Koiratanssin kesäkausi

(c) Jenny Klemetti

Pitkästä aikaa olen päivittämässä blogia tai ylipäätään somea! Aika hiljainen olen ollut somessa jo pidemmän ajan. Nykyisin sitä kai miettii tarkemmin mitä ja miten somea päivittää ja enenevissä määrin on myös sellainen fiilis ettei osaa päivittää fiksusti mitään. Puhumattakaan kuvien ottamisesta/editoimisesta, videoista ja teksteistä. Nyt kun on vielä pitkään mun inhokki vuodenaika menossa niin on erityisen hyvä hetki palata ajassa hieman taaksepäin ja laittaa postauksiin vielä kesäkuvia ennen kuin siirtyy talvikuviin. Kilometrin mittaisen päivityksen välttämiseksi olen jakanut postausruuhkaa vähän erilaisiin kategorioihin, joiden olisi tarkoitus ilmestyä vielä tämän vuoden puolella. Jospa sitten ensi vuonna päivittäisi hieman nopeammin. 

Talvikauden jälkeen jatkoimme vielä kesäkaudella kahden jatkokurssin verran. Kurssit kestivät viisi kertaa ja olivat noin joka toinen viikko niin, että heinäkuussa oli ns. pieni kesäloma eli kurssikerrat sijoittuivat touko-kesäkuulle ja elo-syyskuulle. Mielestäni nämä joka toinen viikko olevissa kursseissa ja treeniryhmissä on oikein hyvä tahti ainakin koiratanssissa sekä yleisesti seniorin kanssa treenatessa. 

Näiden kurssien tunnneille oli mietitty erilaisia teemoja, kuten mm. erilaiset alustat, rekvisiitta, vihjeet, positiot, uudet temput sekä kisamainen suoritus. Kerran saimme tehdä toisillemme miniesitykset (kouluttaja valitsi musiikin) ja kahdesti saatiin hetki aikaa miettiä itselle miniesitys. Nämä kyllä kehittävät itseä hurjasti! Näistä saa myös ideoita itsellekin.Tehtiin myös omia esityksiä tai niiden pätkiä tunneilla aina, kun vain jäi aikaa sopivasti - omalla musiikilla sekä vaihtoehtoisilla musiikeilla.

(c) Jenny Klemetti

Kesän toisen kurssin aikana tein jonkin verran muutoksia meidän esitykseen, jonka lisäksi vaihdoin myös biisin täysin erilaiseen kuin meillä oli. Ajatuksena oli kokeilla hieman rauhallisempaa biisiä, sillä aiemmin sellaisia kokeillessa Rudi haukkui vähemmän ja on ollut myös hieman keskittyneempi. Varmaankin on ollut jollain tasolla rauhoittava vaikutus. Toki Rudin haukkumiseen on myös muitakin syitä mm. olen itse epäselvä tai myöhässä ohjauksessa. Valitsemani musiikki ei välttämättä ole ihan rauhallisimmasta päästä, mutta ehkä hieman hitaampi kuitenkin sekä instrumentaali. Pohtiessani uutta biisiä tajusin, että ne aiemmin kokeilemat biisit olivat juurikin instrumentaaleja, joten mieleeni tuli ajatus siitä, että olisiko Rudin helpompi kuunnella vihjeitä silloin, kun onkin vain musiikkia eikä laulua ollenkaan. 

Kokeilin meidän uusittua ohjelmaa ja biisiä ensimmäistä kertaa Rudin kanssa kolmanneksi viimeisellä kurssikerralla. Hieman jännitti osunko yhtään oikeisiin kohtiin temppujen kanssa ja sopivatko ne ollenkaan toisiinsa sekä miltä kokonaisuus nyt näyttää. Sain yllättyä positiivisesti siitä, mitne hyvin tämä ohjelma meni ja vielä ensimmäisellä kerralla! Rudi keskittyi hienosti tekemiseen eikä antanut palautetta kuin vähän hnaklaan tempun kanssa, kun olin itse myöhässä siinä kohtaa. Tästä olisi kyllä kiva joskus saada ehjä suoritus muistoksi! Ihan vain koska Rudi ♥

(c) Jenny Klemetti

Kesän aikana tuli myös pohdittua hirveästi sitä, että jatkammeko enää talvikaudella, sillä nykyisin seitsemän kuukauden kausi tuntuu hirveän pitkältä ajalta sitoutua, kun Rudin kanssa mennään aikalailla päivä kerrallaan eteenpäin. Päädyin kuitenkin laittamaan hakemuksen viimeisenä mahdollisena päivänä, sillä mikäli jotakin tapahtuisi, ettei voida jatkaa enää  niin on mahdollsita jättäytyä pois ryhmästä. Lisäksi ensisijaisena tavoitteena kuitenkin on aktivoida seniorishelttiä eli pitkää hauskaa ja mennä täysin Rudin ehdoilla. Eli ollaan jatkettu nyt vielä ryhmässä. Katsotaan saadaanko ohjelma ja varmuus vielä sellaiseksi, että saataisiin video muistoksi. 

