31 joulukuuta 2022

Vielä yleiset kuulumiset tältä vuodelta

Nyt olisi vuoden viimeisen postauksen ja kuulumisten aika. Blogin pitäisi olla nyt ajantasalla ja kahden vuoden kuulumiset ovat aikalailla läpikäytynä. Ehkä ensi vuonna voisin olla sen verran aktiivisempi, että päivittäisin kuulumisia edes kerran kuukaudessa. Itselleni blogi on kivempi alusta kirjata ylös asioita, sillä tänne voi näpytellä rajattomasti tekstiä, kuvia ja videoita. Videoita toki on ollut vielä vähemmän kuin aiemmin, mutta ehkä voisin ryhdistäytyä tämänkin asian kanssa. Mutta nyt vielä pikaisesti kävisin läpi yleiset kuulumiset.

Eläinlääkärissä käytiin muutaman kerran erilaisten vaivojen vuoksi. Tammikuussa käytiin ontumisen vuoksi, kun kipulääkkeet olivat loppuneet enkä saanut enää reseptiä vain soittamalla. Yli vuosi kun oli ehtinyt kulua edellisestä kerrasta tämän vaivan vuoksi. Joulukuussa huomattiin vasemman kyynärän päällä olevan nestepatin, joka ilmeisesti tullut rasituksesta, sillä se poistui muutamassa päivässä kipulääkekuurilla ja levolla. Ontumista ei tällä kertaa ollut.

Huhtikuussa Rudi kävi hammaskivenpoistossa, jossa käy nykyisin aikalailla vuosittain. Nykyisin vain enemmän jännittää nukuttaminen, kun Rudi on jo sen verran vanha. Yksi etuhammas hieman heilui, mutta sitä ei vielä ainakaan poistettu. Katsotaan seuraavalla kerralla ellei ala vaivaamaan ennen sitä. 

Toukokuussa Rudin vatsa (= kakka) meni niin jumiin, että ei saanut sitä ollenkaan tulemaan, ruoka ei maistunut ja oli muutenkin hieman kipeän oloinen. Onneksi sain nopeasti ajan lääkärille! Rudista otettiin röntgenkuva, jossa näkyi laajentunut suoli, joka oli varsin täynnä. Laajentuneen suolen saisi korjattua kirurgisesti, mutta on aika iso operaatio, jota ei tähän hetkeen kuitenkaan mietitty. Rudia nesteytettiin ja annettiin opiaattia, vatsan kipulääkettä, pahoinvointilääkettä sekä kaksi peräruisketta. Näillä saatiin tulemaan melko paljon kakkaa. Rudi sai vielä kotona parin päivän ajan peräruiskeita kerran päivässä ja kolmesti päivässä Levolacia sekä parafiiniöljyä. Tilanne onneksi rauhoittui tällä. Neuvottiin antamaan joko Fibor -kuitulisää tai siirtymään kuitupitoisempaan ruokaan sekä sekoittaa veteen Oralade nesteytysjuomaa. Päädyin kokeilemaan ensin Fiboria ja vaihtamaan nappulat märkäruokaan. Nesteytysjuomaakin testasin useamman pullollisen, mutta Rudi ei oikein sen mausta välittänyt. Lisäksi olen antanut päivittäin Levolacia, sillä siitä kysyessäni sanottiin, että jotkut tarvitsevat sitä loppuelämän. Näillä Rudin vatsa on pysynyt aika hyvänä. Muutamana päivänä ollut aika kovalla, mutta nopealla reagoinnilla on saanut nopeasti vatsan taas toimimaan. 

Tmi KoiraTuulia
Tmi KoiraTuulia

Kuukausittain Rudi on käynyt myös kraniossa sekä faskia/rankakäsittelyissä. Alkuvuodesta oli melko pahana ja etenkin tuon kovan vatsan jäleen, mutta kesä teki hyvää ja on ollut loppuvuoden melko hyvä. Aina toki löytyy ne tietyt paikat, jotka ovat enemmän tai vähemmän, mutta aina auenneet hyvin. Varmasti tähän on auttanut myös se, että olen yrittänyt parhaani mukaan katsoa myös treenien jälkeen 1-3 päivää treenivapaata enkä ahnehtia liikaa. Aikanaan kun Rudi oli vielä aktiivinen kisa/harrastuskoira, tuli ahnehdittua ihan liikaa  niin treenejä kuin kisojakin. Oikeastaan on ollut vain hyvä itsellekin, että on joutunut hidastamaan tahtia reilusti. Kesällä ehditiin käymään myös lenkkeilemään vähän erilaisissa paikoissa kuin yleensä, esim. pyörähdettiin Teletappimaassa (eli Yltä ja Alta). Ehkä sitä on jotain taasen oppinut vuoden aikana, vaikka edelleen itsestäni tuntuu siltä, etten tiedä yhtään mitään. 

Tmi KoiraTuulia

Rally-tokon pikkujoulut ja ratatreenit

(c) Jenny Klemetti

Pari viikkoa sitten meillä oli OT-rallyryhmän pikkujoulut, viime vuoden tapaan. Joulukoristeita oli radalla niin putkessa, hypyssä, kartioissa, houkutuksessa sekä muutamalla kylttitelineellä. Suunnittelin lyhyen ja helpon radan kaikkien lempparikylttien perusteella ja oli seuraavanlainen numeroituna: 1, 84, 27, 18, 14, 40, 54, 34, 6, 41 ja 2. 

Rudi nuuski hirveästi maata koko treenien ajan eikä taidettu päästä kuin 2-3 tehtävää kerrallaan, kun lähti aina uudelleen nuuskimaan. Omat taidot eivät tilanteessa oikein auttaneet eikä mukana ollut lelu tai namit vakuuttaneet Rudia. Toiselle kierrokselle sain treenikaverilta kokeiluun keitettyä hirveä, josta Rudi innostui niin, että huuteli vielä tauolta haluavansa loputkin hirvet. Oikein mieleinen herkku siis.

