Taas treenataan rallya.

Pyörähdettiin jälleen rallyn ratatreeneissä samaisen ohjaajan opissa kuin edellisillä kerroilla. Aluksi ryhmiä piti olla ALO-AVO ja VOI-MES tasoiset, mutta ne lopulta yhdistyivät. Pienoinen apua -olo tuli, kun mietin meidät radalle pohtimaan ylempien luokkien tehtäviä. Hirveästi en ole niihin tutustunut, vaan aikalailla mennyt luokka kerrallaan. Rally-toko oli itselle täysin vieras laji vielä pari vuotta sitten, niin olen kokenut helpommaksi opetella luokka kerrallaan. 

Radalle laitettiin ylempien luokkien kylttien viereen vaihtoehtoinen tehtävä alemmissa luokissa kisaaville. Rudia vei nenä jälleen todella vahvasti, kuten yleensäkin hallissa. Silti yleensä rallyssa Rudi malttaa seurata hieman paremmin, tuoksuista huolimatta. Nyt Rudi teki tehtävät heti ensimmäisellä käskyllä. Varmasti Rudiin vaikutti myös se, että itse olin vähän pihalla enkä meinannut muistaa mitä kyltillä piti sanoa. Lisäksi menin liian lähelle kylttejä. Päästiin kokeilemaan ensimmäistä kertaa myös kahden minuutin käytösruutua vapaavalintaisella liikkeellä. Kokeilin seisomista, kun istuminen ja makaaminen ovat ne helpoimmat. En ajatellut sen olevan niin vaikea, etenkin nyt kun nenä vei niin helposti. Nimittäin Rudi lähti tassuttelemaan tuoksujen perässä.

Toisella kierrokdella päätin keskittyä seuraamisen parantamiseen hallissa. Mentiin radasta vain käännökset ja mulle huudeltiin aina, kun seuruu oli hyvää, jonka yhteydessä palkkasin. Alkoi menemään heti hurjasti paremmin. Sain vinkiksi sen, kun koira esim. lähtee nuuskimaan niin jatketaan hiljaa eteenpäin, kunnes katsekontakti palautuu niin kehutaan koiraa palkan kera. Aiemmin olen saanut vinkin toistaa vain seuraamisen käskyä. Tämä uusi vinkki toimi selvästi paremmin. Toinen vinkki oli se, etten antaisi namia lattialta vaan vain kädestä ja jos nami sattuu tippumaan, ottaa uuden namin taskusta ja nappaa lattialle tipahtaneen namin takaisin taskuun. Yksi treenivinkki oli myös sellainen, että pyytää koiran makaamaan ja laittaa nameja koiran ympärille, mutta antaakin nameja vain kädestä ja kerää namit pois lopuksi. 

Jälleen kehänauhojen sisäpuolella.

Viime vuoden tapaan kävelymatkan päässä järjestettiin mätsärit, joten suunnattiin paikalle. Poikkeuksellisesti mentiin autolla, sillä otin Rudille häkin mukaan eikä tuota metallihäkkiä mielellään kanna edes tuota kävelymatkaa. Pienet aikuiset olivat ohitse tunnissa, joka oli varsin nopeasti. En tiedä vaikuttiko kamala tuuli tuomarin nopeuteen. 

Rudi oli kovin rauhallinen, joka vaikutti positiivisesti kehässä olemiseen. Selkeästi kannattaa olla ajoissa ja napata jatkossakin oma häkki mukaan, jonne pääsee välillä rauhoittumaan. Rudi jaksoi seistä todella hienosti ja ravasikin kohtalaisen hyvin. 

Vauhtilajista hitaanpaan lajiin.

Torstaina oli agilityssä vuorossa rengas, välistävedot, takaakierrot, kepit ja keinu. Aloitettiin renkaasta, jota olin Ruun kanssa kokeillut jokunen viikko taaksepäin. Rudista rengas oli hauska ja helppo juttu eikä välittänyt siitä mistä suunnasta mentiin tai kummalta (koiran) puolelta huutelin. 

Seuraavaksi vuorossa taisi olla keinu, jota nostettiin hieman korkeammalle kuin viimeksi. Laitoin Rudin tassuttelemaan toiseen päähän ja sitä sitten taas nosteltiin ja laskettiin hetki, ennen maahan laittoa. Aika nätisti Rudi malttoi odottaa, vaikka hetken näyttikin siltä, että voisi suunnata alas, kun keinun pää oli alhaalla. 

Välistävedot ja takaakierrot. Takaakiertoja olen yhdellä kotihypyllä tehnyt jo aiemmin, mutta neliössä neljä putkeen oli liian haastavaa. Kaksi ensimmäistä meni hyvin, kolmannella olin aina myöhässä ja Rudi kävi kierroksella. Olin sitten melkein ajoissa tai reilusti myöhässä.

Välistävedot menivät omaan silmään paremmin, vaikka taisi Rudi siitäkin neljännellä hypyllä lähti laukkailemaan aivan toisaalle. En oikein tiedä miten sitä kannattaisi viedä eteenpäin, kun kutsuminen tai lelukaan ei oikein auta. 

Perjantai-ilta menikin mätsäreissä niin ilmossa kuin kehässäkin.  Päätin extempore mennä siskon sekarotuisen Hillyn kanssa kehään, kun siskoni oli suunnitellut viedä vain Keken, vaikka molemmat olivat paikalla mukana. Sain ainakin yhden kokemuksen lisää, kun hihnan päässä oli joku muu kuin Rudi. Hirveästi en nimittäin ehtinyt harjoitella Hillyn kanssa. 

Parikehässä meitä oli kahden sijasta kolme, sillä sekarotuisia oli ilmoittaunut vain seitsemän, joten tasaparia ei saatu. Sain Hillyn seisomaan hetkeksi, joskin vilkuili kehän ulkopuolella olevaa veljeään tasaisin väliajoin. Vähän taisi jännittää, mutta yritin tsempata häntä parhaani mukaan. Tuomarin tullessa meni häntä heiluen luokse ja antoi katsoa hampaat. Tuomarin koskiessa muualle Hilly meni makaamaan eikä noussut ylös, ennen kuin tuomari ei enää koskenut. Liikkuminen meni muuten hienosti, mutta käännöksessä meinasi mennä vain suoraan kehästä ulos, mutta saatiin sekin kohtalaisesti mentyä. 

Nauhakehä alkoikin samantien, kun oltiin viimeisessä parissa. Nyt seisominen oli parempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Kun liikutettiin koiria vielä kierros niin yksi koirista alkoi haukkumaan ja Hilly alkoi perässä eikä siitä meinannut tulla loppua. Näin Hilly oli odotetusti SIN3. 

Pienen odottelun jälkeen alko pienten aikuisten kehä, johon osallistuttiin Rudin kanssa. Selkeästi Rudi oli hieman ehtinyt väsähtää odottamisesta, sillä kehässä oli varsin rauhallinen nelitassuinen. Ehkä pitäisi tulevaisuudessakin tulla kisapaikalla hieman aiemmin kuin tähän asti.

Rudi seisoi aika nätisti eikä vilkuillut ympärilleen ja ravasikin nyt hienosti. Pöydälle laittaessa meni s-mutkalle ja meinasi tipahtaa pöydältä, mutta onneksi sain sen estettyä. Rudi pysyi nyt tosi hienosti, vaikka koiraa käsiteltiin enemmän kuin aiemmin. Ravikin oli mielestä ihan hyvää. Mielestäni kokonaisuus on alkanut hiljalleen olemaan tasaisen hyvää. 

Ennen nauhakehää Rudi aloitti vinkumaan ja kehässä hieman keuli ravatessa. Ihan ei meinanneet korvat pysyä ylhäällä, mutta namit ja lelu pelastivat tällä kertaa. Tämä riitti sijaan PUN4!

Hepuliapina elementissään.

Viime viikolla tosiaan treenailtiin vähän valssia ja tässäpä vielä pieni videonpätkä tästä. Aika hyvin ensimmäiseksi kerraksi, tosin itse olisin voinut mennä vähän pidemmälle ennen valssia. Ehkä se siitä, kun pääsee treenailemaan enemmän!

Rally-tokotreenit

Vuorossa oli jälleen kaksituntinen rally-tokon ratatreenipäivä, jota veti viime treenin tapaan Päivi Nummi (Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä*). Mietittiin taas mikä siellä radalla askarruttaa, jos ei oteta huomioon sitä, että koira ei välttämättä toimi aina. Itsellä tulee aina jollain kyltillä epävarma fiilis,  jos tiedän sen olevan vaikea asia Rudille. Tätähän ei saisi Rudin kanssa tulla, koska liike menee silloin varmasti pieleen, kun Rudi tietää etten oo varma. Toinen on se, että menen usein, etenkin saksalaisessa, liian lähelle kylttiä jonka takia Rudi kiertää kyltin tai jää vain seisomaan. Tehtiin rata yhdessä ja käytiin se läpi, jonka jälkeen tutustuttiin hetki rataan.

Ensimmäinen kierros meni täysin nuuskimiseen ja sanottiinkin, että näytti olevan jäljestys rally-tokoa. Tuoksuista huolimatta hyvin siihen verrattuna miten muuten on aiemmin mennyt, kun hajut vievät. Jätin Rudin hallin puolelle ja otin ratojen välissä vähän seuruuta, maahanmenoa sekä eteentuloa. Palkkasin paljon kontaktista. Seuraava rata menikin huomattavasti paljon paremmin, mutta ei niin hyvin kuin viime viikon epävirallisessa kisoissa. En tiedä olisiko Rudille helpompi tehdä ulkona kuin hallissa.

Radalla oli hyvin avoimenluokan kylttejä mm. pyörähdys, houkutus, istu-seiso kierrä koira sekä hyppy. Hyppy taitaa olla ainoa mitä ei olla treenattu vielä ollenkaan ja joka vaatii kyllä hurjasti treeniä. Suunnitelmissa olikin etsiä jostain kätköistä pari tötsää ja keppi ja mennä treenaamaan sitä ulos sateettomina päivinä (kyllä, olen sokerista) ennen kisaa. Houkutus oli toisella kertaa liikaa ja otettiin se uudelleen kerran. Näytti hyvältä, kunnes huokaisin helpotuksesta ja olin jo sillain "maali!"  niin samassa Rudi ampaisi taaksepäin hakemaan kapulaa.. Kannattaiskohan vihdoin ottaa se kyltti kerrallaan vinkki muistiin taas ennen kokeita?

Lauma shelttejä laavulla.

Tänään vuorossa oli Hämeen Shelttien makkaranpaistolenkki Kangasalla. Lähdettiin tassuttelemaan kohti Katajajärven laavua reilun kahdenkymmenen kaksijalkaisen ja nelitassuisen kanssa. Alkumatkan pidin Rudia hihnassa, mutta päätin uskaltautua päästämään kaverin irti muiden kanssa. Liian vahvasti jäänyt se reilun vuoden takainen karkumatka, jolloin ei antanut kiinni tuntiin. Eikä silloinkaan olisi muuten antanut kiinni ellei olisi vahingossa mennyt avonaisesta ovesta sisälle. Rudi lähti laukkaamaan jonoa edestakaisin, mun kävellessä noin keskivaiheilla. Kerran huutelin Rudin käymään mun luona, jotta pystyin palkkaamaan siitä. 

Laavulla Rudi jatkoi juoksentelua ympäriinsä ja kävi moikkaamassa varmasti jokaisen sheltin. Makkaraa paistaiessa hieman rauhoittui tarkkailemaan keneltä sattuisi saamaan maistiaisia. 

Laavulla juoksenteli kuurona ympäriinsä haistellen kaikki koiruudet läpi. Seuraavaksi olikin jo löytänyt elämänsä tytön, jota ei meinannut jättää ollenkaan rauhaan. Onneksi tyttö antoi vähintään samalla mitalla takaisin, mutta se sai vain Rudin innostumaan enemmän. Haastoi jopa koiruuksia leikkimään, jota ei ole koskaan aiemmin tainnut ventovieraiden kanssa tehdä. On se tainnut sittenkin vähän rohkaistua viime vuodesta! Kuvia tuli räiskittyä yli neljäsataa, joista noin 250 päätyy kansioon Flickriin - unohtamatta Rudin kuvia päälle. Heittelen linkkiä perään, kunhan ovat latautuneet sinne. Mun hitailla laitteila, kun tahtoo mennä reippaasti 8 tuntia ennenkuin kaikki ovat ladattuna.

Otin muutaman kerran Rudin rauhoittumaan hihnaan, kun ei malttanut yhtään hengähtää muuten. Muutama räpsy tuli otettua myös järvi taustana sekä jonkun rakennuksen portailla. Mun tuurilla menin astumaan kuvatessa hieman mielenkiintoiseen kohtaan ja jalka upposi polveen asti. Näitä kuvia tulee varmasti näkymään myöhemmin täällä. Oli muuten hyvä testi pysyykö Rudi paikallaan kuvauksen ajan, kun on ensimmäistä kertaa näin isossa laumassa irti. Nätisti kyllä pysyi, vaikka kolmesti meinasi lähteä, mutta totteli heti käskyä. Huutelin myös välillä luokse, jotta oppisi tulemaan tilanteessa kuin tilanteessa luokse. Tässä oli selkeästi vaikeuksia, mutta väsyessään totteli huomattavasti paremmin.

Sääkin suosi hyvin, ei ollut liian kylmä eikä kuuma. Muutama pisara vettäkin tuli vasta lähtiessä laavulta, eikä sitäkään muutamaa minuuttia kauempaa. Taisi tulla samanmoinen määrä puolessa välissä matkaa autoille. Annoin Rudin tassutella vapaana reilun puolen matkaa, jonka jälkeen otin kaverin hihnaan, jotta vähän tasaantuisi tassuttelut ennen kotimatkaa. Rudilla ja kaikilla muillakin shelteillä näytti olevan hauskaa. Ehdottomasti lähden myös mahdollisella seuraavallakin kerralla mukaan, jos vain aikataulullisesti sopii.

Tokokoe ja agilitytunti

Torstaina oli vuorossa tokokoe, jossa ei kauaa ehditty olemaan, sillä Rudi nousi ja lähti kehän ulkopuolelle nostamaan jalkaa. Tämän jälkeen palasi kiltisti takaisin. Kun virallisissa on tauon jälkeen edelleen ongelmia niin palaamme tauolle uudelleen. Tällä hetkellä on sellainen fiilis etten tiedä kisataanko enää ollenkaan tokossa. Tai olinhan ilmoittautunut toisiinkin kisoihin, mutta katsotaan nyt. Nyt on vain niin epäonnistunut fiilis siitä, että yksi liike ei toimi kisoissa, vaikka treeneissä ja epiksissä toimii..

Tokokokeen jälkeen suunnattiin vielä illalla treenaamaan vähän agiliyä. Vuorossa oli treenata muutamalla estellä valssia, kokeilla keinua ja kokeilla pussia. Näytti olevan aika helppoja juttuja Rudille. Enemmänkin ohjaajalla oli vaikeaa tehdä esimerkiksi valssi oikeassa kohtaa ja vielä oikein. 

Keinulla lähdettiin ensiksi kokeilemaan miten koira reagoi keinun tömähdykseen. Rudi ei pahemmin välittänyt kolahduksista vaan keskittyi ennemmin nameihin. Yllätyin kyllä, kun Rudi on vähän säpsähtänyt, jos joku kolahtaa. Sitten laitettiinkin Rudi keinun päälle ja liikuteltiin keinun päätä ylös-alas. Eipä näyttänyt pelottavan sekään vaan istui rauhallisen näköisenä. Vielä kokeiltiin pussia niin, että jätin Rudin esteen eteen ja pussin suu aukaistiin ja Rudi juoksi sen vähän kuin putken.

Harjavallan näyttelyviikonloppu ja rally-tokocup

Viikonloppuna lähdettiin kohti Harjajavallan näyttelyviikonloppua. Näin aikaiset aamut eivät kyllä ole ihan mua varten, vaikka toisaalta mielellään aikaisin heräsikin. Melko tarkkaan kyllä olinkin siellä mistä meidät napattiin kyytiin. Lauantai oli sadepäivä ja tietysti olin mennyt unohtamaan saappaat ja sateenvarjon kotiin. Siellä sitten mentiin puolet päivästä märissä kengissä. Kehään mennessä ei onneksi satanut hirveästi, joten ei ehtinyt muuten kastumaan kuin kenkien puolesta.

Rudi taisi olla hieman matkasta väsynyt, sillä Rudi oli kehässä varsin rauhallinen eikä pyöritellyt päätään yhtä hurjasti kuin ennen. Pöydällä keskittyi katsomaan kädessä olevaa namia. Liikkeetkin olivat yllättävän kivat märästä nurmikosta huolimatta. Seisottaessakin malttoi keskittyä jo kovin kivasti.

"Good size and body proportions. Correct shape of head. Slightly wider set ears. Too short neck. Correct anqurations. Slightly higher set tail. Goof coat quality. Enough balance in movement."

AVO-ERI

Sunnuntai alkoi aurinkoisena, mutta juuri ennen lähtöä yöpymispaikasta näyttelyipaikalle alkoi taas satamaan. Rudi oli huomattavasti rauhallisempi kuin lauantaina, joka oli oikeastaan vain hyvä asia. Kehässä Rudi oli edeltävää päivää hieman parempi, kun ei ollut niin villinä kuin yleensä. Selkeästi näyttelyissä Rudille sopii kierrosten laskeminen. Rudi sai kuitenkin tällä kertaa EH:n. 

(Laitan arvostelun myöhemmin, kun saan käsiini sen paperin)

Ilmoitin meidät epäviralliseen rally-tokocupiin, jossa on kolme osakilpailua. Mitään suurempia odotuksia ei ollut, vaan enemmänkin halusin päästä näkemään miten avoinluokka sujuu ennen kuin mennään virallisiin. Tästä syystä toivoinkin mahdollisimman monta avoimen tehtävää. 

Tänään oli vuorossa cupin ensimmäinen osakilpailu. Avoimen luokan tehtäviä olikin vain kolme, joista kaksi oli meille niitä helpoimpia. Kolmas oli istu, koira eteen, vasemmalta istu -kyltti, joka hieman mietitytti siksi, että eteentulot ovat olleet jokseenkin vaikeita viime aikoina. Vähän mietin miten tullaan selviytymään ilman apuaskelta. Silti ei oikeastaan jännittänyt, vaan fiilis oli oikeastaan vain odottavainen.

Ilmeisesti tämä auttoi asiaan, sillä Rudi oli oikein hieno koko radan ajan! Vain yhdeltä kyltiltä lähti yksi piste, kun Rudi kävi hieman liian kaukana. Rudi meinasi myös oikeaista spiraalissa yhden kartion, mutta korjasi heti kun pyysin. Katsekontakti pysyi koko radan ajan parhaiten kuin koskaan kisatilanteessa. Radan jälkeen tuli pieni hämmennys siitä, että menikö rata oikeasti noin hyvin! Radan jälkeen oli oikein hyvä fiilis, koska radalla oli ollut hyvä fiilis.

Tuloksena tällä kertaa 99/100p. ajalla 1:07:55 ja 1. sija + TP

Tokotreenien muistiinpanot

Me ollaan jo vähän kokeiltu merkin kiertoa, sillä se on tulossa avoimeen luokkaan. Toki vielä ollaan alokasluokassa, mutta kiva välillä treenailla ylempien luokkien liikkeitä. Muutaman kerran vähän avustin kädellä, jotta saa ideasta kiinni. Melko nopeasti ymmärsi  idean ja alkoi itse kiertämään merkkiä ihan läheltä. Kerran menin kokeilemaan myös perusasennosta perusasentoon, vain todetakseni sen olevan aivan liian aikaista. Jospa saisi jostain ohjaajallekkin malttia.

Paikallaolossa on ollut hieman lisähaastetta, kun Rudia on vienyt nyt tuoksut melko tehokkaasti. Varmasti tähän vaikuttaa myös se, että yhdellä koiralla on juoksut. Tauolla Rudi on alkanut ääntelemään ja nenä on melkein koko ajan maassa. Muut koirat ovat myös harjoitelleet luoksetuloa samalla, kun yksi tekee paikallaoloa. Hyvää treeniä jos joskus paikallaolosta lähtee koira omistajan luo. Rudi on pysynyt hienosti paikallaan, mutta saattanut vilkaista ja haukahtaa kerran.

Luoksetulossa myös ovat tuoksut vieneet Rudia melkoisesti. En ole ehtinyt ottaa kolmea askelta enempää Rudin luota, kun nenä on jo maassa. Kutsuessa ei tule enää samanlaista hepulikiitoa kuin aiemmin, vaan ravailee pitämättä kiirettä ja poikkeaa reitiltä nuuskimaan mattoa matkalla. 

Ruutua ollaan tehty myös muutaman kerran. Aluksi palkkailin siitä, että meni vahingossa nauhojen sisäpuolelle. Tämän jälkeen "lähetin" ihan läheltä ruutuun vain vapauttamalla Rudin ja sen mennessä nauhojen sisäpuolelle palkkasin.

Seuraaminen on ollut nyt myös treeneissä huonoa, joten on täytynyt aloittaa palkkailemaan taas vain perusasennosta, lähdöistä ja parin askeleen seuraamisista. Ehkä sekin tästä ajan kanssa taasen.

Aloitettiin agility!

Olen jo jonkin aikaa miettinyt sitä, että pitäisikö Rudin kanssa kokeilla agilitya. Olin melko varma, että Rudi tykkäisi lajista hurjasti ja vauhtia riittäisi. Aikalailla oikessa olinkin! 

Aloitettiin alkeiskurssi kuuntelemalla heti yleistä agilitystä, jotka jo suunnilleen tiesinkin. Ensin jätettiin koirat odottamaan, kun kierreltiin esteitä ja hallia. Välillä toki palkkailin pysymisestä. Seuraavaksi jätettiin namialustalle namia ja vapautettiin koira siihen muutaman kerran. Tämän jälkeen päästiin tekemään kolmen hypyn rataa. Kokeiltiin kolmea erilaista tapaa mennä hypyt. Ensiksi sai hypätä yhden hypyn, sitten kaksi ja lopuksi kaikki kolme hyppyä. Toisella kerralla juostiin koiran vierellä ja kolmannella kerralla jäätiin jälkeen. Viimeisin versio oli selkeästi vaikein Rudille! Rudi ohitti toisen hypyn ja hyppäsi kuitenkin viimeisen tai hyppäsi kaksi ensimmäistä ja kääntyi katsomaan minne piti mennä, vaikka käsky oli ajoissa. 

Päästiin vielä kokeilemaan matalana olleella keinulla kävelemistä päästä päähän ja kokeilin vähän jo 2o-2o asentoa. Rudilla oli kyllä hauskaa tunnilla, kuten oli odotettavissakin. 

Kuvia metsälenkiltä

Oltiin pitkästä aikaa metsälenkillä, josta piti tietysti ikuistaa muuta kuva. Harmikseni en huomannut ottaa hihnaa pois kuvien ottamisen ajaksi eikä mun kuvankäsittely ohjelmalla tai taidoilla ihan hirveästi niille tehdä mitään. Ehkä seuraavalla kerralla jätän suosiolla hihnan pois!

Tampere KV 2015

(c) Jenni N.

Tänään oli vuorossa käydä vuoden ensimmäisissä näyttelyissä Tampereella. Rudi tarvitsee hurjasti aikaa ennen omaa vuoroaa, joten mennään yleensä paikalle niin, että ehtii hyvin käydä kehässä treenaamassa ennen arvostelujen alkua. En oikein saanut Rudia menemään nättiä ravia ollenkaan, mutta nätisti seisoi heti alusta asti. Täytyisi varmaankin käydä jossain vaiheessa taas näyttelytreeneissä, jossa ulkopuolinen katsoisi menenkö sen kanssa sopivaa vauhtia, jos onkin itsestäni kiinni. Ei ollut ihan meidän päivä tänään! Arvostelu on aikalailla samanmoinen kuin aiemminkin ollaan saatu. 

"Hyvän muotoinen pää. Mantelin muotoiset silmät. Hyvä asentoiset korvat. Hieman lyhyt kaula. Liian vaatimattomat kulmaukset edessä ja takana. Fantastiset lihakset. Erittäin hyvä runko. Liian lyhyt runko. Leveä edestä ja nostelee liikaa raajojaan ja lyhyet taka-askeleet."

AVO-EH

(c) Jenni N.

Hyvää vappua!