Starttinappulakoulutus ja tokon omatoimitreenit

Viime viikolla pääsimme käymään Taidogaan* uudella hallilla ensimmäistä kertaa, sillä ilmoitin meidät starttinappulakoulutukseen. Aihe on kiinnostanut itseäni enemmän jo pidemmän aikaa, koska koen olevan hyvä osata asiaa itse paremmin. Ihan myös Rudin kannalta, mutta tietysti mahdollisia tuleviakin koiria ajatellen. Rudille erityisesti kynsienleikkuu ja hampaiden harjaaminen olisivat varmasti hieman vähemmän epämiellyttäviä, kun huomaisi sen, että häntä kuunnellaan paremmin ja saa vaikuttaa siihen että pidetään pieni tauko, mikäli tulee tarve. Koulutuksesta sain kyllä lisää pohdittavaa aiheeseen liittyen ja mielellään käyn uudemmankin kerran, jos tämänlaisia koulutuksia vain tulee!

(c) Jenny Klemetti

Lauantaina oltiin pitkästä aikaa tokon kimppatreeneissä, jotka olivat tällä kertaa Lamminpään koulun kentällä. Suunnitelmissa oli vain höntsäillä muutamia kivoja liikkeitä (sileä nouto ja kartioiden kierto) ja näiden lisäksi lyhyt seuraaminen sekä kaukot. Pitkää treeniä tai montaa toistoa  ei ollut tarkoitus tehdä, sillä edeltävänä päivänä oltiin rallytreeneissä. Harvemmin tulee enää sovittua treenejä peräkkäisille päiville, jotta Rudi saa tarpeeksi lepoa treenien välillä, mutta toisaalta kivoja poikkeuksia nämä. 

Ehdittiin tekemään yksi hieno nouto, jonka jälkeen siirryin tekemään alo kaukot. Ensimmäisellä vaihdolla Rudi nousi jostakin syystä hassusti istumaan eikä halunnut nousta toista kertaa, vaan lähti tulemaan mun luokse. Päätin, että katsotaan hetken päästä uudelleen eli päästin Rudin tauolle. Tauon jälkeen en huomannut mitään erityistä, joten uskalsin kokeilla lyhyen seuruun ja yhden kartioiden kierron, jotta ei jää ikävää fiilistä treeneistä. Lähettäessä Rudi kiertämään kartiot, juoksi hän yllättäen vain niiden ohitse nuuskimaan puita. Tämän jälkeen lähti seniorinoikeudella itsenäisesti kiertelemään kentää ympäri ja lopulta metsään. Treenikaveri lähti avuksi ottamaan Rudia kiinni, mutta ei antanut ennen kuin oli itse siihen valmis. Tämä vaikutti täysin samanlaiselta hetkeltä kuin silloin, kun Rudi mulle tuli. Nykyisin Rudi pitää tietyn rajan mitä kauemmaksi ei lähde (vähintään näköetäisyydellä), vaikka hetkellisesti korvat katoaisikin. Tästäkin selvittiin ja onneksi Rudi lähti metsään päin eikä toiseen suuntaan. Hetkellisesti kyllä mietin, että uskaltaako Rudia pian päästää irti, mikäli nämä alkavat lisääntymään..

