28 joulukuuta 2018

Tekniikkakurssi 2/2

Muistiinpanot samankaltaisesti kuin esimmäisessä osassakin*. Tykkäsin kurssista hurjasti, sillä tuli taas vähän erilaisia vinkkejä harjoitteluun sekä pohtimista tuleviin treeneihin. Päätin pitää pienen tauon muista kuin rally-valkun treeneistä, koska saatiin etenkin tämän syksyn aikana hurjasti vinkkejä treeneihin. Toki alkuvuonna käyn kuuntelemassa yhden luennon sekä rally-valkulle tulee kaksi koulutuspäivää, mutta näin muuten.




Kurssikerta 3/4  - Peruuttaminen ja sivuasekeleet

* Sivuaskeleet on hyvä osata molempiin suuntiin. 
* Rudille vaikeampi mennä vasempaan.
* Odota, että korjaa vinon paikan ja palkkaa siitä. Oppii nopeasti idean.
* Oikean puolen perusasentoa ja seuruuasentoa tehotreeniin.

* Hyvä tekniikka peruuttaessa, samanmittaiset askeleet.
* Joillain vaikea hahmottaa, että takajalat täytyy siirtää nopeammin pois alta.
* Edessä peruutuksen motivaattorina alusta jolle peruuttaa. Alustasta tykkääville ainakin auttaa. Saa yhdelle sanalle enemmän voimaa, jolloin kisoissa voi luottaa enemmän. Näytti puolessavälissä siltä, että "meinaatko tosissasi, että vielä pitää"
* Sivulla seuraamisessa myös hyvä tekniikka ja peruuttaa suoraan. Lähtee lujaa, joten pitäisi saada taottua ettei ole nopeuskisa äitin kanssa vaan mennään yhtäaikaa. Korjasi kuitenkin aina paikan hyvin, joten aiemmat vinkit/treenit purreet. Voisi kokeilla miniaskeleita ja palkka ihan kiinni jalasta.




Kurssikerta 4/4 - Asennonvaihdot ja seuruu

* Asennonvaihdoissa sivulla lähtee herkästi poikittamaan takapuoltaa ulospäin, etenkin oikealla puolella, vaikka perusasento olisikin suora. Mitä enemmän asennonvaihtoja, sitä enemmän poikittaminen suurenee.
* Todennäköisesti johtuu siitä, että istuu perusasennossa paino ulkotassuilla ja kallistuu hitusen kaarelle, kun yrittää pitää kontaktia, jolloin tasapainottaa kääntämällä takapuolta. Yleinen ongelma pienillä koirilla.
* 2/3 kerrasta tuli perusasentoon vinossa. Kiinnitä huomiota!
* Alkuun palkkaa pelkästään siitä, että istuu sivulla tasapainossa. Kannattaa palkata ulkokautta, koska auttaa myös pysymään tasapainossa.
* Edessä seiso käsky vahvempi kuin sivulla. Vahvista edessä seiso-käsky vahvemmaksi ja ilman käsiapua. Siirrä vasta sitten sivulle. Mielellään ilman käsiapua, jotta ei jää katsomaan kättä, joka voi edesauttaa sivuliikettä.
* Takatassutargetti avuksi mikäli yllä olevat eivät auta.
* Kaukoihin puukapula -> etutassut siihen. Alkuun tassut saavat liikkua alustalla, kunhan pysyvät siinä. Hiljalleen nostaa kriteeriä ylöspäin niin ettei tassut liiku alustalla. Toinen vaihtoehto on laittaa jotakin hieman painavaa esim. hyppyjen rima tassujen eteen. Istumaan vaihdoissa nojaa vähän eteenpäin, jolloin vähän painostaa koiraa, jolloin koira ymmärtää laittaa painon takapuolelle.

* Seuraamisessa muista kriteeri!
* Jos antaa edistää = hiljainen hyväksyntä asialle eli on fine edistää.
* Edistäessä reagoi jotenkin
* Hidasta vauhtia = joutuu keskittymään enemmän
* Taputa reittä = huomauta koiralle missä paikka olikaan
* Pysähdy ja odota koiran tulevan oikeaan kohtaan ja jatka siitä = "En suostu kävelemään sun kanssa, jos edistät"
* Megabileet ja palkka oikeasta kohdasta, kun onnistunut huomautuksen jälkeen.

24 joulukuuta 2018

Hyvää Joulua!


Jo hiljenee vuoden askareet

ja aherrus syksyn työ.

Ota sydämmees hetket talviset

ja rauha jouluyön.


22 joulukuuta 2018

Loppuvuoden hierontojen kertaukset

Edellisen kerran Rudi oli hierottavana 20.11., joka oli ensimmäinen kokeilu kuukauden päähän sen jälkeen, kun Rudia tarvitsi hieroa hetki kahdesti kuussa. Vähän Rudi oli jumissa taas oikeasta kyljestään. Jumi aukesi tällä kertaa melko nopeasti ja hyvin. Vasemmanpuolen takajalka reagoi muita enemmän laseriin, mutta siihen ei löydetty syytä. Selkä oli pysynyt hyvin pehmeänä. Huippua!

Alkuviikosta käytiin toistamiseen näin kerran kuussa taktiikalla. Viimeksi oli puhetta, että voisi jossain kohtaa kokeilla pidentää hierontaväliä. Itse olen ollut io asennoitunut siihen, että etenkin luustonsa vuoksi helposti jumiutuvana olisi hyvä väli tuo kerran kuukaudessa. Päädyttiin siihen tulokseen, että ainakin nyt tämä talvi olisi liukkaudenkin takia hyvä käyttää kerran kuussa. Suositteli käymään myös kraniossa jonkun ns. hieronta kerran tilalla. Pistinkin korvantaakse ja mahdollisesti Rudi pääsee kokeilemaan sellaista kevään aikana. Pientä jumia Rudilla oli jälleen kyljessään, joka kuitenkin aukesi hyvin taas. Todennäköisesti johtunee lonkastaan miksi vetää aina saman kohdan jumiin. Myös oikeanpuolen kintereen läheltä oli lihas aika jumissa. Noin kuukauden päästä taas pyörähdetään hierojalla!



19 joulukuuta 2018

Maria Riskin rally-tokokoulutus

Viikko sitten rallyvalkkua tuli  TamSkille kouluttamaan Maria Riski, joka oli itselle uusi tuttavuus. Huippua päästä erilaisten/uusien kouluttajien treneeihin tai kursseille, koska aina saa erilaisia vinkkejä ja huomioita. 


* Hyppyssä ei palaudu takaisin kunnolla sivulle, josta tulee vähennyksiä (-3). Treenaa niin, että pyydä tekemään heti hypyn jälkeen mikä tahansa temppu sivulla, jotta huomaa heti tapahtuvan jotain, jolloin tulee nopeammin takaisin sivulle. Älä pyydä suoraa hypyltä eteentuloon, jotta ei opi muuttamaan rintamasuuntaa, vaan lyhyen seuruun kautta.

* Mikäli Rudi alkaa huutamaan se ei pysty enää kunnolla toimimaan, jonka vuoksi ei kyennyt toisella kierroksella tekemään kunnolla useampaa kylttiä. Tosi epätarkasti tehtyjä liikkeitä, jotka olivat rajoilla olisiko tullut jopa -10.

* Merkin kosketuksessa voisi kokeilla laittaa koiralle targetti niin kauaksi, että ei yletä koskemaan merkkiin. Mikäli satunnaista kannattaa miettiä, onko järkevää sekoittaa targettia siihen. Mikäli tekee aina tai tosi usein niin kannattaa miettiä. 

* Merkillä jäädessä liian kauas voi miettiä ajatteleeko koira sen olevan ns. liian lähellä (vrt. toko), jolloin olisi hyvä treenata todella lähellä. 

* Superhieno peruutus! Toki vasemmalla, mutta siinäkin oli pitkään vaikeuksia. Nykyisin enää vain se, että saattaa ottaa nopeuskilpailun, mutta pitää matkan sellaisena ettei ole tullut pisteenmenetyksiä.

* Askeleet eteenpäin (seiso-istu-maahan) koiran ei tarvitse ensimmäisellä askeleella liikkua yhtään, vaan saa vaihtaa vain asentoa. Voi opettaa niin, että koira nousee paikallaan istumasta seisomaan ja oma liike on vain häiriö.

* Puolenvaihto edessä kyltillä koira saa peruuttaa hitusen vastakkaisella puolella, mutta mikäli lasketaan selkeäksi peruutukseksi on -10 arvoinen virhe. Huomioi myös ettei anna koiralle tilaa liikkeen aikana ottamalla sivuaskelia!

* Istu, käännös oikeaan, istu -kyltillä koira lähti istumaan, mutta nousi takaisin ylös ennen kuin istui kunnolla, on sekin myös -10 arvoinen virhe. 


17 joulukuuta 2018

Maiju Ojamiehen tokokoulutus

Toissa viikonloppuna osallistuttiin Valkeakosken Kennelkerhon järjestämään tokokoulutukseen. Ensimmäistä kertaa tuli lähdettyä treenaamaan Akaaseen ja siellä tutustumaan uuteen halliin. Täytynee olla ylpeä nelitassuisesta, joka ihan täysin uudessa hallissa ei nuuskutellut yhtään koko aikana! Nuuskimisongelma alkaa selkeästi hiljalleen ratkeamaan. Liikkeinä otettiin tunnistusnouto, seuraaminen ja ohjattua noutoa.

* Missään liikkeessä ei kannata opettaa koiraa pysähtymään merkille, vaikka sen pitäisikin siihen pysähtyä. Koira alkaa herkästi ennakoimaan pysähtymistä tai ainakin näyttämään siltä, että on oma-aloitteisesti pysähtymässä. Mikäli koira näyttää olevan pysähtymässä itse, käske kiertämään merkki ja palkata esim. tulosta luokse. Sen jälkeen tekee liikkeen uudelleen. Eli merkille menoon oma käsky ja pysähtymiseen oma.

* Seuraaminen on edistynyt paljon siitä mitä oli vielä syksyllä. Varmaankin yhtä paljon harpannut eteenpäin syksystä tähän päivään kuin yhteensä koko vuonna. Tekemistä vielä toki riittää, etenkin oikealla puolella, mutta se nyt ei kuulu tokoon.

* Tunnaria voi alkaa opettamaan niin, että piilottaa yksittäistä kapulaa niin ulkona kuin sisällä eri paikkoihin (esim. ruutunauhan alle ja viltin poimuihin). Ulkona voi tehdä vaikka joka lenkillä. Tätä niin kauan, että on todella vahva, että kapulaa haistetaan eikä etsitä silmillä, koska silloin hakee rivistä vain jonkun. Tästä on ainakin 25 tapaa jatkaa, joita voi katsoa vaikka youtubesta.

* Tunnarissa yhtä kapulaa voi käyttää maksimissaan viikon, koska siihen tulee liian vahva omistajan tuoksu. Liian vahvaksi tulee myös oman kuolan haju, jolloin vahvistuu myös kuolan haistaminen, vaikka ensisijainen haju on ohjaajan haju. Laita käytetyt kapulat eri pussiin ja tee vaihtareita. Vaihtareita tehdessä saa valmiiksi hyviä häiriötuoksuja kapuloihin.

* Ohjatussa koira laitetaan samalle viivalle kapuloien kanssa. Koiralle vaikeampaan suuntaa treenataan enemmän. Koira voi kääntyä aina samaan suuntaan hakee mitä kapulaa tahansa, jolloin vastakkaista kapulaa hakiessa joutuu luopumaan ensin kahdesta kapulasta. Yleensä hakee sattumanvaraisesti jonkun. Helposti alkaa menemään suorinta reittiä eikä ihanteellista reittiä. Siksi lisätään hitaasti syvyyttä, jotta ihanteellinen linjasta tulee ja pysyy vahvana. Yllä kuva ihanteellisesta (oikeanpuoleinen) ja ei-ihanteellisesta linjasta (vasemmanpuoleinen).

* Rudi oli hyvällä asenteella ja oikeassa vireessä! Selkeästi Rudi tarvitsee noin 15 minuutin hihnalenkin ja noin 10 minuuttia jotakin treeniä ennen omaa vuoroaan.

14 joulukuuta 2018

Tekniikkakurssi 1/2

Osallistuin Rudin kanssa neljän kerran tekniikkakurssille, josta on vielä yksi kerta jäljellä. Halusin jälleen puolittaa muistiinpanot kahteen osaan, jotta ei tule kilometrin mittaista postausta. Muistiinpanoissa saamani vinkit, muille napattuja vinkkejä ja omia huomioita. Niitä perusjuttuja, jotka huonomuistinen kuitenkin unohtaa ilman koontia. Saa entistä enemmän jännitämään tulevan kevään kolmea koulutuskertaa, koska muistutteluista huolimatta unohdan kaiken siinä vaiheessa kun ryhmä astuu sisään.