(c) Jenny Klemetti

Olin ilmoittanut meidät samalle viikolle, samaan halliin myös rallyn ratatreeneihin. Siellä oli oikein kiva ja Rudille sopiva rata. Ainoa vain, että Rudi jatkoi samanmoista maton nuuskimista kuin aiemmin viikolla. Hieman ehkä jopa enemmänkin. Näihin treeneihin vaihdoin meidän luottonamit ja Rudi sai valita paikanpäällä lelun, mutta tälläkään kertaa. Erityisesti nuuskimista oli lähestyessä ulko-ovea. Kouluttaja ehdotti pelata paria kontaktipeliä, joita ei olla itseasiasaa hirveästi kyllä tehty. Hetken pelaamisen jälkeen oli sanomassa, että voisi kokeilla tarjoaisiko itse sivulle tulemista ja ennen kuin ehti sanoa lausetta loppuun Rudi tarjosikin sitä varsin iloisena. Tajusin myös treenin aikana, että Rudi lähtee aina nuuskimaan, kun sanon sille vihjeen seuraamiselle. Syksyn aikana olen kyllä huomannut Rudin nuuskivan enemmän, mutta ajatellut enemmänkin sen johtuvan esim. omasta tai Rudin jännittämisestä. Nyt pystyy ehkä hieman paremmin huomioimaan asian!

(c) Jenny Klemetti

OT-tokoryhmä 2022

Alkuvuodesta pääsimme omatoimi tokoryhmään, vaikka nykyisin treenaamme Rudin kanssa aikalailla vain omaksi iloksi eikä Rudi ole enää aktiivinen kisakoira. Ehkä varovaisena toiveena olisi vielä kerran päästä kokeilemaan tokokokeeseen saataisiinko TK1. Toki mennään täysin Rudin ehdoilla ja esimerkiksi pyrin pitämään treenien jälkeen 1-2 vapaapäivää, riippuen mitä ja miten ollaan treenattu. Hieman kuitenkin jännitti mennä omatoimiryhmään, sillä itseäni jännittää hirveästi liikkurointi sekä palautteen antaminen, vaikka sekin tarkoittaisi vain positiivisen palautteen antamista. Lisäksi itselle saattaa tulla helposti ulkopuolinen olo enkä oikein pääse ääneen isossa ja/tai uudessa porukassa, koska olen enemmänkin introvertti kuin ekstrovertti. 

Keväällä käytiin ainakin Kramiella, DiuDiu Centerillä ja Koirakeskus Haulla. Ulkokaudella ei erinäisistä syistä päästy kuin ehkä kahdesti ja oltiin Ylöjärvellä hiekkakentällä. Marraskuussa pyörähdetiin Taidogaalla. Varsin monipuolisesti ollaan päästy käymään eri paikoissa. Paikalla on ollut vaihtelevasti meidän lisäksi 2-7 koirakkoa.

Rudin kanssa ollaan tehty pääsääntöisesti vain alokasluokan liikkeitä joko liikkuroituna tai ilman liikkurointia. Kokonaisena tai palasia. Satunnaisesti ollaan tehty ainakin myös kartioiden kiertoa, hyppynoutoa sekä ruudun alkeita. Niitä vielä enemmän mielenvirkistykseksi. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan tokoilun suhteen.


(c) Jenny Klemetti

19 joulukuuta 2022

Paikkistreenit ja tokon kisatreeni

Lokakuussa päästiin käymään myös paikallaolotreeneissä, joihin olen aina pyrkinyt pääsemään, kun niitä on vain ollut jossain. Tämän puolentunnin aikana ehdittiin tekemään ryhmässä paikallaolo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla Rudi oli reunassa ja viimeisenä vuorossa mennäkseen maahan. Rudi taisi mennä vasta tuplakäskyllä alas ja lopussa nousi istumaan ensimmäisellä. Tosin olikin silloin ensimmäisenä vuorossa. Rudi näytti rivissä varsin rauhalliselta. Kahdesti vilkaisi naapuria ja kouluttajaa, joka kirjoitti jotakin paperille. Toisella kierroksella Rudi oli keskellä ja näin kolmantena. Ellen ihan väärin muista Rudi tarvitsi tuplakäskyn sekä maahanmenoon että istumaan nousemiseen. Satunnaisesti Rudi menee hieman epävarmaksi, kun on monta koirakkoa ennen meitä. Kävellessäni Rudista poispäin oli Rudi vilkuillut vähän muualle. Ei niin, että olisi ollut lähdössä mihinkään, vaan on kohta jossa ei tapahdu mitään. Voisi ehkä palkkailla enemmän myös siitä, että Rudi katsoo mua kun kävelen poispäin. 

(c) Jenny Klemetti


Itsenäisyyspäivänä olikin vuorossa tokon kisamainen treeni. Rudi oli vuorossa viimeisenä. Ensimmäisen koirakon aikana käveltiin vähän hallissa ja palkkailin kontaktista. Pari kertaa Rudi sai tulla myös perusasentoon. Rudi nuuski hirveästi tuossa vaiheessa eikä oikein tahtonut helpottaa, vaikka aiemmin hallissa käveleminen on tähän auttanut. Tämän jälkeen Rudi oli tauolla siihen asti, että meitä edeltävä koirakko oli suorittamassa liikkeitä. Kävelimme hallia edestaikaisin, sai tehdä pyörähdyksiä sekä muutaman askeleen seuruuta. Olisin voinut ottaa Rudin vähän myöhemmin tauolta, sillä odottelua tuli ehkä hieman liikaa. 

