28 tammikuuta 2017

Kävi miten kävi voittajat ei pelkää hävii.


Niin sitä tuli viikko sitten aloitettua kisakausi agissa, kun käytiin juoksemassa kaksi starttia YLÖKK:n kisoissa. Paikalle saavuttiin hiukan ajoissa, joten tuli nähtyä lähestulkoon kaikki A-radan koirakot. Melkosen mielenkiintoinen A-rata, "onneksi" ei tarvinnut kokeilla onneaan siellä.

Pikkuisen pisti jännittämään, miten tuo uudessa hallissa käyttäytyy. Tuoksut kun veivät pojan nenää turhankin hurjasti odotellessa vuoroaan. Kunnon tilaakaan kun ei ollut lähdössä tai maalissa. Mielessä kävi, että mahtaako tuo lähteä lähtölupaa odotellessa vaeltelemaan pois lähdöstä tai malttaako tuo jäädä odottamaan maalissa pantaa. Eipä tuo karkuun lähtenyt lähdössä, mutta maaliin tullessa käskystä huolimatta lähti pyörimään pientä hallia ympäri moikkaillen kavereita. Sai kunnolla karjaista, että havahtui odottamaan.

Kisoihin lähdettiin alla kahdet treenit, joissa jännitti hurjasti keinua. Toivoin parasta, joka B-radalla auttoi ja meni nätisti keinun, mutta toisella iski todellinen jännitys. Mitään fiksua syytä en tuolle jännitykselle ole vieläkään keksinyt. Mitään kompastumisia,  putoamisia tai lentokeinuilua ei ole ollut, silloinkin kun oli eipä sille niistä mitään traumoja koskaan jäänyt. Välillä tuolle tulee näitä hassuja juttuja, jotka ovat lähteneet itsekseen pois.



B-rata oli hieno, vaikka vitonen tulikin! Aalle olisi saanut ohjata vastakkaisella kädellä ja huutaa vähän aikaisemmin käskyn niin olisi mennyt. Sitä kun taas luotti liikaa, että Rudi sen menee vaikkei ohjausta tai käskyä kuulisikaan, lempieste kun on kyseessä. Tuon olisi vielä voinut pelastaa sillä, että olisin pysähtynyt käskyttäessäni uudelleen. Videolta näkee Rudin palaavan Aalle mennäkseen sen, mutta mun liikkuessa eteenpäin kääntyykin epävarmana pois. Vauhtiakin toki olisi voinut olla enemmänkin, mutta ehkäpä sitä tässä kevään mittaan tulee. Tämä rata oli kuitenkin sen verran positiivinen juttu, että en osannut olla kuin tyytyväinen. Tuota fiilistä lähdettiin tänä vuonna hakemaan ja se saatiin heti ensimmäisissä kisoissa.

C-rata alkoi hyvin, mutta päättyi melkoisen pakka levisi täysin -radaksi. Yksi hyllyyn johtava moka ja pelottava keinu sai pakan ihan sekaisin. Ei vaan enää saanut yhtään mitään toimimaan, mutta radalta jäi kuitenkin positiivinen fiilis. Tuollaiselta radalta Rudi olisi ennen lähtenyt viilettämään pois viimeistään puomilta, mutta nyt se palasi joka virheen jälkeen luokse, jotta päästiin ottamaan uudelleen. Joskin ensimmäistä kertaa tuo ohitti viimeisen esteen, mutta itse en edes  enää ohjannut kunnolla. Näitä sattuu, viikon päästä uusi yritys!

16 tammikuuta 2017

Arkisia hetkiä.

Kuka voisikaan vastustaa lunta, josta saa tehtyä lumipalloja? Ei ainakaan 39cm korkea neljällä tassulla irti hepuloiva soopeli. Kierrettiin pitkästä aikaa melkoinen lenkki, johon mahtui jännittävän sillan ylitys ilman traumoja, ihmisettömän frisbeegolfkentän ympärikävely, hiukan luontopolkua, lähestulkoon rannalla lumipallojen perässä hyppelyä ja poseeraamista. Ei voinut olla iloisempaa, mutta vähän väsyneempää soopelia.

Löytyykö suosikkia kuvista?



