29 heinäkuuta 2016

Mä kaipaan toimintaa.




Melkoinen oli päivä viime viikon keskiviikkona!  Teemana jonkinmoinen agilityrally. Sain kuin sainkin järkättyä illan niin, että ehdin mennä kahdesti rallyradan agikisoista huolimatta. Ensin oli suunniteltu, että menisin pidemmän aikaa alussa, mutta asia unohtui. Alku venyi sen verran pitkäksi, että kun olin menossa toisen kerran medien rataantutustuminen alkoi, joten lähdin juoksemaan sinne ja Rudi jäi hämmentyneenä kentälle eikä meinannut tulla. Hassu! Toisesta tehoryhmästä sattui puuttuman koirakko, joten päästiin heidän vuorollaan käymään radalla. Jee! Koiralla oli kivaa ja kerrankin jopa kartturilla. Jännä, hyvin jännä.

Ensimmäistä kertaa lämmittelin nopeasti soopelin vielä kentän puolella lelulla, ihan vain kokeillakseni sopiiko tuo tällä kertaa Herra Vaikealle. Ikinä kun ei tiedä millä tuon saa toimimaan niin kuin se parhaina hetkinään toimii. Se mikä tällä kerralla toimi, ei välttämättä enää ensi kerralla tai enää koskaan toimi. En ole löytänyt vieläkään mitään tiettyjä juttuja, joilla saisi tuon heräteltyä ja pidettyä mielenkiinnon yllä, etenkään kisaradoilla. Kyse ei ole siitä etteikö Rudi haluaisi tehdä, mutta välillä se on kuin ameeba eikä osaa mitään, kun satunnaisesti väläyttelee sitä hienointaan. Olen tullut siihen tulokseen, että se johtunee musta. Siitä ehkä joskus myöhemmin lisää.




Ensimmäisellä kierroksella koko rata oli vasemmalla puolella, toiselle vaihdettiin kaksi puolenvaihtokylttiä. Aina sitä sanoo, että hyvä kun on paljon treeniä myös oikealla puolella, vaikka tuo osaa jopa paremmin olla oikealla puolella kuin vasemmalla, vaikka sitä ollaan treenattu huomattavasti vähemmän. Yleensä aina Rudi on myös hiukan huono ensimmäisen radan alkuosassa, parantaen loppua kohden, toinen sitten menee huomattavasti paremmin alusta asti. Tuohonkin kun keksisi jonkin yhden toimivan jutun, jotta saisi koiran toimimaan hyvin heti ensimmäisestä radasta alkaen. Tuon "ei pysty heti"-asenteen huomaa jo ensimmäisellä kyltillä, kun jää nuuskimaan maata eikä kuuntele käskyjä. 

Kakkoskyltin suoritukseen on tullut tuo pienoinen ennakointi. Tiedä sitten menettääkö tuosta pisteitä, ehkä tiukalla tuomarilla? Suotavaa se olisi joka tapauksessa saada pois. Yllättäen lankesi molempiin houkutuksiin, kun tähän mennessä ei ole tainnut langeta kuin kerran tai kaksi treeneissä vain toiseen. Sitten tulikin pieni haahuilu 270 käännös, kuten normaalistikin käännökset oikealle. Nuo 90 astetta vasemmalle ja samanmoinen kera istumisten ovat aina hiukan tuollaisia, että peruuttelee liikaa jonka vuoksi joutuu asettelemaan itsensä sivulle. Täytyisi ehkä kehitellä jokin toinen sana tuolle ja 360 käännöksille. Takapäänkäyttö onkin ollut aina hienoa, josta ollaan kuultukin useammalta kouluttajaltakin. Sitten ei olekaan mitään kunnollista moitittavaa ennen maahanmenoa. Hyvin hyvin hidas ja mitä tuo nuuskutuskin oli? Lähti yllättävän hyvin siitä seuraamaan. Pujottelu oli jopa nätti eikä töksähtelevä ja megakaarteleva. Hitusen parempi kontakti vielä niin on nätti hitaassa ja normaalivauhdissa. Mutta voihan hepulihyppy! Ehkä tarvitsis käydä treenaamassa tuota kera peruutuksen ja merkin ennen ensi viikon kisaa. Loppurata menikin jo aika nätisti hurjista häiriöistä huolimatta. Se ettei lähtenyt istumisesta mukaan oli taasen juuri se etten käytä tarpeeksi ääntä eikä ole varma pitikö tulla. On se vaan hieno, kun haluaa. <3

