06 tammikuuta 2014

Se ainainen aloittamisen kamaluus.

Nyt se on sitten virallisesti startannut blogi pienelle soopeli duracel-pupulle!

Pakko myöntää heti alkuun, että jo vuosi sitten varasin erään aivan toisenlaisen osoitteen itselleni vain itselleni näkyvälle blogille, jonka tarkoituksena oli vaihtua julkiseksi heti ensimmäisen lempirotuni saavuttua kotiin. Luultavasti tähän olisi mennyt vielä ainakin vuosi ellei kahta. Suunnitelmat muuttuivatkin aika hurjasti viime viikolla.

Nimittäin viime perjantaina hurja yhden lemmikin katras sai uuden laumanjäsenen; suloisen sheltin Rudin. Hän on kaksi vuotias uros, joka etsi uutta kotia. Sattuman kautta korviini kantautui tieto tästä ja seuraavana päivänä ilmoitin, että lähden häntä katsomaan. Herra sulatti sydämmen heti ensisilmäyksellä, enkä voinut olla toveria kotiuttamatta. Muutama päivä ollaan tutustuttu toisiimme, opiskeltu asioita ja ennen kaikkea olen opetellut elämään taas koira-arkea melkein kuuden vuoden jälkeen. Tosin silloin vastuuta koirasta mulla ei ollut näin hurjasti.

Mä inhoan aina aloittaa blogia, kun mieleen ei tule yhtään ajatusta siitä mitä mun pitäisi tänne rustailla. Ehkä mun pitäisi näpytellä siitä mitä aion tulevaisuudessa turinoida tänne tai mitä tulevaisuuden suunnitelmia mulla on, mutta mä en vain saa yhtään ajatusta päähäni. Koiranomistajan perusarkea höystettynä tuote-esittelyillä, mielipiteillä ja ehkä niillä tulevaisuuden suunnitelmilla, sitten kun niistä tiedän. Kuulostaako hyvältä?

Palaillaan!