13 syyskuuta 2015

Ensimmäistä kertaa voittajassa.


Ensimmäinen rally-tokon voittajan kisa olisi nyt takanapäin. Jännitys iski jo perjantaina ja pelottelin itseäni ties millä, vaikka tiesin ettei tämä kisa sen ihmeellisempi olisi. Jännitystäkään kisassa ei ole ollut, sitten tammikuun ensimmäisen kisan. Ehkä se voittaja -sana vain hämää liikaa.

Oltiin sopivasti se vaadittava puolituntia ennen rataantutustumisen alkua. Tosin olin kyllä viimeinen joka meni ilmoon, yleensä kun oon ensimmäisenä, kun ollaan menty niin hurjasti aikaisemmin. Kävin tutusti heti kurkkaamaan millainen rata olisi tiedossa ja meinasin kurkkia avon rataa. Näköjää ei ole sisäistänyt sitä, että oikeesti ollaan jo voittajassa. Lähinnä jännitti oisko kolmen askeleen peruuttaminen ja käännös oikealle oikealla puolella.  Vaan eipä ollut kumpaakaan. Hyvä vain, vaikka tehtiinkin hurjasti työtä siihen, että onnistuisi edes ok ja olisi pitänyt jotenkuten osata se. Muutenkin rata oli todella helppo, josta piti suoriutua tuosta noin vain.

Kävikin kuitenkin niin, että vaikka Rudi pursusi intoa ennen omaa vuoroaan, lähdössä ei kiinnostanut enää. Jäi jatkuvasti jälkeen eikä kuunnellut käskyä, jonka vuoksi teki hyvin epävarmasti ja hitaasti. Noin muuten liikkeet eivät näyttäneet olevan Rudille liian haastavia. Toimimattomuudesta kisakentällä tulee todennäköisesti juttua, jos vain saan näpyteltyä jotain järkevää. Radan tai no käytösruudun jälkeen mut valtasi pieni ärsytys, koska tietää miten hyvin Rudi osaa, mutta ei näytä sitä. Luokan loputtua treenailin siihen asti, kunnes havahduin siihen kun nimeä huudeltiin. Meni muuten nätisti!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti