27 syyskuuta 2015

Ainakin suunta on oikea.



Pari viikkoa takaperin ilmoitin meidät epävirallisiin rallykisoihin Valkeakoskelle, jotta pääsen kokeilemaan ennen virallisia, miten erilainen treeni toimii. Aloitin viime virallisten jälkeen treenaamaan vain ja ainoastaan katsekontaktia. Sisällä ja ulkona, erilaisissa tilanteissa, häiriöissä ja paikoissa. Aika vaihteli viidestä sekunnista minuuttiin. Ensin Hepuliina ei meinannut malttaa katsoa edes kahta sekuntia, mutta hyvin nappasi ideasta kiinni. Jälleen kerran.

Paikalle saavuttua oli pakko ensimmäisenä kurkkia millainen rata on luvassa. Heti ensimmäisenä oli tietysti tämän hetken vaikein liike, peruuttaminen. Yritin peruutella nurmikolla, jossa ei muuten olla usein treenattu tätä, jotta saataisiin yksi onnistunut, josta pääsisi kehumaan paljon. Sellainen saatiin, mutta radalla huomasi ettei ollut aikeissa mennä yhtä askelta eteenpäin, joten jätin siihen. En viitsinyt kiusata vaikealla tehtävällä, selkeästi vaikealla alustalla. Tietää ainakin mitä pitää treenata ensi kesän kisoja varten. Muuten radan piti olla helppo nakki. Mielestäni se sitä olikin, sillä Rudi piti katsekontaktia tajuttoman hienosti, verrattuna muihin virallisiin kisoihin. Kuunteli mitä piti tehdä ja teki sen. Yhdellä kyltillä tuli tosin jonkinmoinen aivopieru, kun istu (odota), askel oikealle, istu -kyltillä Rudi tuli oikealle puolelle, mun olettaessa sen jääneen vain istumaan, joten toistin käskyn ja Rudi tuli edestä sivulle. Enkä muuten uusinut, koska siinä vaiheessa muistin, että pisteet riittäisivät silti hyväksyttyyn. Vaan kappas, eivät riittäneetkään.

Rudi sai 62 pistettä ja paperissa oli kahden tvä:n (-10) lisäksi ties kuinka monta puuttellista yhteistyötä (-1), imuttamisesta -3, vinosta (2x -1), ohjaaja virheestä -3, nuuskuttelusta -1, sekä liioitellusta haukkumisesta (käytösruudussa) -3. Hassuinta oli se, että Rudi ei päästänyt yhtäkään haukahdusta kehässä olonsa aikana. Enkä mielestäni imuttanutkaan. En tosin siitä viitsinyt sanoa, koska kyseessä oli kuitenkin vain epis, joten niin suurta väliä ei ollut.. Kommentissa ja tuomarin selittäessä kisan jälkeen iski toinen hämmennys. Hän sanoi Rudin olevan todella lahjakas, mutta ei tiennyt seurasiko Rudi oikeasti vai vahingossa, koska kontakti ei pysynyt jatkuvasti. Mitä olen ymmärtänyt niin rally-tokossa ei tarvitse kontaktia pitää, edes sielä mestariluokassa, kunhan koira liikkeet tekee.  En toki kiellä etteikö olisi hienompaa, kun koiralla pysyy kontakti koko radan ajan ja tämä on meilläkin toki tavoitteena. Hämmensi vain, kun on nähnyt myös mestariluokassa saavan tämänlaisella seuruulla sadan pisteen suorituksia. Tämä oli tiukan tuomarin mielipide, enkä siitä ala valittamaan. Oikeaan suuntaan kuitenkin ollaan menossa ja pääasia oli tietysti se, että Rudi meni kisoissa paremmin kuin koskaan.

26 syyskuuta 2015

Hyvät ja huonot treenit.


Hieman on taas turinoinnit jäänyt näpyttelemättä heti tuoreeltaan, jolloin dementikkokin muistais vielä selkeästi mitä on tapahtunut. Muka aina niin kiire ettei koskaan kerkee kirjoittamaan ees sitä varttia luonnosta. Seuraavaksi huomaa, että istuu päivän putkeen koneella, saamatta yhtäkään järkevää lausetta ulos, kun ei vaan muista kaikkea oleellista.  Sitten se vaan jää ja jää. Vois vaikka tulevaisuudessa oikeesti istua alas kirjoittamaan heti ylös, kun jotain tapahtuu, niin sais joskus postauksia julkaistua muistakin aiheista, kuin vaan agitreeneistä.