(c) Jenny Klemetti

Rally-tokon omatoimitreenejä

Viimeksi olen tainnut kirjoittaa jotakin rallysta silloin, kun meillä oli joulukuussa pikkujoulut. Toki olihan lajista pienoinen tauko muutenkin, sillä meidän osalta tuli muutama peruuntuminen omatoimitreeneistä. Harvemmin enää tulee postailtua esim. minitreeneistä lähikentällä. Pikkujouluista seuraavan kerran pääsimme vasta toukokuussa kimppatreeneihin. Sattuivat olemaan euroviisuista seuraavalla viikolla, joten teematreenit jatkuivat tietysti Cha Cha Cha:lla. Milläs muullakaan! Nappasin mukaan vihreät kartiot pujotteluut ja houkutukseen, vihreät pikkuämpärit hyppyyn sekä houkutuksen kissapatsaalle minikartion päähän. Tällä kertaa oli kaksi minirataa, joissa oli melkolailla lempparikylttejä putkeen. Rudi oli aika hepulissa eikä haukkumiselta vältytty, mutta mitäs sitä voi odottaa villiltä pikkupapparaiselta? Näissä treeneissä treenailtiin myös ohjaajien muistia, sillä unohdin tehtäväkyltit kotiin. Kerrankos sitä näinkin!

(c) Jenny Klemetti

Kesäkuussa pidettiinkin treenit juuri ennen juhannusta, joten viime vuoden tapaan olikin juhannustreenit piknikin kera! Tulimme Rudin kanssa suoraan koiratanssitreeneistä, joten hänellä oli poikkeuksellisesti tuplatreenit. Otettiin kyllä vähän rauhallisemmin molemmissa lajeissa, jotta seniorilla ei ole liian rankka päivä. Rallyssa Rudi oli kyllä hieman vaisu ja nenä vei kovasti, joten ehkä saattoi kuitenkin olla pientä väsymystä ilmassa. Toisella kierroksella saatiin lopulta muutaman kyltin verran tehtyä oikein kivasti, kun vähän auttoi. Tämän jälkeen sai vain oleskella häkissä ja katsella muiden tekemistä. Ihan lopuksi pääsi vielä tekemään miniputken paristi ja tämäkös oli oikein hauska lopetus treeneille!

(c) Jenny Klemetti

Viime perjantaina oltiinkin vuorostaan Canisportilla* omatoimitreeneissä. Hahmottelin radan päässäni vasta matkalla hallille ja toivoin sen myös mahtuvan sinne. Onneksi voi aina vähän varioida, jos alkaa näyttämään ahtaalta. Rata mahtui jokseenkin fiksusti, vaikka paria kylttiä täytyi laittaa hieman sivuun niin, että suorituspaikka ei ollut ihan okein. Treeneissä ei toki haittaa! Teemana oli tällä kertaa puolenvaihdot, joiden väleihin pyrin miettimään helpot tehtävät. 

Rudille tuoksut olivat hieman liikaa eikä oikein pystynyt tekemään rataa kunnolla. Aika paljon sai kalastella eikä päästy kuin maksimissaan kaksi kylttiä putkeen, ennen kuin lähti uudelleen nuuskimaan pitkäksi aikaa. Päätin, että otetaan vain loppurataa, jossa oli tuplasaksalainen (vaihdoin pyörähdykseksi), valkovuokko, liikkeestä istu - kutsukoira, putki sekä puolenvaihto jalkojen välistä, ennen maalia. Tämä pätkä oli sen verran hauska, että tuoksutkin jäivät kakkoseksi! 

(c) Jenny Klemetti

Hetki Hevonkuusessa

Jo hyvän tovin on ollut suunnitelmissa käydä katsomassa, millainen paikka retkeilymetsä Hevonkuusi* on ja vihdoin kesäkuun alussa siellä ehdittiin käymään. Aikaa varattiin sinne kaksi tuntia, joka meni varsin nopeasti kivassa seurassa. Mielestäni tuo kaksi tuntia oli oikein sopiva aika Rudille, tai ihan maksimissaan voisi ajatella kolmea tuntia. Rudin kanssa kun ei enää oikein mennä niin pitkiä lenkkejä kuin ennen, vaan enemmänkin tehdään neljä lyhyempää lenkkiä. Treeneissäkään Rudin käyttämä aika ei ole kovin suuri, vaikka niissä yleensä aika venähtääkin varsin pitkäksi. Etenkin näin kesäaikaan, kun ollaan ulkona eikä ole niin sidottuna aikaan kuin hallia varatessa. Poikkesimpa vaihteeksi hieman aiheesta. 

Hevonkuusi oli kyllä oikein mukava paikka, jonne voisi joskus lähteä uudestaankin. Näyttipä myös koirilla olevan oikein hauskaa. Hyvä puoli on myös siinä ettei tarvitse koko ajan vahtia koiria, kun aita on ympärillä niin ei kovin pitkälle pääse katoamaan. 

Kuva: Jenny Klemetti