28 kesäkuuta 2020

Suuria edistysaskeleita koirauinnissa

Rudi on käynyt ahkerasti uimassa, joskin aina puolentoista-kahden viikon välein. Kehitystä on tapahtunut näinkin lyhyessä ajassa tai no vähillä kerroilla yllättävänkin paljon. Toivoin Rudista ihan vain kahlailijaa, jotta sillä olisi hieman helpompaa paikoissa, joissa on järvi lähellä. Aiemmin kun aina hirvitti pelkästään veden ääni eikä 5 metriä lähemmäs vettä uskaltautunut mennä. Nyt onkin alkanut näyttää siltä, että tulisiko Rudista sittenkin ihan uimari, jos vain ei pääse pelästymään uudelleen! Hyvin mielenkiintoista on ollut seurata Rudin matkaa, jossa jokaisella kerralla on tullut jonkinmoinen askel eteenpäin. Oli se sitten ennen tai jälkeen uinnin tai ihan siellä altaassakin.


5.5. uimalaan tullessa ei ollut niin paniikissa kuin aiemmin ja kaikki oli melko hyvin siihen asti, kunnes mentiin ylös altaan reunalle. Omaa vuoroa odottaessa oli vielä kohtalainen jännitys siitä, milloin joutuu uimaan. Koirakavereiden kanssa ollaan tehty tosiaan niin, että kaksi ui ensin ja Rudi saa rauhassa pyöriä altaan ympärillä. Tämän jälkeen Rudi menee altaaseen, ensimmäiselle kierrokselle napataan altaan reunalta, sillä ensimmäinen kerta rampille mennessä on ollut vielä sen verran jännittävää. Rudi ui pienillä tauoilla putkeen oman aikansa, jonka jälkeen pääsee takaisin altaan reunoille katselemaan. Uidessa Rudi oli ehkä hieman rauhallisempi kuin aiemmin, mutta aina ramppia kohden tuli hieman kiire. Oman vuoronsa jälkeen Rudi alkoi haukkumaan koirakavereille yllättävänkin paljon. Olin hieman hämilläni tästä enkä oikein tiennyt mistä se voisi johtua, kun ei ole aiemmin tätä tehnyt. 



24.5. oli Rudin neljäs kerta uimassa tänä vuonna ja oli samalla kovin yllätyksellinen uinti! Ensimmäistä kertaa Rudi ui rauhallisella ilmeellä eikä sillä ollut uidessa kiire mihinkään. Mitä nyt ehkä ensimmäisillä kierroksilla jälleen rampille, mutta sekin mielestäni tasoittui loppua kohden eikä se ollut samanmoista laukkauintia kuin ihan ensimmäisellä kerralla. Tapahtuipa jotain jota en osannut odottaa, sillä Rudi lähti jokseenkin itse rampilta uimaan! Kunhan vain uittaja käveli vieressä altaaseen ja ehkä vähän auttoi hihnalla, mutta kuitenkin. Eikä yrittänyt tauoilla paniikinomaisesti kaivautua verkkoaidasta läpi, kuten aiemmilla kerroilla on ollut tapana vähän aina yrittää. Huippua!



13.6. Rudi pääsi ihan yksin uimalaan, kun koirakaverit eivät päässeet mukaan. Halusin silti varata ajan, sillä edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua jo kolme viikkoa enkä halunnut uintien välille kamalan pitkää väliä. Olin ajatellut, että käytäisiin alkuun maksimissaan kahden viikon välein, koska ajattelin Rudin ottavan askeleen taaksepäin, mikäli taukoa tulisi hirveästi. Toisaalta oli myös mielenkiintoista nähdä miten Rudi reagoi siihen, että onkin uimalassa yksin. Täytynee sanoa, että Rudi se vain aina osaa yllättää!

Kun mentiin ovesta sisään Rudi yritti kerran palata takaisin, jonka jälkeen tassutteli kiltisti kohti porttia, josta mennään pesupaikalle. Kun vaihdoin kenkiä ehti Rudi mennä lyhyen hihnan verran kohti ovea, mutta palasi itse takaisin melkein jopa ollen innoissan. Jouduimme hetken aikaa odottamaan oman vuoron alkua, sillä olimme melko ajoissa paikalla. Ehdin ajatella Rudin alkavan yrittää päästä pois paikalta, mutta alkoikin haukkumaan altaasta kuuluville äänille eikä pelosta vaan kuin halutakseen myös jo altaalle.

