25 toukokuuta 2015

Taas treenataan rallya.

Pyörähdettiin jälleen rallyn ratatreeneissä samaisen ohjaajan opissa kuin edellisillä kerroilla. Aluksi kaksi tuntisia treenejä piti olla kaksi ALO-AVO ja VOI-MES tasoiset, mutta lauantaina ilmoitettiin, että ne ovat yhdistetty ja alkavat myöhemmin. Pienoinen aapua -fiilis tuli, kun kuvittelin meidät radalle kummastelemaan mestariluokan kylttejä. Minä kun en ole tutustunut kuin voittajaan asti, eikä niitäkään ole hirveästi vielä treenattu, sillä olen treenannut luokka kerrallaan. Rally kun oli mulle vuosi sitten täysin uusi laji, joten parhaimmaksi olen kokenut treenata näin etten itse mene täysin sekaisin. Onni on helppo koira, joka oppii niin nopeasti ettei ole väliä.

Radalle iskettiin ylempien luokkien kylttien viereen vaihtoehtoinen lipuke alemmissa luokissa kisaaville. Rudi oli jälleen jäljestämässä kuten tavallisestikin hallissa. Tällä kertaa teki heti käskystä liikkeet, mutta seuraamiseen kiinnostus oli tosiaan ensimmäistä kertaa rally-tokossa pyöreä nolla. Vaikka hallissa onkin yleensä hajut vieneet mennessään on se keskittynyt, muutamaa maton nuuskaisua lukuunottamatta, rallyssa myös seuraamiseen hyvin. En tiedä vaikuttiko siihen myös se, että itse olin koko radan hieman pihalla enkä meinannut muistaa käskyjä ollenkaan. Ongelmaksi koitui myös se, että menin jatkuvasti liian lähelle kylttiä, muuallakin kuin saksalaisessa. Tehtiin ensimmäistä kertaa myös kahden minuutin käytösruutu vapaavalintaisella liikkeellä. Kokeilin seisomista, kun istuminen ja makaaminen ovat ne helpoimmat. Se olikin sitten supervaikea hajujen vuoksi. Rudi vain nuuskutteli maata kierteli ympäriinsä käskyistä huolimatta.

Olisi ollut muiden tuntien tapaan mennä rata myös toisen kerran, mutta päätin keskittyä seuraamisen parantamiseen hallissa. Mentiin radasta vain käännökset ja mulle huudeltiin aina, kun seuruu oli hyvää, jonka yhteydessä palkkasin. Alkoi menemään heti hurjasti paremmin. Sain vinkiksi, että koiran ilmoittaessa ettei kiinnosta tehdä eli kun mun Pahvi nuuski maata niin jatketaan hiljaa eteenpäin ja kun taas haetaan katsekontaktia niin kehutaan palkan kera. Aiemmin mulle on sanottu, että pitää toistaa käsky muistaakse ainakin seuruussa, jos alkaa haahuilemaan tai nuuskimaan. Tosiaan tämä konsti toimi Rudilla tänään, huomenna voi olla ettei toimi. Katsellaan miten kauan tämä toimii ja miten se parantaa seuruuta. Ehtipä Rudi jo ketjuttaa asian niin, että nuuskaisu mattoon - katsekontakti - nami - nuuskaus.. Sama kuin vuosi sitten haukun suhteen. Täytynee vielä seuraavalla hallitunnilla testata jäikö tämä kokeilu vain yhteen kertaan vai jatkaako nelitassuinen sitä. Toinen vinkki oli se etten antaisi namia lattialta vaan aina kädestä ja jos nami sattuu tippumaan, kaivaa heti uuden taskusta (ja nappaa tippuneen namin pois) ja jatketaan matkaa. Heitettiinpä ilmoille sellainenkin vinkki, että laittaa koiruuden eteen/ympärille nameja ja syöttää kädestä namia hetken, jonka jälkeen kerää lattialta namit pois. Jos vain oikein toimii Rudilla niin pian saa radalta löytyä namia eikä tuo sinkoile syömään niitä. Hyviä vinkkejä kyllä, joita täytyy kyllä testata Hepulilla.