09 tammikuuta 2017

Loppiaisena mölli-tokoillaan.



Loppuvuodesta pääsi yllättäen pienenpieni tokokärpänen puraisemaan. Tarkoituksena treenailla ihan vain omaksi iloksi, joskin kuitenkin sen verran tavoitteellisesti, että käytäisiin  mölleissä kokeilemassa. Tuskin kuitenkaan tähdätä virallisiin asti. Enemmänkin kiinnostaa opettaa Rudille kaikki liikkeet, jotta on vähän kärryllä, kun seuraavaa alkaa kouluttamaan. Tapahtuipa sitten yhtenä joulukuisena päivänä extempre ilmoittautuminen mölli-tokoon heti alkuvuodelle. Kerran kun niinkin lähellä kuin Wuffilla*. Loppiainen kun oli, olin melko varma, että sinne tulisi melkoisesti koiria. Alossa kuitenkin oli vain viisi koirakkoa.

Asetin tavoitteeksi saada sen flown päälle, jonka sain muutamissa agilitystarteissa ja kerran rally-tokossa viime vuonna. Se, että on omassa kuplassaan keskittyen omaan suoritukseen, välittämättä tuomarista ja yleisöstä.  Sekä sen, että Rudi pysyisi paikkamakuussa. Mitään odotuksia numeron suhteen ei ollut kuitenkaan eli mahdollisesta pienestä nuuskimisesta, vinkumisesta tai levottomuudesta vähennetty pisteet eivät olisi haitanneet. Treenattua kun ei ole tullut sitten viime kesän. Paikkamakuuta tosin olen vahvistanut aktiivisesti, yrittäen saada vähentämään vinkumista ja nuuskuttelua.

Viime kokeen jälkeen aloin pohtimaan mitä teen paikkamakuun kanssa. Tai lähinnä löytää ratkaisua sille, minkä vuoksi Rudi alkoi lähtemään vain kisoissa. Yhdeksästä kokeesta Rudi on tosiaan lähtenyt neljässä ilman ylimääräistä häiriötä. Mikään ei mölleissä tai kokeenomaisissa treeneissä viitannut ole viitannut lähtemiseen, vaan siellä on pysytty tarkkaavaisesti tuijottaen mua. Oletettavasti liike kuitenkin on muiden koirien läsnäollessa hiukan epävarma, jonka takia Rudi tarvitsisi multa vielä tukea liikkeessä. Eikä sitä tule ohjaajalta, joka panikoi, jännittää ja epäilee omaa sekä koiran osaamista. Todennäköisesti myös korkea vire vaikuttaa siihen ja pitäisikin treenata enemmän paikallaoloa korkeassa vireessä. Siksi ajattelin kokeilla saada Rudin virettä laskettua, josko se auttaisi. Tästä lisää myöhemmin.

Kun ilmosta oltiin päästy odottelemaan nakkiluokan loppumista, aloitin kotona aloitettua vireen laskua. Rudi oli selkeästi korkeammassa vireessä kuin kotoa lähdettäessä, sillä alkoi tuttu piippaaminen eikä kaveri meinannut pysyä paikallaan, vaan kaikkia koiria olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Koirien luo Rudi ei päässyt eikä pääse koskaan ennen omaa vuoroaan. Aiemmin tein sen virheen, että joskus päästin moikkaamaan eikä kisasta tullut mitään. Piippaaminen jatkui, mutta huomasin Rudin olevan kuitenkin rennompi kuin yleensä. Ehdin jo vähän tuulettamaa, että sainhan mä virettä vähän laskettua, kunnes huomasin lapun jossa mainittiin liikkeiden järjestys. Paikkamakuu viimeisenä, yksilöliikkeen ensimmäisenä. Tätä mun tuuria! Noh, päätin ettei tarkistukseen ainakaan nosta takaisin virettä ylös, kun tuppaa piippaamaan siinä melkoisesti, kuten teki nytkin. Tämän jälkeen yritin saada virettä korkeammaksi, mutta Rudi oli koko suorituksen täysi laama. Nuuski, hidasteli, piippasi, haukkui ja haukotteli. Sain ainakin sitä mitä tilasin! Taisi vähän vaikuttaa sekin ettei oikein tajunnut mitä mennään tekemään, vaan oletti sen olevan agia. Yksilöiden jälkeen oli neljä koirakkoa ennen paikkamakuuta, enkä tehnyt enää muuta kuin annoin kaverin hengata rauhassa. Piippailu, kyttääminen ja nuuskuttelu loppui kehän ulkopuolella. Taisi vähän väsähtääkin.  Paikkamakuun ohjeita kuunnellessa Rudi keskittyi nuuskutteluun, joten ei huomannut, että taakse tuli avustaja ottamaan hihnan. Sinällään hyvä idea tuo, että kaikille tuli avustaja pitämään hihnasta. Ei ainakaan häiritse muita, jos sattuisi nousemaan. Lähinnä ajattelin, että Rudi nousee, kun ei olla hetkeen muiden koirien kanssa treenattu paikkista.





