25 toukokuuta 2015

Taas treenataan rallya.

Pyörähdettiin jälleen rallyn ratatreeneissä samaisen ohjaajan opissa kuin edellisillä kerroilla. Aluksi kaksi tuntisia treenejä piti olla kaksi ALO-AVO ja VOI-MES tasoiset, mutta lauantaina ilmoitettiin, että ne ovat yhdistetty ja alkavat myöhemmin. Pienoinen aapua -fiilis tuli, kun kuvittelin meidät radalle kummastelemaan mestariluokan kylttejä. Minä kun en ole tutustunut kuin voittajaan asti, eikä niitäkään ole hirveästi vielä treenattu, sillä olen treenannut luokka kerrallaan. Rally kun oli mulle vuosi sitten täysin uusi laji, joten parhaimmaksi olen kokenut treenata näin etten itse mene täysin sekaisin. Onni on helppo koira, joka oppii niin nopeasti ettei ole väliä.

Radalle iskettiin ylempien luokkien kylttien viereen vaihtoehtoinen lipuke alemmissa luokissa kisaaville. Rudi oli jälleen jäljestämässä kuten tavallisestikin hallissa. Tällä kertaa teki heti käskystä liikkeet, mutta seuraamiseen kiinnostus oli tosiaan ensimmäistä kertaa rally-tokossa pyöreä nolla. Vaikka hallissa onkin yleensä hajut vieneet mennessään on se keskittynyt, muutamaa maton nuuskaisua lukuunottamatta, rallyssa myös seuraamiseen hyvin. En tiedä vaikuttiko siihen myös se, että itse olin koko radan hieman pihalla enkä meinannut muistaa käskyjä ollenkaan. Ongelmaksi koitui myös se, että menin jatkuvasti liian lähelle kylttiä, muuallakin kuin saksalaisessa. Tehtiin ensimmäistä kertaa myös kahden minuutin käytösruutu vapaavalintaisella liikkeellä. Kokeilin seisomista, kun istuminen ja makaaminen ovat ne helpoimmat. Se olikin sitten supervaikea hajujen vuoksi. Rudi vain nuuskutteli maata kierteli ympäriinsä käskyistä huolimatta.

Olisi ollut muiden tuntien tapaan mennä rata myös toisen kerran, mutta päätin keskittyä seuraamisen parantamiseen hallissa. Mentiin radasta vain käännökset ja mulle huudeltiin aina, kun seuruu oli hyvää, jonka yhteydessä palkkasin. Alkoi menemään heti hurjasti paremmin. Sain vinkiksi, että koiran ilmoittaessa ettei kiinnosta tehdä eli kun mun Pahvi nuuski maata niin jatketaan hiljaa eteenpäin ja kun taas haetaan katsekontaktia niin kehutaan palkan kera. Aiemmin mulle on sanottu, että pitää toistaa käsky muistaakse ainakin seuruussa, jos alkaa haahuilemaan tai nuuskimaan. Tosiaan tämä konsti toimi Rudilla tänään, huomenna voi olla ettei toimi. Katsellaan miten kauan tämä toimii ja miten se parantaa seuruuta. Ehtipä Rudi jo ketjuttaa asian niin, että nuuskaisu mattoon - katsekontakti - nami - nuuskaus.. Sama kuin vuosi sitten haukun suhteen. Täytynee vielä seuraavalla hallitunnilla testata jäikö tämä kokeilu vain yhteen kertaan vai jatkaako nelitassuinen sitä. Toinen vinkki oli se etten antaisi namia lattialta vaan aina kädestä ja jos nami sattuu tippumaan, kaivaa heti uuden taskusta (ja nappaa tippuneen namin pois) ja jatketaan matkaa. Heitettiinpä ilmoille sellainenkin vinkki, että laittaa koiruuden eteen/ympärille nameja ja syöttää kädestä namia hetken, jonka jälkeen kerää lattialta namit pois. Jos vain oikein toimii Rudilla niin pian saa radalta löytyä namia eikä tuo sinkoile syömään niitä. Hyviä vinkkejä kyllä, joita täytyy kyllä testata Hepulilla.



24 toukokuuta 2015

Jälleen kehänauhojen sisäpuolella.


Viime vuoden tapaan kävelymtkan päässä ala-asteella järjestettiin mätsärit. Tällä kertaa kerättiin retkirahaa vitosluokkalaisille, joka on mielesäni kiva idea. Tänä vuonna tapahtuma ei tosin ollut niin suosittu kuin viime vuonna ja pienet aikuiset menivät reilussa tunnissa (25kpl). Kävelymatkasta huolimatta saavuttiin paikalle autolla, koska halusin häkin mukaan eikä tuota kevytmetallihäkkiä kyllä kanneta edes tuota parin kilometrin matkaa. 

Saavuin paikalle hieman ennen ilmoa, mutta siellä oli jo muutama jonossa, mutta olinkin ensimmäinen pieniin aikuisiin ilmoittauja. Tunti ei meinannut kulua millään, kun seisoi järkyttävässä kylmässä tuulessa. Onneksi tuuli laantui hieman ennen kehiä. Parikehässä vastassa oli kleinpitz, jos vain rotuja yhtään tunnistan. Eivät nuo seurakoirat ole ihan vahvinta aluetta. Rudi oli yhtä rauhallinen kuin perjantaina ja seisoi nätisti tuijottaen vain namia ja lelua. Pöydälle nostettua Ruu tassutteli tosi lähelle reunaa, normaalia kylläkin, mutta olen jo hetken miettinyt miksi se ei jää keskelle pöytää kuten muut, vaan menee aina reunalle? Tassuttelut menivät kuvista päätellen hyvin. Rodunomaista ravia oli nähtävissä, vaikka nostelee etutassuja edelleen hieman liian korkealle. Ei kuitenkaan enää niin kamalasti kuin viime vuonna ja osaa olla "seuraamatta" kehässä. Tällä kertaa saatiin punainen nauha. Nauhakehässä oli reilu kymmenen koiraa eikä tällä kertaa päästy sijoituksille asti, vaikka olikin lähellä.


