26 lokakuuta 2017

Ensilumi.


Niin se ensilumi tupsahti yön aikana tänne käpykyläänkin, joten pitihän sitä pitkästä aikaa ulkoiluttaa kameraa. Rudi rakastaa lunta ja lumessa hepulointia. Hepulointia ylipäätään. Ilme kirkastui samantien, kun astui ovesta ulos eikä pöksyissään meinannut pysyä siihen asti, että pääsi irti. Sitä ennen oli pieni poseeraus penkillä, joka meni aikalailla säestyksellä. Tahtoo jo riehumaan! Siellä se kentällä viiletti ympäriinsä mun tumppu suussa. Palautteli kyllä välillä. Millään ei olisi halunnut lähteä jatkamaan lenkkiä. Kuvia tuli räpsittyä niin hurjasti, että täytynee jättää osa käyttämättä.







25 lokakuuta 2017

Syyskuun agiliitelyt.

Viimeinen rästiin jäänyt postaus, jee! Videot ovat kyllä odottaneet Youtubeen lataamista jo lähes kuukauden. Enhän mä taas mitään ihmeellistä muista treeneistä kertoa, joten videot saavat puhua puolestaan. Välillä vähän vaikeampaa, välillä helpompaa. Pitäisi ehkäpä seuraavien kisojen jälkeen muutama kerta hioa enemmän ohjauskuvioita ja tekniikkaa kuin rataa. Eniten treeniä kaipaisi niisto, niisto-persjättö sekä jaakotus sekä vastakäännös. Kepeillä tarvitsis vielä melkoisen paljon itseluottamusta osata mennä yksinään kepit, olin missä tahansa. Fokusta enemmän itse kepukoihin. Persjättö helpoista paikoista, päällejuoksua lisäten ja takaaleikkaus vähän vaikeammista kulmista. Unohtamatta keinu todella paljon varmemmaksi, nykyisin siinä jumitetaan vähän turhan kauan. No, mutta ne videot!




04 lokakuuta 2017

Melkoinen kisapäivä.

Aika tarkkaan viiden kuukauden mittainen kisatauko tuli katkaistua sunnuntaina. Fiilis oli enemmän odottava kuin kauhistuttava. Harvinaista mulle, että odotan kisoja innolla kun ennen aina mietti miten viitsii itseään kiusata niillä. Paikanpäällä alkoikin melkoinen kuumotus ennen omaa vuoroa, joka vaikutti ensimmäisellä radalla Rudiin. Sen jälkeen ei enää jännittänyt, mutta ärsytti. Hiukan ensimmäinen estekin pisti mietityttämään, koska viime aikoina ensimmäinen este on ollut aivan liian haastava Rudille. Mielummin ohittaa kuin hyppää. Sama 40cm esteillä, mutta onneksi harvemmin rimat ovat olleet edes sitä. Johtuunee ihan vain Rudin korvien välistä tämä.





Aloitettiin C-radalla, joka vaikutti melkoisen mielenkiintoiselta. Nappailin tuttuun tapaan kaikki mahdolliset kamalat kohdat, kunnes rataantutustumisessa totesin, että kyllä se menee. Joskin kepit jäi vähän kaivelemaan, vaikka kyllähän ne sieltä hienosti lopulta löytyivätkin. Selkeästi oma jännitys tarttui Rudiin, joka näkyi hitautena ja yllättävänä rimanpudotuksena. Harvoin tuo rimoja tiputtelee ja nekin ovat sattuneet olemaan aina treeneissä. Riman putoaminen tai ihan vain siihen hipaisu menee aina pienellä sheltillä tunteisiin eikä treeneissä kykene enää hyppäämään seuraavaa hyppyä ellei tsemppaa Rudia tositosi paljon.  Tuossakin tilanteessa Rudi hämmentyi hurjasti siitä, että rima lensi noinkin kauas sen kanssa ja sainkin sanoa sille useamman kerran "tule vaan ei haittaa". Tuon jälkeen tuli varmistettua hypyt vähän liiaksikin asti eikä Rudikaan varmimmin hypännyt enää tuolla radalla. Olen kyllä tyytyväinen rataan, sillä rimanpudotusta ja hitautta lukuunottamatta rata sujui hyvin.




A-radalla oli hienosti puomi-putki erottelu, kohta 12-15 ja 18-20, jotka tuottivat melkoisesti raksutustaa pääkopassa. Totesin lopulta kontaktihullun koiran menevän mielummin puomille kuin putkeen, eihän treeneissäkään tarvitse kuin ajatella niin soopeli on jo siellä. Vaan löysipä Rudi putken sittenkin vähän liian aikaisin, joten napattiin HYL  siltä kohtaa, jossa moni muukin. Rataa jatkettiin hienosti eteenpäin, kunnes yllättäen Rudi ei kestänytkään valssia keppien jälkeen. Putken jälkeen oli vähän kalastelua ja huonoa ohjausta, kunnes Aan jälkeisen hypyn epäonnistuttua totesin etten jatka. Hyllyn jälkeen pakka levisi taas sen verran ettei vaan enää lähtenyt.

