30 syyskuuta 2019

Rally-Tokon valmennusryhmä

Pääsimme vuosi sitten oman seuran rally-tokon valmennusryhmään. Tuntui uskomattomalta päästä ryhmään hyvin koirakoiden joukkoon, sillä en kokenut meidän olevan niin hyvä, että mukaan pääseminen olisi oikeasti mahdollista. Onneksi oli kaveri joka sanoi, että hae ihmeessä, kun eihän siinä mitään menetä jos kokeilee pääseekö. 

Onneksi päästiin! Vuosi sitten olin suunnilleen päässyt yli siitä muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, jossa tosissani pohdin ensin rämminkö voittajan läpi, sitten yritänkö edes RTK4 vai lopetanko. Olin tilanteessa, jossa tiesin Rudin osaavan liikkeet kyllä ja kykenin jälleen jotenkin ohjaamaan Rudia, mutta olin niin epävarma ja epäselkeä ettei Rudi sietänyt sitä vaan huusi ihan hirveästi radalla. Lisäksi yritin koko radan pidätellä sitä ettei alkaisi riehumaan, joka sai Rudin entisestään huutamaan. Olin umpikujassa enkä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä.

Vuoden jälkeen Rudi on rauhoittunut hirveästi. Se ei enää hauku taukoamatta radalla, vaan kuuntelee ja tekee sen osaamistasolla. Kehitettävää on aina, mutta nyt olen pystynyt näyttämään miten hyvin Rudi oikeasti osaa tehdä. Olen oppinut ohjaamaan Rudia selkeämmin sekä oppinut joko nopeuttamaan tai hidastamaan omaa tahtiani sen mukaan, miten Rudi sinä päivänä tekee. Väärinymmäryksiä ja myöhästyneitä ohjauksia tapahtuu edelleen, joista Rudi antaa välittömästi palautetta, mutta nyt tiedän mistä se oikeasti johtuu. Nykyisin pystyn jatkamaan virheiden ja uusimisien jälkeen normaalisti iloisella fiiliksellä. Kesällä löydettiin myös oma kupla, joka on ollut etsinnässä lähes kuusi vuotta. 

Vuoden ensimmäisissä kisoissa heinäkuussa totesin, että nyt voin sanoa valiotulosten tulevan aivan milloin vain. Se oli kisa, jolloin tajusin meidän pystyvän näyttämään parhaamme myös kisoissa. Silti olen edelleen hyvin hämmentynyt ja epäuskoinen siitä, että me todella ollaan tehty kaksi valiotulosta putkeen kaksissa viimeisissä kisoissa! Enkä toistaiseksi ainakaan koe mitään paineita viimeisestä, vaan pystyn ajattelemaan, että se tulee jos on tullakseen. 

Siksi onkin huippua, että pääsemme jatkamaan valmennusryhmässä myös seuraavan vuoden ajaksi! Samalla olen kiitollinen viimeisestä vuodesta. 


29 syyskuuta 2019

Koiratanssikurssi

1/5 - Perusliikkeet, jotka "pitää" osata koiratanssissa

Liikkeitä, jotka ovat ne yleisimmät liikkeet ovat: pyöriminen molempiin suuntiin, ohjaajan sijainnista riippumatta, jalkojen kiertämistä kahdeksikkona ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Kaikki sellaisia, joita ollaan jo Rudin kanssa treenattu. Pyöriminen ja ohjaajan kiertäminen ovat rally-tokosta tuttuja ja kahdeksikkoa jalkojen välistä ollaan jonkin verran tehty, mutta vahva se ei ole.  Päästiin nopeasti vaikeuttamaan  ottamalla useampia askelia välissä ennen kuin koira kiertää jalan eli esim. koira kiertää oikean jalan (jalka koiran vasemmalla puolella) ja lähdet siitä menemään sivusuunnassa kaksi askelta ja sama vasemmalla jalalla (nyt jalka koiran oikealla puolella). Askelia voi ottaa välissä niin monta kuin haluaa. Pyörimistä ja ohjaajan kiertämistä vaikeutettiin niin, että otettiin etäisyyttä pyörimisessä ja molemmissa niin, että ohjaaja pyöri samalla. Ei ongelmaa. Näitä ei olla tehty aiemmin niin, että ohjaaja pyörii. Vaikka olisi vain rallykoira niin kannattaisi vaikeuttaa silti.

2/5 - Pieni koreografia

Tällä kertaa olin poissa, koska olin kipeänä. Silloin oli tehty jonkinnäköinen pieni koreografa. Hitusen harmitti etten päässyt!

3/5 - Peruuttaminen jalkojen välissä ja ohjaajan ympäri sekä pujottelu eteenpäin

Aloitettiin ensin helpoimmalla eli pujottelua jalkojen välissä eteenpäin. Rudille erittäin helppo tehtävä, josta se tykkää niin, että pääsee haukku. Yksittäinen jalkojen ali menossa ei välttämättä haukkua kuulu, mutta kolmesta eteenpäin kuulee satunnaista haukkua. Tähän saatiin vinkiksi palkata hiljaisista alituksista. 

Pujottelua peruuttaen aloitettiin tekemään niin, että otettiin nami molempiin käsiin, joista toisella "väännettiin" koira niin, että lähti peruuttamaan jalkojen välistä. Nami annettiin toisesta kädestä kun kääntyi oikeaan suuntaan ja toisesta kun oli peruuttanut toiselle puolen. Ensin kannattaa opettaa toinen puoli kunnolla, jonka jälkeen vasta toinen puoli, sillä sen koira oppii yleensä nopeasti, kun tietää mistä kyse. Nopeasti Rudi ymmärsi tehtävän, mutta montaa toistoa ei otettu, kun oli uutta niin ei pitkälle päästy.

Ohjaajan ympäri peruuttamista opeteltiin menemällä itse kyykyyn tai polvilleen maahan seinän lähelle, koira seinän ja ohjaajan selän väliin ja siitä ns. namikädellä työntämällä peruuttamaan. Tämä oli Rudille jokseenkin hankalaa eikä lähtenyt etenemään yhtä hyvin kuin peruuttaen pujottelu. Kerrankin näin päin, kun yleensä Rudi oppii nopeasti.

4/5 - Kehääntulo ja lyhyt koreografia

Alkuun harjoiteltiin omatoimisesti kehääntuloa. Vinkiksi annettiin, että kannattaa laittaa koira odottamaan istumaan tai maahan, mennä itse vähän matkan päähän ja kun annetaan lupa mennä kehään pyydetään koira vierelle ja lähdetään siitä reippaasti alkuun pienen kaarroksen kanssa eli räjähtävä lähtö. Sitten käytiin kaikki kerran kehässä treenaamassa kehääntuloa ja musiikin alkamista niin, että mentiin kehään ja musiikin alkaessa soimaan palkattiin koira.

Opeteltiin pieni koreografia, jonka jokainen sai esittää saman musiikin tahtiin. Samalla pääsi treenaamaan uudelleen vielä kehäänmenoa. Esitys ei mennyt ihan niin hyvin kuin treenatessa, sillä Rudi hitusen huusi eikä näin kuunnellut kunnolla. Kuitenkin yllättävän hyvin siihen nähden, että oli ensimmäinen kerta musiikin tahtiin tehty temppusarja. 

5/5 - Oma lyhyt esitys

Viimeiselle kerralle saatiin tehtäväksi suunnitella lyhyt esitys. Rally-Tokokisat olivat seuraavalla viikolla, joten en uskaltanut ennen sitä treenata koreografiaa ettei Rudi sekoita temppuja. Kahden viikon sijaan meillä oli viikko aikaa harjoitella. Onneksi Rudi osaa hurjasti erilaisia temppuja, joita pystyy hyödyntämään koiratanssissa ettei tarvinnut kuin keksiä biisi ja yhdistellä ne. Ensimmäisestä tunnista asti mietin mikä biisi sopisi meille ja miten voi muka keksiä 1.5min esityksen, kun temppujakaan ei välttämättä tarvitse olla kuin se 4-5. Ohjelma syntyikin yllättäen, kun mieleen vain tuli sarja temppuja. Testasin sitä Rudilla, todeten olevan oikein hyvä, joskin vielä vähän liian lyhyt.  Sopiva musiikki tuli mieleen yllättäen, joka oli hyvin sopiva tähän. Ohjelman pitäisi olla alokasluokassa vähintään 1.5min ja tällä hetkellä meillä on hyvin onnistuessaan hitusen reilun minuutin.

Mikäli ei ollut valmiina esitystä, sai hetken keksiä improten jotakin. Halusin käyttää ajan hyödyksi, jotta tiedän miten Rudi tekee ohjelman hallilla. Rudi teki yhtä hyvin kuin kotona! Ei treenattu ohjelmaa niin paljon kuin piti harjoitella, mutta eihän tuon täydellinen tarvinnutkaan olla. Omalla esitysvuorolla jännitti sen verran, että olin vähän nopeampi kuin piti, hukkasin koiran kerran ja Rudilta pääsi aika iso haukku. Osaksi johtui hukkaamisesta ja osaksi siitä, että oli oikeastaan vain kiihdyttäviä tehtäviä putkeen. Kokonaisuudessaan esitys meni hyvin siihen nähden miten vähän oltiin ehditty treenata ja miten uusi laji tämä meille on. Kokemus on vain yhden tutustumistunnin verran sekä tämän alkeiskurssin verran.