Vauhtilajista hitaanpaan lajiin.



Torstaina oli agilityssä vuorossa rengas, välistävedot, takaakierrot, kepit ja keinu. Aloitettiin renkaasta, jota olin Ruun kanssa kokeillut jokunen viikko taaksepäin. Rudista rengas oli hauska ja helppo juttu eikä välittänyt siitä mistä suunnasta mentiin tai kummalta (koiran) puolelta huutelin. Pientä apua ilmeisesti ollut siitä, että vauhtitassu on hyppinyt käsillä tehtyä "rengasta" aiemmin. Toisaalta on tylsää, että Ruu osaa heti lähes kaiken, toisaalta taas hyvä, koska itse en jaksa toistoja hurjasti. Paras piirre ohjaajassa, ehdottomasti! Seuraavaksi vuorossa taisi olla keinu, jota nostettiin hieman korkeammalle kuin viimeksi. Laitoin Rudin tassuttelemaan toiseen päähän ja sitä sitten taas nosteltiin ja laskettiin hetki, ennen maahan laittoa. Nätisti Ruu pysyi vaikka vaikuttikin siltä, että voisi sieltä hypähtää hätähousuna alas. Taitaa kaverista olla tylsää, kun ei helppoa estettä voi vain mennä, vaikka otetaankin osissa juuri sen takia ettei helposta esteestä tulisi pelon vuoksi vaikeaa.

Välistävedot ja takaakierrot. Takaakiertoja olen yhdellä kotihypyllä ottanut jo aiemmin, mutta neliössä neljä putkeen oli liian haastavaa. Kaksi ensimmäistä meni hyvin, kolmannella olin aina myöhässä ja Rudi karkasi aina bortsun luokse. Olin sitten melkein ajoissa tai reilusti myöhässä. Kai siinä osasyynä oli se, että ajattelin sen karkaavan vaikka olisinkin ajoissa.. Välistävedot menivät omaan silmään paremmin, vaikka taisi Rudi siitäkin neljännellä hypyllä karata. Tiedä sitten mitä tuohon karkaamiseen kannattaisi kokeilla, kun käskyt tai vinkulelukaan ei toiminut. Rudi kun jotain näkee menee korvat lukkoon ennenkuin ehtii sanomaan mitään ja tottelee vasta kun huomaa mun olevan parin metrin säteellä.. Kepit olivatkin haastavammat kuin luulinkaan. Ollaan tätäkin otettu niin, että pujotellessa jalkoja olen toistanut "kepit" -sanaa ja tötsiä kiertäessä keppien tavoin myös toistellut sanaa. Eipä nuo tietenkään sama asia normikeppien kanssa, mutta toivoin sen ymmärtävän pointin näilläkin. Kerrankin siis jotain haastavaa! Mutta kyllä vauhtiapina ne oppii, kunhan malttaa vielä paremmin keskittyä.




Perjantai-ilta menikin mätsäreissä niin ilmossa kuin kehässäkin. Menin ilmoon hetkeksi auttamaan ja voi että on se nimien ja rotujen kirjoittaminen taas niin vaikeeta. Ehkä mä vielä joskus opin. 

Päätin extempore mennä siskon x-rotu Hillyn kanssa kehään, kun siskoni oli suunnitellut viedä vain Keken, vaikka molemmat olivat paikalla mukana. Apukäsiä, kun ei ollut kun ne olivat katsomassa hänen lapsiaan. Sain ainakin yhden kokemuksen lisää. Ennen kehää ehdin vain hetken kokeilla sopivaa vauhtia ja yrittää seisottaa Hillyä, joka olisi mielellään vain istunut. Parikehässä meitä olikin kahden sijasta kolme, kun x-rotuisia oli niinkin hurjasti kuin seitsemän, joten tasapariahan tästä ei mitenkään saatu. Sain Hillyn jopa seisomaan hetkisen, tosin vilkuili kehän ulkopuolella olevaa veljeään. Tuomarin tullessa meni häntä heiluen luokse, antoi katsoa hampaat (!!), jonka jälkeen tiputti itsensä maahan, kun tuomari koski. Taas. Yritin muutamaan otteeseen seisottaa, mutta istahti tai tiputti itsensä maahan, kun vain hipaisi.Tassuttelu meni paremmin, vaikka vasemmalle kääntyessä yritti puskea eteenpäin ulos kehästä, mutta kääntyi lopulta oikeaan suuntaan. Sininen nauha saatiin, ihan oikeutetusti.


Nauhakehä alkoikin samantien, kun oltiin viimeisessä parissa. Kehään pääsi hurjasti kolme koirakkoa, minä Hillyn kanssa ja sisko Keken. Seisottaminen sujui ongelmitta, mutta kun kehä piti kiertää Keke alkoi rähjäämään takana tulevalle ja Hilly perässä samaiselle koiralle. Eikä meinannut tulla haukusta loppua ollenkaan. Kunnon hepuli-haukkushow. Kolmas kehässä ollut oli oikeutetusti ensimmäinen. Keke oli toinen ja Hilppa kolmas. Aika hienosti alkanut sisarusten mätsäri harrastus, sillä Keke on sijoittunut neljästä näyttelyistä kolmessa ja Hilly kahdesta mätsäristä molemmissa.




