31 joulukuuta 2015

Vuoden viimeisiä treenejä.



Vuoden viimeisenä sunnuntaina lähdettiin vielä kokeilemaan miten sujuu kisamaiset treenit agilityepiksissä. Ajatuksena hiukan jännitti, mutta kisapaikalle saavuttua ei enää tuntunut jännitystä missään. Hyvä näin! Yleensä tuo jännitys tunkee viimeistään siinä vaiheessa, kun oma vuoro lähestyy ja on nähnyt muiden loistavia suorituksia. Loistavaksi suoritukseksi lasketaan myös ne, jotka nappaisivat jokaiselta esteeltä virheitä ja vaikka koira karkaisi kehästä.

Möllirata oli tuttuun tapaan harvinaisen helppo ja looginen rata, jonka jopa tämänmoinen huonomuistinen dementiavanhuskin muisti helposti. Toki muistamista auttoi myös se, että katsottiin minit ensin. Samalla pystyi käyttämään muiden suorituksia hyväkseen sillä, että kurkki mitä ohjauskuvioita muut käyttivät. Lähinnä jännitti muutama kohta, miten ehdin ohjailemaan koiraa, kun itse oon älyttömän hidas. Ongelmanratkaisu oli tällä kertaa lukuisat takaaleikkaukset, joskin vähän jännitti miten hakee esteet isolla radalla. Sielä kun ei yleensä irtoa niin hyvin kuin kotihallin pienellä radalla.

Ensimmäinen vitonen napsahti heti kakkosputkella, kun Rudi veti ohitse. Lähtipä heti rallattelemaan, mutta palasi pian takaisin ja suoraan putkeen. Putkesta taasen rallattelemaan, joskin tuli luokse ja mun mokan takia hyppäsi esteen väärinpäin. Tyhmänä kun odotin kolmoshypyn takana enkä tajunnut ohjata takaakierroksi. Ois voinut jopa pelastaa tilanteen. Ehkä niistä virheistä oppii. Muutama este hyvin ja seiska hypyltä taas rallattelemaan. :D Viimenen takaakierto putkelle taisi ollakin virhe, kun Rudi oli menossa väärästä päästä putkeen tai sitten moka vain oli mun kun menin vähän liian lähellä. Olisin ehkä jopa ehtinyt valssata 12-13 välissä pitkän kaarroksen vuoksi ja olisin saanut helpommin tuon menemään oikeasta päästä putkea heti. Hupsista.

Kisaavienradan ensimmäiset esteet olivat samanmoiset, joten oletan Rudin muistaneen sen ulkoa. Se kun muistaa helposti radat, joita treeneissä toistetaan. Taisinpa näyttää hiukan selkeämmin putken pään, kuin ensimmäisellä radalla. Keinu meni jälleen lentokeinuksi, kun jatkoin matkaa enkä odottanut Rudia. En ees tajunnut toistaa sille sanaa "odota", vaikka hidastamaan muistin huudella. Täytynee muistaa pysähtyä siksi aikaa, että keinu on maassa ja käskyttää, josko sitten pysyisi tarpeeksi pitkään. Mikään kiire kun ei olisi ollut seuraavalle esteelle, kun takaaleikkausta käytin, joten melkein törmäsin koiraan. Tällä kertaa Ruu pelasti ja nätisti hyppäsi esteen, kun normaalisti olis hurauttanut ohitse. Eipä tarvinnut taas kuin ajatella A:ta niin kaveri oli jo siellä. Kepeiltä tulikin sitten vitonen, vissiin kaksikin kun mokoma kartturi ei toistanut tarpeeksi kaukaa ja tiheästi kepikepiä, jonka takia kävi moikkaamassa ihmisiä. Tilanne olisi ollut pelastettavissa, jos olisin malttanut pysyä sadasosasekunnin kauemmin paikallani vaan meninpä liikahtamaan kriittisessä kohtaa ja Luuppis veti kakkosvälistä. Mutta sitten kun se sinne meni niin vetikin huikeimmat kepit koskaan! Hyvällä ohjauksella ois mennyt tuostakin kulmasta oikein nätisti eikä olla edes taidettu koskaan tuosta kulmasta treenata. Mieletön koiruus! Ohjaaja meni ihan pähkinöiksi, joten unohdin valssata keppien jälkeen. Sepä kostautuikin putkella, kun takaaleikkaus ei mennytkään kuten piti. Pelkäsin älyttömästi puomin jälkeistä putkea sekä A:n alittavaa putkea. Olin ihan varma ettei Luuppa tule menemään oikeasta päästä sisään, vaikka olinkin paremmalla puolella. Seuraavaksi olin varma, että Ruu valitsee mielummin A:n kuin putken, onhan A lempparieste, mutta putkiputki jankutus ja käsien taputus teki tehtävänsä. Sitten taas oltiin sillä ongelmaputkella! Silloin ärsytti, mutta nyt naurattaa. Rudilla oli jo pää putkessa, mutta palasikin kysymään olinko tosissani, kun en jatkanut käskytystä. Aikamoisen huono ohjaaja!

Noin muutoin oli aivan loistavat radat ja ihan huikeaa olla radalla! Rudi 7kk agia harrastanut koira olis näillä näkymin kisavalmis, mutta ohjaaja tekee vielä kriittisissä paikoissa virheitä. Joskin virheet, etenkin kisaavien radalla, oli just niissä kohtaa, kun keskittyminen rakoili ja tuli minijännitys.




Eilen puolestaan oltiin piiitkästä aikaa rally-tokon irtotunnilla, jotta saisi vähän palautetta miten treenit kotona ovat tuottaneet tulosta. Toivoin vaikeaa rataa (lähinnä voi-luokan kylttejä), mutta rataantutustumisessa iski pieni epäilys osaamisesta, kun oli hurjasti MES-luokan liikkeitä. Ei olla pahemmin vielä treenattu MES-luokan kylttejä, sillä Rudi sekoittaa asiat niin nopeasti, että täytyy harkita tarkkaan mitä elettä/merkkiä ja sanaa käyttää.

Ensimmäistä rataa mentiin kahdesti, toista rataa kerran ja lopuksi valittiin joko koko rata tai osa tehtävistä. Radat menivät todella hyvin, vaikka ongelmia olikin oikealla puolella oikealle kääntymisissä, jotka ovat tosiaan niitä vaikeimpia. Askel oikealle oikealla oli myös vaikea ja hämmentävä, joskaan ei olla koskaan sitä tehty. Houkutuksessa katsoi kieroon itseään isompaa nallea, mutta jatkoi matkaa kunnes huomasi kapulan ja lähti nuuskimaan. Palasi kuitenkin seuraamaan ensimmäisellä käskyllä. Peruuttaminen meni kahdesti suoraan, kolmannella lopussa hieman vinoon ja uusimisella nätisti suoraan. Hieman on kaveri kehittynyt tuon suhteen! Pakko olla tyytyväinen ratoihin, vaikka hurjasti piti kaveria auttaa ylemmän luokan tehtävissä, mutta kohtuu hyvin niistä selvittiin.

24 joulukuuta 2015

Hyvää Joulua!

Pikkuinen tonttu hyppeli näin
jalassa tossut väärinpäin.
Pikkuinen tonttu huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!
Tip tap, huuteli näin,
tip tap, huuteli näin:
Tästä se joulu alkaa!



20 joulukuuta 2015

Luukku 4 - Tätä et tiennyt Rudista, osa 2



Tänään päästäänkin adventtikalenterin viimeiseen luukkuun eli siihen, jossa paljastetaan taas juttuja Rudista, joita ei (muistaakseni) ole blogiin tullut kirjoitettua.