Huutoon saatiin vinkiksi se, että juuri ennen räjähdystä laitetaan jokin koiraa rauhoittava tehtävä. Tämähän riippuu melko paljon koirasta mikä se on. Kouluttajan silmään esitys näytti siltä, että voitaisiin mennä kisoihin, kunhan saa hiljaisen koiran ja puolisen minuuttia lisää esitykseen. Varmasti tuo aika tulee helposti siitä, kun listään väliin niitä rauhoittavia liikkeitä. Kisoihin menosta mainitsemisen jälkeen tuli pieni apua-fiilis, kun näin nopeasti oltaisiin sinne valmiita. Haluaisin käydä kyllä kerran kokeilemassa ainakin freestyleä, mutta haluan treenata ohjelman niin varmaksi etten ihan heti kyllä edes katsele kisoja. Alla vielä video meidän esityksestä!

23 syyskuuta 2019

Rally-Tokokisat 21.09.

Viime viikko oli varsin raskas sen vuoksi, että en saanut kunnolla nukutuksi ja lauantaina häämötti kisapäivä. Yritin mennä edes perjantaina aikaisin nukkumaan ettei oma väsymys vaikuttaisi Rudiin kisoissa. Rudi kun aistii hyvin herkästi kaiken. Vaan en tässä onnistunut. Aamulla en kuitenkaan ollut niin väsynyt kuin oletin olevan, vaikka piti herätä työaamuja aiemmin. Eikä lähtö kohti Ylöjärveä ollut kahta minuuttia enempää myöhässä.


Kisapaikalla Rudi oli virkeän oloinen, mutta nuuskutteli hyvin paljon mattoa, joka on ollut aina erittäin huono enne. Rata vaikutti piirroksesta katsoessa kivalta, mutta kurkatessa sitä valmiina kentällä iski pieni "apua" -olo. Hypyt olivat mukavasti tarjolla, kun tultiin houkutukselta tekemään tulppaania. Hyvin otollinen paikka karata hypyille tai jäädä jumittamaan sen verran ettei käännös onnistuisi. Edessä peruutus hitusen mietitytti myös, sillä kisapaikalla tehdessä se ei meinannut onnistua millään. Kamala huuto ja istumaanmeno aina kun oli hitusen peruutettavaa jäljellä tai tasan siinä kohtaa, kun matka riitti. Rataantutustumisessa rata vaikutti vielä kivemmalta ja helpommalta kuin ratapiirroksessa ja tuli huomattavasti varmempi olo. Katsoin kaksi koirakkoa, joka oli huono valinta, koska alkoi pieni jännitys. Tästä eteenpäin en katso yhtäkään suoritusta ennen omaa vuoroa, vaikka olisin viimeinen. Poistuin katsomasta Rudin luokse, otin sillä vielä muutaman helpon tehtävän, jonka jälkeen istahdin maahan ja rapsuttelin Rudia. Meitä edeltävän koiran mennessä kehään siirryin lähemmäs kehää, jossa Rudi sai ensin istua sivulla pitäen kontaktia jonkin aikaa, jonka jälkeen rapsuttelin jälleen niin kauan, kunnes kurkkasin radalla olevan koirakon olevan kolmanneksi viimeisellä kyltillä. Otin Rudin taasen sivulle pitämään kontaktia, josta siirryimme lähtöön. Enää ei jännittänyt yhtään.

Lähdössä Rudi jäi tuijottamaan tuomaria lähtöluvan saatuamme. Sanoin kahdesti nimen ennen kuin käänsi päätä. Seuruu käskyn saatuaan Rudi lähti kyllä heti seuraamaan, mutta hitusen epävarman oloisena, joten kehuin heti alkuun. Rudi piristyi siitä vähän, mutta oli jokseenkin samanoloinen kuin Lemmikkimessujen kisoissa, mutta vähän reippaampi. Onneksi radalla oli heti alkuun puolenvaihto jalkojen välistä ja sarjahyppy, jotka ovat Rudin lemppareita niin auttoivat pääsemään alkuun. Tiesin myös loppuradan merkin saavan Rudin tsemppaamaan loppuun asti, koska on myös yksi lemppareista. Hyppyjen jälkeen seuraamiseen palautuminen oli omaan silmään kamalan näköinen, josta ajattelin tulevan jotain pientä vähennystä. Samoin 360 oikeaan ja tuplasaksalainen vaikuttivat itsestä huonommalta kuin Rudin osaaminen on. Turhaan tuli tulppaania ja sen takana olevia hyppyjä jännittää, sillä Rudilla ei ollut mitään aikomusta karata tai jäädä jumiin hyppyihin ja osasin kerrankin ennakoida sanomalla "Rudi, tässä, liki, IN!" eli varmistin kunnolla, että kontakti pysyy. Merkillä kuului yksi haukahdus, jota en osannut odottaa, sillä yleensä tuossa mielentilassa ei yleensä haukkua kuulu. Lisäksi Rudi lähti kiertämään merkkiä todella kaukaa, joten ehdin hetkisen miettiä löytääkö tarpeeksi lähelle merkkiä, mutta korjasi todella hienosti! Mun kävellessä kutsu koira -kyltille Rudi oli vähän nuuskinut maata ja juuri ennen seuraavaa kylttiä nenä kävi maassa, mutta suoritti käännöksen nätisti. Edessä peruuttaminen lähti vähän vinoon, Rudi pysähtyi ja otti kaksi askelta eteenpäin ja lähti peruuttamaan uudelleen. Mielessäni käväisi ajatus "auts" ja pyysin koiran luokse. Olin vähän epävarma siitä menikö tarpeeksi kauas ja mitä tuosta pysähdyksestä tulee. Vähän se oma kupla rikkoontui tuolla kyltillä, mutta onneksi viimeinen kyltti oli maahanmeno, joka on Rudin bravuuri. Kokonaisuutena olin todella tyytyväinen rataan, sillä odotin kamalaa rataa kaiken sen nuuskuttelun vuoksi.


Radan jälkeen kuulin tutulta ettei peruutuksesta tule kuin maksimissaan -3, joten ehdin laskea päässäni tulokseksi 94 pistettä. Lähdin palkkaamaan Rudin ja sai ulkona ruokaa. Juuri kun olimme palaamassa sisälle yksi ohikulkija huikkasi onnittelut tuloksesta, johon totesin etten edes tiedä mitä saatiin, johon vastasi meidän saaneen 97 pistettä. Hämmennyin niin etten osannut sanoa kuin "apua", haha. Kävin kurkkaamassa vielä tuloksen taululta ja tottahan se oli! Toisen kerran peräkkäin kilahti valiokello. Huh! Olen yhä hämilläni siitä, että saadaan nyt tuollaisia tuloksia, vaikka sanoinkin vuoden ensimmäisissä kisoissa heinäkuussa, että nyt ne voivat oikeasti tulla ihan millon vain. Odotin kuitenkin niitä vähän harvemmalla tahdilla kuin nyt ollaan niitä napattu. Enää olisi yksi tulos jäljellä valioitumiseen, mutta ei saa liikaa alkaa ajattelemaan asiaa ettei kisat mene pilalle sen vuoksi. 

Tuomari: Maria Riski
Tulos: 97/100p. ja 2. sija
Virheet: kyltti numero 15 -1p. puutteellinen yhteistyö ja kyltti numero 18 -1p. epätarkasti suoritettu tehtävä & -1p. vino
Aika: 2:17:72
Kommentti: Taitavaa yhteistyötä

20 syyskuuta 2019

Kevään mätsäreissä treenailemassa

Toukokuussa tuli pyörähdettyä hyvin suurella todennäköisyydellä vuoden ainoissa mätsäreissä. Kesällä piti pyörähtää useammissa muistuttelemassa Rudia, miten siellä kehässä oikein piti tehdä. Ajatuksena oli ilmoittaa Rudi tälle vuodelle näyttelyihin, jotka olisivat vain paria päivää myöhemmin kun Rudista tulee veteraani. Huh! Hurjaa ajatella, että Rudi on pian veteraani! Päätin näyttelyiden suhteen kuitenkin toisin, todeten että ehkä kuitenkin katsotaan seuraavia lähinäyttelyitä, jotka tarkoittaa mulle Tampereella ja sen ympäristössä olevia näyttelyitä. Näyttelyt kun eivät ole niin mun juttu, että lähtisin varsinkaan yksin Tampereen ympäristöä kauemmas, mutta haluaisin silti käydä pyörähtämässä kerran veteraanikehässä.

Päivä oli erittäin tuulinen, jonka vuoksi oli hieman viileää. Rudi huuteli kehän ulkopuolella muille koirille hirveästi, kun nykyisin enää vain tietynlaiset kohtaamiset saavat Rudin haukkumaan toiselle. Ennen kehää olin pitkään kehässä pyörimässä, sillä siitä ei tahtonut tulla yhtään mitään. Ravi oli kamalan näköistä ja Rudi saattoi jopa peitsata, joka on harvinaista Rudille. Silloin jos Rudilla on venähtänyt hierojalla käynti on peitsaamista saattanut näkyä, mutta ennen mätsäreitä oltiin käyty juuri hierojalla.