Hetkisen aikaa odoteltua alkoi pienten aikuisten kehä, jossa tassuteltiin Rudin kanssa. Ilmeisesti oli vauhapina hieman väsähtänyt odottelusta, sillä kehään mennessä oli hyvin rauhallinen. Seisoi nätisti eikä luimistellut tai vilkuillut taakse. Ravasikin jo aika nätisti. Pöydälle nostaessa heitti itsensä s-mutkalle ja meinasi tippua, mutta ehdin työntää sen pöydälle. Hampaat kurkattiin ensimmäistä kertaa kunnolla. Yleensä niin mästäreissä kuin virallisissakin ollaan kurkattu vain, että kulmahampaat on tallella. Muutenkin mätsäreiksi käytiin koirat läpi. Lihaksiakin taas kehuttiin, vaikkei ole enää niin isot kuin mulle tullessa. Sininen nauha saatiin jälleen.

Nauhakehään astuessa ajattelin, että nyt viimeistään alkaa armoton pyöriminen kun on niin monta
kivaa kaveria samaan aikaan kehässä. Etenkin kun ennen kehää alkoi se tuttu jäätävä vinkuminen ja komentaminen. Rudi olikin yhtä nätisti kuin parikehässä eivätkä kaverit olleet yhtään liikaa. Ravi oli kohtuullisen nättiä, toki pientä keulimista taisi olla, ja seisoi kuin tatti. Vähän taisi yrittää luimistella, mutta tällä kertaa namit ja lelu olivat tarpeeksi kiinnostavia, jotta niitä jaksoi tuijotella hetkisen. Meidät valittiin ensimmäisinä jatkoon, joka oli kyllä yllätys. Yleensä kun meidät valitaan jatkoon, valitaan meidät viimeisenä ja suurinpiirtein suoraan neljänsiksi. Nauhakehässä taisi olla meidän lisäksi carini, russeli ja kiinanharjakoira. Cairn valittiin neljänneksi, russeli kolmanneksi, me oltiin toisia ja kiinanharja voitti luokan. Vau! Ei jatkettukaan enää ikuisia nelosia -listaa. Saapa nähdä miten käy tänään!

19 toukokuuta 2015

Hepuliapina elementissään.

Viime viikolla tosiaan treenailtiin vähän valssia ja tässäpä vielä pieni videonpätkä tästä. Aika hyvin ensimmäiseksi kerraksi, tosin itse olisin voinut mennä vähän pidemmälle ennen valssia. Ehkä se siitä, kun pääsee treenailemaan enemmän!


18 toukokuuta 2015

Jälkeä rallytreeneissä.



Vuorossa oli jälleen kaksituntinen rally-tokon ratatreenipäivä, jota veti viime treenin tapaan Päivi Nummi (Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä*). Mietittin taas mikä siellä radalla askarruttaa, jos ei oteta huomioon sitä, että koira ei välttämättä toimi aina. Itsellä tulee aina jollain kyltillä epävarma fiilis,  jos tiedän sen olevan vaikea Rudille. Tätähän ei saisi Rudin kanssa tulla, koska liike menee silloin varmasti pieleen, kun Rudi tietää etten oo varma. Toinen on se, että menen usein, etenkin saksalaisessa, liian lähelle kylttiä jonka takia Rudi kiertää kyltin tai jää seisomaan wtf-ilmeen kera. Tehtiin rata yhdessä ja käytiin se läpi, jonka jälkeen tutustuttiin hetki rataan.

Ensimmäinen kierros meni täysin nuuskimiseen ja sanottiinkin, että näytti olevan jäljestys rally-tokoa. Ehkä tuosta sittenkin ois mm. mejään. (; Muuten totteli tuoksuista huolimatta hyvin siihen verrattuna miten muuten on tuoksuissaan totellut. Jätin Rudin hallin puolelle ja otin ratojen välissä vähän seuruuta ja maahanmenoa sekä eteentuloa. Enkä antanut yhtään nuuhkia mattoa. Seuraava rata menikin tämän ansiosta huomattavasti paljon paremmin, mutta ei niin hyvin kuin viime viikon epävirallisessa kisoissa. En tiedä oliko se kisa vanhiko vai onko rally-toko oikeasti ulkona noin hyvällä mallilla. Sen näkee ensi viikolla, kun on rt-cupin toinen osari ja ensimmäinen virallinen kisa avoimessa.


Radalla oli hyvin avoimenluokan kylttejä mm. pyörähdys, houkutus, istu-seiso kierrä koira sekä hyppy. Hyppy taitaa olla ainoa mitä ei olla treenattu vielä ollenkaan ja joka vaatii kyllä hurjasti treeniä. Suunnitelmissa olikin etsiä jostain kätköistä pari tötsää ja keppi ja mennä treenaamaan sitä ulos sateettomina päivinä (kyllä, olen sokerista) ennen kisaa. Houkutus oli toisella kertaa liikaa ja otettiin se uudelleen kerran. Näytti hyvältä, kunnes huokaisin helpotuksesta ja olin jo sillain "maali!"  niin samassa Rudi ampaisi taaksepäin hakemaan kapulaa.. Kannattaiskohan vihdoin ottaa se kyltti kerrallaan vinkki muistiin taas ennen kokeita?

