28 tammikuuta 2015

Toverit yökylässä.



Rudi sai toistamiseen tässä kuussa koirakaverit yökylään, josta vauhtitassu oli kerrankin heti innoissaan. Haukku ei ollut herkässä, edes aluksi, vaan heti mentiin moikkaamaan vanhoja tuttuja. Vapautuksen jälkeen Vauhtitassu juoksi kavereiden luo ja haastoipa heti Kekeä leikkimään. Eikä Keken vastavuoroinen leikkiinkutsukaan aiheuttanut enää vihanpuuskaa Ruulle. Yökyläilyt on tainnut vihdoin purra ja Ruu on oppinut lukemaan jo vähän koiraa. Tyhmän rohkeakin on Vauhtitassusta tullut, kun kaveri istutettiin odottamaan kauemmas omaa ruokakuppia, kun kahdelle muulle annettiin ensin, lähti Ruu huomaamatta Keken kupille syömään. Keke ei edes murahtanut ja olisi voinut jakaa ruoan kaverin kanssa. Vauhtitassu vieteen uudelleen istumaan, mutta lähtikin uudelleen. Hieman on tainnut jäädä päälle paikkamakuusta/istumisesta lähteminen!

Suunnitelmissa oli vaikka mitä, mutta sattuneesta syystä en päässytkään toteuttamaan ideaa, mutta ehkä ensi kerralla, jos sattuvat joskus vielä eksymään hoitoon. Piti opettaa tai laittaa alulle muutama temppu, mutta liikkumisen hankaluuden vuoksi jäi vain lyhyen matkan peruuttamiseen. Nopeasti kyllä oppivat peruuttamaan käsi -ja sana vahvistuksen avulla. Istuminen on ilmeisesti sisaruksille harvinaisen vahva käsky, sillä muutaman toiston jälkeen kokeillessa pelkkää sanallista käskyä kaverit istahtivat aina. Samoin kuin testaillessa hieman ärsykekontrollia.


24 tammikuuta 2015

Lehmä? - Olen!

 


Mulle sattui viime viikon torstaina sellainen hauska juttu, että menin astumaan vasemman jalan ulkosyrjällä, kun lähdin komentamaan Rudia nopeasti. Jalkahan tuli tästä älyttömän kipeäksi, mutta ajattelin ettei siinä olisi lihaksen venähtämistä vakavempaa, sillä pari vuotta aiemmin tapahtui samanlainen vahinko, joka parani itsestään noin viikossa. Kun näin ei ollutkaan, käväisin keskiviikkona lääkärissä ja kuvistahan paljastui pienoinen murtuma. Kuulemma on hyvässä suunnassa ja pitäisi parantua helposti. Mulla kuitenkin komeilee vielä noin viisi viikkoa kipsi jalassa. Täytynee toivoa, että aika menisi yhtä nopeasti kuin Rudin ensimmäinen vuosi, että pääsee taas touhuilemaan Ruun kanssa.

Tämähän tarkoittaa sitä, että en pääse huomiseen rally-tokokisaan, mutta näitä sattuu. Ruu pääsee kuitenkin 8.2. meidän rally-toko ohjaajan kanssa kisaamaan kahden startin verran niin ei tule Ruulle ihan tylsä kuukausi. Pitäisi vielä kehitellä jotain muuta hauskaa missä allekirjoittaneen ei tarvitsis kävellä, kun tuolle vauhtiapinalle ei varmaan yksi kisapäivä riitä kuukaudeksi.

Hassu sattuma, että aina kun kerrankin suunnitelmissa olisi jotain mukavaa niin käy näin. Tulee joku este miksi en pääse tai olen vähintäänkin älyttömän pahassa flunssassa, josta huolimatta lähden. Rally-kisojen lisäksi suunnitelmissa oli mm. käydä testailemassa vetoa, käydä siskon pellolla koirien kanssa, käydä kunnon talvikuvaus reissulla. Täytynee tosissaan toivoa, että maaliskuun loppuun asti pysyisi lumet niin ehtisi vielä toteuttamaan nämä! 

Kipsistä huolimatta päätin lähteä toiseksi viimeiselle temppu -ja aktivointikurssin tunnille, varmistettuani ettei tarvitse kamalasti tassutella temppujen aikana. Tottakai voisin opettaa ne Ruulle myöhemmin.





Hyppy jalan yli ja/tai käsillä tehdyn renkaan läpi. Käsillä tehdyn renkaan läpi Ruu on päässyt hyppimään jo pidemmän aikaa ja Rudista on liiankin hauskaa hyppiä käsirenkaan läpi. Sitä jaksaisi tehdä vaikka kuinka kauan ja hepulikin yllättää hyppiessä. Tällä olen saanut myös Ruulta lukon pois. Kokeiltiin sitten myös jalan yli hyppimistä, kun ei olla koskaan taidettu kokeilla, mutta eipä näyttänyt siinäkään mitään vaikeuksia olla. Taidettiin meille sanoakin, että saan opettaa Ruulle vaikka kepin yli hyppäämisen tai ihan sama. Haha. Kyllä Ruu on selkeesti agipiski(; Ellei satu pelkäämään korkeita paikkoja.