Viime viikkoisen irotunnin rata näytti tältä. Oikein kiva ja helppo rata, jossa ei pahemmin ongelmakohtia ollut. Kepit yllätti positiivisesti, sillä haki ne todella hyvin! Ei tarvinnut tällä kertaa saattaa viereen, vaan olin edellisellä esteellä, kun kaveri jo viiletti kepeillä. Vau! Ehkä nekin alkaa sujumaan, vaikka taas olin sitä mieltä ettei koskaan, terveisin malttamaton. ;) Joskin vitos-kutos välin takaaleikkaus ei vaan onnistunut. Ei sitten millään. Joko jyräsin koiran, koska oletin koira juoksevan huomattavasti hurjempaa vauhtia ohitse, vaan eipäs mennytkään, koska hämmentyi takaaleikkauksesta. Eipä tuota olla taidettu hurjasti edes treenailla, joten ihmekös tuo. Vaihtoehtoisesti pysähdyin puolessa välissä matkaa, jolloin Rudi jäi kyselemään mihkäs sitten ja meni ohitse, kun ohjaajan viittomakieli jäi jonnekkin. Hyppy joo hetinyt, mutta mistä. Oisko vaikka hidastaminen pysähtymättä ja kunnon ohjaukset mitään?

Kehittelin mielessä idean, että heittäisin treenipostausten joukkoon muistilistan näpyttelemistä oivalluksista ja mitä pitäisi treenailla enemmän, jotta dementikko voisi tulla myöhemmin kurkkimaan, että mitäs pitikään huomioida. Huono vai hyvä idea?

Muistilista

» Ei kehumista esteen suorituksen, etenkään keppien, aikana. Ainakin toistaiseksi vasta esteen jälkeen.
» Älä jää varmistelemaan jäätävän pitkäksi aikaa, Rudi osaa kyllä.
» Muista pitää kuitenkin koira hallinnassa, äläkä unohda sitä ja päästä käyttämän tilaisuutta hyväkseen karkaamiseen.
» Etene siis jatkuvasti radalla pysähtymättä, korkeintaan hidasta vauhtia tarvittaessa.
» Käytä kehonkieltä selkeämmin ja paremmin.

Treenilista

• Takaaleikkaus.
  » Kehittele kaksi turvallista hyppyä, jolla treenata myös kotona (ulkona).





Tämän viikon treenit menivät aivan penkin alle, ohjaajan ollessa jo valmiiksi ärsyyntynyt. Eihän siitä seurannut muuta kuin se, että en keskittynyt rataan tarpeeksi, joten Rudi pääsi karkailemaan ja rata keskeytyi joko sen tai omien mokailujen vuoksi. Kun päivä oli muutenkin ollut tarpeeksi kamala, heijastui se myös treeniin, vaikka ei todellakaan saisi. En kuitenkaan ollut Rudille vihainen, vaan itselleni. Herkkänä koirana Rudi varmasti teki näin, koska luuli mun olleen sille vihainen, joten koki helpommaksi lähteä pois tilanteesta. Kuten olen monesti tainnut mainitakin, että Rudi osaisi kyllä huomattavasti paremmin kuin tällä hetkellä menee. Toki vielä on paljon treenattavaa esimerkiksi kepeillä sekä puomin ja keinun kontakteilla, mutta treenattavaa nyt aina on.

Koen, että olen se hidaste. Mä en vaan kehity yhtään eteenpäin. Teen aina vaan ne samat virheet, vaikka kuinka tietäisin ja mulle jankutettaisiin, että ei todellakaan noin. Saatan Rudin aina jokaiselle esteelle, siis ihan viereen, vaikka ei tarvitsis ja sitten jään siihen varmistelemaan aivan liian pitkäksi aikaa meneekö/tuleeko, enkä tietenkään ehdi ohjaamaan seuraavalle esteelle.  Alan huutelemaankin vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi olla jo tekemässä, että ilmankos huitelee ohitse. Toisaaltahan toki on hyvä ettei mene esteille ellei ole täysin varma. Sama ongelma mulla on rally-tokonkin suhteen. En osaa valvovan silmän alla, oli sitten kisat tai vain treenit, ennakoida ja sanon käskyn vasta, kun pitäisi olla jo tekemässä. Tämäkin on ehkä yksi syy sille miksi meiltä lähtee pisteitä ja koira on kujalla. Toisaalta onhan tuo erityisesti sielä kisoissa omissa ajatuksissaan, katselee vain muita koiria ja nuuskii tuoksuja. Eksyttiinpä itse agista taasen.

Rengas oli jotenkin tosi jännä ja ohitti sen vissiin kolmesti, joten otettiin se muutaman kerran yksittäisenä esteenä, jonka jälkeen ei ollut ongelmaa. Kepit olivat seuraava ongelma kohta, kun soopeli viiletti aina sermin taakse moikkaamaan kavereita. Ei tosin yllättänyt, koska Rudi seikkaili muutenkin omia juttujaan ympäri hallia, eikä halunnut tulla luokse. Toki siitäkin sai syyttää tällä kertaa vain itseään. Ysi-kymppi väli oli myöskin ongelma, koska ohjaaja ei ikinä ehtinyt ohjaamaan ja koira juoksi ohitse. Eikä irtoava koira irronnutkaan ilman käsimerkkiä seuraavalle hypylle. Keinusta tuli ensimmäistä kertaa lentokeinu, joten täytynee alkaa siinäkin huudella seis tai hidasta käskyä, jotta vältytään tulevaisuudessa niiltä vitosilta. Heti seuraavaksi ongelma oli putkelle lähetys. En vaan osannut vaikka kuinka monta kertaa kokeilin. Eipä sinänsä yllättänyt.

Noin muuten rata olisi varmasti mennyt hurjan paljon paremmin, jos en olisi itse lähtenyt jo valmiiksi sillä fiiliksellä, että ei onnistu ja luovuttanut jo ennen kuin koira liikkui. Loppu radankin vaan kävelin, koska fiilis oli sillä hetkellä "ihan sama". 








Muistilista

» Älä näytä koiralle ärsyyntymistä, johtui se sitten itsestä tai koirasta.
» Keskity (edelleenkin) niihin onnistumisiin epäonnistumisten sijasta.
» Treeneihin ei mennä jo valmiiksi paskoilla fiiliksillä, jotta koira uskaltaa tehdä jotain.

Tässäpä vielä (kamala) video treeneistä:


17 syyskuuta 2015

Jos oppis ohjaamaan.




Tämänmoista rataa tehtiin muutama viikko taaksepäin agissa. Tehtiin rata puoliksi eli esteet 1-7 ja 8-15. Koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen mölleissä, sillä sen jälkeen ei ole toistaiseksi ollut ongelmia muistaa ratoja. Vaikka eivät nuo niin pitkiä yleensä olekaan, 10-15 estettä. Hassua!

Kakkos hypyn jälkeinen välistä veto valui aina jäätävän pitkäksi, koska joko mä olin myöhässä tai Rudi ei vaan kuunnellut. Samoin kuin kolmoselta nelos hypylle. Kaarsi aina keinun kontaktille, josta palasi hyppäämään nelosta . Putkeen lähetys toimi kerrankin miltei suoraan neloshypyltä. Sen jälkeisen hypyn Rudi hyppäsi aina väärinpäin, kun käänsin itseäni estettä kohti hieman liian ajoissa, jolloin Ruu ymmärsi väärin. Aina liian ajoissa tai liian myöhässä. Pöh!

Loppurata meni oikein kivasti, mitä nyt on alkanut taas puomilla hyppimään kontaktien yli. Valssatessa 12 ja 13 välissä Ruu joutui kaartamaan älyttömän kaarroksen, koska valssasin myöhässä. Noh, ehkä se siitä joskus, kun oppii luottamaan koiraan niin uskaltaa tehdäkin jotain ja keskittyä siihen mitä pitäis tehdä.



 Tämä oli kiva rata, joskin jäin jälkeen aina tuossa kolmen esteen takaakierroissa ja välistävedoissa. Kepit olivat ainoa suuri ongelma, eikä millään meinannut saada kokonaista suoristusta. Aina jäi jokin keppi välistä tai aloitti vasta toiselta kepiltä. Keppien jälkeen unohdin koiran, joten renkaaseen taisi mennä suoraa vain kerran.

