25 heinäkuuta 2018

Kesä on mätsärien aikaa

Aktivoiduttiin melkoisella tavalla mätsäreiden osalta, kun kuukauden aikana pyörähdimme viisi kertaa kehässä. Aiemmin ollaan taidettu käydä maksimissaan kerran kuukaudessa. Sattuipa nyt olemaan lähellä monen monta mätsäriä ja kaveri, joka treenasi pentuaan syksyn virallisiin koitoksiin. 



10.6. olivat kesän ensimmäiset mätsärit Sahalahdella, samainen paikka jossa pitivät viime kesänä. Rudi ei esiintynyt ihan niin edukseen kuin on oppinut olemaan. Käytössä ei ollut näyttelypöytää vaan jokin erittäin hutera pieni pöytä. Tuomarin piti pitää pöytää kasassa, kun koiria nosteltiin siihen, sillä se huojui hirveästi. Näytti siltä etten uskaltaisi laittaa 10 kiloista koiraa siihen, kun paljon kevyemmänkin koiran kohdalla näytti siltä, että se kaatuu. Tästä syystä Rudia (ja montaa muutakin) jännitti pöydällä hurjasti ja teki ensimmäistä kertaa väistöliikkeen, kun tuomari oli katsomassa hampaita. Ehkä tästä syystä saatiin sininen nauha. 

Nauhakehässä yllätyksekseni kuuden koiran ryhmästä päästiin neljän parhaan joukkoon. Melko pian käteltiin vierestä neljänneksi sijoittunut. Hiljalleen alkoi tulla fiilis, että meidät kätellään seuraavaksi, mutta pyydettiinkin menemään vielä kerran yhdessä ympäri. Oltiin Rudin kanssa keskellä, kun edessä ollut kääntyi ja alkoi haukkumaan, johon meidän takana ollut vastasi. Rudi haukahti tasan kerran kuin sanoen "hiljaa!", mutta totteli shh-käskyllä. Hetken seisotuksen jälkeen käteltiin ensiksi haukkunut kolmanneksi, seuraavaksi haukkuun vastannut koira ja me voitettiin! Ruusuke annettiin käteen kera "Ne kestää jotka kestää" -lausahduksen. BIS-kehässä oli selkeästi päätetty napata mukaan vain punaisten aikuisten voittajat sijoituksille. Tyytyväinen täytynee olla silti!



12.06. suuntasimme kohti Ylöjärveä ja Eläinavustajasi ry:tä. Koskaan aiemmin en ole käynyt siellä, joten minkäänlaista ennakkokäsitystä ei ollut. Menin vielä vahingossa ilmoittamaan Rudin veteraaneihin enkä kehdannut myöntää mokaa, joten sinne mentiin. Onhan se reilun vuoden päästä veteraani! Meidän lisäksi veteraaneja oli kaksi. Toinen ei malttanut seistä vaan istahteli monta kertaa ja toinen ei suostunut kävelemään. Valehtelematta olimme Rudin kanssa parhaat tästä ryhmästä. Silti meidät käteltiin kolmansiksi. Liikkumaton koira oli toinen ja istuutuja ensimmäinen. Voittaminen ei ole enää mulle se tärkein juttu vaan se, että saan koiran toimimaan kehässä niin kuin se oikeasti osaa, vaikka kieltämättä onkin mukava piristys niinä harvoina hetkinä. Silti on pakko sanoa, että tuossa kehässä nähtiin hyvin selkeästi miten kaverit veivät paremmat sijoitukset. Saman huomasi myös pienten pentujen kehässä, kun selkeästi hunommat saivat punaisen nauhan ja sijoittuivat parempia paremmin. Tämä oli kyllä ensimmäinen mätsäri, josta jäi erittäin huono fiilis eikä ihan heti lähdetä heidän mätsäriinsä.