Parikehässä kävi kuten olin ehtinyt jo vähän ajatellakin. Ravi meni hitusen paremmin kuin ennen kehien alkua treenatessa, mutta seisominen ei tahtonut sujua. Pää pyöri, tuoksuja tuli eikä Rudi tahtonut pysähtyä sopivaan asentoon. Sininen nauha tuli kuitenkin "liian pulleasta kunnosta, joka näkyy liikkeessä". Rudilla oli silloin kyllä vielä hitusen liikaa painoa, mutta mielestäni ei niin paljon, että se olisi näkynyt liikkeessä.  Sinisten kehässä Rudi oli jo parempi, mutta koiria pudotettaessa alkoi taas pää pyörimään. Lopulta oltiin kuitenkin tiputettiin viidensinä pois. Sanoisin, että melko hyvin tuonlaisen suorituksen jälkeen. Tietääpä nyt ainakin, että tarvitsee hurjasti treenailla ennen mahdollista näyttelyä!

16 syyskuuta 2019

Rally-tokokisat 07.09.

Hyvin pitkän pohdinnan jälkeen ilmoittauduin Lemmikkimessujen rally-tokokisaan. Mietin onko siellä liikaa häiriötä, mutta oikeastaan ainahan Rudi on toiminut parhaiten silloin, kun ympärillä tapahtuu jotain eikä ole täysin kuolemanhiljaista. Toinen mitä pohdin oli se, että kisat tosiaan olivat Pirkkahallissa, joka on tarkoittanut meille vain näyttelyitä. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan miten meille käy eikä ollutkaan ihan huono valinta.

Radalla oli ihan perustehtäviä, jonka lisäksi oli putki L-muotoisesti. Ainoastaan U:n muotoisesti oleva putki onnistuu nykyisin hyvin, mutta L:n muotoinen ja etenkin suora putki tuottavat edelleen vaikeuksia sen vuoksi, että Rudi juoksee putken jäätävän lujaa ja ampuu putkesta sellaisella vauhdilla, etten ehdi tulemaan tarpeeksi nopeasti, jonka takia Rudi ehtii kääntymään liikaa mua kohti. Lähestulkoon aina suorasta putkesta tulee -10tvä ja L:n muotoisesta ehkä 50/50 tuleeko jotain -3p. ja -10p. välillä, riippuen kisapäivän nopeudesta. Siksi ehdinkin jo ajatella ratapiirrustusta katsoessa, että siitä mahdollisesti tulee jälleen se -10tvä, vaikka niin ei saisi ajatella. Rataantutustumisessa aloinkin enemmän olemaan sitä mieltä, että se onkin ehkä kuitenkin niin ettei olekaan mitään ongelmaa. Rataantutustumisessa en ollut aivan loppuun asti, sillä olin ensimmäisenä vuorossa ja halusin ehtiä rauhassa tulemaan valmiiksi lähdön lähelle.

Kehään astuessa huomasin, että Rudia jostain syystä alkoi jännittämään, joten odotin hidasta suoritusta. Mahdollisesti jännitys kuitenkin tuli messujen vuoksi, vaikka muuten häiriötä ei ottanutkaan yleisöstä tai radan vieressä olleista poneista ja alpakoista. Päätin, että meni miten meni, niin tsemppaan Rudia niin paljon kuin osaan ja  keskityn selkeästi näyttämään ja kertomaan mitä tehdään niin saadaan jotenkin vietyä rata läpi. Lähdössä jo ajattelin etten uusi mitään, koska se lisää vieläkin Rudin epävarmuutta. Onneksi tosiaan radalla oli perustehtäviä eikä ollenkaan merkkiä tai peruutuksia, jotka mahdollisesti olisivat osaamisesta huolimatta epäonnistuneet, koska Rudi oli epävarma jännittämisestä. Harvoin Rudia on kehässä jännittänyt, oikeastaan en muista sen jännittäneen koskaan aiemmin. Rudi kuitenkin teki kaiken mitä pyysin todella hienosti, vaikka olikin todella todella hidas verrattuna treeneissä nähtävään Rudiin. Hitaus johtui varmasti siitä jännittämisestä, mutta olen erittäin iloinen siitä, että osasin selkeästi tarpeeksi kannustaa ja ohjata Rudia ja että se pystyi kaikesta huolimatta tekemään radan hienosti loppuun asti. Mainitsinkohan tarpeeksi monta kertaa Rudin jännittämisen?

Istu-seiso-maahan, -1p. vino -  Vinous näytti itsestä sen verran isolta, että odotin -3p. vinoa, mutta olikin joko kiltisti tuomaroitu tai sitten näytti vain omaan silmään isommalta. Oikealla tulee herkästi vinoutta, sillä Rudi ei selkeästi vielä ole ihan varma oikeasta paikasta. Täytyy ottaa oikean puolen seuraaminen ja perusasento tehotreeniin!

Spiraali oikealle, -1p. kontrollin puute - Hitusen Rudin huomio herpaantui ihan hetkeksi ja meinasi törmätä muhun. Selkeästi itse en tarpeeksi muistutellut seuraamisesta.

Saatiin tuomaripalkinto sen vuoksi, että ohjasin koiraa niin hyvin, että Rudi pystyi jännittämisestään huolimatta tekemään ja luottamaan siihen etten vie sitä mihinkään kamalaan paikkaan eli kannattaa tulla ja tehdä. Olin jo valmiiksi ihan kyyneleet silmissä 98 pisteestä niin vielä tämä. Olen edelleen hämmentynyt siitä, että kuin yhtäkkiä palaset loksahtivat paikalleen ja pystytään tekemään radat myös kisoissa omassa kuplassa sekä mun jännittäminen on loppunut tai mikäli jotain pientä on niin se on normaalia jännittämistä, joka poistuu lähtöön mennessä.

Tuomari: Pia Heikkinen
Tulos: 98/100p.  (1. valiotulokseen oikeuttava tulos) + Tuomaripalkinto
Aika: 3.35.46
Kommentti: Rauhallista osaamista

14 syyskuuta 2019

Tokon ALO-luokan kisaan valmistava koulutus 06.09.

Vähän meni ehkä väärin päin, kun pyörähdettiin kokeessa ennen tätä koulutusta. Koen kuitenkin, että ehkä me ei ihan täysin valmiita oltu tämän vuoden tokokokeeseen kokonaisuuden puolesta. Täytyisi enemmän tehdä liikkeitä putkeen ja saada joku liikkuroimaan. Itsellä on vain niin vähän ketään tuttua, joka harrastaisi tokoa niin harvoin saa liikkuria. Oikeastaan vain silloin, jos päästään kokeenomaiseen treeniin tai muuhun vastaavaan koulutukseen. 

Ensin käytiin läpi vähän sääntöjä, miten tokokoe etenee, mitä liikkeitä on sekä katsottin video ALO-luokan kokeesta. Tämän jälkeen siirryttiin kentälle, jossa yksitellen näytettiin millaisella mallilla liikkeet ovat.



Seuraaminen oli parempaa kuin kisoissa, mutta edelleen hitusen liian väljää eikä kontakti pysynyt. Lähes aina, kun kouluttaja käskytti kontakti tipahti. Selkeästi tarvittaisiin paljon juurikin liikkuroitua treeniä. Toivon mukaan päästäisiin jollekkin lyhyellekin tokokurssille, että päästäisiin treemaan sitä. Nimittäin myöhemmin kun kaikki pääsivät vielä kentälle treenaamaan itsenäisesti Rudi teki oikein superhienon seuruun! Kouluttaja totesi, että mahdollisesti huono seuraaminen johtunee siitä, että oikeastaan kaikki muut liikkeet ovat koiran mielestä sen verran kivempia, että seuraaminen on siitä tylsää. Täytyisi siis vain saada seuraamisestakin yhtä kiva juttu! Tätä olen itsekin jo aiemmin pohtinut.

Liikkeestä maahanmenossa seuraaminen oli myös vähän mielenkiintoinen, mutta meni hienosti maahan. Vähän taisi nuuskaista maata ensimmäisen kahden askeleen aikana, kun jäi makaamaan.

Hyppy oli muuten nätti, mutta taisi jäädä hitusen vinoon perusasentoon. Täytyisi treenata tuota perusasentoon tuloa hypyssä!

Kaukot olivat oudon hitaat ja vaihdoissa jouduin antamaan tuplakäskyn. Tultiin siihen tulokseen, että mahdollisesti johtuisi siitä, kun treeneissä yleensä katsoo vain koiraa, mutta kokeessa täytyy katsoa liikkuria ennen käskyä. Vinkiksi antoi sen, että myös treeneissä tekisi kuin kokeessa tehdään niin ei hämmentyisi siitä. Taasen sellainen asia, jota itse ei ollut tullut ajateltua, vaikka onkin looginen asia. 