Rataa kokeiltiin myös kädettömästi ja ilman ääntä. Kädettömästi meni vielä hyvin ja keskittyi rataan hiukan paremmin, mutta ilman ääntä meni aivan lukkoon. Jäi jäljestämään ja oli todella epävarma. Oletan Ruun luulleen mun olleen vihainen.



Viimeisin rata onkin tässä. Jatkokurssin ja jatkuvan ryhmän väliin kun olisi tullut kaksi viikkoa välia, mikäli en olisi tälle viikolle ottanut irtotuntia. Täytynee käydä pitämässä ne minimaaliset taidot yllä.

Ensimmäiseksi ongelmaksi koitui ohjata kakkos hypyltä kolmannelle. Rudi veti aina ohitse, kun jäin liian lähelle muuria. Kun siirsin itseäni hieman lähemmäs kolmatta estettä niin johan meni. Aalta putkeen kun olisi ollut järkevintä tehdä kaarros niin, että pyörähdän itse vasemmalle vaan minäpä jäin aina vain seisomaan, koska en muistanut. Putkella jäin aina koiran oikealle puolelle, joka toki oli hyvin fiksua. Sain viissiin kerran onnistuneen puolenvaihdon. Putki-hyppy väli koitui muistaakseni myös haastavaksi. Minä kun aina tungin liian lähelle ja koira väärältä puolelta.

Sinisellä merkitty rata meni ilman sen suurempia ongelmia. Pääsi myös kokeilemaan miten koiruus irtoo puomille, kun itse lähdin putkelta keppien vierestä ottamaan Ruun vastaan. Hienostipa tuo sinne ryntäsi, aivan kuin karatessaan kakkos hypyltä puomille. Enkä kyllä tosiaan mitään käsitystä, mistä keksi sinne lähteä. Kepit olivat jostain syystä todella tahmeat eikä tainnut tehdä kokonaisia ollenkaan.

Näistäkin radoista oltaisiin helposti saatu hyvä keskeytymätön rata, jos vain itse osaisi tehdä radalla jotain. Aina tulee vähintään yksi "mitänytmitänytmitänyt"- kohta ja koira karkaa tai mä heitän koiran jonnekkin ihan muualle, kuin piti. Ehkä se tästä joskus.

13 syyskuuta 2015

Ensimmäistä kertaa voittajassa.


Ensimmäinen rally-tokon voittajan kisa olisi nyt takanapäin. Jännitys iski jo perjantaina ja pelottelin itseäni ties millä, vaikka tiesin ettei tämä kisa sen ihmeellisempi olisi. Jännitystäkään kisassa ei ole ollut, sitten tammikuun ensimmäisen kisan. Ehkä se voittaja -sana vain hämää liikaa.

Oltiin sopivasti se vaadittava puolituntia ennen rataantutustumisen alkua. Tosin olin kyllä viimeinen joka meni ilmoon, yleensä kun oon ensimmäisenä, kun ollaan menty niin hurjasti aikaisemmin. Kävin tutusti heti kurkkaamaan millainen rata olisi tiedossa ja meinasin kurkkia avon rataa. Näköjää ei ole sisäistänyt sitä, että oikeesti ollaan jo voittajassa. Lähinnä jännitti oisko kolmen askeleen peruuttaminen ja käännös oikealle oikealla puolella.  Vaan eipä ollut kumpaakaan. Hyvä vain, vaikka tehtiinkin hurjasti työtä siihen, että onnistuisi edes ok ja olisi pitänyt jotenkuten osata se. Muutenkin rata oli todella helppo, josta piti suoriutua tuosta noin vain.

Kävikin kuitenkin niin, että vaikka Rudi pursusi intoa ennen omaa vuoroaan, lähdössä ei kiinnostanut enää. Jäi jatkuvasti jälkeen eikä kuunnellut käskyä, jonka vuoksi teki hyvin epävarmasti ja hitaasti. Noin muuten liikkeet eivät näyttäneet olevan Rudille liian haastavia. Toimimattomuudesta kisakentällä tulee todennäköisesti juttua, jos vain saan näpyteltyä jotain järkevää. Radan tai no käytösruudun jälkeen mut valtasi pieni ärsytys, koska tietää miten hyvin Rudi osaa, mutta ei näytä sitä. Luokan loputtua treenailin siihen asti, kunnes havahduin siihen kun nimeä huudeltiin. Meni muuten nätisti!