Tarkistus/luoksensapäästävyys - Rudi oli levoton ja vinkui hurjasti. Ei millään olisi malttanut odottaa tekemisen alkua, luuli todennäköisesti pääsevänsä agia. Lopetti vinkumisen kun tuomari tuli moikkaamaan, on se vaan hauskaa, kun rapsuja tulee.

Luoksetulo, 9 - Ensimmäinen kerta kun saatiin huonompi kuin 10. Nuuski ja siirtyi lähdössä, hämmentyi mihin lähdin,  hidasti vähän ja nuuski sivulle tulossa. Aiemmin ollut kuin tatti odottaessaan kuin kuuta nousevaa päästä juoksemaan niin lujaa sivulle, ettei ehdi jarruttamaan.

Seuraaminen, 6,5 - Ehkä hirveintä seuraamista ainakin reiluun vuoteen. Ajattelin lemppariliike luokarin innostavan Rudin seuraamaan paremmin. Liian laama seuratakseen nätisti. Joskin huomaa ettei olla treenattu kuin paikkamakuuta puoleen vuoteen.

Liikkeestä maahanmeno, 7,5 - Fokus oli täysin raossa, josta mentiin ulos/sisään kentälle. Aivan törkeän hidas ja ruma maahanmeno. Ei tainnut tokossa koskaan mennä istumisen kautta maahan.

Estehyppy, 9.5 - Hiukan hidas istuminen, eikä ollut ihan Rudimaisen nopea, muuten aika nätti!

Kauko-ohjaus, 10 - Melkoisen hidasta, osaisi tehdä nopeamminkin. Ilmeisesti oltaisiin saatu oikeutetusti huonompi numero, mutta liikkurin käskiessä tehdä avo-luokan kaukot saatiin ylimääräisestä suorittamisesta kymppi. Ei siinä mitään, hyvää treeniä vaan! Hämmennys iski kartturille, kun tuli toistamiseen istu-kyltti, haha.

Nouto-esineen pito, 10 - Ennen omaa vuoroa kävin nappaamassa Wuffilta omaan varastoon pienimmät ohjatunnoudon ja noutokapulan, kun omat olivat turhan isoja Rudille. Fiksu päätös, sillä nappasin pikkuisen ohjatun kapulan kehään ja Rudi jopa otti katsekontaktia! Ehkäpä nätein suoritus!

Paikkamakuu, 10!! - Ohjeita annettaessa Rudi tosiaan vielä vähän piippasi ja nuuskutteli. Kun tuli hiljaista Rudi nosti päänsä ylös ja otti kontaktia yllättävän hyvin. Tutusti yhdellä käskyllä maahan, mutta myös ensimmäisellä käskyllä ylös! Aiemmin on hämmentynyt muiden käskyistä niin, ettei ole ollut enää varma sanottiinko sille käsky. Rudi näytti jopa vähän järkyttyneeltä, kun lähdin kävelemään pois. Kääntyessä koiraan päin tuli pieni epäusko, joten silmät kiinni ympäri ja aukaistua ne odottikin näky, jossa Rudi tuijottaa edelleen maassa tarkkaavaisena. Pysyy tarkkaavaisena hyvin, lukuunottamatta kolahduksen kurkkaamista. Pääsin itse kuitenkin siihen flow-tilaan, jossa oli vain minä ja Rudi. Pystyin antamaan sen tarvitseman tuen, koska en itse jännittänyt yhtään vaan luotin ja tiesin sen osaavan. Aikaa huudellessa kuitenkin pelästyin silti, kun Rudi ei ollutkaan lähtenyt. Tätä fiilistä lähdettiin hakemaan paikkamakuuseen, se saavutettiin eikä muulla ollut väliä. Rudi<3

Kokonaisvaikutus, 9 - Lopuksi kommentoitiin vain pienestä haukkumisesta ja miten Rudi on kehittynyt sitten viime näkemän. Itsehän olisin tuosta laamailusta antanut ehkäpä 8, kun itse tietää miten innoissaan tuo osaa olla.

Tuloksena ALO1 178.5p./200p., 2. sija.  Kävi niin, että saatiin ykkösen kanssa samat pisteet, joten laskivat yhteen kokonaisvaikutelman, seuruun ja luoksarin pisteet, jotta saatiin erotettua. Voitto oikeutetusti todella hienolle koirakolle! Pakko kyllä olla tyytyväinen tulokseen, kun ei tosiaan olla puoleenvuoteen treenailtu kunnolla kuin paikkamakuuta. Pääasia toki oli se, etten jännittäisi yhtään ja flow-tila pysyisi koko suorituksen ajan. Olisi hauskaa tuli mitä tuli, joka onnistui toista kertaa tokourallaan, jos lasketaan möllit ja viralliset. Ehkä sekin auttoi kun päätin, että en katso kisan aikana mitä numeroita saadaan. Mitä seuraaviin mölleihin/kisanomaisiin treeneihin niin kannattaa kurkata/kysyä millä järjestyksellä mennään ettei tule vietyä toista kertaa laamaa yksilöihin. Seuruuta aletaan nyt ihan rallynkin vuoksi treenata, aloittaen ihan alkeista. Sen verran unohtunut tuo ainakin hallissa. Myös lisää nopeutta kaukoihin ja maahanmenoon. Hyppy ja luoksari takaisin Rudimaiseksi sekä kapulanpitoon kontakti koko ajaksi. Paikkamakuusta nuuskiminen ja piipaus pois. Tarvitsis myös saada kavereita samaan riviin.

07 tammikuuta 2017

Vuosikooste: Agilitykisat.

Postaukset kisoista: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9

Laitettakoon vielä nämä kisavideot näin vuosikoosteen tapaan. Yhtenäinen sivu, jossa pääsee tutkimaan koko vuoden kisoja kerralla. Missä ollaan menty milloinkin metsään ja ollaanko kehitytty ollenkaan. Samalla pääsee näpyttelemään pienimuotoista analyysiä yleisesti kokonaisuudessaan koko kisavuodesta. Voi olla, että loppuvuodesta tulee tehtyä samanmoinen tästäkin vuodesta.

Kisaamisen päivälleen kahdeksan kuukauden treenaamisen jälkeen. Fiksumpaa olisi ollut aloittaa vasta loppukesästä tai tämän vuoden alkutalvesta. Samaa rataahan me ei kevään kisoissa eikä treeneissä menty ollenkaan enkä kartturina ollut edes alkeiden tasolla. Saatiin kuitenkin puristettua todellinen vahinko nolla ja ensimmäinen LUVA jo keväällä. Ensimmäistä kertaa pääsin siihen flow-tilaan, jossa kuuluisikin olla. Kahdesti tuo vähän rakoili, jonka seurauksena Rudi reagoi siihen isoilla kaarroksilla. Kesän aikana otettiin iso askel eteenpäin treeneissä, mutta kisoissa junnattiin samalla tasolla. Shelttileirillä otettiin toinen iso askel eteenpäin, jonka jälkeen ollaan edetty tasaiseen tahtiin eteenpäin. Tämä on vaikuttanut hurjasti kisoihin, joissa päästiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä flow-tilaan, josta palkintona toinen LUVA. Se viimeinen jäi saamatta, mutta tuon kisan jälkeen päästiin jokaisissa kisoissa tuohon flow-tilaan, joka tilanteen mukaan pysyi virheistä huolimatta, rakoili vähän palaten uudelleen tai murtui täysin. Voisi sanoa tämän olleen kehityksellisesti huikea vuosi, sillä hurjaa ajatella millä tasolla oltiin alkutalvella ja millä tasolla ollaan nyt. Ollaan otettu todella todella iso askel eteenpäin, josta on hyvä aloittaa metsästämään viimeistä LUVAa. Toisaalta sisäinen perfektionisti-pessimisti ajattelee, että voitaisiin olla kolmosissa ja SERTit tapissa, mutta eipä olla.

06 tammikuuta 2017

Mut onhan Uusi Vuosi ensi vuonnakin.


• Tänä vuonna meidän ensisijainen tavoite on se, että jokaisissa treeneissä ja kisoissa meillä on hauskaa tehdä yhdessä hyvällä yhteistyöllä, tulospaineettomasti ja virheistä viis.


RUDI

• Viimeinen LUVA ykkösistä eli siirtyminen kakkosiin.
• Seuraaminen kuntoon ja käsiavut rallyssa pois.
• Paikkamakuun onnistuminen mölli-toko(i)ssa ja kisanomaisissa treeneissä.
•Rally-tokossa ensisijaisesti hyvä fiilis ja yhteistyö takaisin. Mahdollisesti valiokello tikittämään yhdellä tuloksella?
• Haukkuminen sisällä ulkoa kuuluville äänille ainakin vähäisemmäksi, kuten myös kausittainen remmirähjäys.



KARTTURI


• Ottaa vihdoin itsestä kiinni ja aloittaa kunnon kohotus ja saada lisää vauhtia.
• Alkaa luottamaan koiraan enemmän eli nojaaminen pois ja pää ylös.
• Kehittyminen kirjoittamisessa, kuvaamisessa ja bloggaamisessa. Enteilee tasaisen aktiivista ja monipuolista blogin pitoa turinoiden vähän laajemmin, kuin "ihan kivat treenit".
• Kehittyä kouluttajana (Rudin) ja imeä tietoa taas vähän enemmän.



05 tammikuuta 2017

Kuinka viime vuonna lujana lupasin.

RUDI
• Arki entistä sujuvammaksi.

Tähän en kyllä osaa sanoa mitään. Välillä tuntuu menevän hurjan hyvin ja paremmin kuin esim. viime vuonna, välillä taas on katastrofinainekset liikkeellä. Voisin väittää menevän siis aika tarkalleen samanmoisesti kuin tavoitteita näpyteltäessä. Ehkäpä tänä vuonna sitten tehdään oikeasti se arki sujuvaksi.

• Kokeilla jotain uutta lajia (esim. haku).

Viime vuonna ei päästy kokeilemaan mitään uutta lajia. Ellei nyt lasketa metsä -ja verijälkeä, vaikka jälkeä kokeiltiinkin toissavuoden leirillä. 


• Mahdollisesti MH-luonnekuvaus.

Nääh, me missään tämmösissä käyty. Oishan tässä aikaa vielä pari vuotta, että jos joskus sitten, mutta näitä en kyllä tavoitteisiin enää laita. Tulee varmaan mentyä aika extempore, jos menee.


• Korkata agilityn virallisissa. 

No tässä sentään onnistuttiin! Aloitettiin heti tammikuussa, lopetettiin marraskuussa. Monen monta starttia ykkösissä, enemmän hyllyjä kuin tuloksia. Saatiin me kuitenkin kaksi LUVAa kerättyä, mutta viimeinen jäi tulevalle vuodelle. 


• Rally-tokossa siirtyminen mestariluokkaan.


Päästiin siirtymään jo heti helmikuussa ja napattiinhan me RTK4! Valiokello ei vielä alkanut tikittämään, mutta se jääköön tälle vuodelle.


• Mahdollisesti yksi tokokoe kesällä. Suuri ehkä! 

Suuri ehkä toteutui melkoisen epämieluisasti. Sen verran epämieluisasti, että tuskin Rudin kanssa ainakaan enää mennään. Ainakaan virallisiin.


• Käsiapujen pienentämistä/poistamista alo/avo kylteillä.

Tätä alettiin treenailemaan vasta nyt syksyllä, hiukan ennen taukoa. Hurjasti ei ehtinyt saada niitä pois, mutta jääköön sekin tulevalle vuodelle. Ennen kisoja pitäisi saada kyllä vähän enemmänkin käsiapuja pois. Ylemmistäkin.


• Luustokuvat ja silmätarkastus. Mahdollisesti myös sydämmen kuuntelu.
Joopa joo, sekin jäi tälle vuodelle. Taas. Mutta ainakin on toveri kenen kanssa lähdetään, mutta viime vuonna ei sopinutkaan. Katsellaan josko pääsisi vihdoin tänä vuonna, kun Rudikin on jo viisi niin ois pikkuhiljaa aika kurkata mitä luustosta löytyy.



KARTTURI


• Kehittyä bloggaajana (teksti, ulkoasu) entistä paremmaksi. Valokuvaajana ja kuvanmuokkaamisessa.

 Omaan silmään en tässä koskaan kehity eteenpäin, vaan jatkan sillä samalla huonoilla taidoilla.
• Koiraan nojaaminen vihdoin pois.


Tämä ainakaan ei toteutunut, sillä en luota tuon seuraamiseen niin hurjasti, että voisin katsoa muualle kuin sivulle.


• Saada kisoissa (rallyssa) turha jännittäminen pois. 
 Jooo! Tää onnistui vihdoin!

04 tammikuuta 2017

Vuosikooste, osa 2

OSA 1
 



Heinäkuussa mut ympäripuhuttiin ilmoittamaan Rudi tokokisoihin*, joissa kisat päättyivät heti ensi metreillä. Nousi paikkamakuusta häiritsemään viereistä koiraa ja that's it. Päätin, että kisa on viimeinen ikinä*.  Loppukuussa olikin vuorossa Mansesterin Dog Fest*. Siellä pääsi testaamaan miten lujaa oma koira juoksee 80m ja pyörähtämään mätsärissä. Soopeli juoksi aikaan 8.29s eikä sijoittunut mätsärissä.


Elokuun ensimmäinen viikko oli melkoinen. Yhdet rallyn ratatreenit ja rallykisat* sekä shelttileiri*. Ratatreneissä meni muutoin kivasti, mutta kartturi alkoi panikoimaan. Kisoista olisi tullut hyväksytty muutoin ellen olisi jäätynyt ensimmäiseltä kyltiltä tulleeseen uusintaan. Shelttileiri oli lopulta melkoisen kiva! Pyörähdettiin myös rallyn tuplakisoissa, joista napattiin juuri ja juuri tulokset molemmista. Tämähän tarkoitti sitä, että saatiin RTK4. Agikisoista saatiin toinen LUVA ykkösissä, seuraavastakin todennäköisesti olisi tullut, mutta ohjaaja alkoi panikoimaan eikä löytänyt enää sitä A-radan flowta. Loputa rata päättyi hyllyyn, kun soopeli veti mutkaputkesta ohi suoraan yli kehänauhan nurmikolle pissalle. Täältä* löytyy elokuun kisat. Kävin myös henkisen valmentautumisen luennolla, josta oli melkoisesti hyötyä.


 

Syyskuussa ei ollut mitään viikkotreenejä ihmeellisempää. Lukuunottamatta Koirapalvelu Taidogaan avoimia ovia*, joissa siskon koirat kävivät ensin polskimassa ja toinen pääsi rallyyn. Rudi pääsi syömään namia altaanreunalle, josko jännitys hiukan helpottaisi. Melkoisessa stressissä tuo kuitenkin oli eikä tuo meinannut hellittää edes odottaessa Hillyä rally-tokossa. Muutoin rento syyskuu
.



Lokakuussa päätin pitää rallysta tauon*. Ensin meidän piti jatkaa tehoryhmässä, mutta tein pitkän ja vaikean päätöksen. Sinällään hyvin helpottava ja oikea ratkaisu. Ei enää väkisin vääntämistä, vaan yritetään saada oikea fiilis treeneihin ja vahvistetaan vähän liikkeitä. Ei enää miljoonia kisoja vuoden aikana, vaan silloin tällöin. Muutamissa rallytreeneissä itekseen. Agilityssä jatkettiin, joskin pieni pohdinta oli josko pidettäisiin tammikuussa taukoa mikäli saadaan treenikerrat myytyä. Näpyttelin myös fiiliksiä vähän tokostakin*.