17 toukokuuta 2015

Lauma shelttejä laavulla.


Tänään (eilen) vuorossa oli Hämeen Shelttien makkaranpaistolenkki täällä Kangasalla. Lähdettiin tassuttelemaan kohti Katajajärven laavua reilun kahdenkymmenen kaksijalkaisen ja nelitassuisen kanssa. Alkumatkan pidin Rudia hihnassa, mutta päätin uskaltautua päästämään kaverin irti muiden kanssa. Liian vahvasti jäänyt se reilun vuoden takainen karkumatka, jolloin ei antanut kiinni tuntiin. Eikä silloinkaan olisi muuten antanut kiinni ellei olisi vahingossa mennyt avonaisesta ovesta sisälle. Rudi lähti painamaan täysiä eteenpäin ja unohti mut samantien. Eikä muuten pahemmin kuunnellut, kun yritti huudella. Toimi kuitenkin laumanvahtina, sillä tietyn väliajoin palasi jonon viimeiseksi (kävelin joukon keskellä) ja siitä takaisin ensimmäiten joukkoon kuin tarkistaakseen, että kaikki ovat tallella.


Laavulla juoksenteli kuurona ympäriinsä haistellen kaikki koiruudet läpi. Seuraavaksi olikin jo löytänyt elämänsä tytön, jota ei meinannut jättää ollenkaan rauhaan. Onneksi tyttö antoi vähintään samalla mitalla takaisin, mutta se sai vain Rudin innostumaan enemmän. Haastoi jopa koiruuksia leikkimään, jota ei ole koskaan aiemmin tainnut ventovieraiden kanssa tehdä. On se tainnut sittenkin vähän rohkaistua viime vuodesta! Kuvia tuli räiskittyä yli neljäsataa, joista noin 250 päätyy kansioon Flickriin - unohtamatta Rudin kuvia päälle. Heittelen linkkiä perään, kunhan ovat latautuneet sinne. Mun hitailla laitteila, kun tahtoo mennä reippaasti 8 tuntia ennenkuin kaikki ovat ladattuna.



Otin muutaman kerran Rudin rauhoittumaan hihnaan, kun ei malttanut yhtään hengähtää muuten. Muutama räpsy tuli otettua myös järvi taustana sekä jonkun rakennuksen portailla. Mun tuurilla menin astumaan kuvatessa hieman mielenkiintoiseen kohtaan ja jalka upposi polveen asti. Haha. Näitä kuvia tulee varmasti näkymään myöhemmin täällä. Oli muuten hyvä testi pysyykö hepuliapina paikallaan kuvauksen ajan, kun on ensimmäistä kertaa näin isossa laumassa, jossa oli muitakin kuin tuttuja koiria. Nätisti kyllä pysyi, vaikka kolmesti meinasi lähteä, mutta totteli heti käskyä. Huutelin myös välillä luokse, jotta oppisi tulemaan tilanteessa kuin tilanteessa luokse. Tässä oli selkeästi vaikeuksia, mutta väsyessään totteli huomattavasti paremmin.


Sääkin suosi hyvin, ei ollut liian kylmä eikä kuuma. Muutama pisara vettäkin tuli vasta lähtiessä laavulta, eikä sitäkään muutamaa minuuttia kauempaa. Taisi tulla samanmoinen määrä puolessa välissä matkaa autoille. Annoin Rudin tassutella vapaana reilun puolen matkaa, jonka jälkeen otin kaverin hihnaan, jotta vähän tasaantuisi tassuttelut ennen kotimatkaa. Rudilla ja kaikilla muillakin shelteillä (ja yhdellä vääränrotuisellakin) näytti olevan hauskaa. Ehdottomasti lähden myös mahdollisella seuraavallakin kerralla mukaan. Enää kun ei tarvitse pelätä näiden vaikuttavan paikkamakuuseen. (;

15 toukokuuta 2015

Yhden aikakauden päätös, toisen alku.

Torstaina piipahdettiin tokokokeessa. Ei ehditty kauaa kokeessa olemaan, kun Rudi nousi paikkamakuussa ja lähti kehästä ulos nostamaan jalkaa, jonka jälkeen palasi tyytyväisenä takaisin.

Kun virallisissa kisoissa on tauon jälkeen edelleen ongelmia niin alkaa tauko välittömästi. Enää en tiedä kisataanko enää tai edes treenataanko. Tällä hetkellä on niin epäonnistunut olo, että en halua edes ajatella tokoa. Paikallaolo jää vahvistettavien listalle kyllä, vaikka kaikkialla muualla pysyykin kuin kokeessa, mutta mitään muuta tokoon liittyvää tuskin treenataan. Tai no onhan meillä vielä se yksi kisa.


Tokokokeen jälkeen suunnattiin vielä illalla treenaamaan vähän agiliyä. Vuorossa oli treenata muutamalla estellä valssia, kokeilla keinua ja pyöriä pussissa. Näytti olevan aika easy juttu Rudille, taas. Eniten ongelmia oli ohjaajassa, joka teki valssin aina liian aikaisin ja Rudi ehti juosta jo selän taakse ja sieltä vasemmalle puolelle.. Hups. Alkoi se lopputunnista menemään kohtalaisesti, tosin vielä vähän syvemmälle olisi voinut mennä. Onneksi on fiksu poika mukana, joka välillä jättää hyppyjä hyppimättä.

Keinulla lähdettiin ensiksi kokeilemaan miten koira reagoi keinun tömähdykseen. Rudi ei pahemmin välittänyt kolahduksista vaan keskittyi ennemmin nameihin. Yllätyin kyllä, kun Rudi on vähintään säpsähtänyt, jos joku kolahtaa. Sitten laitettiinkin Ruu keinun päälle ja liikuteltiin keinun päätä ylös-alas. Eipä näyttänyt pelottavan sekään vaan istuttiin siinä kuin olisi aina siinä istuskellut. Sitten päästiinkin Rudin varmasti hauskimpaan esteeseen, pussiin. Rudi rakastaa työntää päätään joka paikkaan, etenkin viltin alle ja puskea sieltä pois. Ensiksi menin päähän, josta Ruu tulee ja seuraavaksi lähetin.  Ei aristellut ensimmäisen kerran jälkeen yhtään. Hauskaa näytti pojalla olevan! 

13 toukokuuta 2015

Vuoden ensimmäinen tokokoe.


Mulla on ollut aina älyttömän ristiriitaiset fiilikset tokoa kohtaan. Välillä se on hauskaa ja välillä tekee mieli lopettaa kokonaan. Sen vuoksi en varmaan edes treenaa niin intensiivisesti ja oikealla fiiliksellä, kun en tiedä mitä mieltä siitä olen. Tai enemmän ajattelen siitä kamalana pilkuviilauksena kuin kivana harrastuksena. Ehkä siinä se suurin syy miksei Rudi toimi kokeessa.

Syksyn epäonnistumisten jälkeen olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin ja luovuttamaan tokon suhteen. Vaikka tiesin, että syy epäonnistumisiin oli vain siinä ettei oltu treenattu tarpeeksi koirahäiriössä. Etenkään sitä kaikista vaikeinta liikettä, paikkamakuuta. Kaikki muu oli alkanut sujumaan hyvin ja saatiin jopa seuraamisesta irti 8, joka yllätti positiivisesti. Lähdin silti aina treeneihin, vaikka fiilistä ei ollut yhtään. Paikalle saavuin kyllä "jee treenit", vaikka todellisuudessa olin "ei tuu mitään" -asenteella. Tiedän, että asenteen olisi pitänyt olla jotain aivan muuta, varsinkin kun Ruu vaistoaa fiiliksen erittäin herkästi. Pessimisti ei pety, vaikka silti aina petyinkin, mutta treeneissä sentään sai satunnaisesti yllättyä positiivisesti. Jäätiin marraskuun jälkeen tauolle tästä syystä enkä tiennyt jatkanko enää. Päätin lähteä treenaamaan päälajia (rally-toko) kisakuntoon.

Seuraavaksi olinkin ehtinyt murtamaan jalkani, josta seurasi kymmenen viikon treenitauko. Rudi meinasi seota, kun mentiin ensimmäistä kertaa pamahdettiin hallin ovesta sisään. Paikkamakuu kuin treeneissä aina ennenkin, vaikka samassa rivissä oli juoksuinen narttu, lähtevä koira sekä luoksaria tekevä koiruus. Vinkuminen ja pään pyöritys olivat ainoita mitä piti saada vielä vähennettyä. Muuten itsestä alkoi tuntumaan paikkamakuun alkavan olemaan aika varma. Kahdessa mölli-tokossakin pysyi, vaikka vinkuminen ja levottomuus pistivät jännitämään. Olin äärettömän iloinen ja tyytyväinen. Teki taas mieli jatkaa tokon parissa sivulajina ja tehdä suunnitelmia jatkosta, kun se vaikeinkin liike oli alkanut tosissaan sujumaan. Kunnes taas sai pettyä.


Eilen käytiin vuoden ensimmäisessä virallisessa kokeessa Lempäälässä, jossa tuomarina oli Riitta Räsänen. Kerrankin olin toiseksi viimeinen, joten ehdin virittelemään Rudia hyvin lelun kanssa ja ottaa hieman liikkeitäkin. Pisteitä saatiin tuttuun tapaan, joihin olin varsin tyytyväinen tällä treenillä. Päätin kokeilla tällä kertaa sitä, etten treenaa ohjattua treeniä paremmin, kun aiemmin kävin joka päivä treenaamassa ennen koetta. Kun vieläkään ei ole löytynyt sitä the juttua millä saisi Rudin kehässäkin tekemään liikkeet yhtä hyvin kuin muualla. Tällä kertaa liikkeet olivat sekoitetti ja paikkamakuu oli viimeisenä. En jännittänyt melkein yhtään. Nolla sieltä tuli, mutta ei tällä kertaa lähtenyt paikkamakuusta, vaan käskyjä piti antaa useampi.

Mä en oo enää varma haluanko enää jatkaa viimeisen ilmoitetun (13.06.) jälkeen tokoa. Ristiriitaisissa fiilikssä tämän näpyttelen, sillä toisaalta haluaisin jatkaa, kun tietää miten hyvin tuo osaa, mutta toisaalta en halua. En tiedä luovutanko liian helposti, mutta en halua enää epäonnistumisia. Tällä hetkellä vain ahdistaa koko toko, kun olo on kuin umpikujassa. 

12 toukokuuta 2015

Vähän kaikenmoista.