24 toukokuuta 2015

Jälleen kehänauhojen sisäpuolella.


Viime vuoden tapaan kävelymtkan päässä ala-asteella järjestettiin mätsärit. Tällä kertaa kerättiin retkirahaa vitosluokkalaisille, joka on mielesäni kiva idea. Tänä vuonna tapahtuma ei tosin ollut niin suosittu kuin viime vuonna ja pienet aikuiset menivät reilussa tunnissa (25kpl). Kävelymatkasta huolimatta saavuttiin paikalle autolla, koska halusin häkin mukaan eikä tuota kevytmetallihäkkiä kyllä kanneta edes tuota parin kilometrin matkaa. 

Saavuin paikalle hieman ennen ilmoa, mutta siellä oli jo muutama jonossa, mutta olinkin ensimmäinen pieniin aikuisiin ilmoittauja. Tunti ei meinannut kulua millään, kun seisoi järkyttävässä kylmässä tuulessa. Onneksi tuuli laantui hieman ennen kehiä. Parikehässä vastassa oli kleinpitz, jos vain rotuja yhtään tunnistan. Eivät nuo seurakoirat ole ihan vahvinta aluetta. Rudi oli yhtä rauhallinen kuin perjantaina ja seisoi nätisti tuijottaen vain namia ja lelua. Pöydälle nostettua Ruu tassutteli tosi lähelle reunaa, normaalia kylläkin, mutta olen jo hetken miettinyt miksi se ei jää keskelle pöytää kuten muut, vaan menee aina reunalle? Tassuttelut menivät kuvista päätellen hyvin. Rodunomaista ravia oli nähtävissä, vaikka nostelee etutassuja edelleen hieman liian korkealle. Ei kuitenkaan enää niin kamalasti kuin viime vuonna ja osaa olla "seuraamatta" kehässä. Tällä kertaa saatiin punainen nauha. Nauhakehässä oli reilu kymmenen koiraa eikä tällä kertaa päästy sijoituksille asti, vaikka olikin lähellä.


Vauhtilajista hitaanpaan lajiin.



Torstaina oli agilityssä vuorossa rengas, välistävedot, takaakierrot, kepit ja keinu. Aloitettiin renkaasta, jota olin Ruun kanssa kokeillut jokunen viikko taaksepäin. Rudista rengas oli hauska ja helppo juttu eikä välittänyt siitä mistä suunnasta mentiin tai kummalta (koiran) puolelta huutelin. Pientä apua ilmeisesti ollut siitä, että vauhtitassu on hyppinyt käsillä tehtyä "rengasta" aiemmin. Toisaalta on tylsää, että Ruu osaa heti lähes kaiken, toisaalta taas hyvä, koska itse en jaksa toistoja hurjasti. Paras piirre ohjaajassa, ehdottomasti! Seuraavaksi vuorossa taisi olla keinu, jota nostettiin hieman korkeammalle kuin viimeksi. Laitoin Rudin tassuttelemaan toiseen päähän ja sitä sitten taas nosteltiin ja laskettiin hetki, ennen maahan laittoa. Nätisti Ruu pysyi vaikka vaikuttikin siltä, että voisi sieltä hypähtää hätähousuna alas. Taitaa kaverista olla tylsää, kun ei helppoa estettä voi vain mennä, vaikka otetaankin osissa juuri sen takia ettei helposta esteestä tulisi pelon vuoksi vaikeaa.

Välistävedot ja takaakierrot. Takaakiertoja olen yhdellä kotihypyllä ottanut jo aiemmin, mutta neliössä neljä putkeen oli liian haastavaa. Kaksi ensimmäistä meni hyvin, kolmannella olin aina myöhässä ja Rudi karkasi aina bortsun luokse. Olin sitten melkein ajoissa tai reilusti myöhässä. Kai siinä osasyynä oli se, että ajattelin sen karkaavan vaikka olisinkin ajoissa.. Välistävedot menivät omaan silmään paremmin, vaikka taisi Rudi siitäkin neljännellä hypyllä karata. Tiedä sitten mitä tuohon karkaamiseen kannattaisi kokeilla, kun käskyt tai vinkulelukaan ei toiminut. Rudi kun jotain näkee menee korvat lukkoon ennenkuin ehtii sanomaan mitään ja tottelee vasta kun huomaa mun olevan parin metrin säteellä.. Kepit olivatkin haastavammat kuin luulinkaan. Ollaan tätäkin otettu niin, että pujotellessa jalkoja olen toistanut "kepit" -sanaa ja tötsiä kiertäessä keppien tavoin myös toistellut sanaa. Eipä nuo tietenkään sama asia normikeppien kanssa, mutta toivoin sen ymmärtävän pointin näilläkin. Kerrankin siis jotain haastavaa! Mutta kyllä vauhtiapina ne oppii, kunhan malttaa vielä paremmin keskittyä.




Perjantai-ilta menikin mätsäreissä niin ilmossa kuin kehässäkin. Menin ilmoon hetkeksi auttamaan ja voi että on se nimien ja rotujen kirjoittaminen taas niin vaikeeta. Ehkä mä vielä joskus opin. 

Päätin extempore mennä siskon x-rotu Hillyn kanssa kehään, kun siskoni oli suunnitellut viedä vain Keken, vaikka molemmat olivat paikalla mukana. Apukäsiä, kun ei ollut kun ne olivat katsomassa hänen lapsiaan. Sain ainakin yhden kokemuksen lisää. Ennen kehää ehdin vain hetken kokeilla sopivaa vauhtia ja yrittää seisottaa Hillyä, joka olisi mielellään vain istunut. Parikehässä meitä olikin kahden sijasta kolme, kun x-rotuisia oli niinkin hurjasti kuin seitsemän, joten tasapariahan tästä ei mitenkään saatu. Sain Hillyn jopa seisomaan hetkisen, tosin vilkuili kehän ulkopuolella olevaa veljeään. Tuomarin tullessa meni häntä heiluen luokse, antoi katsoa hampaat (!!), jonka jälkeen tiputti itsensä maahan, kun tuomari koski. Taas. Yritin muutamaan otteeseen seisottaa, mutta istahti tai tiputti itsensä maahan, kun vain hipaisi.Tassuttelu meni paremmin, vaikka vasemmalle kääntyessä yritti puskea eteenpäin ulos kehästä, mutta kääntyi lopulta oikeaan suuntaan. Sininen nauha saatiin, ihan oikeutetusti.


Nauhakehä alkoikin samantien, kun oltiin viimeisessä parissa. Kehään pääsi hurjasti kolme koirakkoa, minä Hillyn kanssa ja sisko Keken. Seisottaminen sujui ongelmitta, mutta kun kehä piti kiertää Keke alkoi rähjäämään takana tulevalle ja Hilly perässä samaiselle koiralle. Eikä meinannut tulla haukusta loppua ollenkaan. Kunnon hepuli-haukkushow. Kolmas kehässä ollut oli oikeutetusti ensimmäinen. Keke oli toinen ja Hilppa kolmas. Aika hienosti alkanut sisarusten mätsäri harrastus, sillä Keke on sijoittunut neljästä näyttelyistä kolmessa ja Hilly kahdesta mätsäristä molemmissa.




Hetkisen aikaa odoteltua alkoi pienten aikuisten kehä, jossa tassuteltiin Rudin kanssa. Ilmeisesti oli vauhapina hieman väsähtänyt odottelusta, sillä kehään mennessä oli hyvin rauhallinen. Seisoi nätisti eikä luimistellut tai vilkuillut taakse. Ravasikin jo aika nätisti. Pöydälle nostaessa heitti itsensä s-mutkalle ja meinasi tippua, mutta ehdin työntää sen pöydälle. Hampaat kurkattiin ensimmäistä kertaa kunnolla. Yleensä niin mästäreissä kuin virallisissakin ollaan kurkattu vain, että kulmahampaat on tallella. Muutenkin mätsäreiksi käytiin koirat läpi. Lihaksiakin taas kehuttiin, vaikkei ole enää niin isot kuin mulle tullessa. Sininen nauha saatiin jälleen.