12 syyskuuta 2015

Koirakoutsin syyskauden avajaiset.



Tänään oli vuorossa Koirakoutsin* syyskauden avajaiset, joissa oli paljon kaikkea kivaa ohjelmaa, mätsärin lisäksi mm. pentupaini, koiratanssi esitys sekä rally-tokorata. Pentupaini oli sopivasti aivan ulkokentä vieressä olevassa hallissa, joten mätsärin ilmoon mennessä näki taas niin suloisia pentuja, että huhhuh. Täytynee hankkia jokin kunnon riiviöpentu niin ei hetkeen tarvitsis haaveilla pennusta. Haha.

Saavuttiin paikalle jo ennen yhtätoista, jonka aikana ehti alkaa hieman pitkästyttää. Ohjelma kun alkoi vasta kahdeltatoista, mutta ehtipä siinä ajassa koiruudet tutustua kunnolla paikkaan ja rauhoittua hieman. Tosin Rudi oli yllättävän rauhallinen ja oli kuulolla koko päivän. Tiedä sitten järkyttyikö taas megakamalan Rämän vuoksi. Pöhkö kun pelkää koiraa, joka rakastaa sitä. :D



Tosiaan Rudi oli kerrankin rauhallinen eikä juurikaan vinkunut, kun odoteltiin kehän alkua. Siihen kun on ehtinyt tottua, että vingutaan heti kun ollaan oltu sekunti paikallaan tekemättä mitään. Paitsi nykyisin kehässä Ruu on osannut olla pyörittämättä päätä kuin pöllö ja vinkumatta, vaikka onkin joutunut odottamaan oikeasti hurjan kauan. Tosin treeneissäkin on alkanut malttaa odottamaan omaa vuoroaan hiljaa, edistystä.

Parikehässä laittaessa ensimmäistä kertaa seisomaan Rudi vain luimisteli eikä nami tai lempilelukaan auttanut. Kun kierrettiin yhdessä parin kanssa kehä ympäri, oli Rudi ensimmäistä kertaa perässä vedettävä tapaus. Ravi tosin näytti kuitenkin rennolta ja paremmalta kuin hetkeen. Pöydällä Rudia jostakin syystä jännitti tosi paljon, vaikka tähän mennessä on ollut suurin piirtein menossa kiipeämään syliin. Kaikki kun vaan on niiiin ihania. Epätavallinen sheltti! Hampaita katsoessa vetäisi pään yllättäen pois käsistä. Yllätyin hurjasti, koska Rudi ei ole ikinä kehässä tehnyt näin. Toki katsoi hampaat todella tarkkaan ja oletan venyttäneen huulen pahasti, jonka vuoksi veti pään pois. Tai sitten ei ole vain tottunut noin pitkään hampaiden kurkkimiseen. Taisi olla muuten ensimmäinen joka huomasi, että Rudilta puuttuu kaksi välihammasta. Kysyi vielä, että onko poistettu vai onko puuttuvat.

Yksilöliikkeissä tehtiin kolmio, jossa Ruu ei ollut perässä vedettävä, mutta ei ihan normaali vetävä Ruukaan. Nopean seisotuksen jälkeen tuomari antoi meille sinisen nauhan. Oletettavasti hampaiden katselusta ja/tai hampaiden puuttumisesta. Mitään muuta en itse keksinyt. Mikäli oli hampaiden puuttumisesta niin on mielestäni hassua, koska kuitenkin kyseessä on vain mätsäri. Toki tuomareita on erilaisia ja kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin. Nauhakehässä lennettiin ensimmäisenä pihalle, jonka ilmoitin ennen kehää, joten tulokseksi tänään SIN-. Ei harmita ollenkaan, koska Rudi oli hieno tänään.



Kun Rämä meni kokeilemaan onneaan BIS-kheään, käytiin me sillä välin Rudin kanssa tekemässä tokohallissa kahdesti rallyrata. Rata oli hyvin helppoa alo-avo tasoinen rata, joskin mukaan mahtui kaksi voi-luokan liikettä, koska oletan sen olleen lähinnä niille, jotka eivät välttämättä ole vielä rally-tokoa kokeilleet. Päätin ottaa kisamaisen treenin, ajatellen huomista. Siksi olikin hyvä, että kaksi viimeistä olivat voi-luokan liikkeitä.

