29 tammikuuta 2014

Olet nyt kuiskaus viljapellolla ja henkäys rakkaasi poskella.



Jenni Vartiainen - Suru on kunniavieras

 17.12.2004-29.01.2014
Mac Gayver
"Mäkki"

Tuli aika raskaiden päätösten,
Saattaa sut huomaan enkelten,
Nyt saat juosta seuraten heitä.
Ei kipu enää elämääsi peitä,
Suru on suuri lohduton,
Mut tiedän sun hyvä olla nyt.

18 tammikuuta 2014

Meidän ensimmäiset tavoitteet.


Meidän ensimmäiset tavoitteet alkavat muutamasta perusasiasta, mutta listataan kuitenkin nekin heti.


RUDI
» Hihnakäyttäytyminen kuntoon. Nätisti haukkumatta ja vetämättä niin autojen kuin koirien ohitse. Samoin kuin tavallisesti tassutellessa voisi tepastella hieman hitaammin.
» Harjoitella yksinoloa. Toveri osaa olla yksinään muuten hienosti, mutta haukkua kuuluu liikaa joka johtunee siitä, että toveri kuulee enemmän ääniä sisälle kuin vanhassa kodissaa..
» Peruskäskyt kuntoon! Nepä ne. Mitä tähän lisäisi?
» Luoksetulo! Ehdottomasti!
» Tutkimisen salliminen. Tämä nyt on nopeasti opetettu asia, mutta Rudille tarpeellinen asia. Hampaita ei anna katsoa tai varsinkaan harjata muutamista kohdista unohtamatta koskemista kylkiin.



MIRA
» Oppia lukemaan koiraa kunnolla. Erilaisten koirien kanssa on touhuttu, mutta en voisi sanoa osaavani lukea koiraa pahemmin. Eiköhän se tästä itsestään!
» Palkkaus oikealle kohdalle. Tämä on tuottanut hieman hankaluuksia, sillä joko palkkaan liian aikaisin tai liian myöhään. Vain muutaman kerran olen osunut oikeaan aikaan iskemään namia suuhun. Tilannetta tosin helpottaa se, että toveri alkaa oppimaan kehumisen idean.
» Jaksaa turhautumatta toistoja. Olen tunnettu siitä ettei musta ole toistamaan asioita montaa kertaa, kun mun suusta kulee jo sen tutun "en osaa/opi/ymmärrä". Ehkä se tästä.

06 tammikuuta 2014

Se ainainen aloittamisen kamaluus.

Nyt se on sitten virallisesti startannut blogi pienelle soopeli duracel-pupulle!

Pakko myöntää heti alkuun, että jo vuosi sitten varasin erään aivan toisenlaisen osoitteen itselleni vain itselleni näkyvälle blogille, jonka tarkoituksena oli vaihtua julkiseksi heti ensimmäisen lempirotuni saavuttua kotiin. Luultavasti tähän olisi mennyt vielä ainakin vuosi ellei kahta. Suunnitelmat muuttuivatkin aika hurjasti viime viikolla.

Nimittäin viime perjantaina hurja yhden lemmikin katras sai uuden laumanjäsenen; suloisen sheltin Rudin. Hän on kaksi vuotias uros, joka etsi uutta kotia. Sattuman kautta korviini kantautui tieto tästä ja seuraavana päivänä ilmoitin, että lähden häntä katsomaan. Herra sulatti sydämmen heti ensisilmäyksellä, enkä voinut olla toveria kotiuttamatta. Muutama päivä ollaan tutustuttu toisiimme, opiskeltu asioita ja ennen kaikkea olen opetellut elämään taas koira-arkea melkein kuuden vuoden jälkeen. Tosin silloin vastuuta koirasta mulla ei ollut näin hurjasti.

Mä inhoan aina aloittaa blogia, kun mieleen ei tule yhtään ajatusta siitä mitä mun pitäisi tänne rustailla. Ehkä mun pitäisi näpytellä siitä mitä aion tulevaisuudessa turinoida tänne tai mitä tulevaisuuden suunnitelmia mulla on, mutta mä en vain saa yhtään ajatusta päähäni. Koiranomistajan perusarkea höystettynä tuote-esittelyillä, mielipiteillä ja ehkä niillä tulevaisuuden suunnitelmilla, sitten kun niistä tiedän. Kuulostaako hyvältä?

Palaillaan!