Nauhakehään astuessa ajattelin, että nyt viimeistään alkaa armoton pyöriminen kun on niin monta
kivaa kaveria samaan aikaan kehässä. Etenkin kun ennen kehää alkoi se tuttu jäätävä vinkuminen ja komentaminen. Rudi olikin yhtä nätisti kuin parikehässä eivätkä kaverit olleet yhtään liikaa. Ravi oli kohtuullisen nättiä, toki pientä keulimista taisi olla, ja seisoi kuin tatti. Vähän taisi yrittää luimistella, mutta tällä kertaa namit ja lelu olivat tarpeeksi kiinnostavia, jotta niitä jaksoi tuijotella hetkisen. Meidät valittiin ensimmäisinä jatkoon, joka oli kyllä yllätys. Yleensä kun meidät valitaan jatkoon, valitaan meidät viimeisenä ja suurinpiirtein suoraan neljänsiksi. Nauhakehässä taisi olla meidän lisäksi carini, russeli ja kiinanharjakoira. Cairn valittiin neljänneksi, russeli kolmanneksi, me oltiin toisia ja kiinanharja voitti luokan. Vau! Ei jatkettukaan enää ikuisia nelosia -listaa. Saapa nähdä miten käy tänään!

19 toukokuuta 2015

Hepuliapina elementissään.

Viime viikolla tosiaan treenailtiin vähän valssia ja tässäpä vielä pieni videonpätkä tästä. Aika hyvin ensimmäiseksi kerraksi, tosin itse olisin voinut mennä vähän pidemmälle ennen valssia. Ehkä se siitä, kun pääsee treenailemaan enemmän!


18 toukokuuta 2015

Jälkeä rallytreeneissä.



Vuorossa oli jälleen kaksituntinen rally-tokon ratatreenipäivä, jota veti viime treenin tapaan Päivi Nummi (Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä*). Mietittin taas mikä siellä radalla askarruttaa, jos ei oteta huomioon sitä, että koira ei välttämättä toimi aina. Itsellä tulee aina jollain kyltillä epävarma fiilis,  jos tiedän sen olevan vaikea Rudille. Tätähän ei saisi Rudin kanssa tulla, koska liike menee silloin varmasti pieleen, kun Rudi tietää etten oo varma. Toinen on se, että menen usein, etenkin saksalaisessa, liian lähelle kylttiä jonka takia Rudi kiertää kyltin tai jää seisomaan wtf-ilmeen kera. Tehtiin rata yhdessä ja käytiin se läpi, jonka jälkeen tutustuttiin hetki rataan.

Ensimmäinen kierros meni täysin nuuskimiseen ja sanottiinkin, että näytti olevan jäljestys rally-tokoa. Ehkä tuosta sittenkin ois mm. mejään. (; Muuten totteli tuoksuista huolimatta hyvin siihen verrattuna miten muuten on tuoksuissaan totellut. Jätin Rudin hallin puolelle ja otin ratojen välissä vähän seuruuta ja maahanmenoa sekä eteentuloa. Enkä antanut yhtään nuuhkia mattoa. Seuraava rata menikin tämän ansiosta huomattavasti paljon paremmin, mutta ei niin hyvin kuin viime viikon epävirallisessa kisoissa. En tiedä oliko se kisa vanhiko vai onko rally-toko oikeasti ulkona noin hyvällä mallilla. Sen näkee ensi viikolla, kun on rt-cupin toinen osari ja ensimmäinen virallinen kisa avoimessa.


Radalla oli hyvin avoimenluokan kylttejä mm. pyörähdys, houkutus, istu-seiso kierrä koira sekä hyppy. Hyppy taitaa olla ainoa mitä ei olla treenattu vielä ollenkaan ja joka vaatii kyllä hurjasti treeniä. Suunnitelmissa olikin etsiä jostain kätköistä pari tötsää ja keppi ja mennä treenaamaan sitä ulos sateettomina päivinä (kyllä, olen sokerista) ennen kisaa. Houkutus oli toisella kertaa liikaa ja otettiin se uudelleen kerran. Näytti hyvältä, kunnes huokaisin helpotuksesta ja olin jo sillain "maali!"  niin samassa Rudi ampaisi taaksepäin hakemaan kapulaa.. Kannattaiskohan vihdoin ottaa se kyltti kerrallaan vinkki muistiin taas ennen kokeita?

17 toukokuuta 2015

Lauma shelttejä laavulla.


Tänään (eilen) vuorossa oli Hämeen Shelttien makkaranpaistolenkki täällä Kangasalla. Lähdettiin tassuttelemaan kohti Katajajärven laavua reilun kahdenkymmenen kaksijalkaisen ja nelitassuisen kanssa. Alkumatkan pidin Rudia hihnassa, mutta päätin uskaltautua päästämään kaverin irti muiden kanssa. Liian vahvasti jäänyt se reilun vuoden takainen karkumatka, jolloin ei antanut kiinni tuntiin. Eikä silloinkaan olisi muuten antanut kiinni ellei olisi vahingossa mennyt avonaisesta ovesta sisälle. Rudi lähti painamaan täysiä eteenpäin ja unohti mut samantien. Eikä muuten pahemmin kuunnellut, kun yritti huudella. Toimi kuitenkin laumanvahtina, sillä tietyn väliajoin palasi jonon viimeiseksi (kävelin joukon keskellä) ja siitä takaisin ensimmäiten joukkoon kuin tarkistaakseen, että kaikki ovat tallella.


Laavulla juoksenteli kuurona ympäriinsä haistellen kaikki koiruudet läpi. Seuraavaksi olikin jo löytänyt elämänsä tytön, jota ei meinannut jättää ollenkaan rauhaan. Onneksi tyttö antoi vähintään samalla mitalla takaisin, mutta se sai vain Rudin innostumaan enemmän. Haastoi jopa koiruuksia leikkimään, jota ei ole koskaan aiemmin tainnut ventovieraiden kanssa tehdä. On se tainnut sittenkin vähän rohkaistua viime vuodesta! Kuvia tuli räiskittyä yli neljäsataa, joista noin 250 päätyy kansioon Flickriin - unohtamatta Rudin kuvia päälle. Heittelen linkkiä perään, kunhan ovat latautuneet sinne. Mun hitailla laitteila, kun tahtoo mennä reippaasti 8 tuntia ennenkuin kaikki ovat ladattuna.



Otin muutaman kerran Rudin rauhoittumaan hihnaan, kun ei malttanut yhtään hengähtää muuten. Muutama räpsy tuli otettua myös järvi taustana sekä jonkun rakennuksen portailla. Mun tuurilla menin astumaan kuvatessa hieman mielenkiintoiseen kohtaan ja jalka upposi polveen asti. Haha. Näitä kuvia tulee varmasti näkymään myöhemmin täällä. Oli muuten hyvä testi pysyykö hepuliapina paikallaan kuvauksen ajan, kun on ensimmäistä kertaa näin isossa laumassa, jossa oli muitakin kuin tuttuja koiria. Nätisti kyllä pysyi, vaikka kolmesti meinasi lähteä, mutta totteli heti käskyä. Huutelin myös välillä luokse, jotta oppisi tulemaan tilanteessa kuin tilanteessa luokse. Tässä oli selkeästi vaikeuksia, mutta väsyessään totteli huomattavasti paremmin.


Sääkin suosi hyvin, ei ollut liian kylmä eikä kuuma. Muutama pisara vettäkin tuli vasta lähtiessä laavulta, eikä sitäkään muutamaa minuuttia kauempaa. Taisi tulla samanmoinen määrä puolessa välissä matkaa autoille. Annoin Rudin tassutella vapaana reilun puolen matkaa, jonka jälkeen otin kaverin hihnaan, jotta vähän tasaantuisi tassuttelut ennen kotimatkaa. Rudilla ja kaikilla muillakin shelteillä (ja yhdellä vääränrotuisellakin) näytti olevan hauskaa. Ehdottomasti lähden myös mahdollisella seuraavallakin kerralla mukaan. Enää kun ei tarvitse pelätä näiden vaikuttavan paikkamakuuseen. (;

15 toukokuuta 2015

Yhden aikakauden päätös, toisen alku.

Torstaina piipahdettiin tokokokeessa. Ei ehditty kauaa kokeessa olemaan, kun Rudi nousi paikkamakuussa ja lähti kehästä ulos nostamaan jalkaa, jonka jälkeen palasi tyytyväisenä takaisin.

Kun virallisissa kisoissa on tauon jälkeen edelleen ongelmia niin alkaa tauko välittömästi. Enää en tiedä kisataanko enää tai edes treenataanko. Tällä hetkellä on niin epäonnistunut olo, että en halua edes ajatella tokoa. Paikallaolo jää vahvistettavien listalle kyllä, vaikka kaikkialla muualla pysyykin kuin kokeessa, mutta mitään muuta tokoon liittyvää tuskin treenataan. Tai no onhan meillä vielä se yksi kisa.


Tokokokeen jälkeen suunnattiin vielä illalla treenaamaan vähän agiliyä. Vuorossa oli treenata muutamalla estellä valssia, kokeilla keinua ja pyöriä pussissa. Näytti olevan aika easy juttu Rudille, taas. Eniten ongelmia oli ohjaajassa, joka teki valssin aina liian aikaisin ja Rudi ehti juosta jo selän taakse ja sieltä vasemmalle puolelle.. Hups. Alkoi se lopputunnista menemään kohtalaisesti, tosin vielä vähän syvemmälle olisi voinut mennä. Onneksi on fiksu poika mukana, joka välillä jättää hyppyjä hyppimättä.

Keinulla lähdettiin ensiksi kokeilemaan miten koira reagoi keinun tömähdykseen. Rudi ei pahemmin välittänyt kolahduksista vaan keskittyi ennemmin nameihin. Yllätyin kyllä, kun Rudi on vähintään säpsähtänyt, jos joku kolahtaa. Sitten laitettiinkin Ruu keinun päälle ja liikuteltiin keinun päätä ylös-alas. Eipä näyttänyt pelottavan sekään vaan istuttiin siinä kuin olisi aina siinä istuskellut. Sitten päästiinkin Rudin varmasti hauskimpaan esteeseen, pussiin. Rudi rakastaa työntää päätään joka paikkaan, etenkin viltin alle ja puskea sieltä pois. Ensiksi menin päähän, josta Ruu tulee ja seuraavaksi lähetin.  Ei aristellut ensimmäisen kerran jälkeen yhtään. Hauskaa näytti pojalla olevan! 

12 toukokuuta 2015

Vähän kaikenmoista.


Viikonloppuna lähdettiin kohti Harjavallan näyttelyviikonloppua. Taasen piti todeta ettei näin aikaiset aamut ole ihan mua  varten, mutta melko tarkkaan olin ajallaan siellä mistä mut poimittiin jatkamaan matkaa kohti Harjavaltaa. Viikolla ehdin taas jännittää ihan liikaa näyttelyitä.



Lauantai oli sadepäivä ja minä dementikkona tietysti unohdin saappaat ja sateenvarjon kotiin. Siellä sitten mentiin puolet päivästä märissä kengissä. No, oma moka!

Kehään mennessä ei onneksi satanut hirveästi, jotenei ehtinyt kastua muuten, kuin tosiaan kenkien suhteen. Rudi oli jotenkin erilainen kehässä kuin yleensä. Se oli hyvin rauhallinen eikä pyöritellyt päätään yhtä hurjasti kuin ennen. Pöydällä se katsoi hyvin kädessä olevaa namia.  Liikkeetkin olivat paljon paremmat kuin yleensä eikä nostellut etutassujaan hurjasti. Seisottaessakin katseli melkein koko ajan kättä tai piti katsekontaktia. Vau!


