Pyörähdettiin jälleen rallyn ratatreeneissä samaisen ohjaajan opissa kuin edellisillä kerroilla. Aluksi kaksi tuntisia treenejä piti olla kaksi ALO-AVO ja VOI-MES tasoiset, mutta lauantaina ilmoitettiin, että ne ovat yhdistetty ja alkavat myöhemmin. Pienoinen aapua -fiilis tuli, kun kuvittelin meidät radalle kummastelemaan mestariluokan kylttejä. Minä kun en ole tutustunut kuin voittajaan asti, eikä niitäkään ole hirveästi vielä treenattu, sillä olen treenannut luokka kerrallaan. Rally kun oli mulle vuosi sitten täysin uusi laji, joten parhaimmaksi olen kokenut treenata näin etten itse mene täysin sekaisin. Onni on helppo koira, joka oppii niin nopeasti ettei ole väliä.
Radalle iskettiin ylempien luokkien kylttien viereen vaihtoehtoinen lipuke alemmissa luokissa kisaaville. Rudi oli jälleen jäljestämässä kuten tavallisestikin hallissa. Tällä kertaa teki heti käskystä liikkeet, mutta seuraamiseen kiinnostus oli tosiaan ensimmäistä kertaa rally-tokossa pyöreä nolla. Vaikka hallissa onkin yleensä hajut vieneet mennessään on se keskittynyt, muutamaa maton nuuskaisua lukuunottamatta, rallyssa myös seuraamiseen hyvin. En tiedä vaikuttiko siihen myös se, että itse olin koko radan hieman pihalla enkä meinannut muistaa käskyjä ollenkaan. Ongelmaksi koitui myös se, että menin jatkuvasti liian lähelle kylttiä, muuallakin kuin saksalaisessa. Tehtiin ensimmäistä kertaa myös kahden minuutin käytösruutu vapaavalintaisella liikkeellä. Kokeilin seisomista, kun istuminen ja makaaminen ovat ne helpoimmat. Se olikin sitten supervaikea hajujen vuoksi. Rudi vain nuuskutteli maata kierteli ympäriinsä käskyistä huolimatta.
Olisi ollut muiden tuntien tapaan mennä rata myös toisen kerran, mutta päätin keskittyä seuraamisen parantamiseen hallissa. Mentiin radasta vain käännökset ja mulle huudeltiin aina, kun seuruu oli hyvää, jonka yhteydessä palkkasin. Alkoi menemään heti hurjasti paremmin. Sain vinkiksi, että koiran ilmoittaessa ettei kiinnosta tehdä eli kun mun Pahvi nuuski maata niin jatketaan hiljaa eteenpäin ja kun taas haetaan katsekontaktia niin kehutaan palkan kera. Aiemmin mulle on sanottu, että pitää toistaa käsky muistaakse ainakin seuruussa, jos alkaa haahuilemaan tai nuuskimaan. Tosiaan tämä konsti toimi Rudilla tänään, huomenna voi olla ettei toimi. Katsellaan miten kauan tämä toimii ja miten se parantaa seuruuta. Ehtipä Rudi jo ketjuttaa asian niin, että nuuskaisu mattoon - katsekontakti - nami - nuuskaus.. Sama kuin vuosi sitten haukun suhteen. Täytynee vielä seuraavalla hallitunnilla testata jäikö tämä kokeilu vain yhteen kertaan vai jatkaako nelitassuinen sitä. Toinen vinkki oli se etten antaisi namia lattialta vaan aina kädestä ja jos nami sattuu tippumaan, kaivaa heti uuden taskusta (ja nappaa tippuneen namin pois) ja jatketaan matkaa. Heitettiinpä ilmoille sellainenkin vinkki, että laittaa koiruuden eteen/ympärille nameja ja syöttää kädestä namia hetken, jonka jälkeen kerää lattialta namit pois. Jos vain oikein toimii Rudilla niin pian saa radalta löytyä namia eikä tuo sinkoile syömään niitä. Hyviä vinkkejä kyllä, joita täytyy kyllä testata Hepulilla.