Tokon omatoimitreenit Taidogaalla

(c) Jenny Klemetti

Kaksi viikkoa sitten oli vuoden ensimmäiset treenit, kun olimme tokon omatoimitreeneissä. Tällä kertaa oltiin vähän tutummalla hallilla Taidogaalla*. Treeneissä oli pitkästä aikaa oikein kivaa ja oli ihanaa huomata, miten se vaikutti myös Rudiin. Rudi oli iloinen ja innokas. Nuuskimaan hän lähti vähemmän ja palasi nopeammin takaisin kuin hetkeen. Toivon, että tämä fiilis säilyisi niin kauan kuin Rudin kanssa pystytään vielä treenaamaan. Tämä fiilis on ollut nimittäin kateissa jo jonkin aikaa. 

(c) Jenny Klemetti

Pohdin hetken aikaa, että olisin voinut kokeilla tehdä treenin putkeen, mutta päädyin siihen, että ehkä on parempi tehdä kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa otettiin vain vähän tilaa haltuun leikkimällä, palkkaamalla kontaktia ja kiertelemällä kehää. Tehtiin välissä muutama lyhyt seuraamispätkä, kun Rudi itse tarjosi sivulle tuloa sekä pari luoksetuloa ilman liikkurointia. Lopuksi vielä vähän leikittiin ja Rudi sai herkkuja. Oli ihanaa kuulla, että ainakin tämä näytti hyvin suunnitelmalliselta, sillä itsestäni tuntuu aina, että meidän treenit näyttää pelkästään kaaokselta ja hyppimiseltä paikasta toiseen. Tauolle ei Rudi meinannut malttaa jäädä, vaan hetken alkuun äänteli ja yritti päästä häkistä ulos. Ehkä olisi ollut aikanaan paikallaan treenata vähän enemmän tauoiluakin, tosin eihän vieläkään ole myöhäistä vahvistaa sitä. Tärkeä taito muutenkin kuin aktiivisella kisakoiralla.

Toisella kierroksella ajatuksena oli tehdä kehääntulo ja siirtymiä. Ne ovat olleen meille aina kisoissa ja kisamaisissa treeneissä vaikeita, sillä niitä on tullut treenailtua ihan liian vähän. Jonkin verran Rudi nuuski maata, mutta selkeästi parani loppua kohden, joten päätin lennosta tehdä hypyn liikkuroituna loppuun. Tämän jälkeen tehtiin vielä merkin kiertoa ilman peruasentoja ja vapauttaen palkalle juostessaan takaisin mun luokse. Loppuun vielä yksi Rudin lempparitehtävistä, sileä nouto kahdesti. Rudi äänteli jonkin verran, kun heitin kapulaa, mutta muuten oli oikein hienot noudot. Olen oikein tyytyväinen näihin treeneihin. Harmittaa ettei näistä ole videota, sillä ensimmäisellä kierroksella huonosti jalustaan kiinnitetty puhelin kääntyi huonosti ja toisella kierroksella puhelin ei lähtenytkään kuvaamaan ollenkaan. Onneksi on ihania kuvia!

(c) Jenny Klemetti

Vielä yleiset kuulumiset tältä vuodelta

Nyt olisi vuoden viimeisen postauksen ja kuulumisten aika. Blogin pitäisi olla nyt ajantasalla ja kahden vuoden kuulumiset ovat aikalailla läpikäytynä. Ehkä ensi vuonna voisin olla sen verran aktiivisempi, että päivittäisin kuulumisia edes kerran kuukaudessa. Itselleni blogi on kivempi alusta kirjata ylös asioita, sillä tänne voi näpytellä rajattomasti tekstiä, kuvia ja videoita. Videoita toki on ollut vielä vähemmän kuin aiemmin, mutta ehkä voisin ryhdistäytyä tämänkin asian kanssa. Mutta nyt vielä pikaisesti kävisin läpi yleiset kuulumiset.