Ensimmäisen kierroksen otin varmuuden vuoksi hihnassa, sillä Rudi näytti hieman olevan omissa maailmoissaan ja nuuski mattoa kielloista huolimatta. Lähdössä lähti haahuilemaan kilometrin päähän, joten otettiin alusta. Sitten alkoikin sujumaan käsittämättömän hienosta, joskin pujottelussa karkasi hieman liian kauas ja puolenvaihto jalkojen välistä ei meinannut sujua. Hihna selkeästi haittasi menoa, joka tosin on alosta asti haitannut menoa.

Toisella kierroksella Rudi oli irti, joka hieman arvelutti, koska aamulla heittäessä tavaroita kaverin autoon Rudi päätti karata, eikä antaa kiinni. Sielä se juoksenteli autotien yli varmaan kuudesti, ennenkuin sain käsiini lelun ja tuli luokse. Ennen sitä kokeilin toki lähteä eri suuntaan, mutta siitä vasta villiintyikin. Vaan eipä kaveri karannut eikä impannut mattoakaan! Selkeä muutos kevääseen on tapahtunut, kun aloin enemmän puuttumaan maton haisteluun. Ehkä mä sittenkin uskallan lähteä paremmalla mielellä hallikisoihin. Puolenvaihdos jalkojen välistä onnistui heti normaalisti, kun ei ollut hihnaa häiritsemässä menoa eikä pujottelustakaan karattu kauas. Pyörähdyksessä ja oikealta eteen, vasemmalta oikealle -kyltillä kuului vielä riemuhaukut. Sanoinkin Herra Ruskealle, että huomenna samanlailla niin voi olla tyytyväinen. Joskin oon pelotellut eilisestä asti itseäni siitä, mitä radalta löytyy.

Kampaajan tuolissa.

Tänään Rudi pääsi käymään kampaajan tuolissa, pitkästä aikaa. Karvathan tuolla tosin ei nopeasti kasva, joten leikattavaa ei ollut kuin muutama hassu tupsu. Kyllä se silti aina hetken aikaa näyttää kaljulta, vaikkei leikkaisi kuin pari milliä. Jännä juttu! Ensimmäistä kertaa uskaltauduin tarttua itse saksiin, peläten toki tekeväni jäätävät kolot ja lopulta kaljun, korjatessa mokia. Vaan eipäs näin käynytkään, äskettäin huomasin toisen puolen jääneen hieman toista pidemmäksi. Korjattavissahan tuo on, joten täytynee laittaa soopeli uudelleen kampaajan penkkiin kidutettavaksi.

Tulipa testattua samalla myös viime mätsäreissä voitettuja ohennussaksia. Sattuivat olemaan vielä samaa sarjaa kuin muutkin sakset. Osoittautuivat hyvin käteviksi, kun ovat molemmilta puolilta ohentavat. Eipä päässyt tekemään ensikertalainenkaan jäätäviä mokia, vaikka sitä pelkäsinkin.


10 syyskuuta 2015

Melkein valmis voittajaan.



Kun melkein kuukausi takaperin saatiin viimeinen hyväksytty tulos avoimesta, joka tarkoitti menolippua voittajaan, piti meidän jäädä treenitauolle talveksi. Tavoitteena oli, että treenattaisiin voittaja ja mestari niin hyväksi, että siirtyminen mestariin menisi yhtä vaivattomasti kuin alosta avoon. Tavoitteena oli toki myös se, että saatasii viimeinen koulari käteen. Valioitumisesta en uskalla vielä edes haaveilla. Bongasinkin samana päivänä rallyepikset Valkeakoskella, jonne päätinkin meidät ilmota ja kokeilla miten mahtaa käydä. Seuraavaksi olinkin jo kysellyt paikkaa Nokialle (13.09.) virallisiin kisoihin. Mahduttiin viimeisten joukossa kisaan, joka tarkoitti virallisten olevan ennen mölliä. Näin jälleen väärinpäin.