Kommenttia saatiin juurikin sitä, että alku on hiukan huonompaa parantuen loppua kohden. Agilitykoirana mun tarvitsis pidättää hypylle viimeiseen asti ja sitten vain huokaista, jotta en olisi luvattomasti myöhässä. Fiksu pointti, joka kannattaisi muistaa! Takapään käyttöä ja osaamista ylipäätään kehuttiin. Mainitsi myös tuosta kuinka hyvin Rudi teki lopun hurjasta häiriöstä huolimatta. Juuri tuossa hiukan 270 vasemmalle jälkeen nimittäin alkoi koirat haukkumaan ihan lähellä, viereisellä kentällä aksattiin (kuten aina) ja agikisoista kuului lähtöpilli. Seuraava lause olikin jotain mitä en osannut odottaa koskaan saavani. Se meni  niin, että mulla on hieno koira ja mun pitäisi olla ylpeä siitä mitä olen sille osannut/pystynyt/tms kouluttaa ja mihin asti olen sen kanssa päässyt. Hämmennyin ja liikutuin niin etten pystynyt vastaamaan mitään, tuijotin vain tyhmänä ja nyökkäsin. Enkä sanatarkkaan muistanut kun en meinannut uskoa korviani. Se vain tuli juuri oikeaan kohtaan edellisen viikonlopun tokokokeen jälkeisen paska kouluttaja -kauden keskelle. Itsehän en silti vieläkään myönnä, että meidän meno oikeasti näyttäisi siltä, että oikeasti kuulutaan mestariin, haha.




Kuten mainitsin toinen rata on huomattavasti parempaa kuin ensimmäinen, mutta tällä kertaa olikin ihan toisinpäin. Taisi Rudi olla hiukan liian väsy tekemään toista rataa, mutta mentiinpä nyt kuitenkin. Pisti oikein silmään tuo rauhallisuus ja jälkeen jääminen, kun yleensä tuo oikein tursuaa yli intoa ja vauhtia.

Alussa ei sen suurempia huomautuksia, taisin käyttää ensimmäisellä kyltillä tuplakäskyn istumiseen ja puolenvaihto oli melko töksähtävän näköinen, houkutus ok. 270 oikealle oli aika nätti muuten, mutta itse voisin pysyä pystyssä ja käyttää kättä vähemmän. Ensimmäinen yritys istu, käännös oikealle, istu oli aika kamala, mutta toinen hidasta ensimmäistä istumista hyvä.  Haahuilu 360 taas! Aina koiran ollessa ulkopuolella 360 on tuon näköinen. Istu-seiso-kierrä koira, jätin ensin liian vähän tilaa ja mun epätavallinen kiertäminen häiritsi, toinen yritys ok. Hiukan vasenta puolta hitaampi pyörähdys, mutta riittävä. Voisi kyllä yrittää saada sen yhtä nopeaksi kuin vasemmalla. Käännös ja maahanmeno hyvä. Pujottelussa pientä haahuilua, kun keskittyminen taisi jo hiukan hiipua. Puolenvaihto muuten jees, mutta havaitsi hypyn edessä joten tuli "jeehyppyhyppyhyppy" laukat. Aika odotettavissa ollut hyppy ja sen jälkeiset riehumiset. Loppu taas ihan nättiä, joskin hiukan hidasta. 

Itse näin hurjasti korjattavaa, vaikka saatiinkin taas hurjasti kehuja niiden muutaman isomman parannettavan kohtaa lukuunottamatta (hyppy/houkutus). Täytynee tehdä taasen jokinmoinen treenilista piakkoin, josta voi aina käydä vähän lunttaamassa mitä kaikkea pitää parantaa ennen isoja kisoja.

 



Sitten vielä se agility! Olin ilmoittanut vain yhdelle radalle, kun meiltä löytyy se luva hyppäriltä. Jo ennen rataantutustumista kauhistelin keppejä, hyppy-keinuväliä, hyppy-A väliä, putkea ja sen jälkeistä hyppyä sekä puomin alastuloa. Eihän ollut hirveästi kauheisteltavaa, eihän? Ajatuksena ettei löydä keppejä, lähtee karkuun kolmoselta, vitoselta ja/tai kasilta. Juuri niitä paikkoja, joissa aiemmin kisoissa on lähtenyt kaasu pohjassa juoksemaan ympäri kenttää. Putkesta ajattelin maanantain treenien toistuvan ja Rudin kiertävän putken ulkokautta, oli nimittäin samanlainen putki puomin alla, joskin mentiin toisesta päästä. Sen jälkeisestä elämäst ajattelin, että lähtee takaisin aalle tai vaihtoehtoisesti kurvaa hypyltä suoraa eteenpäin. Puomin alastulo jännitti, kun juoksarit eivät ole kovin vahvat eikä kestänyt aiemminkaan päällejuoksua (?) siihen. Tiesin olevani myös liian hidas vaihtaakseni puolta ennen puomia.

HVideoltahan sen näkee ettei oikeastaan näistä toteutunut mikään kuten olin päässäni kehitellyt. Rudi löysi todella mageesti kepit! Ohitti viimeisen välin, kun katsoja oli  nojannut aidan yli tms., jota Rudi jäi katsomaan. Näitä sattuu eikä tuolle mitään voi. Olin jo varsin tyytyväinen, että kepit ylipäätään löytyivät.  Hymyilytti tuo keinu, kun ei mennyt taas ihan niinkuin ollaan treenattu. Etutassut sopivasti kontaktille ja kolmesta kehoituksesta huolimatta kysyi vielä tuomarilta saako lähteä. Seuraavalta hypyltä meinasi lähteä eteenpäin, kun ajauduin liikaa esteelle. Löysi putken eikä mennyt aalle takaisin, josta hämmentyneenä epävarma käsky liian myöhään ja koira ohi. Sama uudestaan puomia edeltäneeltä hypyltä ja viimeiseltä hypyltä. Tiedä sitten olisiko hypännyt viimeistä hyppyä ellei olisi jäänyt katsomaan ratahenkilöä, kun ilmeisesti kuitenkin käskyn kuuli kun hyppäsi sen takaakiertona. No, ei siitä nollaa olisi kuitenkaan tullut.

Itseasiassa tuo oli hyvän mielen hylly, sillä Rudi ei lähtenyt riehumaan kolmannelta esteeltä ja vaikka ohitti esteitä yms. kuunteli ja tuli yhdellä käskyllä takaisin. Videolta tuo näyttää omaan silmään paljon paljon hirveämmältä kuin radalla juostessa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja pohtia olisiko myös puomille 2o2o parempi vaihtoehto. Treneissä tuo on tahtonut roiskia miten sattuu alastulon, kun tahtoo olla vaikeampia ratoja kuin 1-luokan radat, joten satunnaisesti puomin jälkeen tulisi kääntyä jyrkästi jompaan kumpaan suuntaan. Vai onnistuisikohan vain käskyttämällä hidasta, jolloin vauhti ei olisi niin kova? Tätäkin voisi pohtia erikseen. Palaillaan!


17 heinäkuuta 2016

Pettynyt

Meidän toko historiaan kuuluu kaikenmoisia treenejä ja kokeita. Aika nopeasti tokon aloittamisen jälkeen ilmoittauduin ensimmäiseen tokokokeeseen elokuussa 2014. En oikeastaan odottanut mitään, vaan lähdin positiivisin mielin katsomaan kuinka meille käy, vaikka samalla jännitikin. Luokkavoitto 192p. ja täysi 10 paikallaolosta. Rudi teki todella hienosti siihen nähden, että oltiin meille vieraassa paikassa ja kentällä hyppi sammakoita. Uskaltauduin ilmoittaa meidät vielä kolmeen kokeeseen, mutta heti seuraavassa kokeessa kaikki muuttui. Rudi sai hylätyn sen vuoksi, että lähti yllättäen paikallaolosta ja kahdessa muussakin oli siinä ongelmia. Jäin suosiolla puolenvuoden tauolle tämän vuoksi. Vahvistamaan paikallaoloa sen hetkisellä tiedolla ja taidolla. 

Tauon jälkeen aloin miettimään sitä uskallanko enää ilmoittaa meitä kokeeseen vai pitäisikö jättää kisaaminen kokonaan. En haluaisi pilata muiden paikallaoloa tai vahvistaa Rudille lähtemistä tmv. kisatilanteessa. Treeneissä Rudi on pysynyt hienosti paikallaan. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Toki enimmäkseen ollaan treenattu yksin tai tuttujen koirien kanssa, mutta kuitenkin. Olen käynyt kaikissa lähialueen tokoepiksissä, jotta saisi kisamaisen tilanteen. Rudi pysyi aina niissä paikallaolossa. Välillä saattoi äännellä tai vilkaista ympäristöä, mutta pysyi silti. Lopulta uskaltauduin ilmoittaa, kun rohkaistiin. Seuraavissa kisoissa lähti viereisen koiran luo, vierestä lähteen koiran perässä mun luokse ja kolmannessa nousi kahdesti ylös ja tuli lopulta mun luo. Lopetin sanoihin: en enää ikinä kenenkään kanssa. 

Näiden kahden virallisen kisan välillä (6/2015-7/2016) ei olla treenattu tokon liikkeitä kuin kesäkuun alusta. Toki seuraamista ja asennonvaihtoja yms. tulee rally-tokon puolella. Olen vahvistanut vain paikallaoloa erilaisissa tilanteissa, häiriöissä, hallin käytävällä ja missä ikinä tulikaan mieleen. Treeneissä saatoin jättää Rudin paikallaoloon siksi aikaa, kun kävin tutustumassa rally-tokorataan. Toki välillä kävin palkkaamassa. Käytössä silloin ei ollut virallinen tokon paikallaolon vihje, mutta paikallaan silti. Rally-tokossa tämä vahvistunee jonkin verran käytösruudussa, vaikka koira onkin kytkettynä ja lähellä. Ainoa mitä on paikallaolossa tapahtunut on satunnainen maton nuuskiminen ja vähäinen vinkuminen. Mielestäni Rudilla on ollut nyt rauhallisempi ilme kuin aiemmin. 

Mieleen alkoi yllättäen tulla ajatus siitä, että uskaltaisinko vielä kerran kokeilla koetta. Rudi tosiaan on pysynyt treeneissä ja epiksissä paikallaan, vaikka joku muu ei välttämättä ole. Uskaltauduin kahteen kisamaiseen treeniin ja Rudi pysyi hienosti paikallaan eikä nyt vilkuillut ympärilleen niin paljon kuin aikaisemmin. Tämä kasvatti sen verran luottoa, että uskaltauduin lopulta kysymään olisiko lähikokeessa tilaa ja saatiin paikka.

En oikeastaan jännittänyt ollenkaan. Ennen kisoja kävin vahvistamassa paikallaoloa ja otin kisamaisesti muitakin liikkeitä. Hiukan ennen paikallaoloa alkoi hirveä jännittäminen. Mulla oli jo valmiiksi ahdistunut ja huono olo. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun jätettiin koirat tuli sellainen fiilis, että ehkä se pysyykin. Siihen asti, että Rudi vilkaisi nopeasti vieressä olevaa ja nousi nuuskimaan. Kyyneleet alkoivat puskemaan jo siinä vaiheessa, koska olin niin pettynyt siihen tilanteeseen. Mietin vain sitä, että miksi aina vain kisoissa? Oikeutetusti saatiin 3kk kilpailukielto,  sillä Rudi häiritsi muita.

Olin sanoinkuvaamattoman pettynyt. Koskaan aiemmin minkään epäonnistumisen jälkeen ei ole ollut tämmöinen olo. Uskoin, toivoin ja luotin, että tämä ongelma olisi jo poistunut - ihan vain pettyäkseni taas. En pystynyt pidättelemään kyyneleitä edes ulos asti. Käveltiin Rudin kanssa aika pitkä lenkki ennen kuin pystyin tulemaan takaisin halliin sisälle. Ärsytti ja hävetti. Vielä tätä kirjoittaessakin nousee kyyneleet silmiin, koska on aikalailla huono kouluttaja -olo. 

Tällä hetkellä on sellainen olo, että en todennäköisesti enää pysty kisaamaan tokossa. En enää Rudin kanssa, en ehkä kenenkän kanssa. Uskallus ja epäonnistumisen pelko kasvoi nyt niin suureksi. Ehkä näin on lopulta vain parempi. Miksi harrastaa lajia, jossa kerta toisensa jälkeen pettyy näin pahasti ja josta ei pysty oikeasti nauttimaan? Miksei mulle vain riittäisi se, että tiedän Rudin pystyvän arjessa olemaan paikallaan silloin kun tarvitsee?


2016-07-17_11-28-40

02 heinäkuuta 2016

Rally-tokon ratatreenit & tuplakisat





Kesäkuun puolella napattiin paikka ratatreeneihin, sillä on ihan hyvä hyödyntää näitä niin saa vähän kisamaista fiilistä. Ehkä joskus jännityskin katoaisi kisoista. Treeneissä meno näyttää aikalailla tältä. Erittäin innoskas shetlantilainen. Putki ja hyppy ovat vaikeita, koska agility. Spiraalissa ja pujottelussa kaarrokset ovat aika isoja edelleen. Tähän ei toki auta muu kuin treenata seuraamispaikkaa. Käännöksissä joissa tarvitsee istua Rudi hakee paikkaa jonkin verran. Eteentulot ovat vähän vinoja. Peruuttamisessa lähtee peruuttamaan nopeammmin kuin minä, joskus koiranmitan edellä. MES-luokan puolenvaihdot ja kukkasetkin ovat vaikeita. 


Ratatreeneistä viikkoa myöhemmin oli vuorossa tuplakisat Lempäälässä. Ratapiirrokset nähdessäni ajattelin, että ehkä voitaisiin saada tulokset, mutta jäätiinkin molemmissa reilusti alle tuloksen (52p. & 43p.). Oma jännittäminen varmasti vaikutti asiaan taas. Hieno asia oli kyllä Rudin käytösruudut molemmissa! Nyt ei nuuskinut yhtään ja malttoi pitää lähes koko ajan kontaktin. 

01 heinäkuuta 2016

Rally-Toko tehoryhmä #8: Oikealla puolella työskentely.

Tämän tunnin teema oli meille oikein hyvä. Oikea puoli on vielä jokseenkin epävarma. Tehtiin lyhyempää ja pidempää rataa. Aika usein Rudi jää lähdössä istumaan, kun lähden liikkeelle. Taidan ottaa samaan aikaan askeleen, kun sanon vihjeen seuruulle. Voisi ehkä kokeilla joskus niin, että sanoisi ensin ja lähtisi vasta sitten. Oikealla puolella oikealle 360 ja 270 olivat vaikeat. Lähtiessä tekemään liikettä menee hyvin, mutta sitten jää kiinni mun käteen ja kääntyy vähän töksähdellen. Täytyisi opetella olemaan kumartelematta ja varmistelematta. Ehkä jättää käsimerkki kokonaan pois. Pujottelu juosten oli vaikea, kuten myös tuplasaksalainen. Houkutus ok. Pyörähdyksetkään eivät oikein onnistuneet.



Hyvä pysähdys, jossa alkanut pysähtymään kesken askeleen. Voisi vissiin laittaa tassut vierekkäin, mutta parempi noin. Lähtikin heti mukaan eikä tarvinnut toistaa käskyä kolmesti.

Puolenvaihto takana oli omaan silmään oikein nätti, kerrankin. Puolenvaihdot edestä menivät muutoin hyvin, mutta käväisi hieman kaukana. Tähän täytynee kiinnittää huomiota, kunhan selvitään ensin tästä seuruun/kontaktin tehokuukaudesta.

Hidas ensimmäinen istuminen, muutoin riittävät vaihdot. Nähty nopeampiakin, joten treeniin tämäkin. Eteentulot oli tällä kertaa todella nätit!

Eli näyttäisi siltä, että meillä on enää treenattavana käsimerkkien häivytys pois, kontakti paremmaksi, seuruu tiiviimmäksi sekä liikkeisiin lisää nopeutta, tarkkuutta ja suoruutta. Jee!