31 maaliskuuta 2018

Tovereiden kanssa rotuesittelyssä.



Viime lauantaina Peten Koiratarvikkeella oli shelttien rotuesittely. Kaveri oli sitä menossa pitämään ja kyseli sinne mukaan, joten ajattelin että miksei voitaisi lähteä Rudin kanssa mukaan. Ainoa erityisen hirveän kamala asia oli mennä tyttöjen kanssa samaan veräjään. Pari viikkoa takaperin oli tosin aivan yhtä hirveä, vaikka oli siellä yksin. Ymmärrettävää hitusen autopelkoiselle koiralle, joka on ensimmäisiä kertoja veräjässä ja osaa rauhoittua vain omaan häkkiinsä. Tällä kertaa ei vain voinut napata sitä mukaan.

Paikanpäällä koirat pääsivät kivaan aitaukseen tassuttelemaan. Rudi oli jälleen mä ja mun tytöt -asenteella liikenteessä, jonka vuoksi piti satunnaisesti vähän huudella ohi meneville koirille. Hetkeksi he saivat aitaukseen kaveriksi merle sheltin. Rudi oli heti täpinöissään uudesta kaverista, vielä kun sattui olemaan tyttö. Silti katsoin silmät pyöreinä Rudia, joka heti lähti porukan läpi moikkaamaan ja haastamaan leikkiin, sillä se on aina ollut ujo tutustuja, oli sitten sheltti tai minkä tahansa rotuinen. Hauskaa näytti kaveruksilla olevan ja kotonakin sen huomasi, kun nukahti lähes samantien kun kotiin päästiin.

30 maaliskuuta 2018

Kisan iloinen hepuli.

Useampi viikko takaperin pyörähdettiin viimeisimmissä rally-tokokisoissa TamSKilla. Hitusen oli jälleen energiaa kaverilla, jonka vuoksi lähti muutaman kerran lapasesta. Ääntelyäkin jonkin verran, mutta sen verran yksittäistä ettei siitä vähennetty. Käytösruudussa oli vasemmalla maaten, joka meni aikalailla nuuskutellessa ja vinkuessa. Pisteitä lähti siitä -3 PY ja muistaakseni -1 OV. Taisin hitusen kumartua tmv. Iloinen olen kyllä siitä, että Rudi on nykyisin mielummin vähän turhankin innoissan kuin se kamala laama. Tuolle nuuskuttelulle pitäisi kyllä saada tehtyä jotakin. 

 

29 maaliskuuta 2018

Hämeen Shelttien vuosikokous

Loppuvuodesta oli vähän sellainen fiilis, ettei tehty juuri mitään. Kuitenkin tuli ilmoitettua Rudi Hämeen Shelttien vuoden shelttikisan kategorioihin vuoden näyttelyuros, rally-tokosheltti, agilitysheltti sekä monitoimisheltti. Näyttelyuros -ja agilitysheltti -kisassa oli todella hurjasti osallistujia, jotka olivat hurjasti hienompia kuin me, joten niissä kategorioissa ei päästy sijoituksille asti. Hitusen tuli yllätyksenä, että napattiin rally-tokon 5. sija, sillä viime vuonna napattiin vain kaksi nipin napin hyväksyttyä tulosta. Monitoimisheltti -kisassa taasen odotettavissa oli oikeastaan mikä tahansa sijoitus, kun on ollut vähemmän osallistujia ja pisteet meillä oli sitä luokkaa kuin sijoituksille päässeillä keskimäärin.

Nappasin Rudin mukaan vuosikokoukseen, vaikka tiedostin tulevan pitkä päivä, sillä vuosikokouksen jälkeen oli hallituksen järjestäytymiskokous sekä näyttelytoimikunnankokous. Pitkään Rudi on malttanut käyttäytyä hyvin myös sellaisissa tapauksissa, missä ei ole tekemistä. Rudi olikin todella rauhaton, joten päätin laittaa sen sittenkin häkkiin. Häkkikään ei auttanut, vaan sieltä kuului satunnaisesti pientä vinkumista ja lopulta raapi vetoketjua auki, kun kerran pääsi työntämään päänsä ulos. Menin hallituksen kokouksessa avaamaan kattoluukun, kun on hieman matala istumiseen tai seisomiseen, niin saisi kurkkia sieltä menoa. Eipä jaksanut olla enää nätisti vaan laittoi etutassut häkin reunalle, meinaten kaatua. Onneksi tuli sijoitettua häkki niin, että näki sivusilmällä ja oli nopeat refleksit. Rauhoittui onneksi lopulta, kun otin sen pois häkistä ja sai tassutella ympäriinsä hihnan mitan verran.




28 maaliskuuta 2018

Blogi hiljenee hetkeksi.

Alkuvuoden ajan blogi on ollut jo varsin hiljainen, vaikka ajtatus oli aivan toisenlainen. Halusin tulla infoamaan nyt hitusen pidemmästä hiljaisuudesta. Nimittäin 17.3. menin liukastumaan ulkoportaissa niin, että neljä varvasta kävivät sijoiltaan ja näin murtuivat. Kipsin sain jalkaani kuudeksi viikoksi reilu viikko sitten, joten mm. koiraharrastus jää ikävästi tauolle useaksi viikoksi, jonka takia ei ole fiilistä tai aiheita kirjoittaa. Muutama rästiin jääneen postauksen näpyttelen julkaistavaksi piakoin, mutta niiden jälkeen tulee tauko. Palailen takaisin sitten, kun jalka on taas kunnossa.


20180319_223006

05 maaliskuuta 2018

Huikean hauska sunnuntai.



Täytynee myöntää etteivät tammi -ja helmikuu olleet harrastusten tai lenkkien osalta niin aktiivisia kuin olin alunperin suunnitellut. Helmikuun alussa ehdin jo päättää asian muuttuvan, mutta lopulta ei muka ehtinyt sekä hirmuiset pakkaset saapuivat kahdeksi viikoksi. Melkoisen huono koiranomistaja -fiilis on tällä hetkellä.

Nyt kun päivät alkavat valostumaan ja pakkanenkin näyttäisi vihdoin hellittävän, on aika tehdä vihdoin muutos. Käydään pidemmillä lenkeillä sekä aloitetaan treenaamaan useammin sekä tehdään siinä sivussa kaikkea hauskaa. Näin saa jälleen Rudinkin loputtoman energiavaraston ehkä edes hitusen verran laskemaan.

Eilen tuli lähdettyä viemään siskoni koiria lenkille. Siellä kun on yleisen jalkakäytävän lisäksi valittavana oma metsä tai iso pelto niin pystyi nappaamaan myös Rudin mukaan. Siskoni koirat kun eivät osaa ihan käyttäytyä yleisillä teillä vastaantulijoiden kanssa, on meillä ollessa täytynyt viedä erikseen jokainen koira lenkille. Rudikin kun saattaa alkaa haukkumaan, jos joku sen aloittaa. 

Suunnattiin tällä kertaa pellolle tassuttelemaan. Ihana kun voi päästää Rudi ja Hilly irti juoksentelemaan omia menojaan eikä tarvitse hihnassa pitää kuin Kekeä, joka on alkanut lähtemään omille seikkailuille, palaten vasta kun on retkensä tehnyt. 



Nykyiselle asuinalueelle olen toivonut hitusen enemmän lenkkipaikkoja, joissa voisi päästää Rudin irti, mutta sellaisia ei hirveästi ole. Ainoastaan luontopolku sekä talvella järvenjää sekä yksi pelto ovat oikeastaan ainoita paikkoja, kahden treenikentän lisäksi. Kahdella hiekkatiellä on tullut pohdittua asiaa, mutta siellä ajetaan sen verran lujaa ja välittämättä ihmisistä tai koirista, joten en niillä uskalla päästää irti ollenkaan.