26 maaliskuuta 2017

YLÖKK -hallin avajaiset - agilityepikset

Tulipa pyörähdettyä YLÖKKin hallin avajaisissa vähän agiliitelemässä. Ensin kävin ilmoittautumassa kolmeen starttiin, möllien ja kisaavien putkiralliin sekä kisaavian agilityradalle, mutta ensimmäisen startin jälkeen kävin ilmoittamassa vielä uusintakierrokselle kisaavien putkiralliin. Meno takkusi sen verran, että halusi pohjalle kivan radan ennen agilityrataa. Toiveissa olisi saada edes yksi fiilikseltään kiva rata, mutta mitä vielä. Eipä ne fiilikset enää kohentuneet kakkosstartin jälkeen, vaikka nolla ja ok agilityrata tulikin. 





 Möllien putkirallissa meni muutoin yllättävän hyvin, mutta vitosputkeen ei meinannut löytyä tietä. Siitä ei kuitenkaan tullut vitosta, vaikka itse olisin ehkäpä tuosta antanut. Noh, matka jatkui taas sujuvasti. Melkoinen kaarros tuli 10-11 ja 11-12 putkien välissä, unohtamatta pientä rapsutushetkeä ja viimeisen esteen ohitusta.




Kisaavien putkiralli mentiin tosiaan tuplana. Ensimmäinen kierros takkusi ehkäpä eniten kuin mikään muu rata. Väärinkäsityksiä, myöhästymisiä, huonoja ohjausvalintoja ja lopulta radalta karkaaminen. Huusin Rudia sen verran lujaa takaisin, että tuntui vielä illallakin ja ääni lähti kesken ensimmäisen lauseen. Toiselta radalta napattiin nolla, joskin huonolla fiiliksellä. Tällä radalla luotin vähäisen jo soopeliin ja ehdin tehdä muutaman erilaisen ohjauksen, jotka piti tehdä jo ensimmäisellä radalla. Piiloputket (7 ja 9 putki)  olivat vapaasti valittavissa miten päin tehdään, mutta pidin ne samanlaisina kuin aiemmin, varmistaen niiden löytyvän. Olisi ollut koiran kannalta varmasti sujuvampi viedä 7 putki toista kautta, mutta menköön. 



Kisaavien agilityrata alkoi erittäin nätisti tiputtamalla rima takatassulla ja kieltämällä seuraava este. Taas kun meni tunteisiin riman tiputtaminen. Suostuipa kuitenkin jatkamaan hyppelyä, vaikka yleensä ei enää suostuta hyppäämään yhtäkään estettä, oli sitten riman korkeus 40cm tai 20cm. Mielummin mennään ali tai ohitetaan. Tuon jälkeen alkoikin sujumaan, kesti valssin keppien jälkeen ja viskileikkauskin onnistui yllättävän sujuvasti, vaikkei sitä suuremmin olla edes treenattu. Maanantaina tuli testattua muutamaan kertaan treeneissä, sitä edellinen kerta taisi olla viime vuoden puolella. Harmi ettei tuota onnistuineinta kohtaa löydy videolta. Aan jälkeiset hypyt ja putki menikin taasen vähän penkin alle. Tulipa tehtyä niinkuin ei suunnitellut tekevänsä eli piti tehdä tuplavalssi, mutta sekin jäi puolitiehen. Kaipa tuli jonkinmoinen blackout, kun meinasin ohjata toisen esteen takaakiertona, mutta viime tipassa muistinkin ettei ollutkaan. Juuri ja juuri ehti korjata liikettä, mutta ehtipä tuossa miettiä Rudin reagointia, Rudi kun ei pahemmin anna anteeksi mitään. Päättipä soopeli olli tällä kertaa kiltti ja meni ihan oikein. Putkelle ei ääntä lähtenyt käskyttämään enkä vartalollakaan sen paremmin näyttänyt. Loppu menikin taas nätisti.


..

22 maaliskuuta 2017

Nuuskutellen rallya.

Jos ei lauantaina toko sujunut nuuskuttelun vuoksi niin ei kyllä sunnuntaina rally-tokokaan. Käytiin vain toteamassa, että taitaa se tauko jatkua edelleen molempien lajien osalta. Siinä vaiheessa, jos jo toisessa tehtävässä alkaa ärsyttämään noin, ei ole mitään järkeä jatkaa muuta  kuin taukoa. Kävipä jo mielessä, että jättäisin rally-tokon ja tokon tähän tai vaihtoehtoisesti joku muu saisi mennä näitä lajeja. Keskittyisin vain agilityyn, joka alkoi heti sujumaan, kun jätin lajit jotka saivat vain hermoromahduksen partaalle. Tämä tarkoittaisi sitä, että jäisi se rally-tokovalion metsästys tekemättä. Saa nähä mitä käy. Halliin en ainakaan mene tänä vuonna enää.

Mulla ei ole mitään hyvää sanottavaa tästä radasta. Ei mitään. Rudi oli ihan omissa maailmoissaan ja nuuskutteli vain. Ei kuunnellut yhtään mitään. Käännöksetkin ovat olleet aina hienoja ja aina on kehuttu takapäänkäyttöä, mutta nyt kehoitettiin keskittymään käännöksiin treeneissä. Voi kun olisikin näyttänyt mitä oikeasti osaa. Toki Rudin fiilistä oli alentamassa oma fiilis, joka huonontui heti toisella kyltillä, tajutessani kaverin korvien jääneen kotiin. Unohtamatta sitä, että loukkaantui hieman ennen omaa vuoroaan huomauttaessani peruutuksen vinoudesta.

20 maaliskuuta 2017

Väärän lajin parissa.

Välillä vähän muutakin kuin pelkkää agia. Pyörähdettiin eilen Wuf.fi:n epävirallisissa tokokisoissa. Joku kun päätti alkuvuodesta, että tehdään paikkamakuusta möllikisavarma ja saadaan kerran vielä hyvät pisteet kaikista liikkeistä. Sen enempää tuskin tehdään, ellen satu innostumaan ylemmistä luokista. Jos sitäkään, katsotaan.

Ei kyllä ollut ollenkaan Rudin päivä. Nenä vei minkä kerkesi eikä sen vuoksi korvat toimineet ollenkaan. Jos Rudi vähääkään kehässä alkaa nuuskimaan, ei sitä siltä saa koko suorituksen aikana ollenkaan pois. Pahenee vain ja kuuroutuu enemmän. Toki ei olla ihan hirveästi nyt treenailtu, joten en odottanut mitään 10 riviä, mutta viime kertaisen perusteella odotin vähän parempaa. Silloin oltiin treenattu ihan samanmoisesti. Noh, ehkäpä seuraaviin treenaillaan enemmän, kun aletaan vihdoin muistelemaan rally-tokoakin. Napattiin kuitenkin sijotuskin, kolmesta koirasta oltiin toisia.




Tarkistus/luoksensapäästävyys - Vinkui pahasti eikä meinannut malttaa yhtään. Tuomarin tullessa moikkaamaan Rudi yllättäen väisti, jota ei ole tehnyt kuin hetken aikaa ihan mulle tullessaan.

Hyppy, 9,5 - Lähtiessään näytti ohittavan esteen, mutta korjasikin linjansa kohti hyppyä. Oletettu haukahdus kuului. Kiire ei sivulle ollut, vaan otettiin hajut matosta ennen tätä.

Kapulan pito, 9,5  -  Kerran korjasi kapulan paikkaa, muuten piti nätisti. Irrotti hyvin, vaikka hetkeä aiemmin ei meinannut päästää irti.

Kauko-ohjaus, 6,5
- Voihan nuuskuprojekti! Hajut veivät tässä kohtaa aivan täydellisesti mennessään. Toisellakaan käskyllä ei meinannut nousta ylös, maahan meni kyllä varsin nopeasti ja taas nouseminen ylös melkein kolmannella käskyllä. Tässä vaiheessa itsellä kärtsäs pahasti, vaikka ei todellakaan saisi.

Liikkestä maahan, 8 - Hyvin lähti liikkeelle, mutta hidas maahanmeno nuuskutteluineen. Nousi ylös toisella käskyllä melko mielenkiintoisesti. Plaah.

Seuraaminen, 5,5 - Ai kamala! Ei tainnut viime kerrallakaan olla noin kamalan näköistä menoa kuin nyt. Käännökset eivät toimineet yhtään, piti kääntyä vasemmalle kun on kivemman näköinen, mutta yritäpä tehdä tilanteessa, jossa koira on kilometrin päässä joka suuntaan. Juoksun aikana kuului vain räyräyräy ja lopulta nuuskutteli oli paras juttu.

Luoksetulo, 9,5 -
Lähdössä jäi nuuskuttelemaan. Juostessa meinasi tulla oikealle sivulle, mutta viime tipassa muistikin sivu-käskyn.

Paikkamakuu, 0 - Ensimmäistä kertaa mölleissä/treeneissä kävi noin. Melkein arvasin tuon, kun kaveri jäi lähestulkoon nuolemaan mattoa. Mikä parasta Rudi tajusi vasta mun poissaolon kun olin puolessa välissä palaamassa takaisin.  Onneksi tosiaan näissä mölleissä on aina joku pitämässä hihnasta kiinni, jotta ei pääse nouseva koira häiritsemään muita.

Kokonaisvaikutus, 8,5 - Yllättäen jopa näinkin hyvä. Itse en nähnyt kyllä tuon arvoista Rudia ollenkaan, vaan pikemminkin 5 tai 6 arvoisen. Totesi vain, että oli hyviä pätkiä, mutta nenä taisi vähän viedä. Vähän.

14 maaliskuuta 2017

Kaukana jossain on onnenmaa, meitä odottaa.

Alkuvuodesta käytiin ahkerasti lenkkeilemässä tutussa taikametsässä reilun mittaisia lenkkejä. Sisko kun tarvitsi yllättävän monesti apua koirien viennissä tai muutoin lähdettiin joko metsään tai pellolle päästämään koiria irti. Voi kuinka koirat tykkäsi! Rudi etenkin, kun tahtoo olla melko harvinaista herkkua päästä irti lenkeillä, vaikka kuinka haluaisi useammin pitää irti. Uskallettiin päästää vain Hilly irti Rudin kaveriksi ja voi miten ne alkoivatkaan jahtaamaan toisiaan. Todella harvinaista, että Rudi lähtee leikkimään kenenkään kanssa, oli sitten itseään isompi, pienempi tai samankokoinen. Ehkäpä hän on nyt alkanut vähän ymmärtämään leikin ja muiden koirien päälle. Huomaa kyllä miten ei taida ihan epätasainen maasto olla ihan hallussa, sillä soopeli ei tykittänyt ollenkaan sellaista vauhtia mitä tasaisella. Täytynee lisäillä joskus tuo metsäjuoksu video kera tasaisella juoksemiseen niin näkee eron!

Harmittaa kyllä hurjasti ettei tule päästyä usein paikkaan, missä voisi pitää irti koiraa. Autottomana ja huonojen bussiyhteyksien päässä on paha asua paikassa, jossa ei hurjasti koiraa voi lenkillä irti pitää. Arkena pääsee vasta pimeäksi paikkaan, jossa uskaltaa päästää koiran irti eikä viikonloppuisin ollenkaan, ellei kävele koko matkaa. Arkenakin pitäisi tassutella puolet matkasta. Eikä kuitenkaan ehtisi olemaan kauaa, jotta ehtisi fiksuun aikaan takaisin. Joskaan nössö ei metsään tai pellolekaan uskalla pimeällä mennä. Tätä kuitenkin olen yrittänyt paikata sillä, että pysähdytään kahdesta kentästä toiselle kesken lenkin, jossa saa hetken aikaa hepuloida yksikseen tai lelun kanssa. Itselle kun ei ole mieleen ettei koira pääse usein laukkailemaan irti, mutta minkäs teet.

Muutama kuvanen ehkä miljoonasta kuvasta muistoksi. Ehkäpä toinen samanmoinen kuvaoksennus jossain kohtaa peltoralleilusta.


12 maaliskuuta 2017

Siihen täytyy vaan tarttuu.




Niin siinä vain kävi, että napattiin tänään heti ensimmäiseltä radalta nollavoitto kera SERTin. Hämmennys maalissa oli aivan tajuton, ei sitä vain voinut uskoa, että näin nopeasti siirrytään kolmosiin.  Siinä missä tosiaan ykkösluokassa oltiin vuosi ja kolme viikkoa kera 30 startin, oltiin kakkosissa vain viikko kera viiden startin. Huh! On sitä kehitystä oikeasti vain tapahtunut, vaikka sitä aina itse epäilee. Ei tarvitse montaa kuukautta taaksepäin treeni -tai kisavideoita katsoa, kun voi jo pohtia menneensä taas askeleen eteenpäin.




 Heti ensimmäiset kaksi estettä hirvitti, sitä kun ei kauhean usein tule lähdettyä koiran kanssa samalta puolelta estettä. Lähestulkoon samanmoinen alku tosin oli vuosi sitten, jolloin Rudi paineli pitkälle kakkoshypyn ohitse. Hieman taisi tämä kummitella takaravossa. Kehitystä selkeästi tapahtunut, kun lähti ohjaukseen paremmin mukaan kuin silloin. Ehkäpä se ohjauskin oli vähän parempi. Puomilla kaveri spurttasi alastulolla oikein kunnolla, kun bongasi molemmilla puolilla juoksevan ihmisen. Varmasti oon ennen teitä alhaalla, ni!

Melkein olisi voinut juosta kutoshypyn toiselta puolelta, olisi saanut ehkä tiukemman käännöksen. Kutoshypyltä hieno käännös keinulle ja oli muuten reipas keinu! Unohtuipa tosin pysäytellä tuo keinulle, joten alastulo ei ehkä niin nätti ollut. Aan jälkeiset hypyt meni ohjaukseltaan aika säheltämiseksi, mutta onneksi Rudi kerrankin antoi vähän anteeksi ja meni hienosti. Tuli pieni epäusko iski, jonka takia jäin varmistelemaan, ohjaten miten sattuu.

Viimeisen hypyn hypättyään iski melkoinen epäusko, kuten videolta näkee. Sain kutsuttua vain Rudin luokse ettei taasen lähde ympäri hallia juoksentelemaan ja sitten menikin roska silmään. Rudi ei arvostanut taaskaan yhtään haleja, joten äänteli hyvin uskottavasti "lopeta tai syön sut", shelttiraukka. Hiukan ennen omaa vuoroa mennä palkintojen jakoon meinasi mennä taasen roska silmään. Rudista on kuoriutunut nyt tänä vuonna ihan huikea agikaveri! Varmasti omalla fiilikselläkin on ollut apua tähän. Toki vielä riittää treenattavaa vaikka missä, mutta juuri kurkittuani elokuun kisavideoita totesin, että siitäkin ollaan menty hurjasti eteenpäin. Treenilistasta lisää myöhemmin. Nyt vetäydytään toistaiseksi agista treenitauolle ja katsotaan milloin sitä uskaltaisi taas kurkkia kisoja.


...

08 maaliskuuta 2017

Tammi-helmikuun treenit videolla.

Melkoisen agilitypainoitteista, mutta menköön kunnes kiritään lista kiinni. Sen enempää näpyttelemättä, muistoksi tänne, jotta voi taas vuoden päästä iskeä päätä seinään. Joskin pelkästään näissäkin videoissa huomaa minimaalista eroa, ainakin omin silmin. Hurjaa. On tuo vaan melkoinen soopeli! Vaan olisipa sillä paaaljon parempi kartturi niin voisi olla pidemmällä.

06 maaliskuuta 2017

Siihen täytyy vaan tarttuu.




Näpytellään nyt heti perään tuoreeltaan tekstintynkä viikonlopun kisoista. Päästään ehkä joskus kirimään listaa lyhyemmäksi, ehkäpä.

Viikonloppuna tuli kisattua 2+2 rataa Takkujen järkkäämissä kisoissa TamSKilla. Pitkään mietin ilmoitanko 3+3, 3+2 vai 2+2 radalle. Kaikille kahdeksalle tai neljälle toiselle päivälle en edes miettinyt, sillä soopeli olisi ollut aivan liian väsy viimeisillä radoilla. Lopulta 2+2 rataa kuulosti parhaimmalle, ajatuksena vain lähteä fiilistelemään kakkosten ratoja. Mitään odotuksia ei viikonlopulle tosiaan ollut, kerrankin, vaan mennään kokeilemaan pärjätäänkö vielä kakkosissa.

Kaikkien yllätykseksi kävikin niin, että me napattiin kahden HYL-radan kaveriksi kaksi nollaa ja LUVAa kera 2. ja 1. sijan. Fiilis oli melkein huikeampi kuin SERTin napattua. En yhtään osannut odottaa, että ensimmäisistä kakkosten kisoista ihan oikeasti napattaisiin edes yhtä LUVAa tai edes nollaa. Meno oli etenkin hyllyn jälkeen todella varovaista ja varmistelevaa, vaikkei mitään paineita ollutkaan. Ehkäpä silti takaraivosta kuitenkin kumpusi se, että ollaan ensimmäissä kakkosten kisoissa enkä sittenkään täysin luottanut osaamiseen. Noh, ehkäpä se varmuus sieltä joskus tulee!





Niin se rata ehti loppua hyllyyn ennen kuin ehti kunnolla edes alkaa. Olisi pitänyt aiemmin kääntyä kurkkimaan koiraa tai tehdä vain se valssi. Kepit hämmensi kovasti, sillä ei pitkään aikaan ole ollut löytämättä keppejä kisoissa. Tuon jälkeen alkoikin taasen sujumaan, joskin putki-putki kohdassa tuli pieni komennushepuli ja Aalle tuli melko hurja kaarros. Sattuipa sitten vielä hyppyhässäkälle edestakaisin hyppy, kun Rudi ei lähtenyt huonoon ohjaukseen mukaan. Puomi oli hieno! Nätisti myös viimeinen este ohi, voi Rudi!





Melkonen turbolähtö! Olisi voinut jopa mennä kauemmaskin, mutta taasen kävi se tuttu juttu, etten uskaltanut.  Yllättävän hyvin kuitenkin ehdin valssaamaan. Täytyisi oikeasti alkaa luottamaan soopeliin! Aan alla oleva putki hiukan jännitti, kun kyseessä kuitenkin on Aa hullu koira. Tuli varmistettua kunnolla ennen kuin sanoin mitään, jotta ei vain mene väärää estettä. Seuraava valssi tuli tehtyä vähän turhan lähellä estettä, joten hiukan iso kaarros tuli. Takaaleikkaus keppejä ennen olevalle hypylle yllätti positiivisesti! Olin varma ettei lue sitä ja kääntyy tutusti vasempaan ollen putkessa. Toinen pieni yllätys iski, kun Rudi meni puomin jälkeisen putken oikeasta päästä. Hämmennyin ihan tajuttomasti tuosta enkä osannut heti lähteä mihinkään, kunnes sadasosasekunnissa tuli semmonen "prkl tonne piti mennä" ja loppukin meni ja onnistui. 






Olin lähestulkoon varma, että Rudi on renkaan jälkeen puomilla. Vaan eipäs ollutkaan! Takaaleikkauskin taasen onnistui, mutta putken jälkeinen ohjaus melkosen myöhässä, joten jääätävä kaarros. En kestä! Seuraavaksi kaveri lähtikin hihnankuljettajan perään, jonka takia jäädyin enkä osannut palaavaa Rudia ohjata estettä oikein päin. Pari estettä menikin taas hyvin, kunnes minä meinasin mennä estettä päin ja puomille lähettäessä meinasin kaatua. Jestas mikä rata. :D Ei oikeen lähtenyt, ei. Kerrankin voi sentään vain nauraa mokille!






Pikkuisen mietitytti tuo kakkoshyppy. Rudi kun ei kovin mielellään hyppää moista hyppyä, koska pitää hypätä mua kohti. Hyvinhän se lähti, kunnes jostain syystä luki putken jälkeisen hypyn väärään suuntaan. Meinasipa hypätä esteen takaisinpäin, mutta ehdin juuri ajoissa karjaista "EI!! Täällä aaa" ja koiralla toimi korvatkin. Ensimmäistä kertaa iski epäusko miten se rata menikään, mutta onneksi tuli muistettua oikein. Varmistelin keinun kunnolla, koska oli seinäänpäin enkä luottanut ottavan kontaktia. Putkesta putkeen ja sokkari kepeille oli hieno! Tajusin vasta kotona mikäs sitä tulikaan kepeille tehtyä. Valssilla sitä ennen mentiin, jos piti jotain tehdä. Piti tehdä putkellekin ettei mene vauhdit takaaleikkauksessa ja varmasti kääntyisi oikeaan suuntaan, mutta juostessa tajusin etten ehdi, koska kepit täytynee vielä mennä loppuun asti yhdessä ja todennäköisesti olisi ollut puomilla. Hienosti se meni noinkin!

04 maaliskuuta 2017

Sä tiedät sen saaliin ja saat vielä sen haaviin.



Oivoi. Sunnuntaina juostiin kaksi starttia TamSKilla. Fiilis mitä mainioin, soopeli kerrankin rauhallinen. Yllättävänkin rauhallinen, hetken sitä mietti onkohan kaikki ihan hyvin, kun on tottunut hepulivinkuvaan soopeliin agilityssa. Vaan erinomaisen hyvähän tuo on, jos nelitassuinen alkaa osata rauhoittua myös ennen omaa vuoroaan agissa. Ei jännittänyt yhtään, vaan enemmänkin luottavainen fiilis. Kotikenttäetu, katos.

Hyppäriä kurkin parin startin verran ja ehkä ensimmäistä kertaa oli semmoinen rata, jonka ois uskonut meidänkin pystyvän suorittavan. Se LUVAllinen hyppäri viime keväältä kun oli semmoinen vahinkonolla ettei ollut tosikaan.





Vaan mitäs tulikaan sunnuntaisiin ratoihin? Noh, aika sydänsilmäemojina sai loppuillan olla. Joskin tutut pienet aapua-fiilikset parista kohtaa olikin, vaan menivätpä kuitenkin yhtä nopeasti pois kuin olivat tulleet. Melko varmat fiilikset lopulta olivat. Sain kerrankin rataatutustumiseen mielikuva Rudin mukaan, joka auttoi kyllä hurjasti. Nämä radat olivat omaan silmään parasta, mitä kisoissa tähän mennessä ollaan tehty.  Etenkin A-radan 1-7 ja B-radan 9-14 oli omaan silmään kivoimmat kohdat.

A-radalle tuli melko äkkilähtö, kun olin katsonut ennen meitä olevan yhden koirakon, vaan oltiinkin ensimmäisiä. Lähdön tuntumassa kuitenkin oltiin niin no problem. Tulipa vaihdettua lennosta ohjauskuviotakin, kun 4-5 väliin tein valssin sijasta sokkarin. Ikinä en oo uskaltanut tehdä kisoissa muuta kuin valsseja todella myöhässä, jotta soopeli hurjastelee koko ajan näköpiirissä ja varmasti hyppelehtii esteet. Noh, meni ja onnistui ja ehdin paremmin valssaamaan seuraavalle esteelle, muuten olisi soopeli ollut väärässä päässä putkea. Sitten alkoi varmistelu kepeillä ja seuraaville hypyille, jonka vuoksi en ehtinyt sinne minne piti, joten valssi aika melkosen myöhään, jonka takia jäädyin ja keinulta vitonen. Olisi ehkäpä saanut pelastettua, jos olisin vain lähtenyt juoksemaan. Pienet varmistelut vielä putkelle ja loppusuora kerrankin nätisti.

B-radalle sai yhden koirakon verran kerrata nopeasti radan päässä, keskittyä, keskittyä ja keskittyä sekä pyörittää tuttua laulunpätkää päässä. Lähdössä olisi voinut olla kauempanakin, mutta joku ei taida ihan luottaa, että soopeli tulee varmasti kaikki matkalla olevat esteet. Oiskos vaikka sitäkin lisää treeneihin? Melkoiset varmistelut nelosputkeen, kun niin moni oli mennyt väärästä päästä. Keinu oli hieno vaikkei käskystä huolimatta pysähtynyt. Kepit löytyivät melkoisen hienosti, vielä pari kuukautta sitten ei löytynyt lähestulkoon samanmoisesta kulmasta. Toiseksi viimeinen putkesta löytyi mageesti oikea pää! Vikan putken jälkeen tuli melkoinen kaarros, maltoin onneksi odottaa että tuo varmasti kääntyy ja lukitsee muurin. Muuten olisi tullut ohitse! 

Vihdoin napattiin se viimeinen LUVA ykkösistä kera SERTin. Se kun on ollut nyt niiin lähellä useampana kertana. Napattin vielä voittokin, todella harvinaista kun ollaan hitaimmasta päästä. Tulipa muuten laskettua meidän ykkösluokka numeroina: 30 starttia ja 1v 3vko 3pv - ja meidän tavoite agilityssä oli täytetty. Melkoisen pitkältä ajalta tuntuu muihin verrattuna, mutta rehellisesti sanottuna ajattelin Rudin jäävän eläkkeelle ollen edelleen ykkösissä. :D Noh, eipä käynyt ihan niin.

.