin kautta, joka oli saman pituinen kuin sen hetkiset lyhyet lenkit olivat, sillä Rudi kevensi tuolloin tassuaan. Olin tuolloin melko varma ettei Rudia ole pian enää, joten halusin vielä kerran viedä Rudin yhteen sen lempipaikoistaan. Tuolloin olikin jo huomattavasti lämpimpämpi eikä tarvinnut minunkaan jäätyä, vaikka varjoinen paikka onkin. Tuttu näky keväältä toistui, kun melko suuri tärinä ja vinkuminen alkoi heti puita sytyttäessä, kun matkassa oli mukana melkoisen malttamaton sheltti. Onneksi nuo päivät eivät olleetkaan vielä viimeiset päivät, vaan ollaan saatu vielä muutamia lisäpäiviä. Toivon mukaan niitä saataisiin vielä reilusti lisää.




21 elokuuta 2020

Kevään koiratanssi-kurssit

Vihdoin vuorossa olisi lyhyehkö tiivistelmä kevään koiratanssi-kursseista, vaikka eivät ihan tuoreessa muistissa enää olekaan. Kävimme samaan aikaan kaksi eri kurssia, kahdessa eri paikassa. Toinen kesti viisi kertaa ja toinen kolme kertaa. Viime syksynä kävimme alkeiskurssin, jonka aikana tehtiin jonkinmoinen hieman reilun minuutin pituinen ohjelmaa, jota pystyi hyödyntämään näillä kursseilla. Aluksi hieman muokattiin tuota ohjelmaa, jonka jälkeen piti aloittaa treenaamaan ja hiomaan ohjelmaa ihan lopulliseen muotoonsa. 

Rudi on varsin haukkuherkkä koira, kun kierrokset nousevat hauskoista jutuista. Ohjelmaan kuului hauskoja temppuja putkeen ja musiikki tuntui myös saavan nelitassuisen haukkumaan entistä helpommin. Siksi kurssien loput tunnit menivät oikeastaan vain siihen, että pohdittiin miten saadaan Rudi toimimaan hiljaa ja sitten tehtiin hieman alkua ohjelmasta. Oletan haukkumiseen olevan syynä kiihtymisen lisäksi oma epävarmuus, epäselkeys ja jännittäminen uuden lajin kohdalla, jossa täytyy muistaa ohjelma niin ulkoa, että jos tulee kesken ohjelman jotakin osaan jatkaa siitä eteenpäin. Taisin joskus aikanaan sanoa agilityn olevan vaikeaa, kun pitää muistaa 20 estettä ulkoa, mutta kyllä tämä vie ainakin vielä voiton tuossa. Oma epävarmuus tarttuu hyvin herkästi Rudiin eikä se siedä yhtään sitä, että ohjaaja on epäselkeä. Samantien saa palautteen asiasta.

Yksi vaihtoehto oli opettaa ohjelma koiralle takaperin, jolloin oppii muistamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Tätä ei kokeiltu toistaiseksi, sillä tuntuu vaikealta muistaa ohjelmaa edes oikeinpäin. Otin sitten käyttöön sen mitä muissakin lajeissa on ollut käytössä eli kun alkaa haukkumaan keskeytän treenin ja käsken Rudin maahan rauhoittumaan. Mikäli ei auta tai jatkuu hirveänä poistutaan kentältä hetkeksi eikä kentälle mennä haukkumalla tai vapaana vaan käskyn alla.

Kokeiltiin myös meille uutta tapaa! Ensin lähdin kävelemään ympäri hallia odottaen, että koira tulee seuraamaan kummalle puolelle tahansa. Käveltiin hyvä tovi hallia ympäri, tehden käännöksiä, kaarroksia ja täyskäännöksiä. Aina kun Rudilla oli hyvä asenne/ilme kouluttaja naksautti ja koira palkattiin peruuttamalla taaksepäin kehuen ja antaen nami. Sopivan ajan jälkeen (itse määriteltävissä) mentiin aloituspaikalle ja haukkumattomuudesta samanmoinen palkka. Jatkettiin tovi seuruuttamista, jonka jälkeen kokeiltiin jälleen aloituspaikkaa samanmoisella palkalla. Sitten aloitettiin lisäämään aloituspaikan jälkeen yksi liike kerrallaan ja väliin seuruuttamista. Aina treenien aluksi tehtiin tuota seuruuttamista sopivan aikaa. Tällä tavalla päästiin tekemään  ohjelmasta viisi ensimmäistä liikettä ilman haukkumista. Tehtiin myös ilman musiikkia ja vähän lyhyemmällä matkalla kuin mitä olin alunperin ajatellut. Matkaa voi hiljalleen pidentää tai vaihtoehtoisesti vain jättää vähän lyhyemmäksi. Mahdollisen takapakin tullessa helpotetaan treeniä. Tällä vinkillä voitaisiin hyvinkin saada tehtyä ohjelma ilman haukkumista.

Me ei päästy aivan sille tasolle, että olisin saanut taltioitua videolle meidän ohjelman. Olisin halunnut sen muistoksi, vaikka hieman raakileena. Onneksi sille näyttäisi olevan ehkä mahdollisesti mahdollisuus, jos Rudin tilanne pysyisi samanmoisena vielä hetken aikaa.