Starttinappulakoulutus ja tokon omatoimitreenit

Viime viikolla pääsimme käymään Taidogaan* uudella hallilla ensimmäistä kertaa, sillä ilmoitin meidät starttinappulakoulutukseen. Aihe on kiinnostanut itseäni enemmän jo pidemmän aikaa, koska koen olevan hyvä osata asiaa itse paremmin. Ihan myös Rudin kannalta, mutta tietysti mahdollisia tuleviakin koiria ajatellen. Rudille erityisesti kynsienleikkuu ja hampaiden harjaaminen olisivat varmasti hieman vähemmän epämiellyttäviä, kun huomaisi sen, että häntä kuunnellaan paremmin ja saa vaikuttaa siihen että pidetään pieni tauko, mikäli tulee tarve. Koulutuksesta sain kyllä lisää pohdittavaa aiheeseen liittyen ja mielellään käyn uudemmankin kerran, jos tämänlaisia koulutuksia vain tulee!

(c) Jenny Klemetti

Lauantaina oltiin pitkästä aikaa tokon kimppatreeneissä, jotka olivat tällä kertaa Lamminpään koulun kentällä. Suunnitelmissa oli vain höntsäillä muutamia kivoja liikkeitä (sileä nouto ja kartioiden kierto) ja näiden lisäksi lyhyt seuraaminen sekä kaukot. Pitkää treeniä tai montaa toistoa  ei ollut tarkoitus tehdä, sillä edeltävänä päivänä oltiin rallytreeneissä. Harvemmin tulee enää sovittua treenejä peräkkäisille päiville, jotta Rudi saa tarpeeksi lepoa treenien välillä, mutta toisaalta kivoja poikkeuksia nämä. 

Ehdittiin tekemään yksi hieno nouto, jonka jälkeen siirryin tekemään alo kaukot. Ensimmäisellä vaihdolla Rudi nousi jostakin syystä hassusti istumaan eikä halunnut nousta toista kertaa, vaan lähti tulemaan mun luokse. Päätin, että katsotaan hetken päästä uudelleen eli päästin Rudin tauolle. Tauon jälkeen en huomannut mitään erityistä, joten uskalsin kokeilla lyhyen seuruun ja yhden kartioiden kierron, jotta ei jää ikävää fiilistä treeneistä. Lähettäessä Rudi kiertämään kartiot, juoksi hän yllättäen vain niiden ohitse nuuskimaan puita. Tämän jälkeen lähti seniorinoikeudella itsenäisesti kiertelemään kentää ympäri ja lopulta metsään. Treenikaveri lähti avuksi ottamaan Rudia kiinni, mutta ei antanut ennen kuin oli itse siihen valmis. Tämä vaikutti täysin samanlaiselta hetkeltä kuin silloin, kun Rudi mulle tuli. Nykyisin Rudi pitää tietyn rajan mitä kauemmaksi ei lähde (vähintään näköetäisyydellä), vaikka hetkellisesti korvat katoaisikin. Tästäkin selvittiin ja onneksi Rudi lähti metsään päin eikä toiseen suuntaan. Hetkellisesti kyllä mietin, että uskaltaako Rudia pian päästää irti, mikäli nämä alkavat lisääntymään..