Heti kehään menon jälkeen Rudi lähti nuuskimaan mattoa, joten lähdettin hetkeksi kiertämään kehää ja palkkailin kontaktista sekä sai tehdä muutaman pyörähdyksen. Luoksetulossa Rudi lähti laukaten, mutta vaihtoi puolessavälissä raviin sekä jäi kauas ja vinoon istumaan.  Olen huomannut viime aikoina Rudin tulevan usein edestä tullessaan vinoon perosasentoon, joten tähänkin voisi kiinnittää vähän huomiota. Liikkeestä maahanmeno oli yhtä varma kuin aina ennenkin. Rudista maahanmeno on yksi lemppareista. Kauko-ohjauksessa taas nuuski hieman maata alussa eikä meinannut nousta istumaan, joten helpotin menemällä lähemmäs sekä näytin käsillä isommin, jolloin istumaan nouseminenkin onnistui. Tein vielä yhden toiston ilman liikkurointia ja tämä onnistui hyvin. 

(c) Jenny Klemetti

Ellen ihan väärin muista niin hypyssä Rudi tuli ensimmäisellä ohitse. Ainakin jäi todella kauas ja hassusti istumaan. Toisella kerralla tehtiin ilman liikkurointia ja palkkasin pelkästä hypystä lelulla. Seuraamisessa lähti muutaman metrin matkan jälkeen nuuskimaan mattoa, joten jätettiin seuraaminen siihen ja kiersin kehän ympäri kontaktista palkaten ja sai tehdä muutaman pyörimisen. Tämän jälkeen tehtiin itsenäisesti kaksi lyhyttä seuraamispätkää, jotka olivat ihan kohtalaiset. Kapulanpidossa hieman pureskeli kapulaa, jota harvemmin on tehnyt. 

Paikallaolossa Rudi reagoi vihjeeseen hitaasti, mutta kuitenkin meni maahan ensimmäisellä vihjeellä. Kun olin melkein riittävän matkan päässä, kuulin toisen koiran haukahtavan. Käännyin nopeasti ympäri ja huomasin kahden koiran lähteneen. Rudi katsoi hetken tilannetta, mutta pian katsoi minuun, jolloin kehuin Rudia ja kävin palkkaamassa. Kävin vielä kahdesti palkkaamassa Rudin, ennen kuin oli aika palata koirien viereen. Rudi nousi myös ensimmäisellä vihjeellä ylös. Hieno Rudi!

Kokonaisuutena treeneistä jäi ihan kohtalaisen hyvä fiilis, vaikka suurin osa ajasta menikin maton nuuskimiseen. Mikäli Rudi on alkanut nuuskimaan, sitä on aina ollut hankala saada pääsemään siitä ylitse. Toki en ole aina osannut auttaa Rudia enkä varmasti osaa vieläkään kunnolla. Jotenkin aina ehkä vähän jäädyn siinä tilanteessa ja pelkään, että pitkään nuuskiessaan nostaa jalkaa, jonka vuoksi itselle tulee kiire saada jollain Rudi edes kävelemään. Tämä ei varmasti ainakaan auta asiaan.

15 joulukuuta 2022

Match Show 1.10.

 Lokakuun alussa tuli pyörähdettyä pitkästä aikaa mätsäreissä. En edes muista milloin viimeksi oltaisiin niissä oltu. Nämä tulivat sopivaan hetkeen, sillä olin hetken pohtinut, että voitaisiin kokeilla mätsäreitä, kun Rudia näyttelyissä jännitti. Vielä kun paikka ja tuomari olivat Rudille tuttuja. Ajatuksena siis vain saada Rudille positiivinen kokemus näyttelyistä ja siitä, että kehässä on muitakin jonossa kuin vain Rudi itse. Sijoituksella tai sijoittumattomuudella ei ollut yhtään väliä. Rudi saikin oikein kivan kokemuksen ja oli myös kehässä iloinen oma itsensä. 

Oltiin hyvissä ajoin hallilla, jotta Rudi ehti hieman katsella ympärilleen ennen meidän vuoroa. Tämä on aina auttanut Rudia olemaan oman suorituksen aikana rennompi. Muutamaa koirakkoa ennen kokeilin pikaisesti seisotusta sekä lyhyesti ravia. Rudi oli oikein iloinen ennen meidän vuoroa, mutta myös parikehässäkin. Rudia ei näyttänyt jännittävän pöydällä eikä toisen koiran kanssa ravatessa tai seisoessa. Nauhakehässä huomasin vähän jännittävän alkuun, kun oli enemmän koiria ja Rudi oli aikalailla keskellä. Rudi pääsi kuitenkin tästä jännityksestä hienosti ylitse hetken ajan päästä sekä parin namin jälkeen. Rudi malttoi nyt seistäkin hienosti paikallaan, mutta aivan lopussa meinasi muutaman kerran istahtaa. Siihen tarvitsee ainakin hieman treeniä, jos vielä mennään virallisiin näyttelyihin. Täytyy katsoa mennäänkö, mutta ehkä vielä haluaisin käydä ainakin yhdessä mätsärissä ensin katsomassa tilannetta vielä. Tällä kertaa Rudi sai sijoituksen PUN2. 

Olipa muuten kiva saada kirjallinen palaute suorituksesta. Aiemmin ei olla taidettu saada treeneistä tai mätsäreistä. 

(c) Jenny Klemetti / KoiraTuulia


14 joulukuuta 2022

Koiratanssi kurssilta kisoihin

Koiratanssia olin joskus aiemmin miettinyt kokeilemisen arvoiseksi sitten, kun Rudi ei ole enää aktiivinen kisakoira eikä treenata tavoitteellisesti, vaan vain omaksi iloksi. Näin lopulta kävikin. Muutama vuosi takaperin käytiin kolmen kerran lyhytkurssi sekä viiden kerran kurssi, joiden aikana saatiin pienoinen idea koreografiasta yhteen kappaleeseen. Silloin se oli enemmänkin lajiin tutustumista ja kokeilua tykkäisikö Rudi siitä. 

