25 lokakuuta 2015

Hämeen Shelttien agilityvalmennus: Maiju Korhonen



Päästiin kerrankin treenaamaan isolla kentällä, kun ilmoitin meidät lauantaille Hämeen Shelttien järkkäämään agility valmennukseen. Koutsina toimi Maiju Korhonen, jonka nimi vilahtikin jo otsikossa. Aivan mahtava kaksi tuntinen, jonka aikana oppi taas hurjasti lisää. Eikä varmasti muista enää edes kaikkea, vaikka näppäimistö sauhuten yritti kirjoittaa ylös mahdollisimman paljon, heti kotiin päästyäni.  Eniten kuitenkin jännitti se miten Rudi isolla kentällä toimii, viimeksi kun ei mennyt ihan putkeen epiksissä*. Toki oli ensimmäinen kerta ikinä isolla radalla ja vielä ulkona. Vaan kappas, soopeli päätti tykittää oikein kivasti radalla, muutamaa hämmennystä lukuunottamatta. Muutaman "täällä on supermegamageeeta!!!" -hepulikaarrosta kaveri teki, mutta tuli yllättävän nopeasti takaisin luokse. Huomasin myös sen, että tuo ei syty ollenkaan enää namille palkkana vaan lelu on enemmänkin sen juttu! Tästä eteenpäin treenataankin niin, että palkkana on vain lelu ja treenin lopuksi saa vielä joko lelun kanssa riehumisen tai nami jackpotin. Toki jos treenataan jotain rauhoittumista tms. niin toki palkkana toimii silloin nami.

Rata näytti tältä, joskin pituuden paikalla oli muuri. Kun sain käsiini ratapiirroksen taisi päästä "apua", kun huomasin radalla olevan 28 estettä. Aluksi oli ongelmia muistaa vain kuuden esteen ratoja ja olisin tarvinnut vartin rataan tutustumisen. Vaan eipä ole hetkeen ollut ongelmia muistaa, vaikka eihän meillä ole tainnut olla 14 estettä pidempiä ratoja. Rataantutustumisessa ei enää ollutkaan mitään ongelmaa ja rata tuntuikin loogiselta. Koko rataa ei kuitenkaan päästy tekemään, kun Rudi ehti väsähtää ennen sinne asti pääsyä, kun piti jankata mun takia 2-3 väliä ja 4-5 väliä yllättävän irtoamisongelman takia. 

Se oli taas se tuttu rintamasuunta ja kehonkieli ylipäätään, johon en osannut taas tarpeeksi keskittyä, jotta koira ois mennyt kolmos esteelle asti. Estekorkeus (35cm) hämmensi selkeästi myös, koska oli ensimmäistä kertaa niin korkealla ja takaakierrossa kolautti nenänsä kahdesti rimaan jarruttaessaan, kun ei sisäistänyt riman olevan niin korkella. Saatiin kuitenkin muutamat hyvät suoritukset siihen väliin. Nelos-vitos väli koitui myös yllättäen ongelmaksi, vaikka yleensä kaveri on ollut hyvin irtoavaista. Rudihan on mm. irronnut puomille toiselta puolelta hallia toiselle. Jäin aina hieman jälkeen, joten Rudi alkoi kurkkimaan missä meen ja kuin odottelemaan, vaikka ajoissa huutelikin hyppyä. Toki asiaa varmaan auttoi se, että jäin katsomaan hakeeko esteen, joten rintamasuunta taisi olla vähän koiraan päin. Vinkkinä saatiin se, että oikeasti kaikki huomio sille seuraavalle esteelle, vaikka olisi kuinka lähellä tai kaukana estettä. Toki Rudia täytyy pitää myös hyvin hallinnassa, joten täytyy toistaiseksi vähän enemmän tarkkailla mitä kaveri tuumaa. Muutaman kerran otetiin putki-hyppy ja hyppy-putki-hyppy väliä niin, että koutsilla oli lelu palkkana. Johan meni nätisti vitoshypylle!  Uutena juttuna tuli myös se, että mikäli koira ei mene jollekkin esteelle niin täytyy ottaa uudelleen ohjaus esteelle ja palkata.  Vasta sitten aloittaa alusta tai jatkaa siltä esteeltä eteenpäin.