Lauantaina koitti se päivä, kun pakun nokka käännettiin kohti Harjavaltaa ja viikonlopun näyttelyitä. Taasen piti todeta ettei aikaiset aamut ole mua varten, mutta melkein ajoissa pääsin kyyditsijän kyytiin Linnainmaalle, jossa hyppäsin pakun kyytiin. Lähdin retkelle Heidin* ja sen siskon ja koiruuksien kanssa. Viikolla ehdin vähän jännitellä taas miten käy, mutta se jännitys jäi onneksi kotiin. Saavuttiin paikalle hieman kahdeksan jälkeen, jotta myyntipiste saatiin pystytettyä ennen ihmisten tuloa. Rudi oli hieman väsähtänyt matkasta, kun tärisi jalkatilassa matkan, kun nopeasti aamusella heitin laukut pakuun eikä ehtinyt tehdä häkille pientä koloa. Lauantai oli sadepäivä ja minä dementikkona tietysti unohdin saappaat ja sateenvarjon kotiin. Siellä sitten mentiin puolet päivästä märissä kengissä. No, oma mokahan tuo oli.

Kehään mennessä ei onneksi satanut kuin hieman, joten hirveästi ei ehtinyt kastua muuten kuin tosiaan kenkien suhteen. Rudi oli jotenkin erilainen kehässä kuin yleensä. Se oli hyvin rauhallinen eikä pyöritellyt päätään yhtä hurjasti kuin ennen. Pöydällä se katsoi hyvin namikättä eikä aristellut takapäätä niin paljoa kuin aiemmin. Liikkeetkin olivat paljon paremmat kuin yleensä eikä nostellut etutassujaan hurjasti. Seisottaessakin katseli melkein jatkuvasti kättä tai piti katsekontaktia. Vau!


"Good size and body proportions. Correct shape of head. Slightly wider set ears. Too short neck. Correct anqurations. Slightly higher set tail. Goof coat quality. Enough balance in movement."
AVO-ERI, Tuomari: Lidija Oklescen, Slovenia


Sunnuntaina päivä alkoi aurinkoisena ja lämpöisenä, mutta ennen lähtöä tietysti alkoi satamaan. Rudi oli vielä paljon rauhallisemman oloinen kuin lauantaina, joka oli oikeastaan vain hyvä. Ainakaan ei hepuliapinalla olisi niin hurjasti energiaa tehdä kaikkea muuta kehässä kuin olla nätisti.  Ennen omaa kehää käytiin moikkaamassa Jenniä* ja Dinaa (Blenmoon Midsummer Rose), samalla kuvaten heidän kehän. Dina sai junnuluokassa hyvän. Kehän jälkeen muutettiin urosten kehän laidalle odottelemaan Rudin vuoroa kehässä. Tuomari näytti jakavan hurjasti EH:ta, joka koitui myös meidän väriksi. Tyytyväinen olen kuitenkin arvosteluun, antoi pientä toivoa jatkaa näyttelyissä käymistä. Tosin näyttelyt ei oo ainakaan toistaiseksi niin mun juttu, että kuitenkaan monesti vuodessa kävisin.. Rudi käyttäytyi kehässä paremmin kuin koskaan eikä tassutkaan nousseet niin pahasti kuin ennen. Kyllä Rudi sittenkin on tainnut kehittyä, vaikka itse aina väittää ettei koskaan opi mitään, mikä ei onnistu heti (;

(Laitan arvostelun myöhemmin, kun saan käsiini sen paperin)




Tänään oli vuorossa epävirallisen rally cupin ensimmäinen osari naapurikylässä. Samalla myös startattiin ensimmäistä kertaa avoimessa. Mitään odotuksia ei ollut, sillä lähdin osariin siksi, että näkisin missä vaiheessa ollaan menossa ja mitä pitää treenata. Toivoinkin mahdollisimman montaa avoimen kylttiä juuri tästä syystä. Radalla olikin ainoastaan kolme avoimen luokan kylttiä, joista kaksi helpointa. Istu, koira eteen, vasemmalta istu - kyltti hieman mietitytti. Rudilla on ollut vaikeuksia viime aikoina eteen tulemisen kanssa. Sitä on saanut kunnolla rohkaista tulemaan, kun on pelottanut ja ollut epävarma. Vielä kun avoimessa ei apuaskeltakaan saa ottaa mikä on auttanut. Silti en jännittänyt ollenkaan vaan menin radalle luottavaisemmalla mielellä kuin koskaan.

Ilmeisesti tämä auttoi asiaan, sillä Rudi meni aivan tajuttoman hyvin koko radan! Ei lähtenyt kuin vitos kyltillä liian kauas, mistä yksi piste lähti. Ei karannut kehästä eikä huuhaillut omiaan. Meinasi oikaista spiraalin tötsän, mutta korjasi heti kun pyysin. Muistin pysähtyä kierrä koiran ympäri -kyltillä. Ei lähtenyt kiertämään saksalaisessa kylttiä, kun käsky tuli myös sanallisesti. Ja se jännitys kyltti meni aivan täydellisesti. Piti katsekontaktia paremmin kuin koskaan. Radan jälkeen iski pieni hämmennys. Menikö se rata tosiaan noin hyvin? Hetken ihmettelyn jälkeen kävin kurkkaamassa meidän pisteet enkä ollut uskoa silmiä. Rata olikin oikeasti mennyt niin hyvin kuin fiilikset radalta oli jäänyt.

Voitettiin luokka 99 pisteellä (100 maksimi) tuomaripalkinnon kera. Aika oli 1:07:55, kun aiemmin ollaan menty puolentoista minuutin aikoja. Huikeeta!


08 toukokuuta 2015

Taas hieman huonommin.


