30 heinäkuuta 2017

Epävirallinen rally-tokocup, 2. osakilpailu.

Käytiin kuun ensimmäisenä päivänä pyörähtämässä epävirallisen rally-tokocupin toisessa osakilpailussa. Ihan vain siitä syystä, että oliko se ensimmäinen osakilpailu vain tuuria vai ollaanko oikeasti löydetty ilo takaisin rallyyn. Ehkäpä vielä senkin vuoksi, kun siitä noin viikon päästä oli vuorossa ensimmäiset viralliset kisat 11 kuukauteen. Jaiks!

Ennen kisaa Rudi oli oma iloinen itsensä, hepuloi ja äänteli minkä ehti muiden koirien katselemisen lomasta. Kamalaa oli, kun Hilly pääsi ennen Rudia kehään ja hän joutui sen aikaa olemaan häkissä ihan yksinään. Toki näköyhteydellä muhun ettei ala komentamaan. MES-rataa tutkiessa totesin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä, että jestas miten helppo rata.


Lähdössä Rudi vähän vilkuili ympärilleen, mutta lähti kerrankin ensimmäistestä käskystä liikkeelle. Kovin laama hän oli ensimmäisen puoliskon, innostuen loppua kohden. Hyvänä esimerkkinä ensimmäinen tehtävä, jonka Rudi treeneissä tekee niin nopeasti ettei siitä yhdenaikaista meinaa saada ollenkaan.  Hyvin usein kuuluu myös hau, koska onhan se melkein sama kuin pyörähdys. Toisessa tehtävässä usein varastaa kun ei malta odottaa käskyä, mutta nyt tarvittiin tuplakäsky ja kurkistus. Pujottelussa ensimmäistä kertaa vaihtoi puolta, oletettavasti ihan vahingossa tai jostain mun pienen eleen takia. Muuten Rudi suoritti tehtävät kuten nyt tänä kesänä on alkanut suorittamaan eli ehkä hitusen varmemmin, iloisemmalla asenteella ja ei-niin-vinosti.
Ensimmäistä kertaa rally-tokossa ja vielä kisatilanteessa pääsin jonkinmoiseen omaan kuplaan. Eikä jännittänyt tai ollut epävarmaa oloa yhtään. Sen huomasi Rudistakin siinä, kun se alkoi marssimaan ja suoritti tehtäviä niin kuin sanoin, vaikka alkuun laama olikin. Toivon mukaan pääsisi tulevaisuudessakin tuohon omaan kuplaan, josko Rudi olisi joskus iloinen oma itsensä alusta asti, eikä vasta puolesta välistä pääse vauhtiin.

Käytösruudussa piti vähän nuuskutella maata taasen. Hieman alkaa ärsyttämään tuo ainainen nuuskimisen aloittaminen, kun ajanottajan kello lähtee käyntiin. Aina vain kisatilanteessa on noin suuri ongelma. Treeneissä uskoo heti puolikkaastakin käskystä, jos pää alkaa menemään maahan. Jostain se tietää ettei siinä tilanteessa voi kunnolla alkaa komentamaan. Ikuisuusongelma, johon ei auta kuin treenaaminen.

29 heinäkuuta 2017

Kuvaamassa epävirallisissa rally-tokokilpailuissa.

Pohdin itsekin osallistumista kyseisiin epiksiin, mutta luokkien ollessa mölli-ALO, ALO ja AVO, en sitten osallistunutkaan koiran kanssa. Paitsi katsomon puolelta, kun Hilly osallistui normaaliin alokkaaseen. Nappasin kameran mukaan kera pitkän putken ja toivoin ettei vain alkaisi satamaan, kuten oli vähän luvattu. Kaveriksi otin videokameran ja sille kämäsen mukatelineen, kun nappasin videon lisäksi myös kuvia Hillystä.

Oli kiva päästä vähän treenailemaan miten sitä ilta-auringossa osaakaan kuvata. Vastauksen melkein osasin jo arvata, aika kehnosti. Tässäpä kuitenkin parit räpsyt.