Seuraava jännä juttu oli puomi tai oikeastaan se, että itse liikuin leveyssuunnassa putken vuoksi. Rudi kun on tottunut, että liikun vain suoraan eteenpäin enkä yhtään vaihtele paikkaa leveyssuunnassa. Kaksi kertaa otin pelkän puomin eikä enää ollut yhtään jännä juttu. Tietty okseri-puomi väliin olisi voinut tehdä valssin tai sokkarin, mutta halusin olla oikealla puolella puomia, jotta Ruu tekee takaakierron vasemmalta eikä oikealta. Olin aivan varma, että Rudi menisi putkeen mikäli olisi tehnyt takaakierron oikealta. Lisäksi sain hieman lisäaikaa juosta muurille. Muuri oli myöskin tosi jännä juttu, koska oli ensimmäistä kertaa medikorkeudessa. Usko loppui kahdesti kesken, joten jarrutti viime hetkellä. Koutsi otti jälleen lelun ja houkuttelemalla saatiin kaveri hyppäämään. Kerran tosin kävi niin, että lelu heitettiin maahan, kun näytti että Ruu hyppää, mutta kiersikin muurin. Huijari Ruu!:D Sitten tehtiin vielä kahdesti 1-9 esteet, josta viimeinen oli ihan älyttömän hieno! Lopuksi vielä testasin 17-19 väliä. Tämäkin oli jännä juttu, vaikka juuri keskiviikon treeneissä meni hienosti. Oletan, että Ruu oli hieman hämmentynyt isosta radasta ja esteiden välimatkasta. Meni monesti 19 putken väärästä päästä tai ohitti sen, vaikka huuteli putkea. Vinkiksi vastakkaisella kädellä ohjaus ja heti toimi. Jeij!

Muutamasta ongelmakohdasta ja jännästä jutusta huolimatta treenit menivät ainakin itseni mielestä älyttömän hyvin. Rudilla oli korvat tallella loppuun asti ja vaikeudet johtuivat lähinnä ohjaajan virheistä ja ison radan hämmennyksestä sekä estekorkeudesta. Rudia kehuttiin hienoksi ja ollaan kuulemma hyvällä mallilla. Näitä ehdottomasti lisää!



Muistilista:
» Luota koiran osaamiseen, älä jää liiaksi varmistelemaan (edelleen).
» Lähettäessä esteelle keskity esteelle eli rintamasuunta, katse ja eleet esteelle, vaikka olisi kuinka kaukana tai lähellä.
» Rudi on älyttömän tarkka kehonkielestä, keskity siihen.
» Tilanteissa joissa mahdollista (esim. 2-3 väli) nappaa koira takaakierrosta mukaan vastakkaisella kädellä.
» Koiran katseen pysyminen eteenpäin. Vaikeassa kohdassa anna lelu toiselle, joka näyttää lelua, jotta koira menee oikean esteen varmasti.
» Mikäli koira ei mene estettä, ota este yksittäisenä eli ohjaus uudelleen samanlailla ja palkkaa koira. Sitten vasta eteenpäin /alusta
» Mikäli koira menee esteen ohitse saman puolen käden ohjauksella, ohjaa vastakkaisella. Sitten ei tarvitse ehtiä niiin lähelle estettä.
» Tästä eteenpäin palkkana lelu, koska namista tullut liian tylsä.

Treenilista:

» Koiran katseen pysyminen eteenpäin (ilman liiallista katsekontaktia), kun rata jatkuu eteenpäin, jotte vältytään radan keskeytykseltä. Eteen tms. voisi olla hyvä käsky.
» Enemmän treeniä korkeammilla esteillä (35-45cm) etenkin tiukoissa käännöksissä ja takaakierroissa, jotta handlaa ne. Nyt vielä ohittelee, alittaa tai törmäilee niihin.

21 lokakuuta 2015

Tanssin pyörteistä näytönpaikkaan.




Toissa lauantaina käytiin kokeilemassa mitä se koiratanssi nyt onkaan. Tutustumisen kesto oli kolme tuntia, josta ensimmäinen 45 minuuttia meni lajin esittelyssä. Saatiin pieni tietoisku lappunippu mukaan, joka oli oikein kiva! Kun oltiin käyty tämä nippu loppuun, päästiinkin itse asiaan. Eli, saatiin vuorotellen näyttää mitä temppuja meidän koirat osaa. Kun tuli meidän vuoro olin miettinyt lukuisista tempuista muutaman varman mieleen, mutta kun menin kaikkien eteen unohdin kaiken. Jäihän siinä useampi kiva temppu näyttämättä, mutta läjäpäin niitä tuli myös näytettyä. Kun tutustui paremmin tähän lajiin, itsehän menin tuonne muutaman videon nähneenä, tuli sellainen fiilis, että voisi viimeistään eläkelajiksi ottaa. Biisikin olisi jo valmiina ja yksi varma liikekin. ;)


Viime lauantaina päästiinkin kokeilemaan miten herra jäljestykseltä onnistuu nykyään hallissa kisaaminen. Keväällä kun jäätiin siihen, että kaveri jäljesti koko radan, tehden tosin kaiken hitaasti mitä käskin. Vaan eipä ollutkaan tietoakaan siitä. Nenä kävi ennen radalle menoa lattiassa, mutta uskoi yhdestä käskystä ja nosti pään ylös. Vinkumisesta ei olla vielä päästy eroon "vieraassa" paikassa. Kotihalilla jaksetaan jo odotella aivan hiljaa, vaikkei niin hurjia odotusaikoja olekaan. Silti jännitti mitä tapahtuu, kun päästään lähtöön.