Ollaan treenailtu useamman kerran merkin kiertoa, kun sellainen avoimeen on elokuussa tulossa. Vakihallilla ainakin on aloitettu jo treenaamaan uusilla säännöillä. Mitä nyt me Rudin kanssa ollaan treenailtu mm. hyppyä vanhoilla säännöillä, kun tarkoitus olisi hakea ne kaksi puuttuvaa ykköstulosta ennen sääntömuutoksia. Poikkesimpa taas aiheesta. Muutaman kerran apujen jälkeen Rudi ymmärsi mistä merkin kierrossa on kyse ja ollaan tehty sitä jo lyhyellä matkalla kokonaisena liikkeenä (perusasennosta-perusasentoon). Merkin kierrettyään Rudi tarvitsee vielä käskyn sivu tai käsiavun. Tiedä sitten kumpaa kannattaa käyttää siihen asti, että osaa mennä liikkeen yhdellä käskyllä. Kaveri kun jää älyttömän helposti odottamaan uutta käskyä eikä välttämättä uskalla lähteä tekemään liikettä itse, jos on tottunut sanalliseen käskyyn. Ehkä voisi olla paikallaan kokeilla ymmärtäisikö Ruu tulla sivulle itse, jos en sano mitään tai peruutella.

Paikkamakuuseen on tullut hieman lisähaastetta, kun yhden treenaajan koiralla on juoksut, joista Rudi on ollut hieman sekaisin. Väliajat vain vingutaan ja mennään nenä maassa, jopa nuollaan mattoa.  Hienosti Possu on kuitenkin pysynyt paikkamakuussa, vaikka tämä on ollut vieressä. Hieman on vaihtanut asentoaan ja vinkunut ja tuijotellut juoksuista kaveria, mutta silti pysynyt paikallaan. Vieressä on tehty myös luoksareita eikä Rudi ole juurikaan niistä välittänyt. Eilen agitunnin jälkeen uuden ryhmän kanssa, eikä meinannut tulla mitään. En tiedä oliko niin väsy agista ettei jaksanut enää keskittyä vai olivatko hajut liian ihania.. Meni ehkä viidennellä kerralla maahan ja toisen käskyttäessä istumaan nousi, muttei omalla vuorollaan. Huooh.

Luoksetulo on mennyt jäätävän huonosti treenissä. Ilmeisesti tuon juoksuisen nartun vuoksi, kun Rudi ei ole pahemmin ollut samassa tilassa niiden kanssa. Kun on jättänyt Rudin odottamaan ei ole tarvinnut mennä kolmea askelta kauemmas, kun on jo nenä maassa nuolemassa mattoa. Kutsuessa ei tulla enää ääretöntä vauhtia sivulle vaan ravaillaan rennosti poiketen reitiltä. Satunnaisesti jäädään matkan varrelle haistelemaan eikä tulla perusasentoon kunnolla. Ruutua ollaan muutamaan otteeseen tehty. Aluksi palkkailin, kun vahingossa meni nauhojen sisäpuolelle, jonka jälkeen lähetin muutaman kerran läheltä Ruutuun, liittäen jo sanankin siihen. Hämmentävää edelleen miten nopeasti Rudi ymmärtää asiat ja siksi ärsyttääkin, kun ei niitä näytä silloin kun pitäisi. Seuruut ovat huonontuneet myös treeneissä, jonka vuoksi täytynee palata aivan alkuun. Tehtiinkin muutaman askeleen seuruita eilen, josta Ruu erittäin mielissään. Harmi ettei viikonlopun reissun jälkeen ehdi juurikaan treenailla ennen virallisia, kun ensi viikolla taitaa olla joka päivä jotakin.


Vauhtiapina aloitti vauhtilajin.



Rudista näki heti, että siltä ei ainakaan virtaa ja vauhtia puutu, siksi saikin heti lempinimen Vauhtiapina. Reilun vuoden ehdinkin opettaa perusjuttuja (= sosialisoittamista, irtioloa/luoksetuloa, perustottelevaisuutta) Rudille ja pohdiskella missä aloiteltaisiin agi. Varmaa kun kuitenkin oli, että se aloitettaisiin ennemmin tai myöhemmin, ellei mitään ihmeellistä paljastu. Täytynee kuitenkin käydä kuvauttamassa koiruus ennen kuin aloitetaan agiliitelemään kisoissa asti, mutta siihen nyt tovi meneekin. Lopulta piti käydä Tamskin karsinnoissa, mutta kuulin ennen karsinnan ilmoa, että vakihallilla (Taidogas*) alkaisikin agi, joten päädyin toki varaamaan paikan sieltä. Tänään (eilen) alkoi alkeet ja syyskuussa ollaan käyty jatkokurssiin asti. Vauhtiapina tykkää ja kiittää!

Aloitettiin kuuntelemalla hetki yleistä agista, jotka jo entuudestaan suurinpiirtein tiesinkin. Ensimmäiseksi jätettiin koirat istumaan ja odottamaan, kun kierreltiin esteitä ja hallia, palaten toki välillä palkaamaan. Hyvää treeniä malttamattomalle Rudille, ajatellen sitä kun oppii tietämään kunnolla mitä agility on. Tänään vielä pysyi nätisti istumassa, vaikka hieman vilkuili melkein juoksuista narttua ja vinkui. Tosin ihan ymmärrettävää. Sitten saatiin tehtäväksi vapauttaa koira pahvilautaselle, jossa oli namia. Rudi osasi heti kysyä lupaa (yleensä jää vain tuijottamaan kuola valuen namia), mutta hämmentyi ensimmäisellä kerralla siitä miksi sinne oltiin jätetty ruokaa. Kaksi muuta kertaa menikin jo vauhdilla.