Kurssikerta 1/4 - Perusasento ja takapäänkäyttö

* Namilla houkuttelemalla ei välttämättä ymmärrä mitä tekee, kun seuraa vain namia. Siksi ei välttämättä lähde tarjoamaan toimintoa uudelleen.
* Tarjoamisen kautta parempi, koska yhdistää namin tekemiseen paremmin ja yrittää näin samaa uudelleen.
* Tarkassa tehtävässä namipalkka parempi kuin lelupalkka. Lelupalkalla yhtä tarkka paikka antaa kuin namipalkalla, jotta ei lähde esim. poikittamaan.
* Vireenhallintaan: pitkä käsikosketus (käsitargetti) niin esim. niin että puhaltaa ilman pois poskista, alusta/häkki tai luopumisharjoitukset.
* Poskikosketuksen kautta pää seuruussa tiettyyn paikkaan, hiljalleen häivyttäen pois. Toimii paremmin isolla kuin pienellä koiralla.
* Lyhyttä seuruuta, jossa ei ehdi alkaa kaasuttamaan ja palkkaa siitä.
* Seuraa lähintä jalkaa, liikkuu se minne tahansa ilman, että muu kroppa välttämättä liikkuu ollenkaan. Ei yritä lähteä vastakkaisella jalalla.
* Mitä koira seuraa? Kättä, olkapäätä, silmiä?
- Kokeile pyytää koiraa sivulle (vasemmalle tai oikealle) käsien ollessa eri asennoissa ja katso mitä koira tekee.
* Poimi naksulla hyvät seuruukohdat. Pysähdy ja palkkaa. Ei ole väliä seisooko vai istuuko, kunhan on hyvässä kohtaa. Ellei ole, odota että korjaa itse ennen palkkaa.
* Koroke hyvä apu takapään harjoitteluissa.
* Ääntely voi johtua innokkuudesta, epävarmuudesta/turhautumisesta, palkan odottamisesta.
* Voi keulia seuruussa sen vuoksi, että rallyssa ollut odotusarvo jossain muualla kuin seuraamisessa (kyltit/temput), joten muista palkata myös rallyssa kylttien välissä.
* Rudi tietää/osaa oikean paikan. Aloittaa ja lopettaa hyvään kohtaan ja perusasento on hyvä, mutta seuruussa edistää ja on hitusen kaukana. Käyttää hyvin takapäätään. Osaa paremmin kuin puolivuotta sitten.



Kurssikerta 2/4 - Seuraaminen

* Jännityn/ahistun siitä kun joku katsoo treenejä, jonka vuoksi teen itse huonommin kuin osaisin.
* Perusasento tärkeä taito siksi, että mikäli ei osaa käyttää takapäätään siinä tai tulee isolla käsi/vartaloavulla, miten voisi osata käyttää sitä käännöksissä tmv.?
* Koira voi jäädä kiinni namiin, jolloin ei malta tehdä/tarjota mitään, jolloin hyvä palkata vähemmän hetken aikaa.
* Poskikosketuksesta ja koiran seuraamisesta lähintä jalkaa valitsin Rudille jälkimmäisen, joka treenissä osoittautui hyvin meidän jutuksi!
* Koiran seuratessa lähintä jalkaa niin, että jää hieman auki, odottaa sen aikaa että korjaa itse. Rudi korjasi superhyvin! Alkuun voi palkata paljon useammin, sarjana.
* Korjaaminen itse voi auttaa myös seuruun edistämisessä siten, että odottaa koiran korjaavan itse peruuttamalla taaksepäin oikeaan kohtaan ja palkkaa siitä.
* Palkatessa muistaa antaa aina palkan oikeasta kohtaa eikä sinne missä koira on.
* Sivuaskeleet hyvä aloittaa treenaamaan siten, että seisotaan koiran kanssa vastakkain, pidetään käsissä nameja ja syötetään sitä samalla kun liikutaan sivulle. Muista molemmat suunnat! Aluksi palkataan vain siitä, että lähtee tulemaan samaan suuntaan, hiljalleen kriteerinnousu.
* Peruuttaminen opetetaan ensin jossain muualla kuin sivulla esim. edessä, mielellään niin ettei ohjaaja liiku. Mene lattialle istumaan namien kanssa. Aloita palkkaamaan koiran nostaessa päätä, sillä yleensä koira aloittaa peruuttamaan juuri siten. Palkkaa mistä tahansa takaviistoon muistuttavasta askeleesta ja siitä hiljalleen eteenpäin. Ellei koira ymmärrä voi heittää namin etutassujen väliin, jolloin luonnostaan peruuttaa saadakseen namin, siitä naksu ja uusi palkka. 

10 joulukuuta 2018

Viimeiset käytösruudut!

Muutama tovi sitten lähdettiin kisaretkelle kohti Ylöjärveä. Pitkästä aikaa uskaltauduin ilmoittamaan Rudin kotihallin ulkopuolelle kisoihin, kun pari kuukautta taaksepäin ei ollut maton nuuskimisen kanssa ongelmia. Aiemmin kun se on ollut ongelmana ja ollut aina pahempi silloin, kun ollut uudessa hallissa. Hyvillä mielin lähdin kisaamaan. 

Annoin ennen lähtöä kokeeksi Rudille omaan silmään sopivan kokoisen aamupalan, mutta ilmeisesti olikin hitusen liikaa. Toivoin osaavani antaa sopivan määrän, jotta nelitassuinen sen verran hiljenisi ettei tuttua hepulihaukkua tulisi. Rudi muuttui hallilla hiljalleen ihan laamaksi. Ennen omaa vuoroa suoritti liikkeitä vielä tosi hyvin, kun ääni katosi täyden vatsan ansiosta. Suorituksesta ei valitettavasti ole videota. Rudi jäi hirveästi jälkeen, vitkutteli liikkeelle lähdössä eikä oikein suorittanut omalla tasollaan liikkeitä, ainakaan omaan silmään. Käytösruudussa kirosin jälleen koko liikkeen, kun Rudi nuuski mattoa kielloista tai houkutteluista huolimatta, lähellä oli ettei olisi nuollut. 

Radan jälkeen oli vähän sellainen fiilis ettei tällä kertaa tulosta napattu, vaikka yhtään -10 pisteen virhettä en itse bongannut. Lähinnä ajattelin tulevan yhteensä niin paljon pisteenmenetyksiä pienestä epätarkkuudesta, vinoudesta ja puutteellisesta yhteistyöstä. Vaan pistetaululla komeilikin 88 pistettä. Ehkä se ei sitten mennyt ihan niin huonosti kuin luulin!


Toissa viikonloppuna olikin vuorossa vuoden viimeiset kisat ja painittavana vuoden viimeinen käytösruutu. Tällä kertaa päätin olla antamatta aamulla tikkua enempää, jotta olisi mielummin sitten vähän nälissään. Saisihan Rudi kuluttaa energiaa hallilla hurjasti ennen omaa vuoroaan, kun olin VOI-luokan ajan käytösruudun valvojana. Kävipä kuitenkin niin, että ylöllä heräsin siihen miten Rudi syö roskiksesta jotakin. En edes tiedä miten on saanut roskiksen itselleen, mutta sinne heitetyt jauhelihat olivat ehtineet jo viilettää vatsaan. Suunnilleen 100-200g jauhelihaa tarkottaisi taas kerran tasan sitä, että joko se on aamulla niin vatsa sekaisin tai vähintään sitä, että laama palaisi kuvioihin. Onneksi vain jälkimmäinen tapahtui. 

Hirveästi tuli vähennystä epätarkasti suoritetusta liikkeestä, puutteellisesta yhteistyöstä sekä vinoudesta. Aiheesta toki. Kerran uusittiin kääntyminen, koska muuten oltaisiin napattu tuplaistumisen takia -10tvä. Semmoinen kun napattiin jo hitusen aiemmin sarjahypystä, kun laamalla tulikin kiitohepuli enkä ehtinyt mukaan. Pisteellä vähennettiin myös kokonaisvaikutelmasta, kun ääntelyä tuli radalla sekä ilmeisesti käytösruudussa, jota en itse huomannut. Pisteitä jäi jäljelle kuitenkin tuloksen verran, 75 pistettä. Täytyy kyllä myöntää, että olin hyvin pettynyt rataan ja tuttuja fiiliksiä parin vuoden takaa alkoi pyörimään päässä. Puuh!



07 joulukuuta 2018

Tokon ALO-luokkaan tähtäävien kurssilla 2/2

Halusin puolittaa kurssista kirjoittamani tekstin kahteen osaan, jotta yhdestä postauksesta ei tulisi kilometrin mittaista. Liputetaanko täällä kaksiosaisen puolesta vai olisiko yksi parempi?



Noudossa Rudilla on ollut ongelmana sen palauttaminen. Rudi lähtee innokkaasti räjähtäen hakemaan kapulaa hepulilaukalla, joskus ihan varastaakin ja äänikin saattaa käskyn kohdalla tulla. Takaisin sivulle tullaankin sitten reippaassa ravissa, 1-3 kertaa korjaten kapulan asentoa suussa tai hitusen pureskellen. Perusasentoon Rudi tuleekin sitten todella epäröiden.  Ongelma on kehittynyt Rudille mielestäni viimeisen vuoden aikana, sillä muistan Rudin palauttaneen kapulan (silloin liian ison) myös iloisesti laukkaamalla.

Treenattiin oikeastaan vain kapulan pitoa, häiriöllä ja ilman. Häiriönä koskin kapulaan erikseen yhdellä ja molemmilla käsillä, samoin kuin hitusen vetäessä/työntäessä kapulaa. Tästä Rudi selviytyi alun jälkeen hienosti. Huomasin treenissä, että Rudi pitää kapulaa vähän turhankin hennosti kiinni ja myös päästää irti helposti. Kokeiltiin muutama kerta myös helpotettua versiota kapulan kanssa siirtymisestä perusasentoon, erittäin loivalla sellaisella. Tuli huomattavasti nätimmin tuon pitotreenin jälkeen.




Neljännellä kerralla - paikkamakuu, luoksari ja perusasennot

Paikkamakuussa Rudi on aina vilkuillut sivulle todella herkästi, jos kuuluu pientäkään ääntä. Häiriötä pitäisi lisätä hurjasti tähän, kun on alkanut oivaltaa pysymisen taidon. Liikkeessä myös maahanmeno menee herkästi vähän vinoon ja etenkin istumaannousu on erittäin epävarma. Niitä voi ja kannattaakin treenata erikseen, koska itse paikkamakuussa tärkeintä on pysyminen paikallaan. Istumaannousuihin kannattaa käyttää jotakin apua, jolla tietää koiran nousevan nopeammin ylös (esim. käsitargetti), jotta saa itsevarmuutta lisää. Maahanmenoissa palkkaa vain suoria ja nopeita liikkeitä. Liikkeen aikana Rudi näytti oikeasti siltä ettei ollut lähdössä mihinkään, vaan oli hyvin selkeä homma pysyä paikallaan. Tällä kertaa ei vilkuillut niin hurjasti ympärilleen, kun näytin paremmin sille namirasian olevan taskussa, mutta alkoi vähän komentaa nopeuttaakseen mun palaamista. Ehkä voisi hiljalleen siirtyä laittamaan treenikassiin?

Luoksarin ainoa ongelma on ollut "sivu"-käskyn jälkeen äännähtää kerran, isosti tai pienesti. Tällä kertaa luoksari olikin hiljainen, mutta täysin normaali. Liikkuvaa osaa kehuttiin todella hienoksi ja siitä olenkin aina saanut kuulla. Onhan kyseessä Rudin bravuuri liike! Asia mitä en ole itse huomannut kävellessä poispäin koirasta oli se, että Rudi nuolaisee muutaman kerran huuliaan (rauhoittava signaali), joten siinäkin ilmeisesti hitusen epävarma. Tähän voi kokeilla tehdä niin, että mikäli on hienosti (ei nuolaise huuliaan tai tee muutakaan) voidaan koira vapauttaa vaihtelevassa paikassa ja palkata. Sama myös sivulle tuloon, kun siinäkin tarvitsee keskittyä paljon eli ei aina ota sivulle asti vaan palkkaa vain tulosta ja siinäkin muistaa vaihdella paikkaa.

Perusasennossa taas äänteli, mutta unohdin jo kotimatkalla mitä antoi vinkiksi tähän. Toinen asia oli se, että jätti etutassut eriasentoon eikä vierekkäin, vaikka muuten oli hyvässä/halutussa paikassa. Tähän kanssa antoi vinkin kokeilla käsitargettia tai puukapulaa tassujen edessä.



Viides kerta -  kisanomainen (liikeestä maahan, kaukot ja seuruu) ja paikkamakuu

Yleisesti ottaen oli jälleen todella vaikeaa nousta istumaan, niin sivulla kuin kaukanakin. En tosiaan tiedä mikä tähän on tullut ettei haluaisi tehdä asennonvaihtoja ollenkaan. Käsitargetti olisi mahdollisesti parempi kuin namijumppa siksi ettei olisi aina nami esillä. Ainoastaan seuraaminen meni sen omalla tasolla eli aika kehnosti, kun tokosta kyse. Rallyssa vielä menee, kun joka kolmannella askeleella on jokin temppu. 

Ääntelyssä pitää miettiä tarkkaan miksi vinkuu, jotta voi miettiä ratkaisua siihen. Rudilla tulee ääntä tosiaan vaihtelevista syistä mm. kuten palkan vaatimisesta, innokkuudesta, epävarmuudesta tai ns. tylsyydestä eli mikäli joutuu odottamaan kauan esim. palautetta kuunnellessa. Täytyisi alkaa enemmän kehumaan Rudia sen ollessa hiljaa, jotta tietää olevan se the juttu. Sen voi laittaa myös jäähylle jos alkaa hirveä melu (esim. itse vienyt hetkeksi pois kentältä, joskus ihan häkkiin asti tai vähintään keskeyttänyt tekemisen kentällä). Jos alkaa hirveästi raivoamaan, voi sille sanoa jotai "Oho, ei voi noin tehdä", ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä miksi/mitä kielletään, kun haukku on niin luontainen asia ja näin vanhemmalla koiralla tavat ehtineet jo pinttyä, joten vaikeampi saada ne pois.

Tykkäsin kyllä kurssin sisällöstä! Perusjuttuja joihin sai taas vähän erilaisia vinkkejä ratkaista ongelmia. Toivon mukaan saa nyt loppuvuoden pienen kevyemmän kauden jälkeen saisi itseään oikeasti niskasta kiinni ja miettisi treenejä vähän enemmän kuin nyt. Hallille on tullut lähdettyä vain "tekemään jotakin", kun yksikseen mennyt. 

05 joulukuuta 2018

Tokon ALO-luokkaan tähtäävien kurssilla 1/2

Kaiken rally-tokoilun välissä ollaan me myös tokoakin treenattu! Napattiin nimittäin paikka viiden kerran tokokurssilta, joka on tarkoitettu ALO-luokkaan tähtääville. Oletin olevan hitusen enemmän kisavalmiille kuin siellä koirakot ovat, vaikka toki meilläkin vielä tekemistä riittää ihan perusasioissakin. Jos koskaan uskallan ilmoittaa Rudia enää kokeeseen. Sitä ennen ainakin treenataa hirveästi, jotta olen aivan 200% varma, että ollaan valmiita. Tarvitsee silti keskeneräisyyestä huolimatta olla kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, millainen tokokoira Rudista on paljastunut. Nykyinen motivaatio ja into on vain hurjaa! En vain osaa pukea sanoiksi sitä fiilistä. Rudi<3

Ensimmäisellä kerralla katsottiin vähän perusasentoa ja lyhyttä seuraamista. Huomaa, että ollaan tehty töitä perusasennossa kontaktin pysymiseen, sillä siinä kohtaa oli oikein hieno. Kun otin sivulletuloja Rudi äänteli hitusen, mutta ei haukkunut. Tähän sain vinkiksi pohtia antaisinko palkaksi namin sijaan lelun, joka voisi rauhoittaa kun saa välissä repiä lelua tai vaihtoehtoisesti heittää useampia nameja (3-4kpl), sanoen aina palkkasana ennen heittoa, jolloin saalistaisi namin. Mikäli pelkää aloittavan nuuskuttelun niin pitää namit kädessä ja itse liikkuu erisuuntiin, antaen namin kädestä. Itse perusasennossa palkkaamisessa pitäisi muistaa palkata aina samasta kohtaa missä haluaa tassujen oleva, jotta koiralle selvää missä kohtaa haluaa olevan eikä paikka ala elämään.

Seuraaminen oli normaalia tokoseuruuta eli tuossa lyhyessäkin seuruussa huomasin ilmeisesti mun olevan erilaisempi kuin rallyssa, joten paikka eli vähäsen. Parempi paikka se kuitenkin on kuin vaikka puolivuotta sitten. Kouluttaja kehui kuitenkin menin nätisti ja iloisesti seuraa. Palkan voisi antaa aina vasemmalta (taskusta siis) tai heittää taaksepäin ettei ala edistämään. Kannattaa tehdä myös yksittäisiä askeleita eteenpäin (1-1-3-1-2) ja välillä kesken seuruun pysähtyy ennen kuin alkaa edistämään, jotta koira muistaa missä kohtaa pitikään olla.



Toisella kerralla saatiin treenata itsekseen viime kerran asioita, samalla kun käytiin yksitellen käydä kouluttajan luona. Tehtävänä oli kolme tötsää, joiden kohdalla tedä jokin varma temppu ja palkata tästä. Tötsien välillä kannustetaan koiraa seuraamaan meitä. Rudi otti tosi paljon häiriötä tötsistä, johon kouluttaja ehti vinkata, että voisi mennä hitusen pidemmälle tötsää ettei häiritse. Palkkasin hyvin, mutta saisin käyttää enemmän ääntä. 

Sitten katsottiin vähän luoksensapäästävyyttä, josta tuli Rudille numero kun piti antaa namia eikä siten halunnut mennä lähelle kouluttajaa, joten peruutteli kosketuksesta pois, kun halusi vain olla mun kanssa. Pöh! Lopuksi vielä otettiin hetki paikkamakuuta. Rudi sai olla hitusen kauempana muista ja reunassa. En mennyt kisamittaisen matkan päähän vaan pysyttelin alle puolessa välissä ja palkkailin ahkerasti. Kahdesti vilkaisi muita koiria ja kerran nuuskaisi mattoa, mutta mutten tuijotteli kiltisti mua. Silti pisti vähän enemmänkin kuumottamaan. 

03 joulukuuta 2018

Arkea parhaimmillaan vai pahimmillaan?



Mielellään en haluaisi aloittaa toistuvasti postauksia sillä, miten on jäänyt taas postailematta, jonka johdosta on tullut tahattomia taukoa, vaikka olisi halunnut olla aktiivinen. Täytyisi kai kyetä myöntämään olevansa huono tekstin tuotossa, joka osaltaan vaikuttaa kaikessa kiireessä ja väsymyksessä siihen ettei yksinkertaisesti halua istua alas, vain tuijottaakseen monta tuntia tyhjää ruutua. Kohtalaisen huono olen ollut aina myös ennakoimisessa ja ryhtymisessä heti toimeen. Mikäli kirjoittaisi aina kyseisen päivän aikana edes lyhyen tekstin tai ranskalaisin viivoin, mitä tehtiin/miten sujuivat treenit tai kisat, olisi hurjasti paljon helpompaa kuin muistella niitä monen viikon jälkeen, kun kirjoittaa kyseisen tekstin myöhemmin postaukseksi asti. Tai yksinkertaisesti sopeutua itse nykyiseen postaustahtiin. Itse olen ainakin sellainen joka ei välitä siitä, että aloitetaan aina alun tyylisesti postaukset, joskin ymmärrettävää silloin mikäli ollut esim. useamman kuukauden tai vaikkapa vuoden tauko.



Tämä vuosi ei todella ollut niin aktiivinen kuin alkuvuonna suunnittelin. Syynä olivat puhtaasti työ -ja muut kiireet. Sairasloman aikana olisi toki ollut aikaa, mutta ei fiilistä. Eihän me edes tehty mitään mainittavaa sen aikana, kun ei kyennyt liikkumaan. Loman jälkeen kesä oli rennompi kaiken suhteen, mutta syksy toi jälleen työ -sekä muut kiireet enkä ole viimeiseen reiluun kolmeen kuukauteen suurin piirtein kuin käynyt kotona. Älkää ymmärtäkö väärin, Rudi ei ole tilanteessa joutunut "kärsimään", sillä suurin osa menoista on ollut juurikin treenejä, kisoja, kavereilla käyntejä, lihashuoltoa sekä pitkiä metsä -tai peltolenkkejä. Onneksi loppuvuosi näyttää hitusen rennommalta, kun treenit vähentyvät sekä vuoden viimeiset kisat olivat viikonloppuna.


Loppuvuonna tulee postauksia jälleen tasaiseen tahtiin, sillä olen kirjoittanut niin valmiiksi kaiken kuin olen pystynyt. Muutamia treenejä vielä kokoan muutamiin postauksiin sekä kurkkaan jonkinmoisia kuvia joukkoon. Melkoisen treeni -ja kisapainotteinen loppuvuosi on tiedossa, joka johtuu puhtaasti siitä etten ole pitkään aikaan kyennyt kirjoittamaan niistä realiajassa. 

Kiireisten aikojen keskellä meille kuuluu kuitenkin ihan hyvää. Rudi on pysynyt terveenä ja iloisena treenikaverina. Aina eiliseen kisaan asti, mutta siitä lisää myöhemmin. Sen verran voin paljastaa ettei kyse ole sen vakavemmasta kuin mielentilasta. Sekin varmasti korjaantuu nyt pienen kisatauon sekä kevyemmän treenijakson aikana. Ainakin toivon niin.

14 marraskuuta 2018

Uskaltauduin astumaan epämukavuusalueelle - Tokon kokeenomaiset treenit

Marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina olin erittäin hurjasti epämukavuus alueella, kun olin ilmoittanut meidät tokon kisanomaiseen treeniin. Hyvin tuli testattua Rudia kisanomaisissa, koska jännitti jopa triplasti kuin aikanaan kisoissa. Mitä lähemmäs oma vuoro ja paikkamakuu tuli, sitä enemmän ahdisti ja kuumotti. Aina jännittäessä oma vuoro tulee aivan liian aikaisin. 

Paikkamakuuseen mentäessä tärisin. Eniten tunteita herättävä liike. En olisi halunnut irroittaa Rudia hihnasta tai mennä metriä kauemmas. Rudi nimittäin oli keskellä. Ei häiriintynyt muiden käskyistä, meni ensimmäistä kertaa ensimmäisellä käskyllä maahan. Aiemmin mennyt epävarmaksi muiden käskyistä eikä ollut enää täysin varma uskoako mun käskyä. Vähän kun tullut kisanomaista treenattu uusilla säännöillä. Jätin koiran odottaen, että kääntyessäni olisi vähintään noussut. Vaan ei ollut. Tuijotti todella kivasti mua kohti, kerran tai kaksi nopeasti vilkaisi viereistä koiraa ja vaihtoi asennon lonkka-asentoon. Kun aika loppui en vain uskonut sitä näkyä, ettei Rudi ollut edes noussut. Tämä toki se tavoite olikin, mutta mun luottamus tekemiseen tokossa on melkoisen nollassa. Rudi vaati kolme käskyä istumaannousuun. Kouluttajalta saatiin huomio vain lonkka-asennosta ja siitä ettei noussut heti ylös.

Muut liikkeet menivät aika samanmoisesti kuin mille tasolle ollaan tipahdettu vuosien tauon jälkeen, mutta istumaan nouseminen oli jotenkin todella vaikeaa. Palautetta antaessaan tultiin siihen tulokseen, että ehkä johtui mun jännityksestä ja siitä etten ehkä antanut ihan samanlailla käskyjä kuin normaalisti. Myös seuraaminen oli ihan hitusen huonompaa kuin viime aikoina on ollut. Siitä saatiin myös palautetta, että saattoi johtua jännityksestä ja pitäisi miettiä teenkö ns. PK-käännöksen vai "normaalin" käännöksen. Vaihdoin sen noin päin, koska Rudi on ollut parempi kääntyessään vasemmalle. Katsotaan mihin päädytään kun saadaan tokon seuraaminen paremmaksi, molempia kun tulee kuitenkin treenattua.

12 marraskuuta 2018

Melkoisen kiva rata ratatreeneissä

Melkoisen treenipainoitteiseksi on blogi mennyt, mutta vihdoin on aikaa vähän purkaa listan tungosta, joten eiköhän laiteta menemään vielä pari treenipostausta putkeen. Katsotaan mitä keksitään sen jälkeen näpytellä. Oletettavasti loppuvuosi menee yhtä rennosti kuin tämä vuosi ylipäätään ja katsotaan sitä aktiivisempaa ja monipuolisempaa sitten ensi vuonna.

Kisojen jälkeisenä maanantaina suunnattiin jälleen hallille, kun vuorossa oli rallyn ratatreenit. Sitä selkeästi tarvitaan myös meidän tekniikkatreenien ohelle hurjasti, kun joko Rudi on ylivireessä huutohepuloiden tai hitusen alivireessä jolloin on vähän tahmea, kuten viime postauksessa mainitsinkin. Rata oli oikein kiva MES-luokan rata, joka löytyy täältä*. 

Harmillisesti meidän ensimmäinen rata ei tallentunut rikkinäiseen puhelimeen, sillä se oli huomattavasti paljon parempi kuin tämä toinen rata. Jos viikonlopun kisassa Rudi oli hitusen liian rauhallinen niin nyt oltiin sillä vähän tutumalla fiiliksellä liikenteessä. Ei niin suurta huutamista kuin aiemmin valkkuryhmän treeneissä, mutta sitä enemmän pientä ja suurta virhettä. Oi voi. Ehkä me vielä jonain päivänä päästäisiin edes tuohon välimalliin. 


10 marraskuuta 2018

Kun palasimme tauolta kisakentille

Päätettiin meidän kahdeksan kuukauden kisatauko lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Innoissani ilmoitin, mutta alkoi myöhemmin hitusen hirvittämään, kun Rudi aloitti valkkuryhmän treeneissä joka kerta jossain kohtaa rataa hirveän haukkuhepulin eikä näin kyennyt keskittymään ollenkaan tekemiseen tai käskyihin. Huusi vain päälle. Tätä on esiintynyt eniten silloin kun on liikaa energiaa tai on nälkäinen, mutta aiemmin on ollut vain yksittäisiä haukahduksia yksittäisillä kylteillä tai maksimissaan kolmella kyltillä putkeen. Silti on kuitenkin kyennyt toimimaan ja kuuntelemaan käskyt. Kisojen jälkeen tuo palautui takaisin tuohon yksittäisiin haukahduksiin. Ehkä sillä oli tosiaan vaikutusta, että aloin olla entistä tiukempi huutamisen suhteen ja lopetettiin tekeminen samantien jos huuto alkoi eikä huutamisella päässyt kentälle vaan palattiin takaisin.

Kisapaikalla ei enää jännittänyt, vaikka radan ensimmäinen kyltti olikin ainoa epämiellyttävä kyltti, jos käytösruutua ei lasketa, nimittäin valkovuokko. En itse vain jotenkin osaa sitä ja saan aina koiran kääntymään eri suuntaan kuin on tarkoitus, vaikka se sen osaisikin. Ennen omaa vuoroa en saanut liikettä onnistumaan, joten päätin lähdössä näyttäväni vain tarpeeksi ison käsimerkin, vaikka pisteitä lähtisikin. Silti ei ihan lähtenyt vaan jouduin näyttämään uudelleen, mutta pisteitä lähti -3 tvä:n (epätarkasti suoritettu liike) verran. Napattiin toinen -3 heti kolmannelta kyltiltä, kun jouduin uusimaan liikkeen Rudin noustua ylös kiertäessä sitä. Tuplasaksalaisesta napattiin -3tvä, sillä Rudi ei ihan lähtenyt mukaan ja loppuradalta viideltä eri kyltiltä napttaain -1 tvä:tä. Rudi oli jotenkin todella rauhallinen eikä huutanut yhtään, vain yksi haukahdus kuului merkille lähtiessä. Vähän tuttua hitaampi eikä ollut ihan niin mukana kuin yleensä, joten epätarkkuutta tosiaan oli eli ihan aiheesta tiputeltiin pisteitä. Käytösruutu oli hieno Rudilta! Kovasti se katseli ympärilleen, mutta kertaakaan ei nenä mennyt maahan nuuskimaan, puhumattakaan maton nuolemisesta.

Tyytyväinen sain kuitenkin olla rataan, koska Rudi oli enemmän kuulolla kuin huutohaukkuessaan. Napattiin vielä meidän piste-ennätys MES-luokasta, kun napattiin 88 pistettä! Sanoisin, että melkoisen hyvin monen kuukauden treeni -ja kisatauon jälkeen. Viimeksi tauolta palattuamme ei ihan noin hyvin mennyt. Tästä on hyvä jatkaa meidän tavoitteita.


31 lokakuuta 2018

Hierontaa, tassuvahaa ja kontorollinäyte

Hitusen pitkäksi venyneen tauon jälkeen Rudi pääsi hierojalle. Tai tarkemmin fasciahoitoon. Näin pitkän tauon jälkeen arvasinkin olevan jumissa. Varmasti siihen vaikutti myös eturauhasen vaivaaminen. Eniten jumia löytyi vasemman puolen takajalasta sekä kyljestä. Muuten saatiin jumit aukeamaan, mutta kylki ei meinannut aueta millään. Kolmesti tarvitsi käydä kahden viikon välein, jotta kylki aukesi lopulta kyynärästä. Nyt kokeillaan kuukauden taukoa, joka on ollut aiemmin oikein sopiva. 

Nappasin hierojalta mukaan purkin Love Paws tassuvahaa (16.90€), jota ei olla koskaan kokeiltu. Bongasin häneltä niitä saavan ja sen sopivan mm.  furunkuloosin hoitoon. Halusin testata Rudin jo lähes parantuneen tassun lisäksi myös muihinkin tassuihin, kun Rudilla on myös niin kuivat anturat eikä ne mitä itse olen kokeillut ole tehonneet siihen. Tosin on käynyt melkein niin, että olen muistanut laittaa itselleni useammin kuin Rudille. Itselleni toiminut superkuiviin käsiin, kun tällä hetkellä teen sellaista työtä missä kuivuu kädet helposti. Ei, en ole saanut tuotetta ilmaiseksi eikä olisi tarvinnut mainostaa, mutta hyväksi havaittuja tuotteita haluan vinkata täällä!

Kävin viemässä muutama viikko takaperin Rudin kontrollipissanäytteen lääkäriin ennen töihin lähtöä, jotta olisi pieni mahdollisuus saada tulokset samana päivänä. Sain luvan soitella puolenpäivän jälkeen, joten ainoalla tauolla yhden jälkeen soittelin, mutta lääkäri ei ollut ehtinyt vielä kirjata koneelle. Töiden jälkeen käsi täristen soitin uudelleen ja hoitajan kysyessä lääkäriltä mulle vastausta, oli se pisin minuutti hetkeen. Puhelimen toisessa päässä kerrottiin hyvät uutiset eli kiteet olivat sulaneet eikä enää lääkeruokaa tarvita. Varmistelin kuitenkin tarvitseeko vielä viedä näytettä, kun muistelin siitä olleen puhe ensimmäisellä kerralla, mutta sanottiin ettei tarvitse tuoda ellei tule oireita. Huippua! 

29 lokakuuta 2018

Pyörähtämässä rally-tokon ratatreeneissä

Valvovan silmän alla on tullut oltua hyvin vähän sen jälkeen, kun kausi tehoryhmässä loppui. Silloin olisin saanut jatkaa tehoryhmässä, mutta jäimme tauolle enkä tauon jälkeen ole jotenkin vain kyennyt lähteä valvovan silmän alle. Onneksi tänä vuonna ollaan löydetty vihdoin se oikea fiilis harrastamiseen. 