Lähdössä katse karkasi heti muualle eikä kutsusta huolimatta ottanut kontaktia. Toistin varmuudeksi kahdesti seuraa, jotta varmasti lähtee mukaan. Kokonaisuudessa rata meni meidän tasoon nähden tosi hyvin ja oltaisiin reilusti päästy hyväksytyn puolelle ilman Rudin pientä karkaamista ja ohjaajan virheitä. Hiomistahan tuossa vielä on hurjasti. Vaikka kontakti ei ollut yhtä hyvää kuin epiksissä oli Rudi kuulolla siihen asti, kunnes bongasi käytösruudussa koiran, jonka takia jäi peruuttamisessa vain seisomaan paikalleen, joten uusittiin. Seuraavaksi meinasi karata koiran luo, mutta palasi takaisin, kun taputin lopulta käsiä. Tästä kisan ainut kymmenen pisteen menetys, koska rintamasuunta muuttui koiran palatessa luokse. Suuremmilta ongelmilta vältyttiin, mutta sitäkin enemmän löytyy sitä pienen pientä hiomista. Käytösruudussa vinkui lyhyen vinkaisun ehkä kolmesti, mutta silti vähennettiin tästä kaksi pistettä. Luulin, että pisteenmenetykseen tästä tarvittaisiin hieman enemmän, kun yksittäiset haukahdukset eivät haittaa radallakaan.


Paikka ja aika: 17.10.2015, Tampere (Tamsk)
Tuomari: Krista Karhu
Pisteet: 65p./100p.
Aika: 2:08:42
Sija: 4/11
Kommentti: Pisteenvähennykset käytösruudussa ääntelystä.

08 lokakuuta 2015

Jonkinmoista agiliitoa.

Agility1
Jos vaikka ylipuhuisi jonkun ottamaan uusia kuvia agissa niin ei tarvitsis iskeä aina vanhoja.


Viime viikolla treeneissä oli vuorossa irtoaminen, takaaleikkaus sekä kädetön ohjaus. Aina yhtä jännää ohjailla kädettömästi, minä kun aina käyn niin hitaalla, että koira ehtii ja heittelen sen ties minne. Noo, virheistä oppii, eikös? Vaatinee useamman tunnin viikossa, jotta kehittyisi koiran tasolle.

Ensin treenailtiin irtoamista. Tehtävänä lähettää koira putkeen mahdollisimman kaukaa. Molemmilta puolilta niin ohjaajaa kuin putkeakin. Rudi oli varsin pätevä eikä ongelmaa ollut. Joskin muutamalla kerralla alkoi matkan varrella usko loppua siihen, oliko menossa varmasti oikealle esteelle ja vauhti hidastui. Kehun kuullessan vauhti kiihtyi ja juoksi luokse iloisesti. Kyllä nää yksittäiset vielä menee, kun ohjaaja pysyy mukana!

Seuraava tehtävä olikin takaaleikkaus hypyillä ja siitä putkeen. Takaaleikkauksessa ei tänään ollut ogelmaa, mutta hyppy-putki välillä pieniä ongelmia ilmaantui. Vaan eipä ollut koiran vika, kun ohjaaja ei käyttänyt tarpeeksi kehonkieltä ja matalaa kättä. Käsi huiteli korkealla kädellä ja sitä rataa. Okei, kyllä mä sain pari kertaa koiran menemään oikeasta päästä putkea. Sitten tehtiinkin toisinpäin eli putki-hyppy-hyppy. Vaan eipä ollutkaan mitään ongelmia, vaikka ohjaaja sitä pelkäsikin. Oikein kivasti irtosi toiselle hypylle!

_MG_6844 Kolmas osuus olikin yhdeksän esteen rata, kädettömästi tietenkin. Se kaikista jännin osuus. Ensin en muistanut välistävedon jälkeen on oikeasti se takaakierto ja radalla tosiaan on se yhdeksäs este. Nää on niitä pieniä vikoja, joita sattuu kaikille. Pääasiahan oli se, että Ruu toimi hienosti ilman käsiä ja keskittyi kerrankin katsomaan minne mennää, vaikka ohjaaja antoikin välillä vähän huonosti infoa. Tarkastihan tuo tosiaan osa lukea ja pienikin liike saa sen muuttamaan suuntaa. Toisaalta tuo on hyvä, toisaalta huono.

