29 heinäkuuta 2016

Mä kaipaan toimintaa.




Melkoinen oli päivä viime viikon keskiviikkona!  Teemana jonkinmoinen agilityrally. Sain kuin sainkin järkättyä illan niin, että ehdin mennä kahdesti rallyradan agikisoista huolimatta. Ensin oli suunniteltu, että menisin pidemmän aikaa alussa, mutta asia unohtui. Alku venyi sen verran pitkäksi, että kun olin menossa toisen kerran medien rataantutustuminen alkoi, joten lähdin juoksemaan sinne ja Rudi jäi hämmentyneenä kentälle eikä meinannut tulla. Hassu! Toisesta tehoryhmästä sattui puuttuman koirakko, joten päästiin heidän vuorollaan käymään radalla. Jee! Koiralla oli kivaa ja kerrankin jopa kartturilla. Jännä, hyvin jännä.

Ensimmäistä kertaa lämmittelin nopeasti soopelin vielä kentän puolella lelulla, ihan vain kokeillakseni sopiiko tuo tällä kertaa Herra Vaikealle. Ikinä kun ei tiedä millä tuon saa toimimaan niin kuin se parhaina hetkinään toimii. Se mikä tällä kerralla toimi, ei välttämättä enää ensi kerralla tai enää koskaan toimi. En ole löytänyt vieläkään mitään tiettyjä juttuja, joilla saisi tuon heräteltyä ja pidettyä mielenkiinnon yllä, etenkään kisaradoilla. Kyse ei ole siitä etteikö Rudi haluaisi tehdä, mutta välillä se on kuin ameeba eikä osaa mitään, kun satunnaisesti väläyttelee sitä hienointaan. Olen tullut siihen tulokseen, että se johtunee musta. Siitä ehkä joskus myöhemmin lisää.




Ensimmäisellä kierroksella koko rata oli vasemmalla puolella, toiselle vaihdettiin kaksi puolenvaihtokylttiä. Aina sitä sanoo, että hyvä kun on paljon treeniä myös oikealla puolella, vaikka tuo osaa jopa paremmin olla oikealla puolella kuin vasemmalla, vaikka sitä ollaan treenattu huomattavasti vähemmän. Yleensä aina Rudi on myös hiukan huono ensimmäisen radan alkuosassa, parantaen loppua kohden, toinen sitten menee huomattavasti paremmin alusta asti. Tuohonkin kun keksisi jonkin yhden toimivan jutun, jotta saisi koiran toimimaan hyvin heti ensimmäisestä radasta alkaen. Tuon "ei pysty heti"-asenteen huomaa jo ensimmäisellä kyltillä, kun jää nuuskimaan maata eikä kuuntele käskyjä. 

Kakkoskyltin suoritukseen on tullut tuo pienoinen ennakointi. Tiedä sitten menettääkö tuosta pisteitä, ehkä tiukalla tuomarilla? Suotavaa se olisi joka tapauksessa saada pois. Yllättäen lankesi molempiin houkutuksiin, kun tähän mennessä ei ole tainnut langeta kuin kerran tai kaksi treeneissä vain toiseen. Sitten tulikin pieni haahuilu 270 käännös, kuten normaalistikin käännökset oikealle. Nuo 90 astetta vasemmalle ja samanmoinen kera istumisten ovat aina hiukan tuollaisia, että peruuttelee liikaa jonka vuoksi joutuu asettelemaan itsensä sivulle. Täytyisi ehkä kehitellä jokin toinen sana tuolle ja 360 käännöksille. Takapäänkäyttö onkin ollut aina hienoa, josta ollaan kuultukin useammalta kouluttajaltakin. Sitten ei olekaan mitään kunnollista moitittavaa ennen maahanmenoa. Hyvin hyvin hidas ja mitä tuo nuuskutuskin oli? Lähti yllättävän hyvin siitä seuraamaan. Pujottelu oli jopa nätti eikä töksähtelevä ja megakaarteleva. Hitusen parempi kontakti vielä niin on nätti hitaassa ja normaalivauhdissa. Mutta voihan hepulihyppy! Ehkä tarvitsis käydä treenaamassa tuota kera peruutuksen ja merkin ennen ensi viikon kisaa. Loppurata menikin jo aika nätisti hurjista häiriöistä huolimatta. Se ettei lähtenyt istumisesta mukaan oli taasen juuri se etten käytä tarpeeksi ääntä eikä ole varma pitikö tulla. On se vaan hieno, kun haluaa. <3

Kommenttia saatiin juurikin sitä, että alku on hiukan huonompaa parantuen loppua kohden. Agilitykoirana mun tarvitsis pidättää hypylle viimeiseen asti ja sitten vain huokaista, jotta en olisi luvattomasti myöhässä. Fiksu pointti, joka kannattaisi muistaa! Takapään käyttöä ja osaamista ylipäätään kehuttiin. Mainitsi myös tuosta kuinka hyvin Rudi teki lopun hurjasta häiriöstä huolimatta. Juuri tuossa hiukan 270 vasemmalle jälkeen nimittäin alkoi koirat haukkumaan ihan lähellä, viereisellä kentällä aksattiin (kuten aina) ja agikisoista kuului lähtöpilli. Seuraava lause olikin jotain mitä en osannut odottaa koskaan saavani. Se meni  niin, että mulla on hieno koira ja mun pitäisi olla ylpeä siitä mitä olen sille osannut/pystynyt/tms kouluttaa ja mihin asti olen sen kanssa päässyt. Hämmennyin ja liikutuin niin etten pystynyt vastaamaan mitään, tuijotin vain tyhmänä ja nyökkäsin. Enkä sanatarkkaan muistanut kun en meinannut uskoa korviani. Se vain tuli juuri oikeaan kohtaan edellisen viikonlopun tokokokeen jälkeisen paska kouluttaja -kauden keskelle. Itsehän en silti vieläkään myönnä, että meidän meno oikeasti näyttäisi siltä, että oikeasti kuulutaan mestariin, haha.




Kuten mainitsin toinen rata on huomattavasti parempaa kuin ensimmäinen, mutta tällä kertaa olikin ihan toisinpäin. Taisi Rudi olla hiukan liian väsy tekemään toista rataa, mutta mentiinpä nyt kuitenkin. Pisti oikein silmään tuo rauhallisuus ja jälkeen jääminen, kun yleensä tuo oikein tursuaa yli intoa ja vauhtia.

Alussa ei sen suurempia huomautuksia, taisin käyttää ensimmäisellä kyltillä tuplakäskyn istumiseen ja puolenvaihto oli melko töksähtävän näköinen, houkutus ok. 270 oikealle oli aika nätti muuten, mutta itse voisin pysyä pystyssä ja käyttää kättä vähemmän. Ensimmäinen yritys istu, käännös oikealle, istu oli aika kamala, mutta toinen hidasta ensimmäistä istumista hyvä.  Haahuilu 360 taas! Aina koiran ollessa ulkopuolella 360 on tuon näköinen. Istu-seiso-kierrä koira, jätin ensin liian vähän tilaa ja mun epätavallinen kiertäminen häiritsi, toinen yritys ok. Hiukan vasenta puolta hitaampi pyörähdys, mutta riittävä. Voisi kyllä yrittää saada sen yhtä nopeaksi kuin vasemmalla. Käännös ja maahanmeno hyvä. Pujottelussa pientä haahuilua, kun keskittyminen taisi jo hiukan hiipua. Puolenvaihto muuten jees, mutta havaitsi hypyn edessä joten tuli "jeehyppyhyppyhyppy" laukat. Aika odotettavissa ollut hyppy ja sen jälkeiset riehumiset. Loppu taas ihan nättiä, joskin hiukan hidasta. 

Itse näin hurjasti korjattavaa, vaikka saatiinkin taas hurjasti kehuja niiden muutaman isomman parannettavan kohtaa lukuunottamatta (hyppy/houkutus). Täytynee tehdä taasen jokinmoinen treenilista piakkoin, josta voi aina käydä vähän lunttaamassa mitä kaikkea pitää parantaa ennen isoja kisoja.

 



Sitten vielä se agility! Olin ilmoittanut vain yhdelle radalle, kun meiltä löytyy se luva hyppäriltä. Jo ennen rataantutustumista kauhistelin keppejä, hyppy-keinuväliä, hyppy-A väliä, putkea ja sen jälkeistä hyppyä sekä puomin alastuloa. Eihän ollut hirveästi kauheisteltavaa, eihän? Ajatuksena ettei löydä keppejä, lähtee karkuun kolmoselta, vitoselta ja/tai kasilta. Juuri niitä paikkoja, joissa aiemmin kisoissa on lähtenyt kaasu pohjassa juoksemaan ympäri kenttää. Putkesta ajattelin maanantain treenien toistuvan ja Rudin kiertävän putken ulkokautta, oli nimittäin samanlainen putki puomin alla, joskin mentiin toisesta päästä. Sen jälkeisestä elämäst ajattelin, että lähtee takaisin aalle tai vaihtoehtoisesti kurvaa hypyltä suoraa eteenpäin. Puomin alastulo jännitti, kun juoksarit eivät ole kovin vahvat eikä kestänyt aiemminkaan päällejuoksua (?) siihen. Tiesin olevani myös liian hidas vaihtaakseni puolta ennen puomia.

HVideoltahan sen näkee ettei oikeastaan näistä toteutunut mikään kuten olin päässäni kehitellyt. Rudi löysi todella mageesti kepit! Ohitti viimeisen välin, kun katsoja oli  nojannut aidan yli tms., jota Rudi jäi katsomaan. Näitä sattuu eikä tuolle mitään voi. Olin jo varsin tyytyväinen, että kepit ylipäätään löytyivät.  Hymyilytti tuo keinu, kun ei mennyt taas ihan niinkuin ollaan treenattu. Etutassut sopivasti kontaktille ja kolmesta kehoituksesta huolimatta kysyi vielä tuomarilta saako lähteä. Seuraavalta hypyltä meinasi lähteä eteenpäin, kun ajauduin liikaa esteelle. Löysi putken eikä mennyt aalle takaisin, josta hämmentyneenä epävarma käsky liian myöhään ja koira ohi. Sama uudestaan puomia edeltäneeltä hypyltä ja viimeiseltä hypyltä. Tiedä sitten olisiko hypännyt viimeistä hyppyä ellei olisi jäänyt katsomaan ratahenkilöä, kun ilmeisesti kuitenkin käskyn kuuli kun hyppäsi sen takaakiertona. No, ei siitä nollaa olisi kuitenkaan tullut.

Itseasiassa tuo oli hyvän mielen hylly, sillä Rudi ei lähtenyt riehumaan kolmannelta esteeltä ja vaikka ohitti esteitä yms. kuunteli ja tuli yhdellä käskyllä takaisin. Videolta tuo näyttää omaan silmään paljon paljon hirveämmältä kuin radalla juostessa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja pohtia olisiko myös puomille 2o2o parempi vaihtoehto. Treneissä tuo on tahtonut roiskia miten sattuu alastulon, kun tahtoo olla vaikeampia ratoja kuin 1-luokan radat, joten satunnaisesti puomin jälkeen tulisi kääntyä jyrkästi jompaan kumpaan suuntaan. Vai onnistuisikohan vain käskyttämällä hidasta, jolloin vauhti ei olisi niin kova? Tätäkin voisi pohtia erikseen. Palaillaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti