14 syyskuuta 2020

Makkaranpaistolenkki


Tänä vuonna ollaan käyty kahdesti makkaranpaistolenkillä paikallisella laavulla. Loppukeväästä sekä heinäkuussa. Suunnitelmissa oli käydä kesällä ainakin yhdellä vähän pidemmällä lenkillä, mutta harmillisesti kesä menikin parannellessa tassua. Onneksi tassun tilanne on ollut hyvän tovin parempi. Toivon mukaan tilanne jatkuisi tämänmoisena vielä pitkään.

Keväällä aikalailla lumien sulamisen jälkeen tassuteltiin ensimmäisen kerran laavulle. Tämänlaiselle kirjurille, joka on aina jäässä oli vielä varsin kylmä eikä hirveän kauaa viihdytty tuolla pienoisella "retkellä", vaikka itsellä hirveän vaatekerroksen lisäksi viltti olikin matkassa mukana. Rudillekin nappasin takin sekä lämpöalusta mukaan ettei tulisi pysähdyksen aikana kylmä. Nelitassuinen tärisikin aivan jostain muusta syystä kuin kylmästä, sillä jo puiden sytyttäminen sai pienen vinkumisen aikaiseksi.

Heinäkuussa mentiin lyhyemmän mahdollisen reitin kautta, joka oli saman pituinen kuin sen hetkiset lyhyet lenkit olivat, sillä Rudi kevensi tuolloin tassuaan. Olin tuolloin melko varma ettei Rudia ole pian enää, joten halusin vielä kerran viedä Rudin yhteen sen lempipaikoistaan. Tuolloin olikin jo huomattavasti lämpimpämpi eikä tarvinnut minunkaan jäätyä, vaikka varjoinen paikka onkin. Tuttu näky keväältä toistui, kun melko suuri tärinä ja vinkuminen alkoi heti puita sytyttäessä, kun matkassa oli mukana melkoisen malttamaton sheltti. Onneksi nuo päivät eivät olleetkaan vielä viimeiset päivät, vaan ollaan saatu vielä muutamia lisäpäiviä. Toivon mukaan niitä saataisiin vielä reilusti lisää.