 



B-rata  oli ainut rata, jolla oli fiilis saada nolla vaikka silmät kiinni. Meille aivan älyttömän helppo rata ja ensimmäistä kertaa oli varma fiilis. Kepit jos löytyisi todennäköisestä hurjasta vauhdista oli oikeastaan ainoa, josta olisin erityisen iloinen. Alku lähti hyvin, kepitkin löytyivät, mutta täytyi vähän auttaa jatkamisessa, kesti kuitenkin jo toisen pienen päällejuoksun. Niistossa olisi pitänyt odottaa se sadasosa pidempään. Päivän kolmas okseri oli ilmeisesti liikaa eikä korvien välistä löytynyt enää luotto siihen. Mielummin putkeenkin kuin okseri. Siitä lähti jonkinmoinen "ei vaan pysty enää". Näytin esteet niin, että olisi pitänyt kyetä ne löytämään ja näin kuinka oli ensin menossa, mutta kun piti hypätä kääntyi pois. Koulutuksellisesti oli kai väärin jättää kieltoon, mutta en kyennyt enää tappelemaan siitä hypätäänkö vaiko ei, joten parempi poistua radalta pihalle. Kun oli ärsytyksestä päässyt yli totesin, että oli melkoisen hieno alku. Ensimmäistä kertaa oli rata jossa ei olisi (pitänyt tarvita) tarvinnut huolehtia vaan juosta vain.

Jos yleisesti jotain positiivista niin Rudi hyppäsi jokaisella radalla ensimmäisen hypyn, joka oli isoin plussa koko päivänä. Sen lisäksi kepit löytyivät joka radalla ja kaksi päällejuoksua onnistui, rimanpudotuksen jälkeen kykeni hyppäämään sen jälkeen, pelasti kahdesti ohjatessa huonosta (ei ikinä pelasta / anna anteeksi) sekä renkaalla onnistunut persjättö, joka tehty kerran aiemmin ja sekin onnistuneesti kisoissa. Enemmän kuitenkin positiivista kuin negatiivista.

01 lokakuuta 2017

Hierojalla ja fasciakäsittelyssä.




Hieman turhan pitkäksi venyneen hieronta tauon jälkeen Rudi pääsi heinäkuun lopussa hierojalle. En taida edes kehdata myöntää milloin viimeksi edellinen hieronta on ollut. Sen kyllä huomasi, sillä viikon välillä hierottiin kahdesti eikä reisiä saatu aukaistua kunnolla ja reilu kuukausi mentiin agilityssä ihan 15cm miniesteillä. Toki tilanne olisi voinut olla se, että olisi jäänyt treenit kokonaan välistä. Hieroja ehdotti toisen kerran jälkeen fasciakäsittelyä, jotta lihakset saadaan kunnolla auki. Aika varattiin samaiseen paikkaan parin viikon päähän, mutta huonolla tuurilla se peruuntui itsestäni riippumattomista syistä. Onneksi sain toiseen paikkaan ajan kahden viikon päähän eli aika tarkkaan kuukauden päähän toisesta hieronta kerrasta. Rudi saatiin auki, vaikka reidet ja muistaakseni selästä jokin kohta oli melkoisen paha. Jatkohoitona kolmen viikon päähän hieronta, ja siitä muutaman viikon päästä uudelleen fasciakäsittely. Tuo kolmas hieronta oli tämän viikon keskiviikkona. Selästä löytyi jumi, jota ei saatu kokonaan auki, ehkä sitten fasciahoidossa taas.  Katsotaan mille viikolle sen saan varattua. Olisi hyvä päästä mahdollisimman pian, ihan maksimissaan kuukauden päähän.  Sen jälkeen todennäköisesti taas hieronta ja mikäli nyt saadaan koira kokonaan auki niin toivon mukaan päästään ylläpitävään jaksoon eli kahden-kolmen kuukauden välein hieronta ja satunnaisesti siihen väliin fasciakäsittely.  Enää en päästä nelitassuista enää moiseen kuntoon, jotta saadaan harrastaa aktiivisesti agilityä vielä muutama vuosi, eikä eläköidytä lajista ihan heti.


Vihdoin myös löysin Rudille hierojan, jonka hieroessa nelitassuinen ei ole jatkuvasti nousemassa ylös. Ensimmäisellä kerralla hämmennyin hurjasti miten nätisti Rudi oli, mammi vain ja silmät alkoivat jopa mennä kiinni. Ainoastaan juuri reisien kohdalla oli vähän sitä mieltä, että ei tarvitsis hirveästi koskea. Kilttinä kuitenkin vain vähän nosti päätään ja laski sen huomattavasti helpommin kuin aiemmilla kerroilla. Rudi oli myös fasciakäsittelyssä samanmoisesti, vaikka tiesin sen sattuvan. Ehdottomasti jatketaan käyntejä näillä niin kauan, kun pysytään fiksun matkan päässä.




Pyörähdettiin myös kaksi viikkoa sitten virallisessa mittaustilaisuudessa Tampereella. Piti jo viimeksi käydä kääntymässä, kun tilaisuus oli Ylöjärvellä, mutta samana päivänä sattui olemaan jotakin muuta. Silloin jo vähän kärvistelin sitä, että mitäs jos seuraavat tämän vuoden tilaisuudet ovat kaikki jossain monen sadan kilometrin päässä. Sinällään meillä ei olisi ollut kiire saada todistusta, kun Rudista nyt ei maksia olisi saanut mitenkään ja mikäli jostain syystä olisi niin Rudin agit olisivat loppuneet siihen. Silti halusin käydä paperin hakemassa mahdollisimman pian ettei kohta huomaa, että olisi päivä aikaa hankkia. Nyt sitten Rudi on mitattu 38-39cm väliin eli virallisesti edelleen medi!