... Aina valoisan aikaan nukkuessaan laitetaan pää pimeään. Yleensä se on sohvan, viltin tai maton alla.

... Ensin täytyy esittää hurjaa isoa poikaa, mutta "tosipaikan" tullen juoksee mun taakse piiloon.

... Rudi ei pelkää telkkarista kuuluvia rakettien tai laukauksien ääniä eikä ulkona yksittäisiä pamauksia, mutta Uusivuosi on vuoden pelottavin päivä.

... Välillä näyttää siltä, että Rudi pitää edelleen kissoja koirina.

.... Rudi ei osaa leikkiä laumassa. Se katselee vieressä, kun muut painii ja saattaa haukahdella, koska on liian vaarallista. Kiertelee vain kaukaa kuin vahtien, että kaikki on kunnossa. Kun heittää lelun Rudi lähtee kyllä perään, mutta luovuttaa heti lelun toiselle. Mikäli koira(t) ohittaa soopelin niin kääntyy Rudi juoksemaan mun luokse.  Mikäli taas ehtii ensin lelun luo, ottaa sen suuhun, mutta muiden tullessa kohti heittää lelun suustaan, kiertää muut kaukaa ja tulee luokse.

.... Ruokansa Ruu luovuttaa muille myös todella helposti. Mikäli koiravieraia tulee/ mennään kylään on Rudi ruokittava erillään. Mielellään toisessa huoneessa ovi kiinni.

... Rudi ei vieläkään tajua, vaikka vieressä olisi juoksuinen tyttö. Kahta tyttöä yrittää iskeä tasan joka kerta, vaikka juoksuja ei olisikaan. Yrittää tunkea naaman hännän alle nuollakseen ja väkisin hypätä selkään, vaikka olisi kuinka lyhyellä tahansa. Toki nykyisin pidän "turvavälin", kun selkään hyppimisen huomasin.

19 joulukuuta 2015

Selkäfileet täysjumissa.

Jälleen on aika todeta se kuuluisa "pitkään olen miettinyt, mutta nyt vasta mentiin" - lausahdus. Korvaavan agitunnin jälkeen, pääsi karvakorva tänään ensimmäistä kertaa hierottavaksi. Pitkään olen epäillyt soopelin olevan aikalailla jumissa, etenkin takapäästään. Takapään aristelu, kun tuli syksyllä uudelleen kuvioihin ja paheni hiljalleen. Silti ei tullut vain varta aikaa aikaisemmin, kun sitä vain ajatteli ettei olisi kovin pahat jumit, kun ei näy oireita. Siinä vaiheessa, kun tuo takapään aristelu palasi ja Rudi alkoi välillä peitsaamaan, jota ei koskaan aiemmin ole tehnyt, oli viimeistään ihan pakko. Nyt sitten oltiinkin tilanteessa, jossa soopeli on ihan kokonaan täysjumissa, joka tarkoitti sitä, että seuraava aika on heti 28pv ja siitä todennäköisesti vielä noin viikon päästä.

Yllättävän hyvin Rudi pysyi täysjumeista huolimatta kyljellään, joskin muutaman kerran alkoi reagoimaan kovasti potkimalla ja nostamalla päätä ylös. Kerran pää siirtyi lattialla ollessa niin ylös kuin mahdollista ja silmät pullistui päässä. Tais olla käsi jonkun megajumin kohdalla. Saa nähdä mihin suuntaan on kehittynyt, kun seuraavan kerran mennään.

17 joulukuuta 2015

Nättiä näytelmöintiä ja surkeaa agiliitoa



Marraskuun lopun kunniaksi käväistiin viimeisenä sunnuntaina mätsäreissä kotihallilla. Se olikin taasen yksi niistä vuoden viimeisimmistä. Haikeaa ajatella, että tämä vuosi on kahden viikon päästä ohitse, vastahan se alkoi. Tällä kertaa apukäsiä ei tarvittu, joten olin vain ns. pakollisen ajan. Toki vapaaehtoisesti oon tarjoutunut apuun ja on ollut mukava olla avuksi, vaikka mokiakin on tullut, että ei sillä.  Tuttujakin oli paikalla, kun Jenni* tuli molempien koirien kanssa pyörähtämään kehässä. Hassua miten Rudi on aina Dinassa kiinni, kuin sillä olisi aina juoksut, mutta esimerkiksi vieressä ollut oikeasti juoksuinen sheltti ei kiinnostanut yhtään. Vielä nauhakehässä sattui menemään meidän edellä. Haha! Toisaalta tuohan on pelkästään hyvä asia!

Parikehässä meitä vastassa taisi olla harmaa gorgi. Tuttuun tapaan mentiin kaksi kierrosta ympäri, molemmat pöydälle, edestakaisin sekä uusinta kierros ravia sekä seisotusta. Rudi oli yllättävän rauhallinen, vaikka hetki sitten oli mennyt kuppi nurin Dinan vuoksi. Pöydällä jännitti taasen takapäätään. Alan kallistumaan siihen suuntaan vahvasti, että jokin jumi sielä on, joka pistää jännittämään osuuko kipeään kohtaan. Nimittäin se jännittäminen, joka johtui käsittelemättömyydestä on ollut jo jonkin aikaa poissa. Saa nähdä mihin suuntaan meno kallistuu, kun herra pääsee lauantaina ensimmäistä kertaa hierottavaksi. Malttoi Ruu jopa seistä pahemmin vilkuilematta ympärilleen. Saatiin taasen punainen nauha, joka pistikin vähän jänskättämään. Nauhakehässä pyörittiin muistaakseni kolmisen kierrosta ympäri, jonka jälkeen alkoi se tuttuakin tutumpi pieni jännityksen poikanen, kun alettiin keräämään sijoittujia. Kun vierestä pääsi yksi koira sijoittuneiden joukkoon olo oli kutakuinkin se, että mehän ei sijoituta. Mun aikana koskaan ei ole vierekkäisiä otettu tähän ryhmään mukaan, vaan kappas mehän päästiin myös! Melkeinpä heti päästiin sijoittumaan eli PUN4 oltiin. Huikeeta sijoittua jo toistamiseen peräkkäin punaisissa, kun ei me koskaan aiemmin olla sijoituttu tässä värissä. Huh.





Viime kuun aksailuistakin voisi vähän näpytellä, kun on jokaiselta kuukaudelta vähän turinoinut ylös mokailuja. Puolessa välissä kuuta päästiin tekemään oikein mukaisaa rataa, joskin mitään havaintoa siitä miten mahtoi mennä, ei ole. Varmaankin aika normisettiä eli koira menee, mutta mä en. Halusin silti tunkea tämän ratapiirroksen mukaan, jotta voi joskus tulevaisuudessa palailla kurkkimaan mitä ollaan tehty.

Hypätään viikolla eteenpäin tunnille, josta löytyykin jopa video, kun rullailee alas asti. Myöskin melko kiva rata, jonka ohjaajakin muisti. En vaan osaa vieläkään käyttää rintamasuuntaa ja huudella käskyjä ajoissa, joten suoritukset venähtivät ties kuinka pitkiksi. Lisäksi Ruu päätti muutamaan otteeseen jäädä nuuskimaan, kun kyllästyi mun huonoihin ohjauksiin. Melko hyvin päästiin kuitenkin etenemään, kun jäätiin jumittamaan vain kepeille ja 4-5 väliin. Nauratti tuo 16-17 väli, kun ensimmäisellä kerralla Ruu meni vahingossa oikein, vaikka olin myöhässä, mutta toiselle kertaa jäi kyttäämään mihin jään/ minne mennään ja lopulta takaakiertona yli. Luoja!! Video ehkä kertoo enemmän kuin tylsähköt sanat.

Alinta rataa päästiin hieman extempore juoksemaan mätsärin jälkeen Tamskille, kun Heidi* kyseli treenaamaan ennen sen vetämiä tunteja. No mikä ettei, kun isolla kentällä on tullut treenattua niin vähän ja sen kyllä huomasi. Eipä herra "irtoan hallin toisesta päästä toiseen puomille" enää isolla kentällä meinannut irrota sitäkään vähää, mitä kotihallilla. Komensi vaan, kun ei malttanut. Oisko lisää irtoamistreeniä? Ehkä. Videota en kehtaa edes laittaa, vaikka olisikin se paremman radan versio. Ensimmäisellä kun meni suunnat sekaisin ja ajatus katkesi. Keinusta oon ilonen, kun ei tullut kisakorkuisella enää sitä lentokeinua vaan maltettiin tassutella nätisti. Kepit taasen olivat pienoinen pettymys, kun ei onnistunut millään ja hajut tuntuivat olevan se hauskempi juttu. Kepit onkin tuottaneet ongelmia aina muualla kuin kotihallilla. Treeniä lissää? Ehkä.

Btw, huomasin että näihin videoihin on jäänyt loppuun "pääosissa" yms. tekstit, kun ensimmäistä kertaa käytin movie makeria enkä moista tajunnut. 


13 joulukuuta 2015

Luukku 3 - Roturyhmien lempparit.

Adventtikalenterin kolmannessa luukussa päästään kurkkaamaan, mitkä ovatkaan ne mieluisimmat rodut eri ryhmistä. Kuitenkin oletan mulla olevan aina todennäköisemmin paimen kuin esimerkiksi vinttikoira tai mäyris. Paljastettakoon, että rodut miellyttävät ulkonäön perusteella, sillä hirveästi ei ole tullut tutustuttua muihin kuin paimeniin. Enkä ole kokenut tarpeelliseksikaan ennenkuin on aika alkaa miettimään seuraavaa koiraa. 


FCI1 - Tsekki, sheltti, bortsu, aussie, belgi, holsku ja valkkari.

FCI2 - Hovawart

FCI3 - Norfolkki ja Westie.

FCI4 - Pk. mäyris, tui.

FCI5 - Porokoira ja islanninlammaskoira

FCI6 - Tämä jääköön välistä.

FCI7 - Pienimünsterinseisoja ja irlanninsetteri

FCI8 - Tolleri, Koikkeri ja Welshi

FCI9 - Kromfohrländer, kiinanharjakoira (puuterihuisku)

FCI10 - Afgaaninvinttikoira

05 joulukuuta 2015

Enkä karkaa kauas Nevadaan, kun käsitän, muutkin mokaa.



Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Rudi pääsi synttäri agiliitelemään, kun SDP:llä järkättiin kisanomainen treeni. Lähtölupa pillillä ja aika otettiin. Ilmoittauduin möllitasoiselle ja ykkösluokan tasoiselle radalle eli yhteensä neljä starttia tuli juostua. Selkeästi huomasi, että mitä useampu startti takana (= väsyneempi) sitä kuuliaisempi Rudi oli. Täytynee muistaa tulevaisuudessa virallisiin kisoihin mentäessä, että soopeli kannattaa kunnolla väsyttää, jotta vältyttäisiin ylimääräisiltä hepuleilta radalla. Nimittäin mölliradalla Rudi juoksenteli kahdesti kunniakierrokset ja kävi moikkaamassa "tuomariakin", mutta ei mennyt omia esteitä. Se jos mikä on positiivista! Muutamat esteen ohijuoksut tulivat, kun ilmeisesti hieman liian myöhään huutelin käskyjä ja oletti olevan seuraava putki/hyppy. Rudi on todella tarkka siitä missä vaiheessa tulee käsky ja miten käsi/kroppa on. Mikäli on millinkin väärässä asennossa tai huutaa sekunnin sadaosan liian myöhään käskyn, ei mene. Etenkään jos ei kuule käskyä, sillä pöhkö luulee heti, että oon vihanen. Toinen rata menikin jo hieman sujuvammin.

Hieman ennen ykköstasoisen radan rataantutustumista, hiukan jännitti millainen rata sieltä tulee. Minä kun tunnetusti unohdan helposti helpoimmankin radan tai ainakin sitä aina luulen. Vaan kappas, ei ollutkaan. Kepit koituivat suurimmaksi ongelmaksi, vaikka ovatkin nyt menneet todella hyvin, vaikka epävarmat ovatkin. Ehkä Ruu olikin jo liian väsy keskittyäkseen hieman epävarmaan esteeseen? Toisella kierroksella hait muutaman verkon, mutta jäätiin jumittamaan silti, vaikka tuolla määrällä Rudinkin olisi pitänyt helposti ne suorittaa. Ensimmäisen kierroksen lentokeinukin on videolta kurkittuna hauska, vaikka olisihan tuossa voinut tapahtua vaikka mitä. Mutta ehkä saa vähän nauraa, kun mitään ei tapahtunut? Oletan Rudin luulleen sitä puomiksi, kun ensimmäistä kertaa oli kisakorkeudessa ja juoksi innoissaan kunnes tulikin tyhjän päälle. Enkä tietenkään tajunnut huudella mitään vauhtia hidastavaa käskyä.

Radat menivät noin yleisesti meidän tasoon nähden oikein kivasti, vaikka hämmennys iskikin, kun tuo kaahasi putkien ohitse. Eiköhän me uskalleta jo ensi vuonna lähteä kokeilemaan siipiä virallisissa, kunhan saadaan vielä kepit varmoiksi, irtoaminen vielä hiukan paremmaksi ja tarkkuutta sujahtaa oikea este kiertämättä sitä ensin miljoona kertaa.



 Videon kaksi ensimmäistä rataa © Jenni Nurmi

Tasan viikkoa myöhemmin lähdettiin normaalia hieman pidemmälle rallykisaan, Riihimäelle. Kuulin kaverin lähtevän, joten kysäisin josko mukaan mahtuisi yksi soopeli ja mahtuihan tuo. Tavoitteena oli napata vihdoin tulos voittajasta. Kisat pidettiin Naurava Koira -hallilla*, joka olikin uusi paikka meille. Varsin mukava paikka, jossa ei ollut liikaa hajuja nenänkäyttäjälle. Kartturia tosin jännitti hieman liiaksikin, jonka vuoksi alkoi sijaistoimimaan nuuskimalla mattoa.

Sanna ehti nipin napin nappaamaan radan videolle, mutta epähuomiossa menin poistamaan sen ennenkuin se oli tallennettuna muualle kuin muistikortille. Vaan eipä tuo haittaa, ehdin itse kurkkia videon läpi kahteen kertaan, hakaten päätä seinään. Tosiaan heti toisella kyltiltä lähti kymppi, kun jäätiin jumittamaan kuurouden vuoksi. Lopulta lähti liikkeelle, mutta taidettiin suorittaa kääntyminen eri aikaan. Toinen kymppi lähti eteen, askeleet -kyltiltä, kun ohjaaja ei osannut laskea, vaikka kahdesti sen suoritin. Taisin ottaa askeleet 2-3-4 tyyliin. Muuten jännityksen lähdettyä Rudi toimi älyttömän hienosti ja loput pisteiden menetykset olivat tasan vain mun mokia. Peruuttamista hiukan jännitin, joskin turhaan kun Rudi meni ihan suoraan, huikeeta!! Meidän kisat olivat tältä vuodelta siinä, joten ensi vuonna lähdetään metsästämään ne hyväsytyt voittajasta. Niin kauan kun en jännitä menee hyvin, eli sille täytyisi saada tehtyä jotakin.