Luoksarissa Rudi nuuskutti maata sen aikaa, kun kävelin pois päin, mutta kääntyessäni tuijotti skarppina. Tätä ei olekaan tehnyt koskaan aiemmin. Tämä oli vähän samantapainen kuin kokeessa maahanmeno! Kouluttaja sanoi, että hitusen epäili mahtaako lähteä sivulle, mutta hienostihan tuo tuli. Ehkä hitusen hitaampi kuin ollut, mutta tuokin on ihan riittävä vauhti. Kuitenkin haluaisin sen samanmoisen vauhdin takaisin, joka siinä oli. 

Kapulanpidossa ongelma oli tuttu hento ote, mutta yllättäen vähän myös pureskeli. Tähän asti pitänyt nätisti ilman pureskelua. Täytynee tehdä asialle jotain heti.

Paikallaolo otettiin loppuun ennen itsenäistä treenaamista. Rudi oli taasen reunassa, itse salaa vähän toivoin, että olisi päässyt koirien väliin. Sai itse valita kuinka pitkän matkan päähän menee, itse halusin tehdä suunnilleen kisamittaisella matkalla. Aikaa ei otettu, mutta olettaisin olleen reilun minuutin. Kahdella käskyllä maahan ja kahdella ylös. Oltiin viimeisiä maahanmeno -käskyn kanssa ja ensimmäisiä istu -käskyn kanssa, joka todennäköisesti vaikutti asiaan, sillä lähes aina ollaan oltu toisinpäin. Tällä hetkellä tärkeintä on se, että Rudi pysyy ja on hyvällä ilmeellä koko paikallaolon ajan. Joskin mahdollisimman nopeasti täytyisi treenata myös tuota asiaa, että nousee ja menee maahan ensimmäisestä käskystä. Sitten kun nuo kaksi asiaa ovat kunnossa liike on Rudin kanssa tarpeeksi hyvä. 

Kouluttajan mielestä ollaan kisoihin valmiita, kun saa seuruuta vähän paremmaksi. Katsotaan milloin uskallan lähteä kokeilemaan tokokoetta uudelleen vai uskallanko enää. Täytynee kuitenkin sanoa, että melko iso tokokärpänen ehti kyllä puraista. En halua kuitenkaan pitää enää mitään kiirettä tokokokeiden kanssa, vaan haluan ainakin sen seuruun paranevan ja vielä hitusen luottoa paikallaoloon ennen seuraavaa mahdollista koetta. 

11 syyskuuta 2019

Rally-tokokisat ja tokokoe 24.08.

Vietimme hyvin pitkän päivän Nokialla, sillä olin ilmoittanut Rudin rally-tokokisoihin sekä tokokokeeseen. Kisojen välissä en lähtenyt käymään kotona, koska matka oli sen verran pitkä, vaan en tiennyt, että kisapäivästä tulisi matkoineen 16 tunnin päivä. Ehkä tästä eteenpäin tuplakisoja vain saman lajin kisoissa tai ainakin niin, että molemmat lajit pyörivät samaan aikaan.

Rataantutustumisessa rata itsessään oli oikein kivan tuntuinen, mutta kyltit olivat lyhyillä väleillä. Tuntui ettei Rudikaan pienenä koirana mahdu radalle. Ehkä täytyisi ottaa treeneissä enemmän myös lyhyillä väleillä, jotta olisi kisoissa helpompaa.

Lähtö, -1p puutteellinen yhteistyö & -3p ohjaajavirhe - Ennen omaa vuoroa Rudi oli normaali iloinen itsensä, mutta astuessa lähtöön huomasin Rudin vireyden laskeneen, jolloin tiesin ettei välttämättä lähde heti matkaan mukaan. Yritin tsempata sen verran, että lähtisi mukaan heti, mutta ehdinkin suunnilleen seuraavan kyltin suoritusalueelle, kun Rudi vasta lähti tulemaan. Muutenkin Rudi oli koko radan hitaampi kuin treeneissä tai juuri ennen omaa vuoroa. Itselle tuo vauhti on hitusen vaikea, kun treeneissä on tottunut ohjaamaan varsin nopeaa koiraa, mutta sitten kisoissa vauhti tippuu huomattavasti. Muutenhan vauhdilla ei ole itselle väliä.

Edessä peruutus - Vähän banaanin muotoinen, mutta ei niin vino, että siitä olisi virheitä lähtenyt. Pohdin kuitenkin tuota vinoutta, koska harvemmin enää lähtee vinoon. Päädyin siihen tulokseen, että mahdollisesti voisi johtua jumeista, koska hieronta väli oli venähtänyt hitusen liian pitkäksi sairaalassaoloni vuoksi.

Istu, 1. askel seiso, 2. askelta istu, 3. askelta maahan, -1p Koira pois asennosta yli 0.5m, -1p puutteellinen yhteistyö & -1p epätarkasti suoritettu tehtävä - Erittäin hidas eikä meinannut lähteä mukaan.

Houkutus - Pari kertaa nuuskaisi maata ja taisi vilkaista toista houkutusta, muuten ok.

Merkki - Oikein hieno merkki eikä ääntäkään lähtenyt!

Kutsu koira - Lähti todella hitaasti tulemaan, ikinä ei ole tarvinnut hidastaa ennen seuraavaa kylttiä.

Koira eteen, vasemmalta sivulle - Yllättävän iloisesti teki liikeen muihin verrattuna.

Tulppaani - Hitusen eriaikainen!

270 vasemmalle - Hitusen tarvi kannustaa, että tuli edes tuolla vauhdilla hyvin.

Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu - Ai kamala miten hurjasti tarvitsi auttaa! Odotettavissa kuitenkin, koska oli alusta asti niin vaisu.

Pyörähdys - Hieno! Yksi lemppariliikkeistä, joka näkyy vaikka olisi vaisu.

Puolenvaihto takana - Hitusen vauhdikas eikä niin hallittu. Huomasi, että edellinen liike nostatti hitusen virettä.

Istu, käännös oikeaan, istu, -1p epätarkasti suoritettu tehtävä - Lähti hyvin, mutta selkästi oletti matkan jatkuvan suoraan ilman istumista. Käsky tuli ehkä vähän myöhässä, joten todennäköisesti oma vika.

Istu, askel oikealle, istu -1p puutteellinen yhteistyö - Yleensä Rudi varastaa tuossa liikkeessä, joten toistin kahdesti odota -käskyn, jonka luulin vaikuttaneen siihen ettei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä, mutta johtuikin siitä, että bongasi kuvaajan kehänlaidalla.

Spiraali oikealle - Kävi vähän kaukana ensimmäisessä kaarroksessa ja katseli aika paljon ympärilleen.

Puolenvaihto jalkojen välistä,  -3 uusi - Aivan oma moka ettei mennyt!

Putki - Meinasi vähän varastaa, mutta onneksi totteli käskyä. Olisi saanut kyllä tuosta jo mennä mutta olisin jäänyt ehkä vähän jälkeen. Tiesin Rudin tulevan hirveällä vauhdilla putkesta ja vaarana on aina, että Rudi ehtii kääntyä mua kohti -10tvä:n arvoisesti. Tuli maltillisemmin kuin normaalisti, mutta silti vähän villisti, mutta suoraan.

Käännös vasempaan - Hyvin ruma käännös! Oli se kyllä vaikeastikin laitettu, joka ei näy videolta niin hyvin.

Istu-seiso, kierrä koira - Nousi ensimmäisellä ylös! Siinä on ollut hirveästi ongelmia. Ajauduin myös vähän liian lähelle kylttiä.

Askel vasemmalle, -1 vino - Kääntyi kohti yllättävän paljon. Tarvitsee ottaa treenilistalle!

Tuomari: Pia Heikkinen
Aika: 3.13.77
Pisteet: 87/100p.
Kommentti: Sujuvaa ohjausta. Hieno merkille lähetys.



Pitkä päivä alkoi näkymään vähän jo meissä molemmissa, joka varmasti vaikuttivat jonkin verran liikkeisiin, joten en odottanut täydellistä suoritusta. Muutenkin itseäni jännittää tokokoe sen verran, että tiesin ettei senkään puolesta Rudi välttämättä tee ihan osaamistasonsa mukaista suoritusta, koska se reagoi heti mun jännitykseen. Itseäni jännittää koe sen vuoksi, että muistanko kuunnella liikkuria ja osaanko tehdä mitä pitää tehdä esim. sanonko liikkurin sanoessa "käsky" Rudille "käsky" enkä oikeaa käskyä. Jännityksen vuoksi en muistanut kehua Rudia liikkeiden välissä, joka myös varmasti vaikutti liikkeisiin. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten kisa kokonaisuudessaan meni. Seuraaminen ja maahanmeno tosin menivät osaamistasoa huonommin ja luoksarissa jäi hieman vinoon perusasentoon, mutta muuten kaikki liikkeet onnistuivat ihan osaamistasonsa mukaisesti.

Viimeksi ollaan käyty tokokoeessa kesällä 2016, jolloin Rudin lähtö paikallaolosta sai mut niin palasiksi etten enää ollut ollenkaan varma pystyisinkö kisaamaan tokossa enää yhdenkään koiran kanssa. Koin niin suurena epäonnistumisena sen etten ollut saanut koulutettua Rudia pysymään paikallamakuussa ja siinä, että olin tyhmänä luottanut liikaa muiden mielipiteeseen siitä, että "joo kisoihin vaan, ilmota vaan moneen kerralla, kyllä se siitä". Mielessäni oli tarkoitus ilmoittaa yhteen kisaan kerrallaan, joka olisi ollut ihan fiksua, näin jälkeenpäin ajateltuna. En kuitenkaan luottanut siihen, että osaisin ajatella fiksusti vaan sokeasti luotin vain mitä itseäni fiksummat sanovat. Toki itsehän Rudin kisoihin ilmoitin, että siinä mielessä ajateltuna en voi oikein syyttää muita kuin itseäni. En väitä vieläkään tietäväni yhtään mitään, mutta mikäli voisin palata ajassa taaksepäin niin tekisin kyllä paljon asioita erilailla. Se on kuitenkin mennyttä enkä niitä hetkiä saa takaisin. 

Kyseisen kisan jälkeen en treenannut tokoa puoleenvuoteen. Olisin varmasti pitänyt pidemmänkin tauon, mutta bongasin oman seuran ilmoituksen meille sopivasta tokokurssista ja päätin käydä kokeilemassa. Pienikin tauko oli tehnyt hyvää, sillä huomasin treenaamisen olevan oikeastaan kivaa. Käytiin viime vuonna useampikin tokokurssi tai siihen liittyvä kurssi, mutta koe edelleen kauhistutti. Treenattiin muita liikkeitä epäsäännöllisen säännöllisesti kurssien välissä ja niiden jälkeen, mutta paikallaoloa treenasin paljon. En tiedä mikä sait mut sitä treenaamaan vähän kuin koe mielessä, koska en uskonut ikinä enää meneväni tokokokeeseen. Tänä vuonna ollaan pidetty pääpaino enemmän rallyssa, mutta parissa tokotreeneissä ollaan käyty. Kesällä aloin pohtimaan itsekseni, että pitäisikö uskaltautua kokeeseen ja hiljalleen ehdoton ei alkoi kääntyä vahvaan ehkään ja siitä mahdollisesti. Olin menossa Nokialle kisaamaan rallyssa ja samana päivänä olisi tokokoe. Pohdin hyvin hyvin paljon ja pitkään ennen ilmon alkamista. Ollaanko valmiita, uskallanko vai en? Sitten laitoin ilmoittautumisen menemään. Kisapaikalla odottaessa kokeen alkua mietin ihan viime metreille asti sitä, että uskallanko sittenkään mennä kehänauhojen sisäpuolelle. Tuntui, että kehän edessä oli hirveä muuri enkä tiennyt pääsenkö sen ohitse. Mietin miten oma fiilis vaikuttaisi Rudiin, jos en kykene nollaamaan ajatuksia ennen paikallaoloa. Päätin mennä ja sain nollattua ajatukset ja se muuri katosi. Tuli erittäin tärkeä onnistuminen paikallaolossa enkä voinut olla onnellisempi, että saatiin numero siitä liikkeestä. Palkkasin Rudin kissanruoalla heti paikallaolon jälkeen. Mahdollisesti sekin vaikutti muihin liikkeisiin, mutta niin varmasti moni muukin asia. Itselleni oli kuitenkin vain plussaa se, että päästään tekemään yksilöliikkeet, tuli niistä mitä numeroita vain. Tiedetään mitä treenata mahdollisiin seuraaviin kisoihin. En tosin voi tietää oliko pysyminen vahinko vai ei, sillä pysyihän Rudi aivan ensimmäisissä kisoissaankin 10 arvoisesti, jonka jälkeen ongelmat tulivat. Tulevaisuus näyttää mennäänkö kokeilemaan uudelleen ja jos mennään, en tiedä vielä milloin. Sitten kun on se oikeanlainen fiilis.

Paikallaolo, 7 - Juuri ennen aloitusta Rudi löysi erittäin mielenkiintoisen tuoksun, jota käpertyi kiellosta huolimatta nuuskimaan. Ei mennyt ensimmäisellä maahan, toisella valui hitaasti alas erittäin huonoon asentoon. Lähtiessä koirien luota Rudi nuuski edelleen kyseistä kohtaa, mutta huikkasin terävästi "odota" -käskyn, vaikka siitä tulisi sanomista. Tosin mun kovaa sanominen on muille normaalisti, joten yleensä ei ole ongelmaa. Kääntyessä koiriin päin huomasi Rudi mun lähteneen, jonka jälkeen katsoi hyvin tarkkaavaisena mua koko ajan. Ei ääntelyä eikä asennonvaihtamista. Yllätyin vähän ettei edes korjannut hyvin huonoa asentoaan vaan pysyi siinä. Kun Rudi alkoi tuijottamaan mua, mulle tuli hyvin varma olo siitä, että nyt pysyy. Kaikesta jännittämisestä ennen kehää löysinkin siinä tilanteessa sen oman kuplan, josta olen kuullut vain muiden suusta. Ennen viime rallykisoja olen ehkä sanonut meidän olleen omassa kuplassa, mutta se ei ole ehkä ollut ihan täysin totta. Olin kuitenkin tarkkaavainen siitä, että mikäli vahinko sattuisi reagoisin samantien. Vahinkoa ei tapahtunut, vaan Rudi pysyi nätisti paikallaan koko ajan. Oletan tuon oman varmuuden pysymisestä sekä jännityksen poistumisen olevan se juttu. Kykenin viestimään Rudille, että tiedän sun pysyvän siellä ja samalla Rudi näytti siltä, että hän kyllä siinä pysyy. Huikeaa! Palatessa koirien luokse taisin vahingossa siirtää jalkaa niin, että osuin ehkä Rudin karvoille tai luuli ainakin mun astuvan, sillä nousi ylös ennen omaa vuoroaan. Harmillinen oma moka, mutta mulle oli tärkeintä se pysyminen. Erittäin tärkeä onnistuminen!

Kapulan pito, 10 - Ei mitään ongelmaa. Rudin lempparein asia on nouto ja kapulan pitäminen. Mahdollisesti pitää ehkä vähän kevyesti kiinni tai saattaa vähän pureskella. Se onkin ainoa mitä pitäisi treenata. 

Kauko-ohjaus, 9 - Hieman hidas, muuten hyvä! Ongelmana on ollut se ettei välttämättä nouse ensimmäisellä ylös, kuten rallyssa ei nouse istumasta seisomaan. Tehotreeni on selkeästi purrut. 

Hyppy, 10 - Toinen lemppariliike tokossa! Hieno oli.

Seuraaminen, 5 - Oletin seuraamisen menevän huomattavasti paljon paremmin kuin mitä se nyt meni, koska juuri oltiin tehty virettä nostattavia liikkeitä, koska lemppariliikkeet, mutta ei. Ehkä hirveintä seuraamista, mitä kisoissakaan on koskaan nähty. Treeneissä ja rallyssa seuraa niin, että olettaisin tokossakin saavan ehkä 7-8, mutta tokokoe on tietenkin eri asia. Koen, että tokossa seuraamisen Rudi kokee tylsäksi, kun kaikki muut liikkeet ovat taasen superkivoja. Tähän ei toki auta muu kuin treenaaminen ja se, että saisi siitä seuraamisestakin kivan liikkeen.

Liikkeestä maahanmeno, 0 - Rudin bravuuriliike,  josta aina saadaan kehuja! Hämmennys oli kieltämättä suuri kääntyessä Rudia kohti, kun olikin jäänyt istumaan. Käsittääkseni tuo on kuitenkin yleinen moka, mutta silti vähän ehkä harmitti! Mahdollisesti oli oma moka, kun sanoin käskyn heti, kun liikkuri huikkasi "käsky". Oli kaverin kanssa puhetta, että kannattaisi sanoa vasta hetken päästä, vaikka pitääkin sanoa mahdollisimman nopeasti, mutta koira kun kuuntelee liikkurin käskyä niin ei välttämättä ole ihan kuulolla heti. 

Luoksetulo, 9 - Ehkä hieman hitaampi kuin yleensä on, mutta melko lujaa kuitenkin tuli. Perusasento jäi sen verran vinoksi, että piste lähti. 

Kokonaisvaikutelma, 7

Tuomari: Ilkka Sten
Tulos: 142/200p. II-tulos.


09 syyskuuta 2019

Koiravalokuvauskurssilla

Siitä lähtien kun sain kauan odotetun kameran peruskoulussa, olen ollut kiinnostunut valokuvaamisesta. Halvalla pokkarilla ja automaatilla kuvaamalla ilman muokkausohjelaa en tosin saanut sellaisia kuvia kuin olisin halunnut heti saada. Muutamaa vuotta myöhemmin ostin ensimmäisen järjestelmäkameran Canon EOS 600D:n, joka on käytössäni vieläkin. Seitsemän vuotta tuli kesällä kameralle ikää enkä uskalla edes ajatella kuinka monia kuvia sillä on tullut otettua. Parisen vuotta olen yrittänyt itsenäisesti opetella kuvaamaan manuaalilla, mutta haastavimmissa tai nopeissa tilanteissa automaatti on ollut edelleen kiva kaveri.