Siellä tapahtuikin jotain jota kukaan ei osannut odottaa! Ensimmäisen kierroksen Rudi meni tuttuun tapaan niin, että otettiin veteen altaan reunalta eikä rampilta. Tämän kierroksen jälkeen, kun Rudi oli hetken aikaa hengähtänyt päätti Rudi lähteä itsenäisesti ylhäältä kohti vettä ja lähteä itsekseen uimaan - tästä eteenpäin joka kierroksella! Toki uittaja oli mukana vedessä, sillä kukaan ei tätä tosiaan osannut odottaa eikä tästä huolimatta Rudi ole vielä valmis olemaan ilman uittajaa. Nimittäin muutaman kerran iski pieni epävarmuus, kun oli lähtenyt jo tulemaan kohti vettä, jolloin uittaja ei päästänyt Rudia takaisin ylös, vaan pysäytti siihen kohtaan mihin asti oli tullut ja matka jatkui siitä, kun oli pitänyt pienen mietintätauon. Pari kertaa tulivat myös ylhäältä yhdessä, kun iski pieni jännitys, mutta oli oikeastaan vain henkinen tuki. 

Koko puoltatuntia Rudi ei uinut vaan vain sen aikaa, kun jaksoi. Mahdollisesti jotain 12-15-min välillä, johon sisältyi myös sen pituiset tauot kuin Rudi halusi pitää. Rudista selkeästi aina näki, kun alkoi pohtimaan uimaan tuloa. Joko lähti itse tulemaan vettä kohti pienen kannustamisen kera tai alkoi menemään rampin reunaa leveyssuunnassa edestakaisin tullen joko houkuttelulla tai uittajan pienellä avustuksella. Viikonkin jälkeen olen edelleen erittäin hämmentynyt tästä! Toivottavasti Rudi pääsee mahdollisimman pian uudelleen yksin tai koirakavereiden kera, vaikka taisi tehdä välillä hyvää käydä ihan vain yksinäänkin.

Harmillsesti videota on vain kaksi lyhyttä hetkeä, jotka Instagramin stooriin laitoin, mutta niissä näkyy juurikin se iso askel, jonka Rudi otti.

22 kesäkuuta 2020

Eläinlääkärissä - Sappirakon 2. kontrolliultra



Edelliset postaukset aiheesta täällä* ja täällä*

Kolme kuukautta meni varsin nopeasti, vaikka ollaankin melkolailla vain otettu rennosti tämä aika. Ensin jouduimme pitämään taukoa jumien vuoksi ja kun vihdoin saatiin lupa treenata niin kahden kerran jälkeen hallit sulkeutuivat koronan vuoksi eikä lopulta kotonakaan hirveästi treenattu. Tämän kuun alussa treenit alkoivat jälleen pyöriä normaalisti, oli kyllä huippua päästä taas treeneihin! Kisoihinkin olisi jo vähän ikävä, sillä viimeisimmät kisat olivat tammikuussa.

15.06. Rudilla oli toinen sappirakon kontrolliultra, kun edellisestä kontrollista oli kulunut noin kolme kuukautta ja ensimmäisestä ultrauksesta neljä ja puoli kuukautta. Tuttuun tapaan aloin jännittämään päivän aikana melkoisesti, sillä olin täysin varma, että Rudi täytyisi leikata, vaikka mitään oireita ei ollutkaan ilmaanutunut. Toki tiedostan sen, että joillain on oireettoman koiran sappi ollut melko paha. Tällä kertaa täytyi myöntää, että hyvin satunnaisesti taitaa se aurinko risukasaankin paistaa! Nyt sappi näkyi huomattavasti paremmin kuin viimeksi ja siellä näkyi normaalikokoinen sappi, jossa ei enää ollut sakkaa! Ennen ultraa otettiin varmuuden vuoksi vielä verikoe, josta katsottiin laajemmin maksa-arvot, jotka olivat kaikki viitearvoissa. 

Rudille ei tarvitse enää antaa lääkettä, joten kuukauden "varo-ajan" jälkeen voisi miettiä kisojakin!  Täytynee mainita tähän väliin etteivät kisat ole se tärkein asia vaan se, että Rudi on terve. Kysyttäessä vielä seuraavasta kontrolliultrasta lääkäri oli vähän sitä mieltä ettei välttämättä tarvitsis käydä, mutta koska sheltti niin halutessani voin viedä 3-6kk päästä. Aion kyllä ehdottomasti käyttää, ihan jo vain oman mielenrauhani/mielenkiinnon vuoksi. Ainakin toistaiseksi saadaan olla normaalisti, mitä nyt vielä se varo-aika. Tosin tälle lääkkeelle ei ole vielä virallista varo-aikaa, mutta sanottiin, että kuukauden pitäisi riittää. Kisoihin meillä ei ole kiire, sillä melkoisen ruosteessa ollaan pitkän treenitauon jälkeen, joten aikaisintaan elokuulle voisi harkita kisoja.