Nyt muutamaa vuotta myöhemmin ilmoitin meidät keväällä viiden kerran kevätryhmään. Ennen kurssin alkua tuli vahva fiilis siitä, että haluaisin vaihtaa biisin johonkin toiseen, kun aiempaan ei oikein saanut ideoitua mieleistä koreografiaa. Ensimmäisellä tunnilla vähän kartoitettiin tilannetta eli mitä kaikkea osataan ja millainen tausta meillä on. Saatiin myös tehdä vähän jotain temppuja musiikin tahtiin. Toiselle tunnille tulin parin biisiehdotuksen kanssa ja niistä valikoituikin meidän uusi koiratanssibiisi. Kolmannelle kerralle oli tullut jo aikalailla valmis idea ohjelmaksi, joten kahdella viimeisellä kerralla treenattiin sen osia ja ihan kokonaisuuttakin.

Tämän kurssin jälkeen päädyin jatkamaan kesäkaudelle, joka kesti toukokuusta syyskuun loppuun. Treenit olivat vielä sopivasti joka toinen viikko. Siinä ehtii vähän treenaamaan koiratanssin lisäksi myös muita juttuja sekä pitämään riittävästi vapaapäiviäkin. Kesäkauden aikana Rudi alkoi hirveästi haukkumaan kentällä eikä oikein päästy tekemään mitään. Tiedostan, että Rudi alkaa haukkumaan herkästi silloin, kun olen itse epäselkeä enkä ole varma mitä seuraavaksi tapahtuu tai saa tehdä kiihdyttävän tempun. Näin myös muissakin lajeissa ja saakin antaa palautetta ohjaajan huonosta ohjaamisesta. Kyllä kesään mahtui kuitenkin myös hetkiä, jolloin tehtiin äänettömästi paloja ohjelmasta. Muutettiin myös kesänaikana vähän ohjelmaa, sillä esim. ohjelman alku sai Rudin haukkumaan jo ennen kuin ehdittiin edes aloittamaan. Se oli mielestäni kiva alku, jota voisi kai hyödyntää jossain muussa kohtaa ohjelmaa, mutta nähtäväksi jää miten käy. Ohjelma koostuu aikalailla helpoista lempitempuista kivan biisin tahtiin. Vielä kun itse osaisi olla selkeä ja varma siitä, että osaan ohjelman niin voisi olla aikalailla siinä. Ellei sitten halua pidentää ohjelmaa joskus. 

Kesäkauden jälkeen jatkettiin vielä talvikaudelle eli treenataan ryhmässä joka toinen viikko vielä huhtikuun loppuun saakka. Katsellaan sitten lähempänä jatketaanko enää kesäkaudella vai päädynkö siihen, että jäädään pois. Näiden parin kuukauden aikana ollaan ehditty vähän hienosäätää ohjelmaa lisää, sillä edessä peruuttaminen sai Rudin aina haukkumaan, joten muutin vähän peruutuksen tyyliä ja näin saatiin hiljainen peruuttaminen. Ainakin toistaiseksi. 

Ennen tuota peruuttamisen muutosta ehdittiin käydä meidän ensimmäisissä koiratanssikisoissa. Vähän ehkä extemporena ilmoittauduin. Kisat olivat samassa hallissa, jossa treenataan niin oli ainakin oli tuttu halli. Mitään suurempia tulostavoitteita ei ollut, vaan ajatuksena oli vain pitää hauskaa ja saada tehtyä ehjä kokonaisuus jokseenkin sujuvan näköisesti. Kisat olivat vielä tuplakisat, joten mahdollisuuksia olisi kaksi. Ainakin aiemmin toinen suoritus on ollut ensimmäistä parempi. Tilanne tietysti nyt oli hieman erilainen, kun Rudi ei ole kisannut pitkään aikaan ja ikää tullut lisää.  

A-kisasta ei jäänyt hirveästi mitään kerrottavaa, sillä Rudi jäi nuuskimaan yhtä kohtaa yli puolen biisin ajaksi. Tässä vaiheessa ei oltaisi enää ehditty tekemään ohjelmaa oikein, joten päätin vain improvisoida helppoja tuttuja temppuja loppuun. Tämä ei oikeastaan edes harmittanut, vaan olin enemmänkin tyytyväinen siihne, miten Rudi pystyi tuon nuuskimisen jälkeen jatkamaan! Ennen ei olisi pystynyt siihen, vaan olisi todennäköisesti jatkanut nuuskimista muualla tai palannut nuuskimaan kauempaa tuota aiemmin nuuskimaansa kohtaa. Todennäköisesti tähän vaikutti se, että itse en oikeastaan jännittänyt yhtään ja ajatus pysyi kasassa kaikesta huolimatta. Pisteitä saatiin 19.00.

B-kisassa taasen pystyttiin tekemään ohjelma oikein eikä Rudi nuuskaissut mattoa kuin pikaisesti samoilla kohdin kuin edellisellä kerralla. Itsellä oli kuitenkin ehkä vähän epävarmempi olo ja ehkä vähän myös kiireinen. Ei kuitenkaan jännittänyt, vaan enemmänkin odotin meidän vuoroa. Päästiin myös tekemään täysin omassa kuplassa ja unohdin olevani kisoissa. Hieman hämmentävä kokemus tämä. Sen vuoksi, etten itse ollut tarpeeksi selkeä ja antanut vihjeitä tarpeeksi aikaisin niin Rudi haukkui hirveästi, mutta tämä oli ihan odotettavissakin. Täydellinen suoritus ei ollut ja ajauduin lopussa liian kauas tuomareista kuin oli tarkoitus ja olin vielä selin. Tämä korjaantuu uudessa versiossa lopusta. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseen ja että pystyimme näyttämään ohjelman niin valmiina kuin se tuolloin oli, vaikka epävarmuus/ensikertalaisuus näkyi eikä ääntelyltä vältytty. Olin vain iloinen siitä, että päästiin vielä tämä hetki kokemaan. Sain siitä vielä videonkin, kun kisoissa oli kuvaaja. Tästä saatiin pisteitä 20.27.