 
Marraskuu jatkui leppoiseen tyyliin. Ainoastaan agilityn viikkotreenit ja yhdet agikisat*. Vietettiin myös soopelin syntymäpäiviä*. Soopelihan tosiaan täytti 5v! Kamala sentään. Kivaa arkipuuhastelua!


Joulukuu oli vielä leppoisempi. Marraskuun kisat olivat tämän vuoden viimeiset eikä seuraavista ole vielä tietoa. Sitten kun saadaan kartturille vauhtia agilityyn ja kun saadaan rally taas toimimaan. Enää en halua pitää kiirettä ja tehdä samoja virheitä kuin aiemmin. Joulukuun ajan pohdin melkoisesti mitä ja miten edetään lajeissa. Vähän tavoitteita tulevalle vuodelle ja treenisuunnitelmaa. Hierojallekin olisi hyvä päästä.

03 tammikuuta 2017

Timanteista viis, minulla on sheltti...

... jonka takia olen itkenyt pettymyksien ja epätoivon vuoksi.

... joka on saanut kihisemään kiukkuisena.

... jonka takia olen hakannut päätä seinään.

... jonka takia olen miettinyt ja päättänyt lopettaa kaikki lajit ja treenaamisen.

... jonka takia olen meinannut menettää järjen.


... joka kuitenkin muutti elämäni suunnan täysin.

... joka kuitenkin tekisi mieli rutistaa ja rakastaa rikki.

... joka kuitenkin on tuonut elämään enemmän iloa kuin surua.

... josta en kuitenkaan koskaan luopuisi.

... josta kuitenkin tykkään niin, että halkeen.


Tuo hupsu shetlantilainen, jonka kanssa yhteistä taivalta on nyt melkein kellon tarkkuudella kolme vuotta. ♥

02 tammikuuta 2017

Vuosikooste, osa 1


Hiukan erilaisempi vuosikooste kuin aiempina vuosina, tuokoon vähän vaihtelua.

 


Tammikuussa tuli täyteen kaksi vuotta, kun Rudi on ollut mulla. Tämän kunniaksi Rudi sai itse kirjoittaa oman postauksen*. Se on muuttunut valtavasti, vaikka tietyt jutut ovatkin juuttuneen melko vahvoiksi. On kausia milloin ne vahvistuvat ja kausia jolloin ne eivät muistuttele olemassaolostaan. Näitä ovat esimerkiksi toisille koirille haukkuminen, haukkuherkkyys sisällä ja vetäminen hihnassa sekä kuuroutuminen.

Harrastuskausi korkattiin heti vuoden toisena päivänä mätsärissä*. Napattiin sieltä sijoituskin ja se kuolattu vaaleanpunainen ruusuke. Kolme starttia rally-tokoa, joista kahdesta saatiin hyväksytty tulos (71p. & 95p.) ja yksi 0-tulos. Ensimmäinen mahdollisuus RTK3 oli lähellä, mutta kartturia alkoi jännittämään liikaa. Napattiin paikka yhdelle tunnille Krista Karhun valkkuryhmään. Huikea tunti ja hurjasti vinkkejä vain yhdeltä tunnilta! Pyörähdettinhän me myös kehässä hakemassa ERI AVK4 -tulos Turku KV:sta*. Agility jatkui tuttuun tapaan torstaisin ja yritettiin edistyä edes hiukan. Uskaltauduin ensimmäisiin agikisoihin* hakemaan tuplahyl, koska Rudi pyöri vain ympyrää. Käytin mä soopelia myös useamman kerran hieronnassa*, kun oli jumia.


Helmikuussa napattiin vihdoin rallyssa se RTK3 koulutustunnus*. Lämmitti kyllä mieltä, vaikkei ihan meidän tasolla pärjättykään. Seitsemän starttia se vaati. Hämeen Shelttien vuosikokouksessa* napattiin rally-tokon jaettu ykkösija, monitoimi sheltti 3. sija sekä tokoshetti 5. sija. Melkoista! Pyörähdettiin taas mätsärissä*, sijoituskin taas napattiin. Napattiin myös ryhmäpaikka agilityyn TamSkille, joten otettiin melko iso askel eteenpäin, kun oli kaksi treeniä viikossa. Eläinlääkärissä käytiin nappaamassa rokotus ja soopeli oli tuttuun tyyliin hienosti.


Maaliskuu aloitettiin kunnon agility suorituksella, kun ensimmäisenä viikonloppuna startattiin yhteensä kuusi starttia*. Muutama yliaikainen suoritus, hyllyjä ja yksi sijoitus kolmanneksi viidellä virhepisteellä. Mieleisiä ratoja olivat kyllä kaikki, mutta kartturi oli joko myöhässä tai soopeli lähti kiitämään ympyrää. Näiden lisäksi agilityssä käytiin kahdesti viikossa. Napattiin paikka seuraamisen tehokurssilta*, josta sai kivasti vinkkejä. Kävin myös ensimmäisellä luennollani*, jonka aiheena oli koiran oppiminen.
 

Huhtikuussa olin ensimmäistä kertaa sihteerinä rally-tokokisoissa. Mielenkiintoista puuhaa kyllä, kun pääsee näkemään ratoja ns. tuomarin silmin. Samalla itse yrittää kalastella niitä virheitä ja oppii samalla itse melkoisesti. Pyörähdettiin myös Koirapalvelu Taidogaan koirauimalan avajaisissa*, joissa Rudi pääsi polskimaan. Rudi sai kuitenkin tästä kerrasta sellaisen trauman etten tiedä saako tuota enää ikinä menemään uimaan. Nimittäin samalla viikolla tuo pääsi uudemman kerran polskimaan, kun oli vuorossa Hämeen Shettien uintipäivä*. Lisäksi pyörähdettiin kaksi kertaa kestävällä rallyn ongelmaklinikalla*.  Olipa kerran myös agikisat*, joista napattiin ensimmäinen LUVA ykkösissä sekä mätsärissä* ollen PUN3. Melkoinen hässäkkäkuukausi.


 
Toukokuu olikin jo hiukan rauhallisempi. Agility muuttui vain yhdeksi kerraksi viikossa, mutta tilalle tuli rally-tokon valmennusryhmän tehorymän treenit. Pyörähdettiin Tampere KV:ssa*, josta napattiin tuttuun tyyliin ERI ilman luokkasijoitusta. Heti perään oli agikisat*, joista tuttuun tyyliin napattiin tuplahyl. Kävin kuvaamassa myös toisen Hämeen Shelttien uintipäivän.  Rally-Tokon talkoissa meni yksi lauantai kokonaan, kun ensin olin sihteerinä ALO-AVOn ajan ja VOI-MES luokissa olin nollakoirakkona. Melko hauska pesti tuo nollakoirakkona olo, joskaan siitä ei nykyisin saa enää kerrytettyä talkootunteja. Hyvä paikka treenata oli kuitenkin ennen ensimmäisiä MES-luokan tuplakisoja. Eipä tuo ylin luokka tuntunut niin vaikealta kuin olin kuvitellut. Niissä ensimmäisissä MES-luokan kisoissa* ei kuitenkaan menestystä tullut. Rauma KR:ssäkin* tuli pyörähdettyä. Rally-tokon tupakisatki* olivat viimeisenä viikonloppuna.

 
Kesäkuussa normaalien viikkotreenien lisäksi pyörähdettiin myös kaksissa ratatreeneissä TamSkilla ja  rallyn tuplakisoissa* sekä kaksissa tokon treeneissä* PKY:llä ja TamSkilla.  Kalenteri tuntui melko tyhjältä edellisiin kuukausiin verrattuna, vaikka näin kirjoitettuna tuntuukin myös hurjalta määrältä.

01 tammikuuta 2017

Tänään lasketaan sekuntteja.


Niin kuluivat taas vuoden päivät,
jotka saivat sijansa sydämeen.
Toiset niistä muistojen arkkuun jäivät,
kun mieli palaa joskus eiliseen.

Päivyrin lehdet piirretty täyteen,
kirjattu kaikki mitä elämä toi.
Etteivät hukkuisi unohduksen mereen,
rivi riviltä kaiken lukea voi.


,