Ärsykekontrolli. Sanaerottelua itse valitsemilla sanoilla. Muutama sana jonka koira osaa ja vähintään yksi sana, joka ei merkitse koiralle mitään. Samaa tehtiin viime kursilla, mutta selkeästi huomasi ettei olla hetkeen tehty, kun jokaisella kerralla sanoessa jonkin sanan, jota Ruu ei tiedä kaveri peruutti ja peili oli selkeä pyöri. Samoin ennen kuin ehdin sanomaan mitään vapauttamisen jälkeen peruuteltiin ja kyseltiin kelpaako tämä. Ruu myönsi olevansa myös lehmä, kun sanoessa tämän Ruu istahti. Ehkä tässä viiden viikon aikana tulee otettua ärsykekontorllia tarpeeksi(;


 

Villasukan ottaminen jalasta. Tästä puhuttiin jo viime tunnilla, mutta sen kokeileminen vähän jäi. Kun vaihtoehtona oli hihnan ottaminen maasta niin valinta oli selvä. Ensiksi pyysin Rudia ottamaan sukan suuhun ja pitämään sitä hetken, sitten ottamaan sen maasta. Kun nämä eivät olleet ongelma niin laitoin sukan tosi löysästi jalkaan. Tähän ei tehonnutkaan ota -käsky niin vähän heiluttilen sukkaa ja Ruun tarttuessa siihen kehuin ja palkkasin. Välillä yritettiin tassullakin auttaa, mutta pääosin Ruu ymmärsi ottaa hampailla kiinni. Sitten Ruu vetikin sukan vahingossa irti ja kehuin hepuliin asti, tietysti palkaten lopuksi. Vahingon jälkeen kaveri alkoi vetelemään sukkaa normaalistikin laitettuna. En kestä, kun Ruu oppii kaiken näin nopeasti! Paitsi paikkamakuun, näyttelytassuttelun kehänauhojen sisällä ja remmirähinän lopettamisen. Ehkä nekin joskus onnistuu.


Etsiminen. Lattialle heiteltiin lopuksi pahvimukeja, muutama pahvilaatikko ja rullalla oleva jumppamatto. Ensiksi mietin etten lähde etsimään nameja keppien kanssa, kun ollaan tehty sitä niin paljon kotona, mutta annoinkin hihna pään toiselle niin Ruukin pääsi etsimään. Tähän Ruu ei keskittynyt juuri ollenkaan, kun menin seisomaan paikkaan, jossa tunnilla ollut juoksuinen russeli oli, joten Ruulla oli muut mielessä. Hassua ettei Ruu huomannut sitä tunnin aikana ollenkaan. Toisaalta parempi niin!

17 tammikuuta 2015

Ai kato, se osaa jo!



Temppu -ja aktivointikurssin toisella tunnilla pääsin taas toteamaan miten nopeasti Ruu kaiken oppii. Paitsi paikkamakuun. Tuntuu siltä ettei Ruuta tarvitse edes opettaa, kun kaveri osaa heti kaiken. Täytynee olla tyytyväinen, että sai tuollaisen koiruuden, joka oppii näin nopeasti! Saattaa olla, että seuraavan koiruuden astuessa taloon tulee kiukku, jos ei opi yhtä nopeasti, vaikka tiedänkin ettei kaikki koirat opi yhtä nopeasti Ruun kanssa, haha. 

Ensimmäiseksi treenailtiin esineen ottamista suuhun. Ruulle kun olen käskenyt kaikkea mahdollista ottaa suuhun ja hakea niin saatiin astetta haastavampi temppu, hihnan hakeminen mulle. Pitkään oon miettinyt, että voisin opettaa Ruun hakemaan hihnan, pipon, tumput yms, mutta se on aina vaan jäänyt ajatuksen tasolle, joten päästiin harjoittelemaan sitä nyt. Ruu tiesi heti mitä tehdä, vaikka jäikin aina hieman liian kauas ja pakitti hieman kun olin ottamassa hihnaa. Tiedä sitten onko Ruulta aiemmin viety väkisin lelu tms, mistä sille on jäänyt muistiin ettei kannata tuoda. Nimittäin aiemminkin on ollut samanlaista ongelmaa. Eiköhän se tästä, kun treenaillaan kunnolla ja alkaa luottamaan etten tätäkään vie väkisin suusta. 




Sitten olikin vuorossa meille jo aiemmalta kurssilta tuttu kurre. Kun muut alkoivat treenailemaan kurrea me saatiin tehtäväksi kehitellä jotain kahdella tassulla. Ensin mentiin lyhyttä matkaa taaksepäin, mutta sen näyttäessä liian helpolta kokeilin pyörähdystä. Ei siinäkään suuremmin ongelmia ollut, mutta temppu ei kehittynyt käsiavuista sanalliseen käskyyn, kuten yleensä tunnin aikana on temput kehittyneet. Kaukana se ei ollut, mutta eihän Ruun tarvitsekaan kaikkea oppia salamana. Siihen kun vain on tottunut, että kaveri oppii uuden asian tunnin aikana sujuvaksi. Eteenpäin käveleminen tuntui harvinaisen vaikealta, joten siinä riittääkin hetkeksi tekemistä. 