13 joulukuuta 2022

Kolmesti rally-tokoepiksissä

Tämän vuoden aikana pyörähdettiin kolmesti rally-tokoepiksissä. Näistä pikaisesti mainitsinkin edellisessä postauksessa, kun kerroin Rudin jännityksen näkyneen näyttelyiden lisäksi myös näissä epiksissä. Toki oma jännittäminen on aina tarttunut Rudiin eikä näin aina pystytty kisatilanteissa tekemään omalla tasolla. Itse en ole enää pitkään aikaan jännittänyt kisoja tai epiksiä. Tämä on siksi aiheuttanut hieman hämmennystä, sillä Rudi ei ole voinut ainakaan multa napata jännitystä itselleen. Hallitkin ovat olleet meille ihan tuttuja. 

(c) Jenny Klemetti

Toukokuussa käytiin TamSKin epiksissä, joista ei valitettavasti ole videota eikä ratapiirrostakaan. Rata oli mielestäni oikein kiva eikä mitään erityisen vaikeita kohtia. Aika paljon Rudin lemppariliikkeitä. Rudi oli jo ennen meidän vuoroa jokseenkin jännittyneen oloinen. Kävelin Rudin kanssa odotusalueella jonkin aikaa ja tehtiin muutama lempitemppu, mutta ei auttanut Rudia. Mikäli lähdössä on jännittänyt niin yleensä loppua kohden rata on mennyt paremmin, kun jännitys on helpottunut esim. jonkin kivan liikkeen jälkeen. Tällä kertaa koko rata tuntui vain kaaokselta ja itsellekin tuli lopussa sellainen apua-olo, joten ei ihme ettei Rudin suoritus parantunut. Näin jälkeenpäin olisin voinut keskeyttää suorituksen. Radan jälkeen Rudi teki muutaman lempitempun iloisesti haukahdellen. Tuloksena 58/100p. ja 3, sija, kun myös 0-tuloksen saaneet sijoitettiin. 

Kesäkuussa olikin Taidogaan epikset. Täältä oli ihan videokin, mutta hukkasin yhden muistikorttini autoon eli paljon on kuvia ja videoita hyvässä tallessa jossain päin autoa. Rudi oli ennen ja jälkeen radan normaali iloinen itsensä. Mielestäni oltiin valmiita kehään ja lempitemppuja teki innokkaasti vielä hetkeä ennen meidän vuoroa. Pienen viivytyksen vuoksi jouduttiin odottamaan lähtö-kyltillä tavallista pidempään, jonka aikana Rudia alkoi jännittää. heti lähdössä Rudi jäi istumaan, kun itse olin jo liikkeellä. Rudi tuli vähän jäljessä ja teki tehtäviä huomattavasti hitaammin kuin normaalisti. Tästä syystä ensimmäiseltä kyltiltä tuli -10tvä eriaikaisuudesta. En lähtenyt uusimaan, koska jännittäesään menee enemmän lukkoon, jos uusitaan. Tälläkään kertaa kivat kyltit eivät pelastaneet tilannetta. Yleensä esim. pyörähdys tai ohjaajan kiertäminen saavat jännitystä vähenemään. Tämä oli kuitenkin parempi kuin kuukauden takainen rata. 

(c) Jenny Klemetti

Marraskuussa olivat taas Taidogaan epikset. Lämmittelyssä Rudi vähän haisteli maata aluksi, mutta sen jälkeen tuntui olevan jopa villinä. Oikein iloinen ja haukahduksia pääsi. Muutaman liikkeen jälkeen sai olla omassa häkissään omaan vuoroon asti. Oltiin heti ensimmäisinä, joten heti rataantutustumisen jälkeen sai tehdä vielä kaksi miniseuruuta ja radan ensimmäinen kyltti. Toisen hallin puolella sai tehdä vielä pari pyörähdystä ennen rata-alueelle menoa. Lähdössä oli vielä iloinen ja palkkasin kysymyksestä "oletko valmis?". Rudi ei lähtenyt heti matkaan, vaan vasta toisella tai kolmannella vihjeellä. Kokonaisuudessaan rata meni ihan kivasti, vaikka Rudia jännittikin. Jännitys hieman helpottui, kun palkkasin radalla pari kertaa. Alokasluokan maahanmeno -kyltillä Rudi meni oikein hienosti maahan, mutta siitä lähtiessään meni seläntakaa haistelemaan mattoa, mutta palasi melko nopeasti takaisin. Myöhemmin 90 asteen käännöksessä vasempaa Rudi peruutteli vauhdilla jonnekkin mistä en edes nähnyt Rudia. Päätin etten uusi, jotta tästä jäisi hyvä fiilis Rudille. 