(c) Jenny Klemetti

Rally-tokon omatoimitreenejä

Viimeksi olen tainnut kirjoittaa jotakin rallysta silloin, kun meillä oli joulukuussa pikkujoulut. Toki olihan lajista pienoinen tauko muutenkin, sillä meidän osalta tuli muutama peruuntuminen omatoimitreeneistä. Harvemmin enää tulee postailtua esim. minitreeneistä lähikentällä. Pikkujouluista seuraavan kerran pääsimme vasta toukokuussa kimppatreeneihin. Sattuivat olemaan euroviisuista seuraavalla viikolla, joten teematreenit jatkuivat tietysti Cha Cha Cha:lla. Milläs muullakaan! Nappasin mukaan vihreät kartiot pujotteluut ja houkutukseen, vihreät pikkuämpärit hyppyyn sekä houkutuksen kissapatsaalle minikartion päähän. Tällä kertaa oli kaksi minirataa, joissa oli melkolailla lempparikylttejä putkeen. Rudi oli aika hepulissa eikä haukkumiselta vältytty, mutta mitäs sitä voi odottaa villiltä pikkupapparaiselta? Näissä treeneissä treenailtiin myös ohjaajien muistia, sillä unohdin tehtäväkyltit kotiin. Kerrankos sitä näinkin!

(c) Jenny Klemetti

Kesäkuussa pidettiinkin treenit juuri ennen juhannusta, joten viime vuoden tapaan olikin juhannustreenit piknikin kera! Tulimme Rudin kanssa suoraan koiratanssitreeneistä, joten hänellä oli poikkeuksellisesti tuplatreenit. Otettiin kyllä vähän rauhallisemmin molemmissa lajeissa, jotta seniorilla ei ole liian rankka päivä. Rallyssa Rudi oli kyllä hieman vaisu ja nenä vei kovasti, joten ehkä saattoi kuitenkin olla pientä väsymystä ilmassa. Toisella kierroksella saatiin lopulta muutaman kyltin verran tehtyä oikein kivasti, kun vähän auttoi. Tämän jälkeen sai vain oleskella häkissä ja katsella muiden tekemistä. Ihan lopuksi pääsi vielä tekemään miniputken paristi ja tämäkös oli oikein hauska lopetus treeneille!

(c) Jenny Klemetti

Viime perjantaina oltiinkin vuorostaan Canisportilla* omatoimitreeneissä. Hahmottelin radan päässäni vasta matkalla hallille ja toivoin sen myös mahtuvan sinne. Onneksi voi aina vähän varioida, jos alkaa näyttämään ahtaalta. Rata mahtui jokseenkin fiksusti, vaikka paria kylttiä täytyi laittaa hieman sivuun niin, että suorituspaikka ei ollut ihan okein. Treeneissä ei toki haittaa! Teemana oli tällä kertaa puolenvaihdot, joiden väleihin pyrin miettimään helpot tehtävät. 

Rudille tuoksut olivat hieman liikaa eikä oikein pystynyt tekemään rataa kunnolla. Aika paljon sai kalastella eikä päästy kuin maksimissaan kaksi kylttiä putkeen, ennen kuin lähti uudelleen nuuskimaan pitkäksi aikaa. Päätin, että otetaan vain loppurataa, jossa oli tuplasaksalainen (vaihdoin pyörähdykseksi), valkovuokko, liikkeestä istu - kutsukoira, putki sekä puolenvaihto jalkojen välistä, ennen maalia. Tämä pätkä oli sen verran hauska, että tuoksutkin jäivät kakkoseksi! 

(c) Jenny Klemetti

Hetki Hevonkuusessa

Jo hyvän tovin on ollut suunnitelmissa käydä katsomassa, millainen paikka retkeilymetsä Hevonkuusi* on ja vihdoin kesäkuun alussa siellä ehdittiin käymään. Aikaa varattiin sinne kaksi tuntia, joka meni varsin nopeasti kivassa seurassa. Mielestäni tuo kaksi tuntia oli oikein sopiva aika Rudille, tai ihan maksimissaan voisi ajatella kolmea tuntia. Rudin kanssa kun ei enää oikein mennä niin pitkiä lenkkejä kuin ennen, vaan enemmänkin tehdään neljä lyhyempää lenkkiä. Treeneissäkään Rudin käyttämä aika ei ole kovin suuri, vaikka niissä yleensä aika venähtääkin varsin pitkäksi. Etenkin näin kesäaikaan, kun ollaan ulkona eikä ole niin sidottuna aikaan kuin hallia varatessa. Poikkesimpa vaihteeksi hieman aiheesta. 