Miten alkaa näyttää uhkaavasti siltä, että aloitan nää temppujen kertomiset aina sanoilla "vuorossa oli meille tuttu liike, jota vaikeutettiin.."? No kuitenkin, myös seuraava temppu oli meille tuttu siltä osin, että olen opettanut Ruun tulemaan jalkojen väliin istumaan. Siitä piti lähteä kävelemään eteenpäin ja taaksepäin ja näistä ole muutaman kerran parin askeleen verran kokeillut eteenpäin kävelemistä. Nätisti Ruu kuitenkin alkoi näitä menemään, vaikka muutaman kerran karkasikin taaksepäin kävellessä. Sekin taisi johtua siitä, että taisin kävellä hieman liian jalat kiinni toisissaa, että Ruu luuli jäävänsä jumiin. 



Lopuksi päästiin tekemään tassukosketusta puolipalloille. Tarkoituksena oli saada molemmat etutassut pallolle, mutta meillä se jäi yrityksen asteelle. Nimittäin Ruusta on edelleen tassukosketus niin älyttömän hauska, että pamautte palloa tassulla sellaista vauhtia, että pallo kierähti aina ympäri. Keksi vielä aloittaa raapimaan palloa. Nauratti kyllä kiitettävästi se, miten tuollainen voi olla noin tajuttoman hauskaa. Saatiin me muutama rauhallinenkin tassukosketus namin avulla. Täytynee alkaa tosissaan harjoittelemaan tuota rauhallista tassukosketusta!

15 tammikuuta 2015

Kun uusi vauva kotiutui.

Viikko sitten postiin saapui paketti, jota oon pitkään ehtinyt kuolata; videokamera. Canon Legria HF R56. Heti kättelyssä on pakko myöntää, että en tiedä mitään videokameroista, mutta eiköhän tällä pääse hyvin alkuun. Enkä edes tiedä onko noilla kameroilla edes suuresti eroa, etenkään tässä hintaluokassa. Tälläinen aloitteleva videokuvaaja, kun tuskin tarvitsee superhyvää videokameraa. Toki järkkärilläkin saisi otettua videota (600D), mutta tarkoitus olisi saada kisoihin yms mukaan kaksi toveria, joista toinen videoisi ja toinen räpsisi kuvia. Eikä tämän hetkisillä linsseillä edes pääsisi kovin lähelle, joka kisoissa tuottaisi vain sen, että näytään näytöllä banaanikärpäsiltä. Ehkä lähitulevaisuudessa sattuisi niitä videoitakin tupsahtelemaan vähän useammin. Ehkä.



12 tammikuuta 2015

Tyytyväinen alle hyväksytyn jääneeseen rataan.




 Stig - Niks Ja Naks

Viime lauantaina lähdettiin taas kohti Ylöjärveä ja meidän ihka ensimmäistä rally-toko kisaa. Miten sattuukaan, että aina ensimmäiset kisat eri lajeissa on juuri Ylöjärvellä? Kisoja ehdin odottaa mielenkiinnolla ja ilman jännitystä aina perjantai-iltaan asti, kunnes aloin tyhmänä miettimään, että jos sattuukin taas se että Ruu pistää leikiksi. Ruulla kun on ollut tapana näyttää kotona ja vihdoin myös treeneissä parastaan, mutta kisoissa ja näyttelyissä huonointaan. Johtunee tosin siitä, että ei olla oikeasti treenailtu läheskään niin paljoa kuin muut kisaan lähteneet. Me aloitettiin rallyn harrastaminen viime vuoden huhtikuun lopussa, mutta juuri laskiessani aktiivisesti treenailtujen kuukausien määrää sain tulokseksi kolmisen kuukautta. Käytiin alkeis -ja jatkokurssi huhtikuun lopusta kesäkuun puoleen väliin ja marraskuussa viimeisen tokokokeen jälkeen aloitettiin jälleen treenaaus rallyssa. Tokoa treenailtiin aktiivisesti siis heinä-marraskuu väli, joka tottakai auttoi rallya  ajatellen mm. seuraamisen osalta. Käännökset, pujottelu sekä spiraali oikealle ja 360/270 oikealle ovat edelleen hieman väljiä, mutta selkeästi parantuneet kuitenkin ja riittänee ainakin alokkaassa.

Koirakoutsi areenalla meinattiin ensiksi mennä A:n kontaktin harjoituksiin, mutta päätettiin jättää tällä kertaa väliin ja mennä oikeasta ovesta rally ilmoon. Ilmossa Ruu mitattiin jälleen 39 senttiseksi, joka hämmensi edelleen, sillä Ruu näyttää pienemmältä kuin edellinen sheltti, joka oli kooltaan 38,5cm. Lisäksi meille tullessaan muistan, että Ruun kooksi sanottin 37cm. Tiedä sitten voiko oikeasti kaksi vuotias koira kasvaa vuodessa sen kaksi senttiä? Omaan korvaan kuulostaa hassulta, mutta ei kai sitä voi kuin uskoa. Ilmosta päästyäni menin heti kurkkimaan millainen rata olisi tiedossa. Kuten kuvasta näkyy hyvin simppeli rata, joka ilman omia mokia tai Ruun pelleilyä pitäisi suorittaa ilman 10 pisteen virheitä. Korkeintaan saksalaisen kohdalla tulisi vähennystä pisteen verran, jos hihna sattuu kiristymään. Sitä kun on tupannut käymään treeneissä. Vielä rataan tutustumisessa tuntui, että joo tää menee erittäin helposti läpi ja voitaisiin saada vaikka se 100 pistettä, vaan miten kävi?