12 joulukuuta 2022

Valkeakoski KR & Orivesi KR & Nokia RN

Tänä vuonna kalenteriin mahtui kolmet näyttelyt, jotka olivatkin kivasti tässä lähellä. Rudin kanssa ei olla enää lähdetty kovin kauas näyttelyihin tai muihin harrastuksiin. Rudia jonkin verran jännitti näyttelyissä, joka on epätyypillistä. Huomasin tämän Valkeakoskella, kun Rudi pääsi PU-kehään ja kehässä oli meidän lisäksi neljä koiraa, Rudi viimeisenä. Onneksi olimme jonon viimeisiä niin pystyin jättämään vähän reilumman välin seuraavaan eikä heti perässä ollut ketään. Silti Rudi alkoi peruuttamaan kauemmas. Seuraavissa näyttelyissä sama toistui eikä Rudi oikein tahtonut seistä, edes ollessaan yksin kehässä. Kahdessa viimeisessä näyttelyssä jännittäminen oli myös pöydällä ja Nokialla jo sen verran selkeä, että tuomarikin sanoi koskiessa, että "ei mitään hätää". Tämän vuoden rally-tokoepiksissäkin huomasin jonkinlaista jännittämistä, vaikka itseäni ei jännittänyt. Aiemmin, kun itse jännitin vielä hirveästi, se tarttui myös helposti Rudiin.

Kaikenlaista on tullut pohdittua miksi Rudia on alkanut jännittämään tapahtumat. Mietin, että voisiko syynä olla yksinkertaisesti vain se, että ei olla käyty pitkään aikaan missään isoissa tapahtumissa, joissa on ympärillä hirveästi hälinää, kuulutuksia, koiria ja ihmisiä. 

Alla vielä arvostelut ja tulokset.

Valkeakoski RN 15.5.2022
"Hyvä koko. Tasapainoinen ylälinja. Kevyt raajaluusto. Kaunis ilmeinen. Puhdaslinjainen pää. Hyvä huulilinja. Korrekti etuosa. Tilava rintakehä, lyhyt rintalasta. Hyvin rakentunut takaosa. Hyvä karvan karheus. Liikkuu hyvin takaa, ikä näkyy etuliikkeessä."
VET-ERI VEK1 SA VET-SERT VET-VSP

Orivesi KR 2.7.2022
Hyvä koko, mutta raskas olemus, vaikka koira ei varsinaisesti olekaan lihava. Hyvä pää, silmät ja korvat. Lyhyt kaula. Toinen etujalka ei aivan suora. Leveät etuliikkeet. Ikä näkyy jo takaliikkeissä sekä hampaiden kunnossa. Erinomainen karva.
VET-EH VEK2

Nokia RN 13.8.2022
11-vuotias. Hyvän tyyppinen veteraani, joka antaa hieman neliömäisen vaikutelman. Hieman kapea kallo ja kuonon selkä saisi olla suorempi. Aavistuksen pyöreät silmät. Hyvät korvat. Vahva kaula. Hieman käyrät kyynärvarret ja ulkokierteiset etukäpälät. Hieman luisu lantio. Riittävät takakulmaukset. Hyvä karvan laatu. Kovin epävakaat etuliikeet. Rauhallinen käytös.
VET-EH

(C) Sanna Holopainen

06 joulukuuta 2022

Vuosi 2021


Varsin hienosti sujui tämä paluu tauolta, kun en lopulta päivittänyt helmikuun jälkeen mitään. Ajattelin, että voisin vihdoin käydä vähän läpi meidän kuulumisia, ennen vuoden vaihtumista. Aihealueittan olisi tarkoitus kirjoitella tästä vuodesta ja mikäli vain pysyn suunnitellussa aikataulussa niin parissa viikossa pitäisi olla aikalailla koko vuosi paketissa. Sitä ennen voisin pikaisesti palata viime vuoteen, jotta olisi edes jossain muistissa pieni kertaus siitä, mitä kaikkea ollaan tehty. Melko hiljainen kun olen ollut somessa parin viime vuoden aikana.


(c) Jenny Klemetti

Aloitetiin vuosi 2021 meille uuden lajin parissa, sillä ilmoitin meidät nose workin alkeiskurssille. Tämä alkeiskurssi oli ollut ajatuksissa jo oikeastaan siitä lähtien, kun päästiin lajia pikaisesti kokeilemaan shelttileirillä useampi vuosi sitten. Silloin ei vain aika riittänyt enää uudelle lajille, sillä kolme muuta lajia veivät melko tehokkaasti tilaa kalenterista. Kun Rudi ei enää ole ollut muutamaan vuoteen aktiivinen kisakoira, vaan treenaillaan oikeastaan vain omaksi iloksi ja ilman tavoitteita niin kalenteriinkin on tullut tilaa tämmöisille extempore jutuille. 

Kurssi kesti viisi kertaa ja edettiin kädessä olevan hajupurkin nuuskimisesta pariin helppoon piiloon. Hajuna oli eucalyptus! Ensin vahvistetiin hajua koiralle, joka oli korkillisessa lasipurkissa. Purkkia pidettään ensin kädessä korkki kiinni ja aukaistiin kuonon lähellä. Pelkästä nuuskimisesta palkattiin. Kun tämä sujui purkki laitettiin avonaisena maahan, jonne koiran tuli itse hakeutua nuuskimaan. Rudi yritti myös kaataa purkkia kuonolla ja tassulla, mutta vain nuuskimisesta palkattiin. Jokaisen tunnin aluksi vahvistettiin tätä purkin luokse nuuskimaan menoa eri mittaisilta matkoilta.

Toisella tunnilla pohdittiin, miten haluaisin koiran ilmaisevan hajun. Valitsin ns. jähmettymisen eli pysähtymisen tuijottamaan kohtaa, jossa tuoksuu. Näin olisi helpompaa esim. kisoissa kertoa, että tuolla se on. Toki Rudin kanssa ei olla tähtäämässä kisoihin. Tässä ei ehditty alkua pidemmälle (ehkä 2-3s), sillä Rudi tarjoaa niin herkästi katsekontaktia. Kolmannella tunnilla uutena tuli purkkirata, joka oli Rudille heti jotenkin selkeä tehtävä, vaikka ei olla tehty tuon tyyppistä aiemmin. Melko nopeasti tuo nappasi kiinni ideasta. Selkeästi vaikeampi tehtävä oli seuraavalla tunnilla, kun piti etsiä oikeasti vain hajua eikä enää purkkia. Mielestäni ensimmäinen piilo oli vähän vaikeampi, sillä se oli korkella puomissa kiinni ja Rudi etsi alkuun purkkia. Huomasi, että bongasi kyllä tuoksun, mutta alkoi katselemaan missä purkki. Vahingossa sitten katsoi ylöspäin ja sain palkattua. Viimeisen kerran piilo olikin Rudia matalammmalla ja oli selkeästi helpompi. Rudi oikein syöksyi hajulle heti ensimmäisellä kerrallla. Oli varmasti viikon aikana pohtinut asioita.  Pakko myöntää ettei olla hirveästi tehty kurssin jälkeen nosea, mutta aika näyttää löydämmekö itsemme joskus vielä vaikka jatkokurssilta.

(c) Jenny Klemetti

Rudi ehti tutustua myös toiseen uuteen lajiin, nimeltään hoopers. Huhtikuussa pyörähdettiin tutustumistunnilla. Siellä oli oikein rata, mutta ensin vähän tutustuttiin esteisiin ja tämän jälkeen suoritettiin rataa omalla tasolla. Taidettiin tehdä rataa pätkissä. Irtoaminen oli Rudille vaikeaa, joka ei oikeastaan ylättänyt, sillä olihan se vaikeaa myös aikanaan agilityssäkin. Hölkkäsin alkuun Rudin kanssa aikalailla samaan vauhtia, mutta pystyin siirtymään kävelyyn ja Rudi irtosi enemmän kuin koskaan agilityssä. Tosin ei vielä niin paljon kuin hoopersissa tarvitsee. 

Toukokuussa käytiin pohjataitokurssi, jossa enemmän tutustuttiin yksittäisiin esteisiin ja niiden kiertämiseen eri matkoilta ja puolilta. Hiljalleen tehtiin muutaman esteen ratoja erilaisilla käännöksillä. Hoopersissa tarvitsee käskyt tiukkoihin sekä loiviin käännöksiin sekä suoralla etenemiseen. Viimeisellä tunnilla oli vähän pidempi rata, joka olikin oikeastaan suoralla etenemistä. Täytynee katsoa löytäisinkö videon jostakin ja lisätä myöhemmin, kun ilmeisesti Instan storysta sitä ei saa puhelimeen napattua ja puhelin on tässä vaihtunut niin ei nykyisestä puhelimesta löydy. Syksyllä pääsimme vielä kahdesti tai kolmesti viikkoryhmän tunnille, kun nappasin kaverilta pari niistä tunneista, kun ei itse päässyt. Siellä tehtiin aina ihan rataa pätkissä tai kokonaisena. Rudi kehittyi hyvin irtoamisessa eikä tarvinnut enää olla niin lähellä kuin alkuun. Tämäkin laji olisi kyllä oikein hauska!

(c) Jenny Klemetti


Vuoden aikana napattiin aika paljon irtotunteja Taidogaan viikkoryhmistä, joissa tehtiin laajasti eri luokkien liikkeitä tai niiden alkeita. Tehtiin siis ihan oman tason mukaan. Päästiin tekemään mm. ohjatun noudon suuntien sekä tunnistusnoudon alkeita, kisatreeniä, kehä-ja siirtymätreeniä, ruudun alkeita, jääviä ja ihan vain seuraamista. Näin muutamia mainitakseni. Varmassa tallessa ovat näiden tuntien muistiinpanot. Lisäksi käytiin parissa ALOn kisatreenissä TamSKilla ja ne menivät ihan todella hienosti! Rudi oli niissä varsin iloisena häntä heiluen. Harvemmin on ollut tokossa noin iloisena. Näiden treenien jälkeen uskaltauduin monen vuoden jälkeen ilmoittautua tokokokeeseen tuttuun halliin. 

Vaikka tuntui etten varsinaisesti jännittänyt kisaa ollenkaan, niin oman vuoron tullessa niin paikallaoloon kuin yksilöliikkeisiin syke nousi varmaan tuhanteen enkä muistanut hengittää ollenkaan. Tämän vuoksi menin heti ensimmäisen yksilöliikkeen kohdalla väärälle puolelle kartiota seisomaan. Rally-tokoihminen ei muistanut monen vuoden tauon jälkeen, että tokossa tosiaan jätetään se kartio tosiaan sinne vasemmalle puolen eikä oikealle. Oho hupsis! Mutta se mitä tapahtui näissä kisoissa oli jotain, jota en varmasti unohda koskaan. Monien vuosien ja tuhansien tuntie työ palkittiin. Kisasuoritus oli kokonaisuudessaan paras mitä ollaan koskaan aiemmin tehty. Pisteitä saatiin ensimmäisestä kokeesta enemmän kuin tästä, mutta se fiilis. Oltiin täysin omassa kuplassa, uskalsin palkata Rudin sosiaalisesti jokaisen liikkeen jälkeen sekä siirtyä rauhassa seuraavan liikkeen aloituspaikkaan. Mua ei haitannut se, että Rudi haukahti jokaisen palkkauksen jälkeen, vaikka tiesinkin siitä vähennyksiä tulevankin. 

Onni oli myös se, että ensimmäiset kaksi liikettä olivat Rudin lempparit eli luoksetulo ja liikkestä maahan, sillä seuraaminen oli heti paljon parempaa kuin aiemmin kisatilanteessa, kun alla oli lemppariliikeet. Navigaattoria on tullut ilmeisesti myös kuunneltua kiltisti, kun en enää meinannut kääntyä väärään suuntaan koko ajan. Kaukot olivat ainoa liike, joka epäonnistui nuuskimisen vuoksi. Se oli ainoa hetki, kun itseä alkoi hieman jännittää niin vaikutti Rudiin heti.  Tämä ei kuitenkaan haitannut yhtään, vaan olin ihan hirveän tyytyväinen tähän suoritukseen. 

Näin pikaisesti saatiin 10 paikallaolosta, liikkeestä maahanmenosta, luoksetulosta sekä kapulanpidosta. 9 saatiin hypystä (kolautti jalan) sekä yleisvaikutelmasta (haukkui pari kertaa), 8 seuraamisesta sekä 5 kaukoista. Eli tulokseksi saatiin 180/200p. ja KP. Voin sanoa, että iso roska tuli silmään ♥

(c) Jenny Klemetti


Rally-tokossa taasen treenailtiin satunnaisesti itsekseen, mutta myös pyörähdettiin parilla Taidogaan viikkoryhmän irtotunnilla sekä yksissä epiksissä. Yhdellä viikkoryhmän tunnilla oli kisamainen treeni eli käytiin ihan tutustumassa rataan kuin kisassa. Rudia jostain syystä jännitti siellä ihan kamalasti eikä radan suorittamisesta tullut oikein mitään. En osaa sanoa mistä tuo johtui, sillä mielestäni Rudi ei ollut esim. kipeä enkä itse jännittänyt yhtään. Toisella kierroksella päästiin tekemään pari kylttiä yksinään ja oli ihan erilainen. Epiksissä Rudia jännitti myös, mutta silti oli erilainen kuin noissa treeneissä. Hassua! Ollaan käyty myös kuukausittain OT-rally-tokoilemassa kahden muun koirakon kanssa. On ollut kiva treenailla säännöllisesti vielä rally-tokoakin! Pääsääntöisesti ollaan tehty ratatreenejä ja miniratoja.

Elokuussa käytiin pitkästä aikaa myös virallisissa näyttelyissä, joten sitä ennen halusin käydä kaksissa näyttelytreeneissä muistuttelemassa vähän Rudille miten siellä mennään. Rudilla meni treenit oikein hienosti, joten melko luottavaisin mielin menin myös viralliseenkin näyttelyyn. Tosin Rudi ei malttanut seistä ihan niin nätisti kuin aiemmin, mutta treenillä siitäkin pääsee eteenpäin. 

Arvostelu: "10v. Hyvä koko ja mittasuhteet. Erinomainen vahva kuono-osa. Riittävästi taittuneet korvat. Hyvät silmät. Hyvä rungon vahvuus. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä asentoinen häntä. Liikkuu ikäisekseen hyvin. hyvin hoidettu karva."


01 helmikuuta 2022

Paluu tauolta

Hassua kirjoitaa pitkästä aikaa! Taukoa on tullut pidettyä melkein vuosi niin täällä blogin puolella, kuten oikeastaan myös muuallakin somessa. Hieman jotain pientä on satunnaisesti tullut laitettua Instaan. Hiljaisuus on johtunut oikeastaan vain siitä, ettei ole ollut fiilistä päivittää mitään, puhumattakaan kuvaamisesta tai kuvien jälkikäsittelystä. Motivaatio ja inspiraatio ovat olleet kateissa. Eikä ole oikeastaan edes haitannut, vaikka toisaalta olisi ollut kiva kirjoittaa edes itselleni muistoiksi asioita.

Kuluneen kuukauden aikana tuli sellainen pieni fiilis siitä, että voisi vähän päivittää meidän kuulumisia. Tosin enää en tee mitään tavoitteita tai aikataulua, vaan kirjoittelen fiiliksen mukaan rennosti, omalla painollaan. Katsotaan mitä tulee!

Viime vuosi oli oikeastaan aktiivisempi, kuin uskalsin ajatella toissa kesäisen vuoksi. Ilmeisesti vielä toistaiseksi on toiminut hyvin se, että tehdään asioita rennommin ja harkitummin, päivä kerrallaan. Tarpeeksi hauskaa tekemistä ja sopivasti lepoa. Unohtamatta tietenkään säännöllistä hierontaa/fasciaa ja kraniota. Kahdesti tassu oireili, mutta selvittiin lyhyellä kipulääkekuurilla ja levolla. Muuten Rudi on edelleen se sama iloisen hepuli nelitassuinen, kuin aina ennenkin. 

Lyhyesti listattuna ja ei-niin-järjestyksessä meidän vuosi 2021 näytti tältä:

nose workin alkeiskurssi • ohjatut rally-toko ja tokotreenit • kimppa rally-tokotreenit • yksi koirauinti • näyttelytreenit ja virallinen näyttely • tokokoe • hoopersin alkeiskurssi ja muutama irtotunti • vaihtelevat lenkkimaastot lähialueella ja vähän kauempana esim. Yltä ja Alta • koiravalokuvauskurssi • Eläinlääkärissä Cartrophen-pistossarja ennakoivasti sekä hammaskivenpoisto • Aktivointia myös ihan vain kotona esim. älypelien ja namien etsinnän kautta • Rudi täytti jo 10v! • Säännöllinen hieronta/fascia/kranio 


Näiden pikakuulumisten jälkeen pienoisen ajatuksena oli, että voisin mahdollisesti kirjoittaa vielä aihealueittain vähän tarkemmin vuoden tapahtumista, ennen kuin siirryn tämän vuoden kuulumisiin. Ehkä enemmän itselleni muistoksi jonnekin fiksumpaan paikkaan, kuin sekavasti yksittäisille lapuille, jotka todennäköisesti hukkaan pian jonnekkin. Tälle vuodelle sentään ostin vihkon, johon kirjoittaa loogisessa järjestyksessä ylös asioita. Palaillaan taasen!