Eläinlääkärissä käytiin muutaman kerran erilaisten vaivojen vuoksi. Tammikuussa käytiin ontumisen vuoksi, kun kipulääkkeet olivat loppuneet enkä saanut enää reseptiä vain soittamalla. Yli vuosi kun oli ehtinyt kulua edellisestä kerrasta tämän vaivan vuoksi. Joulukuussa huomattiin vasemman kyynärän päällä olevan nestepatin, joka ilmeisesti tullut rasituksesta, sillä se poistui muutamassa päivässä kipulääkekuurilla ja levolla. Ontumista ei tällä kertaa ollut.

Huhtikuussa Rudi kävi hammaskivenpoistossa, jossa käy nykyisin aikalailla vuosittain. Nykyisin vain enemmän jännittää nukuttaminen, kun Rudi on jo sen verran vanha. Yksi etuhammas hieman heilui, mutta sitä ei vielä ainakaan poistettu. Katsotaan seuraavalla kerralla ellei ala vaivaamaan ennen sitä. 

Toukokuussa Rudin vatsa (= kakka) meni niin jumiin, että ei saanut sitä ollenkaan tulemaan, ruoka ei maistunut ja oli muutenkin hieman kipeän oloinen. Onneksi sain nopeasti ajan lääkärille! Rudista otettiin röntgenkuva, jossa näkyi laajentunut suoli, joka oli varsin täynnä. Laajentuneen suolen saisi korjattua kirurgisesti, mutta on aika iso operaatio, jota ei tähän hetkeen kuitenkaan mietitty. Rudia nesteytettiin ja annettiin opiaattia, vatsan kipulääkettä, pahoinvointilääkettä sekä kaksi peräruisketta. Näillä saatiin tulemaan melko paljon kakkaa. Rudi sai vielä kotona parin päivän ajan peräruiskeita kerran päivässä ja kolmesti päivässä Levolacia sekä parafiiniöljyä. Tilanne onneksi rauhoittui tällä. Neuvottiin antamaan joko Fibor -kuitulisää tai siirtymään kuitupitoisempaan ruokaan sekä sekoittaa veteen Oralade nesteytysjuomaa. Päädyin kokeilemaan ensin Fiboria ja vaihtamaan nappulat märkäruokaan. Nesteytysjuomaakin testasin useamman pullollisen, mutta Rudi ei oikein sen mausta välittänyt. Lisäksi olen antanut päivittäin Levolacia, sillä siitä kysyessäni sanottiin, että jotkut tarvitsevat sitä loppuelämän. Näillä Rudin vatsa on pysynyt aika hyvänä. Muutamana päivänä ollut aika kovalla, mutta nopealla reagoinnilla on saanut nopeasti vatsan taas toimimaan. 

Tmi KoiraTuulia

Kuukausittain Rudi on käynyt myös kraniossa sekä faskia/rankakäsittelyissä. Alkuvuodesta oli melko pahana ja etenkin tuon kovan vatsan jäleen, mutta kesä teki hyvää ja on ollut loppuvuoden melko hyvä. Aina toki löytyy ne tietyt paikat, jotka ovat enemmän tai vähemmän, mutta aina auenneet hyvin. Varmasti tähän on auttanut myös se, että olen yrittänyt parhaani mukaan katsoa myös treenien jälkeen 1-3 päivää treenivapaata enkä ahnehtia liikaa. Aikanaan kun Rudi oli vielä aktiivinen kisa/harrastuskoira, tuli ahnehdittua ihan liikaa  niin treenejä kuin kisojakin. Oikeastaan on ollut vain hyvä itsellekin, että on joutunut hidastamaan tahtia reilusti. Kesällä ehditiin käymään myös lenkkeilemään vähän erilaisissa paikoissa kuin yleensä, esim. pyörähdettiin Teletappimaassa (eli Yltä ja Alta). Ehkä sitä on jotain taasen oppinut vuoden aikana, vaikka edelleen itsestäni tuntuu siltä, etten tiedä yhtään mitään. 

Tmi KoiraTuulia

Rally-tokon pikkujoulut ja ratatreenit

(c) Jenny Klemetti

Pari viikkoa sitten meillä oli OT-rallyryhmän pikkujoulut, viime vuoden tapaan. Joulukoristeita oli radalla niin putkessa, hypyssä, kartioissa, houkutuksessa sekä muutamalla kylttitelineellä. Suunnittelin lyhyen ja helpon radan kaikkien lempparikylttien perusteella ja oli seuraavanlainen numeroituna: 1, 84, 27, 18, 14, 40, 54, 34, 6, 41 ja 2. 