Ruu oli harvinaisen rauhallinen odottaessaan kehään menoa ja Ruu olikin lähdöstä asti kontaktissa hienosti. Lähdössä tiesin, että nyt tulee oikeasti hieno rata ja päästään vielä reilust läpi! Alku rata menikin erittäin hyvin, ainoa mikä itseä häiritsi olivat väljät käännökset, mutta niistä ei pisteitä mennyt. Liikkeestä maahan (kyltti 6) oli ensimmäinen missä mietin, että lähteekö kymppi vai ei, kun Ruu pudotti itsensä puoliksi maahan ja siitä hitaasti haukotellen alas, kun multa ei selvää käskyä saanut. En uusinut, koska ajattelin ettei yksi mahdollinen kymppi haittaa, koska päästään silti läpi. Eipä jäänyt siihen, vaan seuraava kymppi lähti kyltiltä yhdeksän, istu kierrä koira ympäri, kun en malttanut selkeästi pysähtyä vaan lähdin heti kohti seuraavaa kylttiä. Arvatkaa montako kertaa tästä sanottiin edellisenä päivänä ja painottiko tuomari sitä? - Aika monta ja kyllä. Urpo! Tajusin virheen heti, mutta en uusinut koska ajattelin että päästään siti läpi ja se riittää ensimmäiseltä radalta. No eipä kaksi mokaa riittänytkään vaan piti tehdä vielä 13 pisteen moka! Kyltillä 11, koira eteen, vasemmalta sivulle päätin uusia, koska koira lähti vinoon. Ihan oikeasti uusia! Heti tuli sellanen nice aivopieru taas, mutta minkäs teet kun sanoit jo. Siitä vinoudesta ei ois varmaan edes pistettä mennyt, mutta mikäs siinä. No päästin sitten Ruun vielä istumaan lopuksi, vaikka nimenomaan ei pitänyt. Loistavaa, Mira, loistavaa!

Kaikki mokat menivät kyllä ihan ohjaajan jännityksen piikkiin ja oltaisiin ilman mun mokia saatu täydet 100 pistettä ja sijoituttu kolmansiksi! Turhaa sitä kuitenkaan on yhtä iltaa pidempään hakata päätä seinään, kun ensimmäisestä kokeesta oli kysymys. Jännitin kyllä ihan turhaan, sillä Ruu oli aivan mahtava! Vaikka pisteet jäivät vain hitusen alle hyväksytyn oon älyttömän tyytyväinen rataan, koska Ruu näytti kerrankin kisoissa, että kyllä tää poika osaa ja se on ohjaaja joka mokailee. Aika piiloutui kuvasta sopivasti kisakirjan alle, mutta taisi olla jotain1:46 luokkaa, kun nopein koirakko taisi mennä 1:15 paikkeille. Ensi kerralla sitten juostaan puhdas rata(; Kommenttikenttään oli laitettu näin "Tosi hieno rata, vaikka jää tänään alle hyväksytyn. Hienoa yhteistyötä(:", hyvä me!
alle



Tästä on kyllä hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin, jotka ovatkin jo ensi viikon sunnuntaina! Saa nähdä saataisiinko  tällä kertaa puhdas rata, kun ohjaajaa tuskin jännittää enää radalla juoksentelu.

10 tammikuuta 2015

Ehkä vähän nössö.



    

Amy McDonald - Don't Tell Me That It's Over

Osallistuttiin Ruun kanssa toista kertaa temppu -ja aktivointikurssille hauskan vuoksi. Ruu rakastaa temppuja ja ylipäätään ihmisen kanssa tekemistä, joten miksei. Toki temppuja voi hyvin opettaa myös kotona, mutta itse luotan enemmän ohjattuun treenaamiseen oli lajina sitten rally-toko, toko, näyttelytreenit tai temput. Mulla kun ei hirveästi aivotoimintaa ole, haha. Vaikka meillä oli hallilla oma vuoro paria tuntia ennen tunnin alkua ja jäätiin hallille ompeluseuraksi ettei tarvisi käydä kääntymässä kotona, kävi Ruu edelleen ylikierroksilla. Sai se hepulissaan tehtyä tassukosketus lappuun  reikiä, kun pamautteli sellaisella vauhdilla. Nauratti vähän myös se, kun haettiin koirat hetken keskenään odottelun jälkeen pihalle Ruu oli "äitiii, tytöt kiusas" -asenteella kaukana tytöistä, haha.  Ehkä vähän nössö.(;




Ensimmäinen tunti aloitettiin jälleen tassu/kuono kosketuksilla lappuun. Ruuhan oppi tuon viimeksi todella hitaasti eikä meinannut tajuta ideaa ollenkaan. Muihin esineisiin se oppi tassu tai etenkin kuonokosketuksen, mutta lappuun ei. Kyllä mä sain sen opetettua myöhemmin myös lappuun, kun autoin tarpeeksi. Me aloitettiin Ruun kanssa treenaamaan oikean ja vasemman tassun erottelua lapu kosketuksessa. Voisi vielä tehdä erilaisilla alustoille erottelua, sen verran hauskaa näytti tassun pamauttamien paperiin olevan.