"Good size and body proportions. Correct shape of head. Slightly wider set ears. Too short neck. Correct anqurations. Slightly higher set tail. Goof coat quality. Enough balance in movement."
AVO-ERI


Sunnuntaina päivä alkoi aurinkoisena ja lämpöisenä, mutta ennen lähtöä näyttelypaikalle  alkoi satamaan. Rudi oli vielä paljon rauhallisemman oloinen kuin lauantaina, joka oli oikeastaan vain hyvä. Ilmeisesti pitkä matka näyttelyihin, pitkä päivä näyttelyissä sekä vieraassa paikassa nukkuminen oli vienyt energiaa. Rudi suoriutui kehästä vielä paremmin kuin eilen, varmastikin siitä syystä, ettei ollut niin villinä. Rudi sai EH:n

(Laitan arvostelun myöhemmin, kun saan käsiini sen paperin)




Ilmoittauduin epäviralliseen rally-tokocupiin, jossa on kolme osakilpailua. Tänään oli vuorossa cupin ensimmäinen osakilpailu. Samalla myös startattiin ensimmäistä kertaa avoimessa. Mitään odotuksia ei ollut, sillä halusin vain nähdä missä vaiheessa ollaan menossa ja mitä pitää vielä treenata ennen virallisia kisoja. Toivoinkin mahdollisimman montaa avoimen kylttiä juuri tästä syystä. Radalla olikin ainoastaan kolme avoimen luokan kylttiä, joista kaksi helpointa. Istu, koira eteen, vasemmalta istu - kyltti hieman mietitytti. Rudilla on ollut vaikeuksia viime aikoina eteen tulemisen kanssa. Vähän jännitti miten suoriudutaan siitä, kun apuaskelta ei saa enää avossa ottaa. Silti en oikein osannut jännittää vaan enemmänkin odottavainen. 

Ilmeisesti tämä auttoi asiaan, sillä Rudi meni aivan tajuttoman hyvin koko radan! Vain vitoskyltiltä lähti piste, kun Rudi kävi liian kaukana. Rudi meinasi oikaista spiraalin tötsän, mutta korjasi heti kun pyysin. Muistin pysähtyä kierrä koiran ympäri -kyltillä. Ei lähtenyt kiertämään saksalaisessa kylttiä, kun käsky tuli myös sanallisesti. Piti katsekontaktia paremmin kuin koskaan. Radan jälkeen iski pieni hämmennys siitä, että menikö se rata tosiaan noin hyvin? Hetken ihmettelyn jälkeen kävin kurkkaamassa meidän pisteet enkä ollut uskoa silmiä. Rata olikin oikeasti mennyt niin hyvin kuin fiilikset radalta oli jäänyt.

Voitettiin luokka 99p./100p. Vielä tuomaripalkinnon kera. Aika oli 1:07:55, kun aiemmin ollaan menty puolentoista minuutin aikoja. Huikeeta!


08 toukokuuta 2015

Tokotreenien muistiinpanot

Me ollaan jo vähän kokeiltu merkin kiertoa, sillä se on tulossa avoimeen luokkaan. Toki vielä ollaan alokasluokassa, mutta kiva välillä treenailla ylempien luokkien liikkeitä. Muutaman kerran vähän avustin kädellä, jotta saa ideasta kiinni. Melko nopeasti ymmärsi  idean ja alkoi itse kiertämään merkkiä ihan läheltä. Kerran menin kokeilemaan myös perusasennosta perusasentoon, vain todetakseni sen olevan aivan liian aikaista. Jospa saisi jostain ohjaajallekkin malttia.

Paikallaolossa on ollut hieman lisähaastetta, kun Rudia on vienyt nyt tuoksut melko tehokkaasti. Varmasti tähän vaikuttaa myös se, että yhdellä koiralla on juoksut. Tauolla Rudi on alkanut ääntelemään ja nenä on melkein koko ajan maassa. Muut koirat ovat myös harjoitelleet luoksetuloa samalla, kun yksi tekee paikallaoloa. Hyvää treeniä jos joskus paikallaolosta lähtee koira omistajan luo. Rudi on pysynyt hienosti paikallaan, mutta saattanut vilkaista ja haukahtaa kerran.

Luoksetulossa myös ovat tuoksut vieneet Rudia melkoisesti. En ole ehtinyt ottaa kolmea askelta enempää Rudin luota, kun nenä on jo maassa. Kutsuessa ei tule enää samanlaista hepulikiitoa kuin aiemmin, vaan ravailee pitämättä kiirettä ja poikkeaa reitiltä nuuskimaan mattoa matkalla. 

Ruutua ollaan tehty myös muutaman kerran. Aluksi palkkailin siitä, että meni vahingossa nauhojen sisäpuolelle. Tämän jälkeen "lähetin" ihan läheltä ruutuun vain vapauttamalla Rudin ja sen mennessä nauhojen sisäpuolelle palkkasin.

Seuraaminen on ollut nyt myös treeneissä huonoa, joten on täytynyt aloittaa palkkailemaan taas vain perusasennosta, lähdöistä ja parin askeleen seuraamisista. Ehkä sekin tästä ajan kanssa taasen.


Aloitettiin agility!



Olen jo jonkin aikaa miettinyt sitä, että pitäisikö Rudin kanssa kokeilla agilitya. Olin melko varma, että Rudi tykkäisi lajista hurjasti ja vauhtia riittäisi. Aikalailla oikessa olinkin! 

Aloitettiin alkeiskurssi kuuntelemalla heti yleistä agilitystä, jotka jo suunnilleen tiesinkin. Ensin jätettiin koirat odottamaan, kun kierreltiin esteitä ja hallia. Välillä toki palkkailin pysymisestä. Seuraavaksi jätettiin namialustalle namia ja vapautettiin koira siihen muutaman kerran. Tämän jälkeen päästiin tekemään kolmen hypyn rataa. Kokeiltiin kolmea erilaista tapaa mennä hypyt. Ensiksi sai hypätä yhden hypyn, sitten kaksi ja lopuksi kaikki kolme hyppyä. Toisella kerralla juostiin koiran vierellä ja kolmannella kerralla jäätiin jälkeen. Viimeisin versio oli selkeästi vaikein Rudille! Rudi ohitti toisen hypyn ja hyppäsi kuitenkin viimeisen tai hyppäsi kaksi ensimmäistä ja kääntyi katsomaan minne piti mennä, vaikka käsky oli ajoissa. 

Päästiin vielä kokeilemaan matalana olleella keinulla kävelemistä päästä päähän ja kokeilin vähän jo 2o-2o asentoa. Rudilla oli kyllä hauskaa tunnilla, kuten oli odotettavissakin. 


04 toukokuuta 2015

Kuvia metsälenkiltä

Oltiin pitkästä aikaa metsälenkillä, josta piti tietysti ikuistaa muuta kuva. Harmikseni en huomannut ottaa hihnaa pois kuvien ottamisen ajaksi eikä mun kuvankäsittely ohjelmalla tai taidoilla ihan hirveästi niille tehdä mitään. Ehkä seuraavalla kerralla jätän suosiolla hihnan pois!



02 toukokuuta 2015

Tampere KV 2015


(c) Jenni N.

Tänään oli vuorossa käydä vuoden ensimmäisissä näyttelyissä Tampereella. Rudi tarvitsee hurjasti aikaa ennen omaa vuoroaa, joten mennään yleensä paikalle niin, että ehtii hyvin käydä kehässä treenaamassa ennen arvostelujen alkua. En oikein saanut Rudia menemään nättiä ravia ollenkaan, mutta nätisti seisoi heti alusta asti. Täytyisi varmaankin käydä jossain vaiheessa taas näyttelytreeneissä, jossa ulkopuolinen katsoisi menenkö sen kanssa sopivaa vauhtia, jos onkin itsestäni kiinni. Ei ollut ihan meidän päivä tänään! Arvostelu on aikalailla samanmoinen kuin aiemminkin ollaan saatu. 


"Hyvän muotoinen pää. Mantelin muotoiset silmät. Hyvä asentoiset korvat. Hieman lyhyt kaula. Liian vaatimattomat kulmaukset edessä ja takana. Fantastiset lihakset. Erittäin hyvä runko. Liian lyhyt runko. Leveä edestä ja nostelee liikaa raajojaan ja lyhyet taka-askeleet."
AVO-EH


(c) Jenni N.

01 toukokuuta 2015