Rudi nuuski hirveästi maata koko treenien ajan eikä taidettu päästä kuin 2-3 tehtävää kerrallaan, kun lähti aina uudelleen nuuskimaan. Omat taidot eivät tilanteessa oikein auttaneet eikä mukana ollut lelu tai namit vakuuttaneet Rudia. Toiselle kierrokselle sain treenikaverilta kokeiluun keitettyä hirveä, josta Rudi innostui niin, että huuteli vielä tauolta haluavansa loputkin hirvet. Oikein mieleinen herkku siis.

(c) Jenny Klemetti

Olin ilmoittanut meidät samalle viikolle, samaan halliin myös rallyn ratatreeneihin. Siellä oli oikein kiva ja Rudille sopiva rata. Ainoa vain, että Rudi jatkoi samanmoista maton nuuskimista kuin aiemmin viikolla. Hieman ehkä jopa enemmänkin. Näihin treeneihin vaihdoin meidän luottonamit ja Rudi sai valita paikanpäällä lelun, mutta tälläkään kertaa. Erityisesti nuuskimista oli lähestyessä ulko-ovea. Kouluttaja ehdotti pelata paria kontaktipeliä, joita ei olla itseasiasaa hirveästi kyllä tehty. Hetken pelaamisen jälkeen oli sanomassa, että voisi kokeilla tarjoaisiko itse sivulle tulemista ja ennen kuin ehti sanoa lausetta loppuun Rudi tarjosikin sitä varsin iloisena. Tajusin myös treenin aikana, että Rudi lähtee aina nuuskimaan, kun sanon sille vihjeen seuraamiselle. Syksyn aikana olen kyllä huomannut Rudin nuuskivan enemmän, mutta ajatellut enemmänkin sen johtuvan esim. omasta tai Rudin jännittämisestä. Nyt pystyy ehkä hieman paremmin huomioimaan asian!

(c) Jenny Klemetti

OT-tokoryhmä 2022

Alkuvuodesta pääsimme omatoimi tokoryhmään, vaikka nykyisin treenaamme Rudin kanssa aikalailla vain omaksi iloksi eikä Rudi ole enää aktiivinen kisakoira. Ehkä varovaisena toiveena olisi vielä kerran päästä kokeilemaan tokokokeeseen saataisiinko TK1. Toki mennään täysin Rudin ehdoilla ja esimerkiksi pyrin pitämään treenien jälkeen 1-2 vapaapäivää, riippuen mitä ja miten ollaan treenattu. Hieman kuitenkin jännitti mennä omatoimiryhmään, sillä itseäni jännittää hirveästi liikkurointi sekä palautteen antaminen, vaikka sekin tarkoittaisi vain positiivisen palautteen antamista. Lisäksi itselle saattaa tulla helposti ulkopuolinen olo enkä oikein pääse ääneen isossa ja/tai uudessa porukassa, koska olen enemmänkin introvertti kuin ekstrovertti. 

Keväällä käytiin ainakin Kramiella, DiuDiu Centerillä ja Koirakeskus Haulla. Ulkokaudella ei erinäisistä syistä päästy kuin ehkä kahdesti ja oltiin Ylöjärvellä hiekkakentällä. Marraskuussa pyörähdetiin Taidogaalla. Varsin monipuolisesti ollaan päästy käymään eri paikoissa. Paikalla on ollut vaihtelevasti meidän lisäksi 2-7 koirakkoa.

Rudin kanssa ollaan tehty pääsääntöisesti vain alokasluokan liikkeitä joko liikkuroituna tai ilman liikkurointia. Kokonaisena tai palasia. Satunnaisesti ollaan tehty ainakin myös kartioiden kiertoa, hyppynoutoa sekä ruudun alkeita. Niitä vielä enemmän mielenvirkistykseksi. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan tokoilun suhteen.

(c) Jenny Klemetti