Alkoikin pieni panikointi, sillä tajusin ettei oikeastaan olla treenattu vielä ylempien luokkien liikkeitä. Ihan pari kertaa olin kokeillut oikealla puolella seuraamista ja istumista, huonolla menestyksellä. En ollut halunnut pahemmin treenata oikealla puolella, koska Ruu sekoittaa niin helposti asioita, että olisi helposti mennyt oikealle puolelle. Noh, tehotreeniä näihin ja ongelma ratkaistu. Aina sitä vaan yllättyy siitä miten nopeasti tuo Pahviksikin kutsuttu soopeli oppii asioita.

Seuraava ongelma onkin ollut jo pidemmän aikaa, oikealla puolella oikealle kääntyminen. Sitä vaan ei voinut tehdä, ei millään. Se on ainoa, mitä ollaan treenattu oikealla puolella, kun ajattelin siihen kuluvan yhtä hurjasti aikaa kuin Dixylla aikoinaan metallin noutamiseen. Eli puolisen vuotta. Toukokuusta lähtien sitä ollaan treenattu ilman tulosta. Kaveri on vaan pysähtynyt paikalleen ja murissut. Oltiin kokeiltu niin raippaa, isoa käsiapua kera namin, ämpärin ympäri kääntymistä kuin isoa ympyrää pienentäen sitä. Ainoa mitä suostuttiin tekemään oli ämpärin ympäri meneminen, mutta ilman ämpäri ei liikkunut sitäkään. Korkeintaan lähti peruuttelemaan suoraan taaksepäin. Viimeisimpänä piti kokeilla naksua ja peiliä. Vaan keksinkin käyttää hyväksi seinää. Keittiön ja eteisen kulmaa.



Käännyttiin ensin loivasti, mutta hyvin nopeasti aloin kääntymään 90 asteen kulmassa, auttaen kädellä tosi paljon. Ensin kuuli vain murinaa ja uhmattiin jääden seisomaan paikalleen. Sain kuitenkin muutaman onnistuneen kääntymisen, josta seurasi megabileet ja lempiherkkua. Käytin tässä vaiheessa jo sanallista käskyä, kun Ruu tuppaa yhdistelemään niin nopeasti kaiken. Siirryin heti seuraavaan vaiheeseen, edellämainitun ansiosta. Enää en kävellyt seinän vieressä, vaan annoin sanallisen käskyn sekä autoin hurjasti kädellä , mutta en itse kääntynyt ollenkaan oikealle, vaan pysähdyin paikalleen. Kääntyminen kun on selkeästi ahdistanut, jota en ole aiemmin tajunnutkaan. Rudi kääntyikin heti ensimmäisellä yrityksellä paikallaan oikealle, käytten takapäätään. Huikeeta! Tästä seurasi tietysti megabileet ja treeni päättyi tähän. Myöhemmin päätin kokeilla kääntyen myös itse ja toimi. Nyt menee niin 90 asteen kulma, täyskäännös kuin 360 oikealle oikealla puolella. Jes!

Enää ainut suuri ongelma on peruuttaminen. Rudi kyllä osaa peruutella tosi hienosti pitkiäkin matkoja ilman ongelmia, mutta vierellä peruuttaminen on tosi vaikeeta. Vielä menin kurkkimaan sunnuntain tuomarin ratoja kurkkiessa, miltei jokaisessa on ollut peruuttaminen. Plaah! Sain maanantaina Rudin menemään askeleen verran taaksepäin suorassa ilman, että mentiin seinän vieressä. Tänään on mennyt useampi kolmen askeleen peruuttaminen, jolloin on viimeisellä mennyt vinoon ihan minimaalisesti, verrattuna aiempaan 90 asteen kulmaan. Toki mukaan on mahtunut yli 45 asteen kulmia, mutta enemmän niitä "sallittuja" vinouksia, joista menee korkeintaan -1. Rudi on tunnettu siitä, että oppii mahdottoman nopeasti, joten viikossakin saa hurjasti aikaa, jos joka päivä ottaa monta lyhyttä treeniä. Silti tämä on vielä niin epävarmalla pohjalla, että en yhtään ihmettelisi, mikäli sunnuntaina tästä saataisiin se -10, mutta jos saadaan se 90 pisteen suoritus niin oon silti enemmän kuin tyytyväinen siihen! Kun miettiin tosiaan sitä, miten vähän oikeasti ollaan voittajaa treenattu aktiivisesti.

Miten te olette opettaneet vierellä seuraamisen epävarmalle koiralle?