Kesällä tuli käytyä seuran koiravalokuvauksen työpajoilla, 28.07. opettelemassa potrettikuvausta ja 03.08. liikekuvausta. Tiedostin jo ilmoittautuessa ettei vieläkään käytössä ole maailman parasta kameraa, mutta josko saisin hitusen kadoksissa olleen inspiraationi takaisin kuvaamiseen, kun pääsee harjoittelemaan opetukseen. Totesin, että niin kauan kun en osaa käyttää edes tätä kameraa, on turha haaveilla yhtään sen paremmasta. Mielummin niin päin, että osaamisen kasvaessa huomaakin ettei kamera enää riitä, jolloin on huomattavasti parempi aika pohtia uutta kameraa. Vaan en tiennyt kuinka nopeasti se hetki tulisi.

Potrettikuvaukseen tämä kamera riittää vielä hyvin, kunhan vain paljon harjoittelisi asetusten säätämistä ja olisi kunnon muokkausohjelma kaverina. Tällä hetkellä käytössäni on vain ilmaisohjelma, jolla ei ihan hirveästi asioita voi tehdä.  Liikekuvaukseen taasen runko on niin hidas ettei ehdi tarkentamaan kohti juoksevaa, jonka vuoksi noin 90% ottamista kuvista oli tarkennus myöhässä. Kerrankin kun asetukset olisivat muuten olleet kunnossa! Taisin koko työpajan ajan hakata päätä seinään, kun ärsytti ettei pystynyt harjoittelemaan kunnolla hitaan rungon vuoksi. Tovin pitää kuitenkin pärjätä nykyisellä kameralla, sillä ensin täytyy aloittaa säästämään ja päättää minkä rungon haluaisi. Siitä huolimatta sain jonkinmoisen inspiraation takaisin, vaikka en ole tainnut sen jälkeen hirveästi ulkoiluttaa kameraa. Vielä. Siitä huolimatta tein oman tunnisteensa valokuvaamiselle, jos satunnaisesti laittaisi kuvia mahdollisesta kehityksestää.

Kuvista kaksi ensimmäistä on kuvattu Canon 40mm 2.8 ja loput Sigma 70-200mm 2.8 ja kamerana tosiaan Canon EOS 600D sekä hyvin pientä tehty PhotoFiltre 7 -ohjelmalla. 

06 syyskuuta 2019

YLÖKK:in teematunti - Paikallaolo

* Tiivistelmä muistiinpanoista 22.03.2019 paikallaolon teematunnilta.

• Kuten missä tahansa mitä koiran kanssa tehdää on tärkeää, että perusteet ovat kunnossa. Siihen rakentuu se kaikki muu! Kun pohja on kunnossa on helpompaa ottaa treeniin mukaan vaikeampiakin asioita. Varsinkin paikallaolossa kun tehdään perusteita paljon, kestää koira paremmin myös häiriöitä ja jännittäviä asioita, joita voi tulla. Välttämättä ei tarvitse tehdä hirveitä häiriöharjoituksia, vaan riittää, että tekee todella huolellisesti paikallaoloa ihan vain rauhallisessa ja helpossa ympäristössä. Ne kantavat niihin vaikeisiinkin tilanteisiin.

• Paikallaolossa on kaksi tärkeää elementtiä: kesto ja etäisyys. Ne ovat hyvin erityyppisiä, joten niitä harjoitellaan erikseen, kun ne sujuvat jonkin verran niin ne voidaan yhdistää. Yleensä paikallaolossa koituu ongelmaksi se, että otetaan liian suuria harppauksia eikä malteta edetä rauhallisesti. Kokeillaan ja kun mitään ei tapahdu niin hirveän nopeasti lisätään aikaa, matkaa ja häiriötä eli viedään koiraa liian vaikeisiin tilanteisiin. Painottaa, että vaikka ehkä tuntuisikin tylsältä edetä niin hitaasti ja treenata niin helppoa niin se on kannattavaa tehdä niin ja olla kärsivällinen.

• Kannattaa olla palkkasana (namille), jolla merkataan oikea käytös. Naksu on myös ok, ellei naksulla ole tehty paljon treeniä, jossa koira tarjoaa paljon eri temppuja, koska silloin koira voi alkaa ennakoimaan. "Okei tää on tätä missä pitää tarjota paljon kaikkee". Itse tykkää käyttää paikallaolossa omaa palkkasanaa, jossa koiralle viedään palkka versus koira saa itse hakea palkan ohjaajalta tai sille heitetään palkka. Selkeyttää koiralle paljon ideaa siitä mitä ollaan tekemässä. Voidaan aloittaa yhdellä palkkasanalla, mutta jos kokee haluavansa toisenkin niin sen voi opettaa. Opetetaan koiralle erikseen.

• Kestoa voidaan opettaa eri tavoilla. Asentovihjettä voi käyttää hyödyksi eli pyydetään koira esim. maahan ja siitä lähdetään palkkailemaan paikallapysymisestä ja hiljalleen lisätään kestoa. Mikäli asentovihjettä ei ole tai koira ei osaa sitä täysin, voidaan lähteä tarjoamisen kautta eli odotetaan koiran menevän maahan tai istumaan ja lähteä palkkaamaan siitä, ei välttämättä tarvitse vihjettä. Voi käyttää halutessaan myös "odota"-käskyä. 

 Kestoharjoittelussa tärkein puoli on palkka ja sen toimittaminen. Monesti ajatellaan, että tehdään kestoharjoittelua niin, että koira makaa maassa ja tasaisin väliajoin käydään palkkaamassa sen luona. Kouluttajan mielestä selkeämpi koiralle on se, että koira vapautetaan asennosta siinä välissä ja palkataan poispäin, pyydetään takaisin asentoon ja palkataan taas palkataan poispäin. Monesti näkee namia viedessä sitä, että koira saattaa nousta ylös namia vastaan ja kaikki mitä siinä tapahtuu vahvistuu eli tulee helposti osaksi kokonaisuutta. Mikäli ruoasta luopuminen on varmasti niin hyvä ettei se nouse on silloin ok. Kouluttaja suosittelee kuitenkin namin heittoa poispäin. Ensin palkkasana eli merkataan oikea toiminto, sitten vasta käsi taskuun ja heitetään nami, jonka saa hakea. Näin ei tule ennakointia siinä, että käsi menee ensin taskuun, jolloin koira voi nousta ja palkataankin sitä nousemista. Paikallaolossa ei ole mitään kikka kolmosia. Treenataan perusjuttuja, jotka ovat vähän tylsiäkin. Aseta aina tavoite ennen kuin lähdet tekemään! Mikäli tavoite on 10s, palkkaa 1-10s välillä, jotta koira ei ikinä tiedä milloin palkka tulee. Tärkeää ettei ala ennakoimaan!

 •   Treenannut kestoa aina niin, että palkannut tietyn ajan jälkeen, mutta jos sillä hetkellä nuuskii, katsoo muualle tai ääntelee olen odottanut, että katse taas mussa ja näyttää skarpilta. Kannattaisi keskittyä siihen miltä näyttää ja palkkailla eri ajoilla, koska ääntä tulee herkästi. Tosin yleensä enemmän silloin kun ei tarvitse tehdä mitään eli tauolla. Vaikka odottaisi treeneissä hiljaa niin on kuitenkin herästi siinä mukana, saattaa kokeessa lähteä siksi, että taustalla on vahvistettu tunnetilaa, joka ei ole ideaali paikallamakuuseen. Kannattaa lähteä panostamaan hirveästi siihen, että saa sellaisen olon ettei tarvitse huutaa.

Kotona ja tutulla treenikentällä on pääosin hiljaa, joka on jo hyvä juttu. Siitä lähdetään paikkaan tai tilanteeseen, joka on hitusen vaikeampi paikka. Ihan vaikka kotonakin niin, että ympärillä saa tapahtua jotain muuta samalla esim. juttelee toisen kanssa ja silti pysyy keskittymään. Kannattaa satsata siihen, että palkka voi tulla yllättävissä paikoissa ettei koskaan tiedä milloin saa namin ettei sille synny kontekstivihjettä eli aina tietyssä tilanteessa tulee palkka. Todella paljon niitä. Kotona keskittyy 3-4min ihan hiljaa ennen kuin voi vaatia muualla. Hirveästi vahvistaa levollista ilmettä, ilman ääniä. Mikäli ääni tulee ei kannata jäädä odottamaan, koska ääni voi lisääntyä sen vuoksi, että se helpottaa koiran oloa. Keskeyttää liikkeen, tekee jotain kivaa (ei väliä mitä) ja ottaa sitten uudelleen, palkaten esim. puolesta minuutista eli helpottaa tehtävää. Hyvät perusteet alla, joten nopeasti pääsee eteenpäin.

• Etäisyyttä lähdetään tekemään niin, että ensin käännytään koiraa päin ja lähdetään peruuttamalla ottamaan etäisyyttä, jotta nähdään koko ajan miltä koira näyttää. Pyritään vahvistamaan sellaista ilmettä, jota haluaa vahvistaa. Tokoa ajatellen se olisi skarppi ja että on rento ja hyvä olla. Jos ottaa esim. 5 askelta ja koira jännittyy, seuraavalla kerralla otetaan neljä askelta ja palkataan siitä. Alkuun riittää vain kolmekin askelta, mutta mikäli on tehnyt aiemmin niin alkuun tehdään sopivan helposti. Tässä tapauksessa voidaan käydä palkkaamassa koiraa ja lähteä siitä suoraan ottamaan askeleita taaksepäin uudelleen tai voi halutessaan palkata myös pois päin koirasta. Hyvä tehdä välillä peruuttaen, vaikka olisi tehnyt jo kauan tokon paikallaoloa niin, että kääntää selän. Silloin näkee varmasti mitä koira tekee, mitä sielä tapahtuu ja pitääkö hyvän ilmeen koko ajan.

 • Koira erottaa kisatilanteen treeneistä ja saakin erottaa. Kunhan vain pohjalla on todella paljon vahvistamista paikallaolosta yksin ja rivissä niin ei koe kilpailevia vahvisteita kannustaviksi niin kisatilanne ei tule ongelmaksi. Pohjalle vain paljon onnistuneita ja kivoja toistoja, jotta koira tulee itsevarmaksi. Rakennetaan tekemällä treeni aina niin, että on mahdollisuus onnistua. Lähtiessä tekemään paikallaoloa ja kriteerinä on esim. olla hiljaa, tehdään tilanne niin ettei siinä ole mitään vaikeaa vaan on aina helppoa. 

• Mikäli käy lenkeillä esim. koirapuiston ohitse on hyvä paikka käydä tekemässä aidan vieressä paikallaoloa. Tarkkailee vain aina ilmettä, että pysyy hyvänä, vaikka ihmisiä ja koiria menee.

• Kisoissa koira erottaa, että voi lähteä, mutta eriasia haluaako lähteä. Tavoite on se, että koira kokee ettei sillä ole halua tai tarvetta lähteä mihinkään, koska paikallaolo on niin kiva juttu, kivempi kuin mikään muu täällä.

• Voi käyttää vahvisteena sitä, että kun käy kavereiden kanssa lenkillä, ottaa kesken kaiken lyhyen paikallaolon ja vapauttaa siitä leikkimään. Ongelmana on ollut lähteä viereisen koiran luokse, mutta myös vaihtaa asentoa ja käydä nostamassa jalkaa.

04 syyskuuta 2019

Rally-tokokisat 31.07.

Heinäkuun viimeisenä päivänä pääsimme vihdoin vuoden ensimmäisiin kisoihin. Alunperin en ollut suunnitellut ilmoittavani vielä tähän kisaan, vaan vasta noin kuukauden päästä olleeseen kisaan, mutta kerrankin kun oikeasti odotti kisaamaan pääsyä niin miksei sitä tehnyt heti kolmen päivän päästä varoajan loputtua? Eikä kyllä kaduttanut ollenkaan. Kisat olivat kirjaimellisesti illalla, sillä MES-luokka alkoi vasta yhdeksältä. Ehdin hyvin käydä kuluttamassa Rudilta vähän energiaa treeneissä, joka ehdottomasti kannatti. Rudi kun on aina parhaimmillaan yhden tai joskus jopa kahden radan jälkeen.


Ratapiirrustusta katsoessani ehdin vähän jo pohtia miten mahtaa meille käydä, sillä radalla oli yllättävän paljon juoksua ja vielä pujotellen molemmin puolin sekä putki niin, että ulos saattaa kirmata pieni hepuli. Itselle pujottelu juosten on kamala, koska koen ettei osata tehdä sitä nätin näköisesti. Putkesta kaikki muut versiot paitsi U:n muotoinen putki on paha, sillä Rudi tulee aina hirveällä vauhdilla ulos ja ehtii hyvin suurella todennäköisyydellä liian vinoon (-10tvä virheen arvoisesti), vaikka sitä ollaan ihan hirveästi treenattu. Rataantutustuessa rata tuntuikin yllättäen ihan meidän radalta, joskin putki jäi edelleen vähän mietityttämään. Etenkin kun olin ehtinyt sairastua flunssaan sopivasti niin, että oli melkoisen pahana tuolloin, jonka vuoksi en itse uskaltanut yskänpuuskan pelossa ottaa hirveää spurttia. Oltiin vielä viimeisenä menossa radalle, joten ehti käydä mielessä mahtaisiko ehtiä tulemaan sittenkin niin hirveä jännitys päälle ettei sen vuoksi radasta tule mitään. Sainkin yllättyä positiivisesti, sillä mua ei jännittänyt yhtään! Tehtiin rata täysin omassa kuplassa, jota tähän asti olin vain yrittänyt löytää. Treeneissäkin se on tullut hiljalleen ihan oikeasti vasta viimeisen vuoden aikana. Tähän asti olen kuullut siitä vain muilta, että sellainen on olemassa ja se pitäisi löytää, jotta pystyisi tekemään paremmin. Olin hyvin hämmentynyt siitä ettei mua haitannut yhtään, vaikka tiesin putkesta tulevan -10tvä, vaan pystyin jatkamaan samalla hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Ja mikä parasta, pystyin aidosti palkkaamaan Rudin hienosta suorituksesta. Rudi teki ensimmäistä kertaa kisoissa samanlailla kuin treeneissäkin. Tämän fiiliksen löytämiseen meni noin viisi vuotta. Viisi. Noh, ehkä se on kuitenkin pääasia, että se vihdoin löytyi ja pysyisi tästä eteenpäin näin.

Ainoat virheet tulivat putkesta -10 väärin suoritettu tehtävä (rintamasuunta kääntyy yli 90 astetta) ja istu, askel vasemmalle, istu -kyltiltä -1 vino. Pisteitä yhteensä 89/100p., joka tuntuu edelleen hämmentävältä. En vieläkään ehkä ihan käsitä, että hyvänä päivänä meillä on oikeasti mahdollisuus saada valionarvoon oikeuttavia tuloksia. Niin pitkään kun tiedostin ettei oltu sillä tasolla ja ehdin jo lähestulkoon päättää ettei koskaan sille tasolle edes päästä. Aika toki näyttää tuleeko niitä ja vaikka ei koskaan ehtisi tulla niin sitten niitä ei tule.  Eniten olen iloinen kuitenkin siitä, että vihdoin olen löytänyt sen oikean fiiliksen treeneihin ja kisoihin sekä oppinut paremmaksi ohjaajaksi Rudille. Pitkään yritin vakuutella itselleni ja kaikille muille, että tämä fiilis olisi löytnyt jo kauan aikaa sitten, mutta nyt sen voi sanoa rehellisesti ääneen.

Tuomari: Krista Karhu
Pisteet: 89/100p.
Aika: 1.41.56
Kommentti: Putkesta ulostullessa hivenen karkasi, muuten kiva rata.



rtgyhuj

02 syyskuuta 2019

Alkukesän rally-tokon epäviralliset kisat

Toukokuun loppupuolella, Helatorstaina oli kunnon rally-tokopäivä, kun osallistuimme kahteen epäviralliseen kisaan samana päivänä. Huippua, että alkukesästä oli hurjasti epiksiä niin päästiin pyörähtämään kisamaisessa tilanteessa ettei ihan unohdu sillä välin kun viralliset olivat tauolla varoajan vuoksi. Varoaikakin on ehtinyt jo päättyä heinäkuun loppupuolella! Kisatilanteessa eniten tarvitaan treeniä lähtöön, sillä Rudilla on tapana jäädä vain istumaan vaikka tarkistaisin Rudin olevan kuulolla ja sanoisin selkeästi seuruu -käskyn. Treeneissä tuo on hyvin harvinaista ja siellä annetaan lähes poikkeuksetta lähtölupa ja yleensä useampi ihminen on ympäri kenttää, joten uskoisin ettei olisi siitä kiinni. Mahdollisesti johtunee siitä, että itse olen tahtomatta hitusen epävarma lähdössä, jääden miettimään lähteekö mukaan vai ei. Tämä mahdollisesti selittäisi myös satunnaiset parin ensimmäisen kyltin hitaudet, kun itse pääsee siitä alusta ns. yli ja Rudi alkaa kulkemaan paremmin. Täytyisi ehkä miettiä miten itse saisi koottua ajatukset niin, ettei jäisi miettimään 


Heti lähdöstä lähti se tuttu -1 puutteellisesta yhteistyöstä, joskin hyvin kiltisti tuomaroituna. Lähdöstä lähtiessäni mielestäni tein pienen pienen pysähdyksen, josta odotin saavani myös ainakin -1 ohjaajavirheen ja ihmettelin lapun saadessani etten sitä saanutkaan. Videota katsoessani huomasinkin etten sitä ilmeisesti tehnytkään tai ainakaan sitä ei huomaa. Hämmennyin videota katsoessani siitä, miten kuulolla Rudi todellisuudessa olikin, vaikka itsestäni tuntui etenkin ensimmäiset kuusi kylttiä olevan todella hitaat/tahmeat. Mahdollisesti oma jännitys vaikutti siihen, että nuo kyltit tuntuivat menevän kamalan hitaasti. Joskin saksalaisessa Rudi hitusen herpaantui, mutta suoritti tehtävän ihan ok. Toisella eteentulokyltillä hämmennyin ettei siitä tullut virhettä, kun Rudi oli jo laskemassa itseään istumaan, kun siirtyikin käskystä vähän lähemmäs. Edessä peruutuksessa oli ollut tuolloin treeneissä hirveästi vaikeuksia, joten vinoon lähteminen ei tullut hirveänä yllätyksenä. Testasin Rudin pystyvän parempaan suoritukseen ennen kuin uusin, jotta tiedän kannattaako sitä uusia vai ei. Noin vinosta kun olisi varmaankin tullut se -10tvä. Onneksi uusinta meni paljon paremmin, vaikka onhan Rudi sen aiemmin suoraa mennyt ensimmäisellä. Noh, näitä sattuu! Juoksuosuus meni yllättävän hyvin ottaen huomioon ettei sitä tule hirveästi treenattua eikä itse jotenkin sitä vain osaa. Liikkeestä maahanmeno kiertämisillä tai ilman on aina ollut Rudin bravuuri ja sen Rudi myös näytti. Siitä oltiinkin laitettu kommentti "hieno", kuten myös pyörähdyksestä ja tuplasaksalaisesta. Harmillisesti napattiin askel vasemmalle -kyltin jälkeen -10tvä (kävi toisella puolen), kun Rudi tulkitsi jostakin syystä sen puolenvaihdoksi eikä pystytty enää sitä uusimaan. Toivoin näkeväni videolta annoinko vahingossa jonkin merkin vai mitä siinä tapahtui, mutta itse en bongannut syytä väärinkäsitykseen. Melko varmasti kuitenkin tein jonkin huomaamattoman eleen, josta väärinkäsitys syntyi.

Siitä eteenpäin rata meninkin oikein hienosti, mitä nyt merkille lähtiessä päästi yhden haukun. Se että koko radan aikana ei kuulunut muuta ääntelyä kuin yksi haukku, yksi pienoinen herpaantuminen sekä yksi väärinkäsitys on kyllä melkoisen iso harppaus eteenpäin, missä ollaan oltu. Aloittaessa valmennysryhmässä Rudi oli aivan hirveä huutava lammaskoira, joka ei kykene keskittymään käskyihin huutonsa vuoksi. Varmasti ei sitä tahallaan tehnyt, vaan minä olen itse oppinut ohjaamaan Rudia entistä paremmin ja infota tarpesi ajoissa ettei sen tarvitse huomauttaa huonosta ohjaamisesta. Rudi kun herkästi huomauttaa mikäli ei anna selkeää infoa. Ymmärrettävästi!

Pisteitä 83/100p ja 3. sija!


Kun oman seuran epiksissä oltiin päästy MES-luokka läpi, lähdimme suoraan seuraaviin epiksiin vartin matkan päähän. Hieman meinasi tulla kiire, mutta onneksi oli tuttu kenttä niin ei tarvinnut hirveän ajoissa olla. Vielä kun olin neljästä kisaajasta viimeisenä, oli hyvin aikaa totutella pitkään ruohoon tasaisen ruohomaton jälkeen. 

Kun oman seuran epiksissä oltiin päästy MES-luokka läpi, lähdimme suoraan seuraaviin epiksiin vartin matkan päähän. Hieman meinasi tulla kiire, mutta onneksi oli tuttu kenttä niin ei tarvinnut hirveän ajoissa olla. Vielä kun olin neljästä kisaajasta viimeisenä, oli hyvin aikaa totutella pitkään ruohoon tasaisen ruohomaton jälkeen.

Tuttu hitaus lähdössä näkyi myös tällä radalla, mutta oli hitusen parempi kuin aiempi. Hitaus jatkui kahdelle ensimmäiselle kyltille, jonka jälkeen reipastui. Sen jälkeen tulikin odottamattomia ongelmia. Takaa puolenvaihdossa istumisilla -kyltillä joskin on tuttua, että oikealla puolen saattaa istahtaa hitusen vinoon, joka olisi korjattavissa ihan vain oikean puolen perusasento/paikka tehotreenillä. Puolenvaihto edessä oli jostain syystä kovin hankala, aiemmalla radalla onnistui hienosti. En lähtenyt uusimaan tehtävää toista kertaa, sillä tiesin ettei Rudi tekisi sitä siinä tilanteessa uudelleen. Olisi pitänyt kyllä uusia fiksummin eli pyytää tekemään tehtävä kunnolla ennen kuin lähtee uusimaan. Ehkä mahdollisella ensi kerralla uusiessa muistaisi, että niin oikeasti saa tehdä. Houkutuksessa Rudi hidasteli parin askeleen verran, askeltetävässä oli pientä hitautta istumisen ja maahanmenon kanssa. Näistä ei kuitenkaan lähtenyt pisteitä, sillä hitaus oli kuitenkin sen verran pientä, mutta yleensä nopean koiran kanssa huomaa pienetkin hitaudet matkan varrella. Se mikä yllätti eniten olivat ihan perus käännökset, jotka eivät meinanneet millään onnistua. Molemmat käännös vasempaan -kyltillä tarvitsi triplakäskyn ja ison tuplakäsimerkin, käännös oikeaan -kyltti jouduttiin uusimaan pyörähdyksen vuoksi ja 270 oikeaan -kyltillä meinasi istua monta kertaa loikkiensa lomassa. Mielestäni edessä puolenvaihdossa ja käännöksessä oikeaan oli sen verran samanlainen ongelma, että voisin sanoa itse näyttäneeni käsimerkin pienesti erilailla kuin piti, johon Rudi tuttuun tyylinsä reagoi heti. Tarkka nelitassuinen! Mahdollisesti myös pitkä ruoho vaikutti käännöksiin, joten tämäkin täytyisi ehkä kirjata ylös treenilistalle.

Yleinen fiilis radalta oli todella huono enkä ollut yhtään tyytyväinen rataan. Tuntui ettei yksikään kyltti onnistunut kunnolla ja Rudi oli todella todella hidas. En edes odottanut tulosta. Jostain syystä kylään saapui se samanmoinen fiilis kuin muutama vuosi takaperin, kun olin ajatusten kanssa melko solmussa. En tiedä miksi. Ehdinkin tästä mainita ääneen, juuri kun ilmoitettiin meidän voittaneen saaden 81 pistettä. Hämmennyin sen verran, että tahattomasti sanoin ääneen "Mitä?", hups. Täytynee kuitenkin sanoa ettei harmitus kestänyt tuota hetkeä kauemmin eikä rata näyttänyt yhtään niin pahalta kuin millainen fiilis oli radalla, vaikka ongelmia radalla olikin.



Reilun parin viikon kuluttua tuplaepiksistä oli jälleen oman seuran epikset. Hetken pohdin julkaisenko edes videota radasta, mutta onhan sitä aiemminkin julkaistu videoita epäonnistuneista radoista. Aina ei vain mene putkeen. Ongelmakin oli vain rapsutuskohtaukset.

Lähtö onnistui heti paljon paremmin, kun itse lähdin reippaammin liikkeelle. Rudi toimii muutenkin paremmin kun liikkuu rennosti ja etenkin nopeammin eikä vanhasta muistista yrittäisi jarrutella koko ajan. Tämän kanssa olen yrittänyt kehittyä, mutta vielä oli vähän tehtävää tuolloin. Oikean puolen perusasennoissa edelleen vinoutta. Askeltehtävässä en edes huomannut ettei Rudi noussutkaan seisomaan vaan vain korjasi perusasentoa. Enkä sitten huomannut uusia, tosin oli loppuradan kannalta vain hyvä. Radalla kutitti hirveästi, jonka vuoksi askeltehtävän maahanmeno ei onnistunut, uusittiin puolenvaihto jalkojen välistä ja pyörähdyksen jälkeen kaveri pyöri vähän ylimääräistäkin. Mukavasti juuri kyltin ohi astuessani jäi kutittelemaan. Tilanteessa ehkä hitusen ärsytti, mutta videolta katsoessa saatoin hieman naurahtaa. Edessä peruutuksen kanssa oli kesällä ongelmia jostain syystä, mutta nyt pienen tehotreenin jälkeen on palautunut takaisin. Muuten Rudi suoritti hienosti tehtäviä! Etenkin liikkeestä seiso, kierrä koira, kukkanen ja kahdeksikko, jota ollaan harvemmin treenattu. Tosin tehtävä taitaa olla enemmän itselle muka hankala kuin koiralle. Radan jälkeen rapsuttelut eivät tuntuneet miltään vaan osasin enemmänkin olla iloinen niistä onnistuneista kylteistä. Mysteeriksi tosin jäi miksi radalla kutitti niin paljon eikä ennen tai jälkeen radan. Hitusen jäätiin myös tuloksesta 67/100p., mutta se oli ihan odotettavissa. Tarkoituksena oli käydä vain epiksissä kokeilemassa miten kisaaminen vielä sujuu ennen kuin varoaika loppuu.