Muistilista:
» Pysy koiraa askeleen edellä, pidä kuitenkin silmällä, että se varmasti tulee.
» Ei hätäisiä hutaisuja, vaan selkeitä käskyjä (=ohjauksia).
» Älä unohda esteiden nimiä.

05 lokakuuta 2015

Sussa on kipinä, sen kanssa synnytään.



Hämeen Sheltit järjestivät kahdelle päivälle paimennusta Urjalan Koira-Kehrolla ja me lähdettiin Rudin kanssa heti ensimmäisenä päivänä kokeilemaan. Täytyihän sitä päästä näkemään mitä Hepuliina lampaista tuumaa, kun ollaan samalla puolen aitausta eikä vain kurkita aidan takaa. Silloin Rudi oli jo tosi kiinnostunut lampaista, joten pieni toivon kipinä tuli, mutta pelkäsin kaverin vain hepuloivan.

Paikalle saavuttiin kymmeneksi. Aloitettiin lyhyellä infolla, jossa oli yleistä tietoa paimennuksesta ja mitä tullaan päivän aikana tekemään. Siinä vaiheessa, kun puhuttiin järjen valosta alkoi väkisin naurattamaan, koska olin ihan varma ettei tuosta sellaista tässä tilanteessa löydy ollenkaan. Rallattelee omiaan, ei kuuntele mitään eikä varsinkaan anna kiinni. Päivän tehtävänä oli sytytellä koirat tähän juttuun ja mahdollisen syttymisen jälkeen kokeilla antaa koiran tuoda lampaat ohjaajalle. Mielikuvat tulevista tapahtumista alkoi rullata jälleen.

Koirat pääsivät kahdesti lampaille, ensin kiinni liinassa ja sitten mahdollisesti irti. Rudi oli vuorossa neljäntenä, joten hieman alkoi ehtiä jännittämään mitä mahtaa keksiä. Saatiin tehtäväksi hakea uudet lampaat, josta olin hieman "apua"-fiiliksellä, mutta eipä tuo mitään tuumannut ja onnistui hienosti. Sitten päästiinkin liinan kanssa testailemaan mitä Rudi lampaista sanoo. Päätti tämä koiruus yllättää kyllä kaikki. Ei hepulihaukkua, ei murinaa, ei hyökkäyksiä kohti. Vaan Rudi päättikin näyttä, että kyllä se osaa. Ravaili vaan coolisti liina löysällä ja totesi "näin se menee". Anteeksi mitä? Koira joka vetää ihan kaikessa helposti överiksi ja heittää korvat roskiin.

Seuraavalla kierroksella oltaisiin saatu jättää liina kokonaan pois, mutta päätin ottaa sen varmuudeksi kiinni koiraan, koska pelkäsin ettei tottele olleessaan irti. Näin siinä hieman kävikin, kun kaverilla meni hieman yli eikä malttanut lopettaa. Kerran meni ympärikin, kun otin liinasta kiinni, kun jäi jahtaamaan lammasta eikä kuunnellut hidasta käskyä. Sai kiinni kyllä ideasta, että ne tuodaan ohjaajalle, mutta lopettamaan ei meinannut malttaa ollenkaan. Pysähtyi kuitenkin aina silloin, kun pääsin sen ja lampaiden väliin. Lähdössä Rudi lähti suoraan lampaiden perään, jolloin kävi muutaman kerran niin, että lampaat lähtivät eri suuntiin ja Ruu alkoi jahtaamaan. Yritin ohjata myös kepillä lähtemään kunnon kaarelle, mutta silloin jähmettyi vain paikalleen, kuin peläten ettei saa mennä. Ei ensikertalainen kaikkea voi heti osata ja oon todella, todella tyytyväinen ja ylpeä jo tuostakin! Saatiin vinkki siitä miten tulisi opettaa kepin väistäminen, jos aiotaan joskus lähteä uudelleen. Tämä on edistynyt siihen, että kääntää pään muttei ota vielä askelia pois päin.


Meidän piti lähteä jo viime vuonna kokeilemaan mitä Rudi lampaista tuumaa, mutta meillä taisi olla samana päivänä tokokoe, joten ei valitettavasti päästy. Onneksi tänä vuonna sattui päivä sopimaan niin true lammaskoira pääsi näyttämään taitonsa. Toinen paimennuspäivä olisi tänä sunnuntaina, jonne olisi vielä tilaa ja kiinnostaisi kyllä lähteä heti uudemman kerran. Valitettavasti eilen onnistuin satuttamaan jalkani niin, että en pysty kunnolla kävelemään, joten varmuutta ei ole mahdanko päästä. Noh, tänään on lääkäri niin tietää miten pahasti kävi. Eikä se maailmanloppu olekaan, vaikkei pystyisikään lähtemään, koska myöhemmin ehtii kyllä.