24 marraskuuta 2014

Shetlandia nyt myös Facebookissa.




Hetken aikaa olenkin miettinyt facebook -sivujen tekemistä ja siellä nyt sitten ollaan! Täällä pääsee tykkäämään sivusta siihen asti, kunnes heitän sivupalkkiin tykkäysnapin.

Blogitekstien jaon lisäksi tarkoituksena olisi heitellä sinne satunnaisia kuvia, Ruun tempauksia, arkisia päivityksiä ja kaikkea pientä extraa mitä sattuu mieleen tulemaan. Kommenteilla ja viesteillä voi heitellä postausideoita/toiveita tai muuten heitellä jotain kommenttia.(:

Heitimpä tuonne sivupalkkiin myös linkin bloglovin'iin ja blogilistalle!

23 marraskuuta 2014

No ei ollutkaan viimeinen.



* Kuvat (c) Heidi R.

Jospa sitä taas aktivoituisi pienoisen tauon jälkeen ja saataisiin postauslistaa lyhennettyä. Laiska ja melkein kiireinen bloggaaja on unohtanut myös heittää uusimpia kuvia Flickriin, joten heitetään tuo vanha kuva tänne tämän kerran. 

Mutta otsikkoon viitaten: ei ollutkaan ryhmis viimeinen näyttely. Taisin syyskuussa ryhmiksestä kirjoittaessa näpytellä, että seuraavat näyttelyt olisivat ensi vuonna, mutta pitihän tuo vauhtitassu nyt vielä yhteen näyttelyyn ilmota! Jos ei muuten niin siksi, että pääsen taas sanomaan ettei kannata uskoa mitään mitä tänne näpyttelen vuoden viimeisistä tai ei koskaan - alkuisista lauseista. Tai sitten en vaan käytä kumpaakaan alkua enää koskaan. Sieltähän se taas tuli.

Ennen sitä pyörähdettiin viime hetken treeneissä, tarkoituksena saada ravia asteen paremmaksi, mutta se ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Siellä oli Rudin mielestä sellainen koiruus, jota piti komentaa heti kun edes vilkaisi Ruuta tai liikahti millinkin. Kävi se sentään nopeasti nuuhkaisemassa sen nenää, mutta peruutti haukkuen pois. Pahvi. Onneksi myös seisotuksen kanssa on ollut myös pienoista ongelmaa, kun vauhtitassu haluaisi tehdä jatkuvasti jotain, jonka vuoksi käden tuijotus on ollut maailman tylsintä niin saatiin edes jotain hyödyllistä treenattua. Koska kyseessä on (nykyisin) hurjasti kontaktia tarjoava koira päätin kokeilla mennä samalle tasolle



Eräänä aikaisena sunnuntai-aamuna alkukuusta oli suuntana Jyväskylä ja ensimmäistä kertaa ikinä niin kirjurin kuin koiran historiassa. Perjantai-iltaan asti ehti olla vielä ihan jeejee -fiiliksellä, kunnes alkoi hirvittämään tajuttoman aikainen aamu. Herätys oli tosissaan neljältä, jotta ehdin paniikissa vielä etsiä mahdollisesti kadonneet rokotustodistukset yms. ja mulla olisi edessä vielä Tampereen puolelle siirtyminen ennen Jyväskylään lähtöä. Matka tuntui yllättävän lyhyeltä, vaikka pelkästään Valkeakoskelle tai Ylöjärvelle huristellessa matka tuntuu ylipitkältä, vaikka todellisuussa sinne on huomattavasti lyhyempi matka.

Kehässä meno oli samanlaista kiireistä töpöttelyä, kuin tähänkin asti, vaikka hetkeä ennen kehien alkua meno näytti hieman paremmalta. Tiedä sitten mitä vauhtitassun päässä tapahtuu, kun kaikkialla muualla kaveri menee oikeasti nättiä ravia, mutta kehässä meno näyttää kamalalta. Seisottaessa muistin jopa mennä Ruun tasolle ja kaveri oli kontaktissa hienosti niin kauan kuin pitikin. Onneksi edes tässä ollaan kehitytty! Jälleen EH kiireisen töpöttelyravin vuoksi. Ehkä tuo oppii joskus ravaamaan. Tuomarina Lim Junior Aramis, Australia.

"Male with expression. Excellent earset. Excellent temperament. Would like to see a little longer neck. Very good shoulder pleacement. Good fornt. Little close behind. Tail carriage a bit high. Would like more reach and drive."
AVO-EH


Viime sunnuntaina käväistiin treenailemassa liikkumista Urjalan syysmätsärissä, kun Heidi oli siellä tuomarina niin päästiin mukavasti kyydillä. Ruu taisi liikkua hieman paremmin kuin yleensä. Ilmeisesti maneesi ois Ruulle paras vaihtoehto näyttelyille, niitä ei vaan taideta kovin usein maneesissa pitää. Seisotus onnistui jälleen mukaisasti, kun olin Ruun tasolla. Ilmeisen hyvä keino pitää Ruun pää paikallaan! Kuten kuvasta näkyy punainen nauhta tuli, mutta jäätiin sijoittumatta. Toinen tajuttoman nätti ja hyvin liikkunut sheltti sijoittui kyllä toiseksi. Aww.


07 marraskuuta 2014

Lunta sopivasti synttäreiksi.

Toivoin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä lunta, mutta vain yhdeksi päiväksi. Rudin syntymäpäiväksi. Hienosti ensilumi oli alkanut satamaan ennen kuin lähdettiin treeneistä kotiin ja aamulla olikin jo kunnon lumikerros maassa. Dementiavanhuksena en enää muista mistä idea lähti synttärikuviin, jossa Rudi pitää ruusua suussa lumihangessa, mutta tarkoituksena oli lähteä etsimään hienompaa taustaa kuvalle, mutta erinäisistä syistä hieman (omaan silmään ainakin) tylsempi tausta saa tänään kelvata. Ehkä päästään toteuttamaan ne kuvat myöhemmin jossain!

Mutta se tärkein; hurjasti onnea 3v kultapoika!♥