Seuraavana olikin myöskin meille tuttu liike, peruuttaminen. Yksi lemppariliikkeistä, saanen kysyä mikä EI olisi Ruun lemppariliike? - Ei mikään. Kaikki on hauskaa! Kun muut aloittivat opettamaan peruutusta meille vaikeutettiin tehtävää niin, että Ruu peruuttaa mun ympäri. Ruu ymmärsi idean melkein samantien, mutta päätti istahtaa aina puolessa välissä, mun taakse. Saatiin me kyllä muutama onnistunutkin liike. Tehtävä oli hieman jännä, kun päästiin kotiin treenaamaan eikä sitä meinattu tehdä ollenkaan vaan seistiin apua-fiiliksellä. Ruu on ollut mulle tullessan sellainen, että jos tekee väärin ja/tai toistaa samaa liikettä muutaman kerran, että saisi yhden hyvän liikeen Ruu on mennyt lukkoon. Sitten kun lukon on saanut aukaistua ja on kokeiltu liikettä uudelleen on se tehty vauhdilla ja innolla hienosti. Siitä johtunee uutta oppiessa pienoinen jännitys, etenkin jos Ruu ei heti ymmärrä mitä pitäisi tehdä, ihan kuin suuttuisin siitä - en vain tiedä miksi tai mistä Ruulle tuollainen pelko on tullut. Onneksi treenit ovat alkaneet päättyä hyvään ja iloiseen suoritukseen, kun nykyisin lukon saa avattua.




Lopuksi laitettiin koirat vielä rennosti kyljelleen. Tämäkin oli tuttua jo viime kurssilta, mutta ainakaan Ruun kanssa tuota ei koskaan tule treenattua liikaa. Vauhtitassu kun ei osaa vieläkään rauhoittua kunnolla kuin kotona. Kyllä se kyljellään pysyy kodin ulkopuolellakin, mutta vain jos muutkin pysyy liikkumatta.  Meillä on ollut tähän asti käytössä käsimerkki, kun Ruu ei ole malttanut olla rentona ilman kättä kodin ulkopuolella, mutta nyt siihen voisi alkaa liittää sanaa - ehkä jopa niin, että erottaa kummalle kyljelle pitäisi mennä.

07 tammikuuta 2015

Päivä jona toivoit sijoittuvasi neljänneksi.




Aurora - Se Soi 

Hallilla, jossa ollaan pian vuosi käyty treenaamassa järjesti mätsärit, joten aloitettiin uusi vuosi näytelmöintiä treenaillen. Ruullahan on ongelmana ollut mennä kehänauhojen sisäpuolella nättiä ravia. Kyllä se osaa hienon askeleen muualla, mutta kehässä ei. Kehänauhojen sisäpuolella töpötetään lyhyttä miniaskelta s-mutkalla tai vaihtoehtoisesti etutassut leukaa hipoen "katokaa mua!!" -askeleella. Onneksi sentään löytyi ratkaisu seistukseen! Mätsäri oli tosiaan pienille pennuille ja aikuisille. Tuomarina molemmissa luokissa oli Saija Tuomi. Yllätyin kyllä osallistujamäärästä, sillä pieneen halliin ahtautui pentuja 54 ja aikuisia 23!

Aikuisten kehä alkoi reilu tuntia arvioitua myöhemmin, yhden jälkeen, mutta saavuttiin Ruun kanssa paikalle jo yhdeksitoista. Mielenkiinnosta halusin nähdä millaisia pentuja kehänauhojen sisäpuolella pyöri. Taisi siihen vähän vaikuttaa sekin, että Jenni* tuli Dinan kanssa kehäilemään treeniksi ennen virallisia. Merlekuume taisi taas asteella nousta(; Tassutteli muuten oikein nätisti ja oonkin vähän kateellinen toverin pitkille askeleille. Ehkä Ruukin joskus tassuttelee myös kehässä nätisti.

Ruusta kyllä huomasi ettei ollut päässyt pitkään aikaan ihmisten ilmoille! Ei sentään hyppinyt seinille kuten ennen, mutta sitä vinkumisen määrää. Jokaista ohitse menevää koiraankin olisi pitänyt päästä haistelemaan ja kamalien listalla oleva rotu muuttui myös kivaksi. Hyvä vain, mutta hämmennys oli suuri! Sitten Ruu meni vielä rakastumaan täysin Dinaan, eikä malttanut päästää uutta toveria hetkeksikään silmistään.

Dina
Blenmoon Midsummer Rose "Dina"

Parikehä meni odotetusti siihen, että Ruu jäi itkemään Dinan perään eikä malttanut pysyä paikallaan. Pöydällä Ruu aristeli takapäätä, jonka on tehnyt aiemmin kerran. Tiedä sitten olisiko jotain jumia ilmestynyt vai hämmentyikö pitkän tauon jälkeen pöydälle joutumisesta. Tassuttelua oli vaikea arvioida katsomalla selkää, mutta tuskimpa erityisen nätisti mennyt. Sininen ei siis tullut yllätyksenä. Toisaalta sininen on mätsäreissä meidän väri! Nauhakehää odotellessa päätin laittaa Ruun eristyksiin muista istumaan/makaamaan eikä yhtäkään koiraa jääty tuijottelemaan tai haistelemaan kenenkään perään. Samalla otettiin vähän kontaktiharjoitusta. Tää on aina toiminut Ruun kanssa, jos on alkanut pelleilemään, eikä kikka pettänyt taaskaan.



