26 syyskuuta 2015

Hyvät ja huonot treenit.


Hieman on taas turinoinnit jäänyt näpyttelemättä heti tuoreeltaan, jolloin dementikkokin muistais vielä selkeästi mitä on tapahtunut. Muka aina niin kiire ettei koskaan kerkee kirjoittamaan ees sitä varttia luonnosta. Seuraavaksi huomaa, että istuu päivän putkeen koneella, saamatta yhtäkään järkevää lausetta ulos, kun ei vaan muista kaikkea oleellista.  Sitten se vaan jää ja jää. Vois vaikka tulevaisuudessa oikeesti istua alas kirjoittamaan heti ylös, kun jotain tapahtuu, niin sais joskus postauksia julkaistua muistakin aiheista, kuin vaan agitreeneistä.

Viime viikkoisen irotunnin rata näytti tältä. Oikein kiva ja helppo rata, jossa ei pahemmin ongelmakohtia ollut. Kepit yllätti positiivisesti, sillä haki ne todella hyvin! Ei tarvinnut tällä kertaa saattaa viereen, vaan olin edellisellä esteellä, kun kaveri jo viiletti kepeillä. Vau! Ehkä nekin alkaa sujumaan, vaikka taas olin sitä mieltä ettei koskaan, terveisin malttamaton. ;) Joskin vitos-kutos välin takaaleikkaus ei vaan onnistunut. Ei sitten millään. Joko jyräsin koiran, koska oletin koira juoksevan huomattavasti hurjempaa vauhtia ohitse, vaan eipäs mennytkään, koska hämmentyi takaaleikkauksesta. Eipä tuota olla taidettu hurjasti edes treenailla, joten ihmekös tuo. Vaihtoehtoisesti pysähdyin puolessa välissä matkaa, jolloin Rudi jäi kyselemään mihkäs sitten ja meni ohitse, kun ohjaajan viittomakieli jäi jonnekkin. Hyppy joo hetinyt, mutta mistä. Oisko vaikka hidastaminen pysähtymättä ja kunnon ohjaukset mitään?

Kehittelin mielessä idean, että heittäisin treenipostausten joukkoon muistilistan näpyttelemistä oivalluksista ja mitä pitäisi treenailla enemmän, jotta dementikko voisi tulla myöhemmin kurkkimaan, että mitäs pitikään huomioida. Huono vai hyvä idea?

Muistilista

» Ei kehumista esteen suorituksen, etenkään keppien, aikana. Ainakin toistaiseksi vasta esteen jälkeen.
» Älä jää varmistelemaan jäätävän pitkäksi aikaa, Rudi osaa kyllä.
» Muista pitää kuitenkin koira hallinnassa, äläkä unohda sitä ja päästä käyttämän tilaisuutta hyväkseen karkaamiseen.
» Etene siis jatkuvasti radalla pysähtymättä, korkeintaan hidasta vauhtia tarvittaessa.
» Käytä kehonkieltä selkeämmin ja paremmin.

Treenilista

• Takaaleikkaus.
  » Kehittele kaksi turvallista hyppyä, jolla treenata myös kotona (ulkona).





Tämän viikon treenit menivät aivan penkin alle, ohjaajan ollessa jo valmiiksi ärsyyntynyt. Eihän siitä seurannut muuta kuin se, että en keskittynyt rataan tarpeeksi, joten Rudi pääsi karkailemaan ja rata keskeytyi joko sen tai omien mokailujen vuoksi. Kun päivä oli muutenkin ollut tarpeeksi kamala, heijastui se myös treeniin, vaikka ei todellakaan saisi. En kuitenkaan ollut Rudille vihainen, vaan itselleni. Herkkänä koirana Rudi varmasti teki näin, koska luuli mun olleen sille vihainen, joten koki helpommaksi lähteä pois tilanteesta. Kuten olen monesti tainnut mainitakin, että Rudi osaisi kyllä huomattavasti paremmin kuin tällä hetkellä menee. Toki vielä on paljon treenattavaa esimerkiksi kepeillä sekä puomin ja keinun kontakteilla, mutta treenattavaa nyt aina on.

Koen, että olen se hidaste. Mä en vaan kehity yhtään eteenpäin. Teen aina vaan ne samat virheet, vaikka kuinka tietäisin ja mulle jankutettaisiin, että ei todellakaan noin. Saatan Rudin aina jokaiselle esteelle, siis ihan viereen, vaikka ei tarvitsis ja sitten jään siihen varmistelemaan aivan liian pitkäksi aikaa meneekö/tuleeko, enkä tietenkään ehdi ohjaamaan seuraavalle esteelle.  Alan huutelemaankin vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi olla jo tekemässä, että ilmankos huitelee ohitse. Toisaaltahan toki on hyvä ettei mene esteille ellei ole täysin varma. Sama ongelma mulla on rally-tokonkin suhteen. En osaa valvovan silmän alla, oli sitten kisat tai vain treenit, ennakoida ja sanon käskyn vasta, kun pitäisi olla jo tekemässä. Tämäkin on ehkä yksi syy sille miksi meiltä lähtee pisteitä ja koira on kujalla. Toisaalta onhan tuo erityisesti sielä kisoissa omissa ajatuksissaan, katselee vain muita koiria ja nuuskii tuoksuja. Eksyttiinpä itse agista taasen.

Rengas oli jotenkin tosi jännä ja ohitti sen vissiin kolmesti, joten otettiin se muutaman kerran yksittäisenä esteenä, jonka jälkeen ei ollut ongelmaa. Kepit olivat seuraava ongelma kohta, kun soopeli viiletti aina sermin taakse moikkaamaan kavereita. Ei tosin yllättänyt, koska Rudi seikkaili muutenkin omia juttujaan ympäri hallia, eikä halunnut tulla luokse. Toki siitäkin sai syyttää tällä kertaa vain itseään. Ysi-kymppi väli oli myöskin ongelma, koska ohjaaja ei ikinä ehtinyt ohjaamaan ja koira juoksi ohitse. Eikä irtoava koira irronnutkaan ilman käsimerkkiä seuraavalle hypylle. Keinusta tuli ensimmäistä kertaa lentokeinu, joten täytynee alkaa siinäkin huudella seis tai hidasta käskyä, jotta vältytään tulevaisuudessa niiltä vitosilta. Heti seuraavaksi ongelma oli putkelle lähetys. En vaan osannut vaikka kuinka monta kertaa kokeilin. Eipä sinänsä yllättänyt.

Noin muuten rata olisi varmasti mennyt hurjan paljon paremmin, jos en olisi itse lähtenyt jo valmiiksi sillä fiiliksellä, että ei onnistu ja luovuttanut jo ennen kuin koira liikkui. Loppu radankin vaan kävelin, koska fiilis oli sillä hetkellä "ihan sama". 








Muistilista

» Älä näytä koiralle ärsyyntymistä, johtui se sitten itsestä tai koirasta.
» Keskity (edelleenkin) niihin onnistumisiin epäonnistumisten sijasta.
» Treeneihin ei mennä jo valmiiksi paskoilla fiiliksillä, jotta koira uskaltaa tehdä jotain.

Tässäpä vielä (kamala) video treeneistä:


2 kommenttia:

  1. No mikämikä on tämän postauksen negatiivinen sävy, vaikka käskin keskittyä onnistumisiin?! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska joku tais kirjottaa tekstin niillä samoilla ketutus fiiliksillä keskiviikon treenin jälkeen! :D Tosin voi myös olla, et yritin huonosti vihjailla, et huono fiilis = huono treeni ;)

      Poista