Hevonkuusi oli kyllä oikein mukava paikka, jonne voisi joskus lähteä uudestaankin. Näyttipä myös koirilla olevan oikein hauskaa. Hyvä puoli on myös siinä ettei tarvitse koko ajan vahtia koiria, kun aita on ympärillä niin ei kovin pitkälle pääse katoamaan. 

Kuva: Jenny Klemetti 

Pitkästä aikaa mätsäreissä

(c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia

 Edellisistä mätsäreistä olikin ehtinyt kulua jo hyvä tovi, joten  oli oikeastaan kiva pyörähtää pitkästä aikaa kahdesti kehänauhojen sisäpuolella. Olivatpa ne vielä niinkin tarkkaan,  kuin tasan kahden viikon välein toisistaan. Huhtikuun loppupuolella olevat, olivat Tamskilla* ulkonakentällä, joka oli sen puolesta oikein kiva, että siellä saa riittävän isot kehät, ettei tule ihan heti ahdasta. Sään puolesta olikin hieman haasteellista, sillä jos ei ollut jäätävän kylmää tuulta niin oli ehkä hieman liian kuuma. Huippua oli myös se, että veteraanit olivat erikseen, tosin aiemmin ei ole ollut isoja ja pieniä veteraaneja eroteltu omiin luokkiinsa. Täytynee kyllä sanoa, että info oli jokseenkin hämmentävää, sillä ennakkotiedon mukaan veteraanien piti olla ensimmäisenä, mutta kehien alkaessa infottiin niiden siirtyneen luokan viimeisiksi, ollen samassa kehässä kuitenkin. Odotellessa pienten aikuisten kehän loppumista havahduinkin siihen, että veteraaneja huudeltiinkin toisessa kehässä. Saatiin kuitenkin tovi odottaa kehän alkamista, sillä muilla oli päällekkäisyyksiä muiden kehien kanssa, ymmärrettävästi! Rudia oli pöydällä ihan kohtalaisesti, mutta lopussa oli ehkä hieman rauhaton, sillä pöydällä oltiin tavallista pidempään. Ravatessaan hieman haukkui enkä oikein tahtonut saada seisotettua kunnolla. Sijoituttiin kuitenkin sinisten ykköseksi, joten päästiin pyörähtämään myös BIS-kehässä, josta tällä kertaa ei päästy jatkoon. Rudi alkoi jo hieman väsähtää eikä meinannut malttaa seistä kauempaa. Tyytyväinen olen kuitenkin suoritukseen!

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna olikin vuorossa Canisportin* mätsärit. Siellä onkin ollut molemmilla kerroilla ihanan rento tunnelma. Olen tykännyt myös siitä, että luokkiin otetaan rajattu määrä koirakoita niin päivä ei veny mahdottoman pitkäksi. Tällä kertaa päästiin omaan kuplaan, jolloin Rudikin oli rennompi myös pöydällä eikä niin hirveästi ahdistanut. Lähtiessä näyttämään liikkeitä Rudi palasikin taaksepäin nuuskimaan jotakin tuoksua matosta, mutta lähti mukaan ensimmäisellä pyynnöllä. Seisottaessa ei näyttänyt ehkä parasta seisomistaan heti ensimmäisellä yrityksellä, mutta uudelleen seisottaessa olikin jo hieman parempi. Nauhakehässä liikkeet menivät siihen asti melko hyvin, kunnes jäljellä oli enää neljä shelttiä ja joku aloitti haukkumaan, jolloin Rudinkin piti tietysti myös sanoa muutama sana, jolloin liikkeetkin huonontuivat. Seisominen ei selkeästi ole enää Rudin vahvuus, sillä nauhakehässä alkoi jälleen jo hieman väsyttämään, mutta se ehkä suodaan seniorisheltille. Lopulta tulos oli hieno PUN3 ihanan arvostelun kera. 

(c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia