Jos se ei ollut sitä jo tarpeeksi aiemmin niin nyt vasta onkin. Näin otsikkoon viitaten.
Reilu
kaksi kuukautta on nyt aikaa siitä, kun käytiin luustokuvissa ja
lopetettiin agility. Ehkä nyt voisi koota hiukan ajatuksia sen
suhteen, vähän fiksummin kuin silloin osasi. Silloin meni
jonkinmoiseen shokkiin, kun semmoista tulosta ei vain osannut
odottaa. Koira ei kuitenkaan ollut oireillut mitenkään muuten kuin
jumiutui helposti selästä, mutta se nyt olisi voinut johtua
muistakin syistä. Rudin laitoin silloin pariksi päiväksi pumpuliin
ja aloin seuraaman jokaista liikettä, kieltäen heti kaikki muut
kuin kävelyn, istumisen ja makaamisen.
Lopulta
oli pakko myöntää, että Rudista ei vain ole sellaiseksi
sohvaperunaksi, joka lenkkeilee pelkästään hihnassa lyhyitä
lenkkejä loppuelämänsä. Rudin pää ei vain kestäisi sellaista.
Ei siitä todennäköisesti ihan mikään hirviö tulisi, mutta
nytkin on huomannut, että todella energisenä ja tylsistyneenä
saattaa kotilenkeillä rähähtää vastaantulevalle herkemmin tai
alkaa kantamaan eteisestä kenkiä olkkariin, nostaa lelut
lelukopista ja hakea vaatteita pyykkikorista. Eikä tähän tarvita
kuin kaksi tai kolme päivää vapaata.
Tulin
siihen tulokseen, että Rudi saa elää tavallista elämää niin
kauan kuin jalka kestää. Edelleen painotan sitä, että mielummin
hiukan lyhyempi ja superhauska elämä kuin hiukan pidempi ja tylsä.
Koira kun ei tiedä miksi se ei saa tehdä jotain asiaa. En
tietenkään ala sitä yllyttämään tekemään mitään
korkkiruuvihyppyjä tai muutakaan fiksua, en taida enää kurre tai
takatassuilla pyörähtäminenkään olla hyväksi. Katsellaan mihin
tilanne kehittyy ja edetään sen mukaisesti. Vielä niihin
puolenvuoden välein annettaviin pistoksiin voin lähteä, mikäli
tilanne sitä joskus tulevaisuudessa vaatii, mutta en joka päiväiseen
kipulääke-annoksiin.
Mutta.
Rudi saa treenata samanlailla rally-tokoa ja tokoa, tulevaisuudessa
myös nosea ja doboa. Toki dobossa on joitain liikkeitä joita ei
suositella tekemään, jonka takia mennään alkeis -ja
jatkokurssille, kun sopiva ajankohta ja ryhmä löytyy. Käydään
nyt ainakin kerran uimassa, kun sain jouluna lahjakortin uimalaan.
Viime heinäkuusta ollaan käyty kuukausittain joko hierojalla tai
fasciakäsittelyssä. Aiemmin toki myös hierojalla, mutta hitusen
harvemmin, n. 2-3kk välillä. Lisäksi Rudin kanssa lenkkeillään
aivan samanmoisesti kuin aiemmin. Tehdään normaaleita pitkiä
lenkkejä useamman kerran viikossa, niin tutuilla kotikulmilla kuin
luontopolulla, metsässä ja pellolla. Rudi saa leikkiä ulkona
tuttujen koirakavereiden kanssa, kun oppi viime vuonna vähän
leikkimään toisten kanssa. Tosi nätisti ja rauhallisesti se
leikkii, mutta leikkii kuitenkin. Olin vähän yllättynytkin tästä!
Ulkona saa leikkiä mm. pallolla tai frisbeellä omaan tahtiin tai ei
niin kauas heitettynä/potkaistuna.
Pidän etenkin kisapäivien, mahdollisten dobotuntie, palloleikkien ja muiden vähän enemmän fyysisten päivien jälkeen vähintään yhden lepopäivän, ehkä toisenkin mikäli tilanne vaatii. Nykyisin meidän treenit (toko, rally-toko) ovat enemmänkin täsmätreenejä, joten teen 5-10min treenejä 1-2 kertaa päivän aikana, joten lepopäivät muokkautuvat niissä tilanteen mukaan.