Sitten päästiinkin hyppelehtimään. Kolmella esteellä kokeiltiin kolmea eri tapaa mennä esteet. Nämä päästiin kokeilemaan kahdesti. Ensiksi jätettiin koira odottamaan, mentiin ensimmäisen hypyn taakse ja kutsuttiin luokse. Sitten kahden ja vielä kolmenkin. Ensimmäisellä hypyllä oletan Rudin luulevan pääsevän kävellen esteen yli, mutta tajusikin viime tipassa että pitää oikeasti hypätä, haha. Sitten mentiin koiran vierellä (perässä) hypyt ja ohjattiin. Tässä Vauhtiapina katsoi ensimmäisen ohjauksen, hyppäsi itsestään seuraavan, jonka jälkeen pysähtyi ja katsoi mitä seuraavaksi. Meinasi tulla luokse, vaikka huutelin käsimerkin kanssa hyppyä. Pöhkö. Viimeiseksi lähetettiin koira hyppimään esteitä, lisäten aina yksi hyppy kerrallaan. Ehtipä Rudi juonia jo tämänkin harjoituksen kanssa niin, että hyppiessä kolmea jätti pariin otteeseen keskimmäisen hypyn hyppäämättä.

Kokeiltiin vielä matalaksi laitetulla keinulla kävelemistä päästä päähän, puomia ajatellen. Eipä ollut vaikea tehtävä Rudille, joten päästiin treenaamaan vähän jo 2o-2o asentoa, joka näin alkuun hämmensi. Selkeästi oli Vauhtiapinalla hauskaa pomppia jo vain näitä kolmea hyppyä! Saa nähdä miten hepulissa on siinä vaiheessa, kun päästään tekemään pientä radanpätkää.(;

04 toukokuuta 2015

Metsäretkellä.

Tehtiin pienoinen metsäretki ensimmäistä kertaa, joten pitihän siitä ikuistaa muutama kuvanen. Häiritsevänä asiana toimii hihna, jonka saisi kyllä muokattua pois, mutta mun olemattomilla kuvankäsittelytaidoilla niihin kohtiin jäi kamala näkyvä alue. Urpolle saa linkata helppoja ohjeita tähän!



02 toukokuuta 2015

Sininen on meidän väri.



Tänään olikin vuorossa käydä kääntymässä vuoden ensimmäisissä näyttelyissä naapurikylässä. Päivä alkoi tuttuun tapaan puoli kymmenen maissa, kun shelttejä tuppaa olemaan aina sen verran, että arvostelu täytynee aloittaa aamusta. Rudi käyttäytyi harvinaisen hyvin. Ei juurikaan haukahdellut vaan pysyi hiljaisena niin häkissä kuin sen ulkpuolellakin. Ainoa haukku pääsi kehässä, kun kehän ulkopuolella olleet pikkuiset koiruudet haukahtelivat keskenään.


Hämmentävän vähän oli shelttejä ilmottu, uroksiakin oli sen 19, joista vain viisi avoimessa. Pieni jännityksen ja toivon poikanen iski, vaikka tiesinkin tuomarin olevan liiketuomari. Sitäkään ei kai olisi kannattanut mennä kurkkimaan aiemmin Facebookin näyttelytuomari pulinoista, kun lähdin näyttelyyn sillä fiiliksellä, että korkeintaan EH tulee.  Meninpä silti kyselemään ensi viikon ryhmiksen tuomarista.



Kehtasin kerrankin mennä hieman pidemmäksi aikaa kokeilemaan miltäs se tassuttelu näyttää. Pääsipä taas toteamaan, että samaa tuttua keulimista se on kuin aina ennenkin. Hassua miten vauhtitassu osaa mennä myös sitä nättiä ravia muualla, jopa nykyisin mätsärissä, mutta virallisissa näyttelyissä edelleen pelleillään. Tosin pientä kehitystä on tapahtunut, sillä kuvista bongasin muutaman pitkän askeleen ravinpätkän. Ehkä se vielä tuosta kehittyy kunhan on tarpeeksi tottunut käymään kehänauhojen sisäpuolella tassuttelemassa. Vastahan tuo alkaa aikuistumaankin. Näytti vauhtitassu ainakin osaavan seistä nätisti ja tuijottaa pääosin kättä tai edellä olevaa koiraa ilman vetämistä haistelemaan hännän alta. Täytynee antaa vielä vähän armoa, kun ei ole kuin vasta vuoden verran käynyt kunnolla koirien ilmoilla.

Tuomarina oli Brittiläinen Jeff Horswell. Aika tiukan puoleinen tuomari, joka antoi ERI-EVA akselilta nauhoja ja SA:t olivat ainakin urosten puolella tiukassa. Esimerkiksi avoimessa viidestä yksi sai erinomaisen ilman SA:ta. Rudin siis kävi juuri niinkuin olin aavistellutkin. 

"Hyvän muotoinen pää. Mantelin muotoiset silmät. Hyvä asentoiset korvat. Hieman lyhyt kaula. Liian vaatimattomat kulmaukset edessä ja takana. Fantastiset lihakset. Erittäin hyvä runko. Liian lyhyt runko. Leveä edestä ja nostelee liikaa raajojaan ja lyhyet taka-askeleet."
AVO-EH

01 toukokuuta 2015