14.06. oli seuraava koitoksemme Your Dogin mätsäreissä. Tällä kertaa Rudi oli jotenkin todella levoton eikä malttanut aluksi pysyä millään paikallaan ja pää pyöri ympyrää. Pöydällä ei osannut olla ollenkaan ja halusi vain pois, jonka oletin johtuneen viime kertaisesta mätsäristä. Liikkeet sujuivat jo paremmin eikä pöydän jälkeen seisomisessakaan ollut ongelmia. Korvatkin sain vihdoin nousemaan. Kaikesta huolimatta saimme tällä kertaa tulokseksi PUN3. Ehkä siksi, että pystyimme parantamaan loppua kohti. Näin ainakin mukana ollut kaveri tuumasi kertoessaan kuinka he eivät olleet sijoittuneet sen vuoksi, että he olivat olleet niin hyviä ettei tapahtunut mitään parannusta. Ken tietää!


05.07. suuntasimme jälleen Your Dogille mätsäröimään. Pakko myöntää etten oikein tykkää heidän mätsäreistään, sillä paikka on ahdas, arvostelu on hidasta vaikkei koirakoita olisi montaa ja palkinnot ovat hintaan nähden huonot. Tietenkään mikään pakko ei olisi ollut lähteä mukaan, mutta päätin silti lähteä. Kehässä nähtiin nyt sellainen Rudi kuin se parhaimmillaan osaa olla. Pidin siitä, että tuomari kommentoi samalla kun tutki koiraa pöydällä. Totesi Rudilla olevan pystyt lavat, joka vaikuttaa siihen ettei pysty ottamaan etutassuillaan kunnollista liikerataa, joka vaikuttaa selän jumiutumiseen. Tämän tiedostan toki itsekin, tuo, toispuoleisuus lonkissa ja aktiivinen elämä ovatkin niitä syitä miksi Rudi käy säännöllisesti hierojalla. Sain myös palautetta siitä, että osaan sovittaa vauhdin koiran mukaan. Tällä kertaa napattiin punainen nauha ilman sijoitusta.

08.07. ensimmäistä kertaa Valkeakoskella mätsäröimässä. Taisi olla myös ensimmäinen kerta nurmikolla tai maksimissaan toinen. Harmillisen vähän näitä on nurmikolla, vaikka usein ulkona olevat viralliset näyttelyt ovat nurmikolla. Täytynee antaa suuri plussa siitä, että myös pienten kehässä oli runsaasti tilaa! Kehät pyörivät myös hyvin samaan tahtiin ja reippaasti, vaikka koiria oli paljon.

Ennen omaa vuoroa treenasin hetken aikaa kaverini ohjeilla, kun kerrankin sai hyviä neuvoja. Näyttelykurssin kyllä aikanaan kävin, mutta siellä ei pahemmin vinkkejä saatu vaan riitti, että koirat liikkuivat ja seisoivat jotenkin. Enemmän sain vinkkejä itselleni kuin Rudin osaamisesta. Olen tiedostanutkin Rudin osaavan, mutta itse en osaa. Näillä vinkeillä napattiin itsellemme punainen nauha, mutta jäätiin ilman sijoitusta. Rudi oli hiukan levoton seisottaessa, joka varmasti vaikutti asiaan. Sain kuitenkin alla olevan superihanan kuvan muistoksi tuosta reissusta!

23 heinäkuuta 2018

Kesän ensimmäiset treenit

Puuh! Heti kun näpytteli valmiiksi tekstin siitä, miten otetaan itseämme niskasta kiinni ja aloitetaan treenaamaan kunnolla, alkoivat sellaiset helteet ettei tarvinnut edes ajatella sellaisia treenejä. Kolmena päivänä olen ottanut kaksi tai kolme lyhyttä hetkeä, jolloin olen ottanut yksittäistä treenattavaa asiaa muutamalla toistolle, kuten eteentuloja tai puolenvaihtoa edessä. Lisäksi viime torstaina tehtiin videolla näkyvä ratatreeni kahdesti, kun sen kävin tekemässä yhdelle treeniporukalle.

