14 marraskuuta 2018

Uskaltauduin astumaan epämukavuusalueelle - Tokon kokeenomaiset treenit

Marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina olin erittäin hurjasti epämukavuus alueella, kun olin ilmoittanut meidät tokon kisanomaiseen treeniin. Hyvin tuli testattua Rudia kisanomaisissa, koska jännitti jopa triplasti kuin aikanaan kisoissa. Mitä lähemmäs oma vuoro ja paikkamakuu tuli, sitä enemmän ahdisti ja kuumotti. Aina jännittäessä oma vuoro tulee aivan liian aikaisin. 

Paikkamakuuseen mentäessä tärisin. Eniten tunteita herättävä liike. En olisi halunnut irroittaa Rudia hihnasta tai mennä metriä kauemmas. Rudi nimittäin oli keskellä. Ei häiriintynyt muiden käskyistä, meni ensimmäistä kertaa ensimmäisellä käskyllä maahan. Aiemmin mennyt epävarmaksi muiden käskyistä eikä ollut enää täysin varma uskoako mun käskyä. Vähän kun tullut kisanomaista treenattu uusilla säännöillä. Jätin koiran odottaen, että kääntyessäni olisi vähintään noussut. Vaan ei ollut. Tuijotti todella kivasti mua kohti, kerran tai kaksi nopeasti vilkaisi viereistä koiraa ja vaihtoi asennon lonkka-asentoon. Kun aika loppui en vain uskonut sitä näkyä, ettei Rudi ollut edes noussut. Tämä toki se tavoite olikin, mutta mun luottamus tekemiseen tokossa on melkoisen nollassa. Rudi vaati kolme käskyä istumaannousuun. Kouluttajalta saatiin huomio vain lonkka-asennosta ja siitä ettei noussut heti ylös.

Muut liikkeet menivät aika samanmoisesti kuin mille tasolle ollaan tipahdettu vuosien tauon jälkeen, mutta istumaan nouseminen oli jotenkin todella vaikeaa. Palautetta antaessaan tultiin siihen tulokseen, että ehkä johtui mun jännityksestä ja siitä etten ehkä antanut ihan samanlailla käskyjä kuin normaalisti. Myös seuraaminen oli ihan hitusen huonompaa kuin viime aikoina on ollut. Siitä saatiin myös palautetta, että saattoi johtua jännityksestä ja pitäisi miettiä teenkö ns. PK-käännöksen vai "normaalin" käännöksen. Vaihdoin sen noin päin, koska Rudi on ollut parempi kääntyessään vasemmalle. Katsotaan mihin päädytään kun saadaan tokon seuraaminen paremmaksi, molempia kun tulee kuitenkin treenattua.

12 marraskuuta 2018

Melkoisen kiva rata ratatreeneissä

Melkoisen treenipainoitteiseksi on blogi mennyt, mutta vihdoin on aikaa vähän purkaa listan tungosta, joten eiköhän laiteta menemään vielä pari treenipostausta putkeen. Katsotaan mitä keksitään sen jälkeen näpytellä. Oletettavasti loppuvuosi menee yhtä rennosti kuin tämä vuosi ylipäätään ja katsotaan sitä aktiivisempaa ja monipuolisempaa sitten ensi vuonna.

Kisojen jälkeisenä maanantaina suunnattiin jälleen hallille, kun vuorossa oli rallyn ratatreenit. Sitä selkeästi tarvitaan myös meidän tekniikkatreenien ohelle hurjasti, kun joko Rudi on ylivireessä huutohepuloiden tai hitusen alivireessä jolloin on vähän tahmea, kuten viime postauksessa mainitsinkin. Rata oli oikein kiva MES-luokan rata, joka löytyy täältä*. 

Harmillisesti meidän ensimmäinen rata ei tallentunut rikkinäiseen puhelimeen, sillä se oli huomattavasti paljon parempi kuin tämä toinen rata. Jos viikonlopun kisassa Rudi oli hitusen liian rauhallinen niin nyt oltiin sillä vähän tutumalla fiiliksellä liikenteessä. Ei niin suurta huutamista kuin aiemmin valkkuryhmän treeneissä, mutta sitä enemmän pientä ja suurta virhettä. Oi voi. Ehkä me vielä jonain päivänä päästäisiin edes tuohon välimalliin. 


10 marraskuuta 2018

Kun palasimme tauolta kisakentille

Päätettiin meidän kahdeksan kuukauden kisatauko lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Innoissani ilmoitin, mutta alkoi myöhemmin hitusen hirvittämään, kun Rudi aloitti valkkuryhmän treeneissä joka kerta jossain kohtaa rataa hirveän haukkuhepulin eikä näin kyennyt keskittymään ollenkaan tekemiseen tai käskyihin. Huusi vain päälle. Tätä on esiintynyt eniten silloin kun on liikaa energiaa tai on nälkäinen, mutta aiemmin on ollut vain yksittäisiä haukahduksia yksittäisillä kylteillä tai maksimissaan kolmella kyltillä putkeen. Silti on kuitenkin kyennyt toimimaan ja kuuntelemaan käskyt. Kisojen jälkeen tuo palautui takaisin tuohon yksittäisiin haukahduksiin. Ehkä sillä oli tosiaan vaikutusta, että aloin olla entistä tiukempi huutamisen suhteen ja lopetettiin tekeminen samantien jos huuto alkoi eikä huutamisella päässyt kentälle vaan palattiin takaisin.

Kisapaikalla ei enää jännittänyt, vaikka radan ensimmäinen kyltti olikin ainoa epämiellyttävä kyltti, jos käytösruutua ei lasketa, nimittäin valkovuokko. En itse vain jotenkin osaa sitä ja saan aina koiran kääntymään eri suuntaan kuin on tarkoitus, vaikka se sen osaisikin. Ennen omaa vuoroa en saanut liikettä onnistumaan, joten päätin lähdössä näyttäväni vain tarpeeksi ison käsimerkin, vaikka pisteitä lähtisikin. Silti ei ihan lähtenyt vaan jouduin näyttämään uudelleen, mutta pisteitä lähti -3 tvä:n (epätarkasti suoritettu liike) verran. Napattiin toinen -3 heti kolmannelta kyltiltä, kun jouduin uusimaan liikkeen Rudin noustua ylös kiertäessä sitä. Tuplasaksalaisesta napattiin -3tvä, sillä Rudi ei ihan lähtenyt mukaan ja loppuradalta viideltä eri kyltiltä napttaain -1 tvä:tä. Rudi oli jotenkin todella rauhallinen eikä huutanut yhtään, vain yksi haukahdus kuului merkille lähtiessä. Vähän tuttua hitaampi eikä ollut ihan niin mukana kuin yleensä, joten epätarkkuutta tosiaan oli eli ihan aiheesta tiputeltiin pisteitä. Käytösruutu oli hieno Rudilta! Kovasti se katseli ympärilleen, mutta kertaakaan ei nenä mennyt maahan nuuskimaan, puhumattakaan maton nuolemisesta.

Tyytyväinen sain kuitenkin olla rataan, koska Rudi oli enemmän kuulolla kuin huutohaukkuessaan. Napattiin vielä meidän piste-ennätys MES-luokasta, kun napattiin 88 pistettä! Sanoisin, että melkoisen hyvin monen kuukauden treeni -ja kisatauon jälkeen. Viimeksi tauolta palattuamme ei ihan noin hyvin mennyt. Tästä on hyvä jatkaa meidän tavoitteita.