Nauhakehässä keskityttiin huomattavasti paremmin, mutta olisi voinut paremminkin keskittyä. Katsekontaktissa oltiin muutamaa vilkaisua lukuunottamatta eikä tarvinnut tehdä kahta asennonkorjausta enempää. Tarkasti kyllä kuunneltiin takanaolevia eikä korvia laitettu nätisti, vaikka kovasti yritinkin kuiskia kaikkia kivoja sanoja. Tuli siis yllätyksenä, että meidät valittiin sijoittuneiden joukkoon. Pentujen sijoittuessa bongasin neljännen vaaleanpunaisen ruusukkeen, josta taisin mainita Jennille, että kelpaisi mulle vaikken edes ajatellut sijoittuvani vaan lähteväni ensimmäisten joukossa pihalle. Kun meidät valittiin sijoittuneiden joukkoon kävi mielessä, että olisi siistiä sijoittua ensimmäisenä ja niinhän siinä kävikin! Sijoittuminenhan on tottakai aina hienoa, mutta yleensä sitä kai toivoisi sijoittuvansa mahdollisimman korkealle. Ei sillä etteikö olisi ollut hienoa olla sinisten ykkönen, mutta me nyt ei BIS-kehässä ainakaan enää sijoituta niin hyvä näin.


06 tammikuuta 2015

Koirakaverit kylässä.



 
Santa Cruz - Aiming High



Ruulla oli pitkästä aikaa jännä viikonloppu, kun siskon koirat olivat meillä hoidossa. Vauhtitassulla kun ei ole ollut taas hetkeen kunnon sosiaalista elämää. Haukku oli aluksi herkässä ja edelleen jännitetään, kun toinen tulee haistelemaan. Ruuhan toki haistelee kaverit jokaista milliä myöden moneen kertaan eikä se saa häiritä toista. Sitten ihmetellään, kun toinen vähän kääppäisee tassulla, haha. Millään ei malteta nukkua, kun pitää vahtia. Mammiin lopulta uskaltauduttiin ja silmät alkoivat menemään väkisin kiinni, mutta periksi ei annettu, ennen kuin kaksijalkainenkin meni nukkumaan.



Luita jakaessa Ruu oli ensimmäisenä tarjoamassa temppuja, että varmasti myös hän saisi luun ja ehkä sen muka isoimman. Ruu lähti vauhdilla mutustelemaan luuta kauemmas muista, mutta jätti luun nurkkaan, lähtiessään innoissaan tuhannetta kertaa haistelemaan Hillyä, joka sattui kurkistamaan ovelta. Kekehän sen luun palan heti sieltä vei Rudin huomaamatta, mutta siitä huomauttaessa hämmentyi luun katoamisesta. Eihän ennenkään ole näin käynyt. Ei se kuitenkaan menoa haitannut. Huomaa ettei Ruu ole tottunut elämään muiden koirien kanssa!




Uskaltautui Ruu myös pienoiseen takaa-ajoleikkiin, kun Keke haastoi. Tällä kertaa ei lähdetty jahtaamaan vihaisena (,kuten viimeksi*,) vaan lähti leikit mielessä jahtaamaan muutaman askeleen verran. Uskalsi se myös itse haastaa tovereita leikkimään. Ilmeisesti tämä vähäinenkin sosialisoittaminen on auttanut Ruuta oppimaan lukemaan muita koiria oikealla tavalla. Ja hyvä niin!



Yhteisellä lenkillä käydessä Ruu veti poikkeuksellisen paljon. Johtuen ehkä siitä ettei olla koiratovereiden kanssa lenkkeilty usein niin Ruun täytyy ehtiä ensin hajuille.Se kun olisi hirveää, jos toinen ehtisi yhdelle hajulle ensiksi ja toiselta puolelta tietä toverit kiitävätkin Ruun hajuille. Haha. Lenkki oli yhteinen siksi, että ollaan aiemmin tehty niin, että vien Ruun erikseen, kun toverit tahtovat maalta "kaupunkiin" tullessaan myös vetää enemmän kuin kotona ja haukahtelevat vastaantuleville. Olivatpa ne sitten ihmisiä tai koirakkoja. Toverit saapuvat taas loppukuusta Ruun seuraksi, saa nähdä mitä keksitään!


Linkkaa blogi!

Tänään tulee ensimmäinen vuosi täyteen blogille, jonka kunniaksi olisi vuorossa linkkaa blogi. Selasin joululoman aikana lukulistaa läpi ja joukosta karsiutui sen verran blogeja pois, että olisi aika saada listalle vähän täydennystä. Lisäksi tarkoitus olisi heittää erilliseen postaukseen muutama eniten kolahtanut blogi. Määrä riippuu ihan siitä miten paljon linkkejä tulee.  Aikaa olisi tammikuun loppuun eli 31.01. asti.

Etsin tällä kertaa pääasiassa lemmikkiblogeja. Ei ole väliä pidätkö blogia kissoista, koirista, hevosista tai häkkieläimistä tai vaikka kaikista.  Hyviä esimerkkejä blogeista joita luen ovat mm. Vätyskän messissä, Paikka ja Hyppy, Koiria Maalta, Paimenlauma sekä Dancing on Four Legs.

03 tammikuuta 2015

Jotain mitä tavoitella

Jos sitä taasen iskisi muutaman kohdan, joita tavoittelisi tänä vuonna, jotta päästään vuoden päästä kurkkimaan miten metsään mentiin. Yllättävän paljon tuli tavoitteita!