Ratatreeni meni jopa yllättävän hyvin siihen nähden, että oli tajuttoman kuuma, hyvin innokas koira eikä olla hirveästi tänä vuonna treenattu rataa eikä yksittäisiä asioita. Toki on paljon vielä tehtävää ennen kuin taas kisoja kehtaa edes miettiä. Kun saisi hitusen tarkkuutta ja malttia tehtäviin sekä vielä hitusen paremman seuruun niin olisi melko hyvä. Täytyisi vielä kehitellä itselle parit hypyt ja putki, jotta saisi nekin aktiivisesti treenattavaksi!


16 heinäkuuta 2018

Tulevaisuuden suunnitelmia.

Keväästä asti ollaan menty melkoisen rennolla asenteella. Suunnitelmissani oli palautella viimeistään nyt kesän alussa niitä asioita, joita alkuvuodesta tehtiin. Aika vain tahtoo nykyisin kulua todella hurjaa vauhtia. Tekemistä riittäisi enemmän kuin tunteja on päivässä. Iltavuorotkin ovat rajoittaneet päivää hitusen enemmän kuin aamuvuorot. Ehkä olisi voinut suunnitella päivänsä paremmin. Ehkä sen aika olisi vihdoin. Aluksi piti näpytellä tulevan kesän suunnitelmista, mutta tässä vaiheessa kesää täytynee vaihtaa muotoon tulevaisuuden suunnitelmista.
Treenit. Kuten mainitsinkin, kesän aikana ollaan muutaman kerran hötsäilty rallya ja tokoa. Sen enempää suunnittelematta treenejä, tehty vain asioita mitä mieleen on tullut. Nyt olisi aika alkaa treenaamaan hitusen suunnitelmallisemmin ja keskittyä enemmän perusasioihin ja liikkeiden tekniikkaan kuin ratasuoritukseen. Tälle vuodelle suunnitelmissa olisi käydä vielä kaksissa rally-toko kisoissa, mutta katsotaan miten saadaan liikkeet sujumaan. Tokon suhteen on suunnitelmissa käydä viiden kerran tokokurssi elokuussa. Ehkä saataisiin vähän lisää vinkkejä Rudin ongelmiin.

Kunto. Niin koiran kuin ohjaajankin. Agilityn loputtua hitusen taisi hirvittää se, miten saisin tuon kunnon pysymään Rudin loppuelämän. Hyvä lihaskunto on hyvin tärkeää D:n lonkkaiselle nivelrikkokoiralle. Sairasloman vuoksi Rudi hihnalenkkeili lyhyitä lenkkejä kolmen kuukauden ajan, jonka vuoksi lihakset katosivat melko reippaalla kädellä. Nyt kun kykenee kävelemään normaalisti, olisi erinomainen hetki aloittaa hiljalleen niin koiran kuin omistajankin kunnonkohotus. Huomioonottaen toki nämä helteet

Arki. Rudi on aina reagoinut vaihtelevasti kodin ulkopuolella toisiin koiriin ja pyöriin sekä ollut sisällä herkkähaukkuinen äänille. Nykyisin Rudi osaa kotona rauhoittua selkeästi paremmin ja herkkähaukkuisuus vaihtelee sen mukaan miten energiaa on eli onko saanut tarpeeksi aktiviteettia. Pyörät aiheuttavat edelleen ärsytystä, etenkin jos pitävät yhtään ääntä. Itseään isommat koirat tai selkeästi Rudia tuijottamaan jäävät koirat saavat Rudin haukkumaan. Tosin se on vain epävarmuutta eikä Rudi tarkoita sillä pahaa. Arkisäännöt ovat myös kevään mittaan hitusen unohtuneet, joten laitetaan Rudi taas ruotuun!

Ruokinta. Olen pitkään pohtinut siirtymistä raakaan tai edes 50/50, mutta se on aina jäänyt siitä syystä etten ole ehtinyt tarpeeksi perehtyä aiheeseen enkä omista pakastinta. Rudi on syönyt aina pääosin nappuloita, saaden satunnaisesti jauhelihaa tai puuroa joukkoon. Nappuloita on ollut laidasta laitaan, aina vähän rahatilanteen mukaan. Nyt kuitenkin haluaisin alkaa panostamaan ruokintaan, edes sen verran, että Rudi saisi jatkuvasti laadukasta nappulaa.



.