Bon Jovi - Because We Can

RUDI
• Korkata rally-tokon ALO ja edetä avoimeen. Ehkä muutama kisa AVOssa ja voittajan treenailua.
• Kokeilla agilityä alkeiskurssin verran » katsella miten Ruu tykkää.
• Paikkamakuu paremmaksi ja yrittää siirtyä avoon. Epäilen, mutta treenaillaan edes omaksi iloksi AVOn ja VOIn liikkeitä.
• Käydä luonnetestissä ja/tai BH-kokeessa. Jos vain toinen niin luonnetesti.
• Kääntyä muutamassa näyttelyssä ilman suurempia tavoitteita. Tai tavoitteena ehkä se kolmas ERI niin saadaan yksi ruusuke lisää. Ensiksi hieno tassuttelu kehänauhojen sisälle!
• Mätsäreitä treeniksi nätille tassuttelulle kehänauhojen sisäpuolella
• Treenailla keskittymistä tekemiseen (mm. seuruu/paikkamakuu) ja rauhoittumista.
• Kokeilla jäljestystä, hakua ja mejää omaksi iloksi.
• Hihnakäyttäytyminen paremmaksi. Satunnainen veto pois ja ohitukset "kamalien" koirien kanssa sujuvammaksi
• Luustokuvat ja silmätarkastus.


MIRA
• Kehittyä valokuvaamisessa ja kuvanmuokkaamisessa paremmaksi.
• Kehittyä blogin ulkoasun muokkaamisessa ja tehdä kivempi ulkoasu.
• Päivittää blogia säännöllisen aktiivisesti eikä säännöllisen epäsäännöölisesti. Kehittyä myös kirjoittajana.
• Koiraan nojaaminen huspois.
• Oppia koirista taas vähän enemmän!

02 tammikuuta 2015

Miten kävi tavoitteille?

Ensimmäiselle vuodelle mulla ei ollut hurjia tavoitteita, sillä vuosi oli tarkoitus vain opetella perusjuttuja ja pitää hauskaa, että seuraavan vuonna päästään treenailemaan erilajeja. Näihän me tehtiin, mutta vauhtitassun tuntien edettiin niin vauhdilla, että syksyllä oltiinkin jo kisoissa, haha.







HIM - Killing Loneliness

RUDI
Hihnakäytös kuntoon.
» Kyllähän tuo jo aika nätisti tassuttelee. Satunnaisesti vielä rähähdellään tietynnäköisille koirille ja vedetään hetkellisesti hyvän tuoksun perässä tai uudella reitillä. Vähän vielä tekemistä siis.

• Harjoitella yksinoloa.
» Ruuhan oli kamala haukkuhepuli muutaman kuukauden ajan. Muutaman kerran jätin puhelimen äänittämään kaverin haukkua, joka kesti 20 minuuttia lähdön jälkeen. Toisaalta ymmärtäähän tuon, kun oli pitkään niin ettei talosta poistuttu muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa eikä kuullut juurikaan ääniä pihalta. Nykyisin ollaan jo aika kivasti hiljaa kun tullaan, välillä tosin on kausia, että haukutaan useampana kertana kun tullaan. Harvinaisen haukkuherkkä tapaus, mutta katsellaan jos kehittyy vielä parempaan suuntaan!

• Peruskäskyt kuntoon
» Onhan ne!  Paitsi luoksetulo kaikissa tilanteissa ei nyt ole ihan sitä mitä pitäisi, mutta muuten.

• Luoksetulo!

» Kuten ylempänä mainitsin kaikissa tilanteissa ei vauhtitassu tottele käskyä tulla luokse. Kun kaverille tulee "oho katos, oonkin irti" tai "haahaa, et saa kiinni"  mieleen niin kaverihan ei tänne -sanaa tottele eikä anna kiinni. Marraskuun tokokokeessa tuli "et saa kiinni"-ajatus ja sielä pyörittiin monta minuuttia, kunnes tuli pienen turvavälin kera luokse ja siinä hetken arvuuttelin uskallanko kokeilla ottaa kaulapannasta kiinni vai en -> lähteekö uusinta kierrokselle. No, sain kaverin sillä kertaa kiinni. Eikä ole tullut tilaisuutta kokeilla miten kaveri tottelee pihalla tovereiden kanssa leikkiessä käskyä tulla luokse. Treeniä siis tähän. Yksinään kyllä on totellut hyvin!

• Tutkiminen salliminen.
» No tämähän tuli kuntoon ensimmäisen kuukauden aikana! Takapäätä kokeillessa edelleen hieman aristelee ja kääntyy mutkalle, mutta muuten on ihan nätisti eikä murise tai näyki. Luultavasti jumeja ja tarkoitus olisikin käyttää hierojalla. Kyljet etutassun vierestä on myös herkkä kohta ja satunnaisesti kiljaisee ja hypähtää, vaikka vain hipaisee karvoja ja menee täysin lukkoon. Onneksi on vähentynyt hurjasti ja lukonkin saa nykyään avattua. Nykyisin heiluttaa häntää lukon aikana, oliskohan huomannut, että pelästyi turhaan? Eikä ole koskaan näyttelyissä tai muissa tapahtumissa kiljahdellut. Täysi mysteeri mistä on lähtöisin, kun mulla ollessa ei ole tapahtunut sellaista mikä pelottaisi tuohon kohtaan koskiessa. Pääasia kuitenkin on se, että on vähentynyt!



MIRA
• Oppia lukemaan koiraa.

» Kyllähän tuon metkut on jo oppinut lukemaan eikä enää hirveenä yllätyksenä tule mitä Ruu seuraavaksi aikoo.

• Palkkaus oikealle kohdalle.
» Treeniä tarvitsee vielä, mutta aika hyvin on ilmeisesti tullut palkattua, kun on oppinut oikeita asioita hurjasti(;

01 tammikuuta 2015

Ensimmäinen vuosi nippusiteillä pakettiin.

Niin se vuosi hurjasteli tajutonta vauhtia ja nyt olisi aika laittaa ensimmäinen vuosi pakettiin vuosikoosteen avulla. Loppuvuodesta ei meinannut löytyä helposti kuvia, vaikka niitä tuli otettua enemmän kuin alkuvuonna, hassua! Kyllähän mun piti laittaa kuvat nätisti tikulle kuukausimalliin, mutta jäipä sekin loppuvuodesta tekemättä. Ilmankos ei löytynyt. Ehkä tänä vuonna!

TAMMIKUU






Jannika B - Hulluksi Onnesta

• Rud 2v saapui taloon • Tutustuminen uuteen kotiin • Innostuminen näyttelyistä • Peruskäskyt alulle • Haukkuminen autoille, kiitos mauto • Mäkistä tuli koiraenkeli


HELMIKUU





Jenni Vartiainen - Suru On Kunniavieras

• Räyhä-Rud -kausi alkoi • Yksin kotona - jättiharppaus parempaan • Vasen ja oikea puoli haltuun • Harvinaisen kamala kuukausi, jolloin painittiin milloin minkäkin ongelman parissa

 MAALISKUU





Dregen - Just Like That

• Kieriminen oikealle• Luoksetuloa kera 30m narun • Arkitottelevaisuutta oppimassa • Etutassut maahan istuessa ja seistessä • Rudisen egon musertuminen - kahdesti • Näyttely-kurssilla • Tajutonta rähinää muille kurssilaisille ja vastaantuleville koirille - pussi päähän kun hävetti.

 HUHTIKUU





P!nk ft. Nate Ruess - Give Me A Reason

• Ensimmäinen koiran ohitus haukkumatta • Ensimmäistä kertaa nätisti treeneissä • Rally-toko alkeiskurssi • Mätsäröintiä • Super-treeniä • Jalkkista, jalkkista ja jalkkista

TOUKOKUU



Murderdolls - Summertime Suicide

• Tampere KV katsomossa • Täydellinen sivu ja eteen tulo • Mätsäröintiä • Rally-toko jatkokurssi •  Odota! & Seis saapuivat sanavarastoon • Seuraamisen idea selväksi

KESÄKUU 




Calvin Harris - Summer

• Kuun alku aivot narikkaan -meiningillä • Kuukauden teemana seuraaminen • Kieriminen vaikeaan suuntaan! • Pyöriminen molempiin suuntiin - edistyminen vain käsimerkkiin • Käpykylän tokokoe katsomossa • Tokokärpänen puraisi • Treenit vihdoin pihalle - älyttömän hyviä treenejä!


HEINÄKUU




Anna Abreu - Kylmästä Lämpimään

• Tajuttomasti toko-treenejä • Temppu -ja aktivointikurssi • Mätsäröintiä ennen virallisia • Ensimmäinen yökyläily • Rudi löysi nenänsä!  • Ensimmäinen mökkeily • Peruuttaminen onnistuu sittenkin • Lampaita moikkaamassa • Rudi the kurre • Mätsäreissä SIN1 • Näyttelyiden odottamista vaihtelevin tunnelmin

ELOKUU





Baby Jane - My Behavior

• Viimeinen mätsäri ennen virallisia • Moikkaamassa Sannin Vili-kisua • Shelttejä tapaamassa • Panta hamstrausta • Seistessä tassut suurinpiirtein suoriksi • Erikoisnäyttely • Aktivoituminen tokon puolella • Valkeakoski KR & Nokia RN • Paikkamakuuta koirien keskellä •  Sannin Vili-kisulla yökylässä

SYYSKUU




Reckless Love - So Happy I Could Die

• Jännitystä ilmassa • Treenit täysin penkin alle. • Tokokoe debyytissä luokkavoitto huikein pistein • Möllitoko ja mätsärit • Tokokokeet Ylöjärvellä ja Kangasalla • Tokon jatkokurssilla • Tampere RN •  Hämeenlinnan mätsärit

LOKAKUU




Heikki Kuula -Koirakaveri

• Rudi "en varmaan nouda" Pahvinen oppi noutamaan! • Belgien IPO-rotumestaruus katsomossa •  Kylmä ja kurainen tokokoe • Naksun käyttöön - Rudin liika innostuminen • Super-treeniä seuruun kanssa 

MARRASKUU




Klamydia - Pienen Pojan Elämää

• Pahvi 3v • Näyttelytreeniä • Jyväskylä KV • Mätsärit Urjalassa • Lempäälän tokokokeessa • Seuruusta 8!! • Kangasalan ryhmiksessä kurkkimassa FCI8:n koiruuksia sekä porokoiria

JOULUKUU





One Direction - You And I

• Joulukalenteri • Rally-toko jatko • Koirakaverit yökylässä • Temppuilua mielenvirkistykseksi • Harvinaisen rento joulukuu, jolloin ei tehty ihmeellisyyksiä • Suunnitelmia tulevalle vuodelle • Mielenkiinnolla kohti Uutta vuotta!