Reilu kuukasi sitten oli ensimmäinen kerta sitten tammikuun valvovan silmän alla. Rudi oli jopa odotettua enemmän haukkuherkkä, joskin johtui ottaessaan kierroksia hirveästi kivoista liikkeistä tai hitusen huonosti ohjattuani. Myönnän ehkä vähän jännittäneeni miten pitkäksi meidän ikuinen treenilista kasvaa sekä jännitettyäni paria kylttiä jo ennalta. Etenkin jälkimmäinen näkyi Rudissa samantien turhautumisena, jolloin ei tee tehtävää puhtaasti ja/tai alkaa haukkumaan, sillä itse menen kipsiin lähestyessä kylttiä enkä osaa ohjata koiraa oikein. Tämä toki on väärin koiraa kohtaa ja olenkin siitä yrittänyt päästä eroon. Ainoa keino näyttäisi olevan käydä säännöllisesti valvovan silmän alla joko kisoissa tai treeneissä, sillä viimeisen kuukauden aikana tuo on jo taas vähän helpottanut.

Myös liian pitkä treenitauko nostattaa Rudin virettä turhankin suureksi, jolloin tuo hurja haukkuminen näkyy sen lempiliikkeissä eli mm. pyörähdykset, puolenvaihto edessä, hypyllä, putkessa ja merkillä sekä radalla eteneminen juoksussa, etenkin kyltillä istumisesta juosten. Loppuvuotta helpottaa se, että treenejä on meille luvassa melkoisesti sekä saatiin käyttöön myös omatoimitreenioikeus niin päästään treenailemaan itsekseen. Vinkiksi saatiin, että teetän yhtä liikettä monta kertaa esim. pyörähdystä, jonka jälkeen käsken esim. maahan ja totellessaan sitä saa palkan siitä. Toinen mitä ollaan tehty nyt lähiaikoina on se, että mikäli Rudi alkaa haukkumaan keskenkaiken pyydän "käy siihen" -käskyllä maahan rauhoittumaan hetkeksi tai lähdetään kokonaan pois radalta ja palataan hetken päästä uudelleen. Lisäksi Rudi ei enää pääse kentälle mikäli ääntelyä kuuluu vaan palaamme takaisin niin kauan kunnes saadaan hiljainen sisääntulo.

 

Sain napattua myös yksittäisen tunnin Koirakoutsin valkkuryhmästä, jossa oli myös aiheena ratatreenit. Siellä oli hurjasti puolenvaihtoja, käännöksiä ja eteentuloja. Alkuradasta Rudi äänteli jonkin verran ja eteentulossa heitti takapuolensa hitusen vinoon, mutta hitusen ennen puoltaväliä hiljeni. Hirveä haukkuhepuli alkoi kolmanneksi viimeisellä kyltillä (istumisesta juosten) jatkuen aina pujottelun läpi niin ettei kyennyt menemään viimeistä tötsää oikealta puolelta. Vaihdettiin vauhti juoksusta hitaaseen, jolloin ääntely loppui siihen. Hitusen kuumotti mennä kuuntelemaan palaute, sillä omaan silmään Rudi ei mennyt niin hienosti kuin osaisi. Palautetta saatiin siitä miten hienosti Rudi osaa tehdä tehtävät (etenkin käännökset), mutta ääntely olisi hyvä saada pois, etenkin tuon haukkuhepulin kanssa kun ei pysty keskittymään. Toki jatkuvasta haukkumisesta tulisi pisteenmenetyksiäkin. 

Tämän jälkeen saatiin vielä loppuaika mennä kohtaa, joka jäi vaivaamaan. Lähdettiin tekemään istumisesta juoksemista ja siitä pujottelua niin, että ensin mentiin vain pujottelu, sitten istumisen kautta normaalissa vauhdissa pujottelua ja sitten testastin miten sujuisi juoksemalla. Kerran onnistuttiin, joten jätin siihen. Seuraavaksi siirryttiin tekemään eteentuloa, jossa oli meille uusi juttu, koroke. Rudi tarjosi samantien siihen "etu" -temppua eli etutassut korokkeen päälle. Nopeasti kuitenkin tajusi idean ja lähestulkoon lähti varastamaan sinne menoa. Kerran saatiin kouluttajakin nauramaan, kun kaveri lähti eteentuloon niin lennokkaasti että istahtaessaan tipahti toiselta puolelta alas. Oli kyllä huippu tunti!


IMG_2067

17 lokakuuta 2018

Tokokurssin viimeiset kerrat

Neljäs tunti - Jäävät ja seuruu

Näyttäessä jääviä Rudi teki ne oikein hienosti, lukuunottamatta keskeneräistä tokoseuruuta. Ei epäilystäkään siitä, että sekoittaisi liikkeet tai olisi epävarma. Tosin maahanmeno saisi olla hitusen nopeampi sekä pari ylimääräistä askelta seisomaan pysähtyessään voisi jättää pois. Siksi keskityttiin loppuaika vain seuraamiseen. Kouluttaja kyseli miten ollaan treenattu nyt ekan kerran jälkeen seuruuta, johon myönsin tehneeni oikeastaan eniten vain kontaktin  vahvistamista sivulla. Lähdettiin siitä liikkeelle, jossa Rudi näytti parastaan. Tokoseuruuseen liitettiin uusi sana, joka on sama kuin vihje kun haluan kontaktin. Myöhemmin aloin miettimään voinko käyttää sitä sanaa sittenkään, kun olen käyttänyt ja varmaan vahingossa tulen käyttämään sitä myöhemmin tilanteessa kuin tilanteessa siihen, että Rudi vain katsoo eikä seuraa. Onneksi en käyttänyt sitä kuin kerran, joten ehdin ennen seuraavan kurssin alkua pohtia tätä. Rallyssa kun on eri sana seuruulle. Otettiin tosiaan lyhyttä seuruuta, askelmäärältään muistaakseni 1-2-1-3-2 ja pysähdys aina perusasentoon. Kolmen askeleen kohdalla Rudi edisti hitusen, jonka vuoksi joutui vähän peruuttamaan (kyllä, peruutti) takaisin sivulle, mutta jäi vähän vinoon. Harvemmin on nykyisin jäänyt enää vinoon. Otettiin tämän jälkeen vielä 1-1-2-1 pätkä ja lopetettiin siihen, kun onnistui.
Viides tunti - Liikkeiden välit, luoksarin pysäytykset

Miettiessäni aihetta viimeiselle tunnille, tajusin ettei olla koskaan treenattu vain liikkeiden välejä ja kehäänmenoa. Muita aiheita en edes miettinyt, kun ajattelin tuossa olevan treenattavaa ihan tarpeeksi. Kehään mennessä Rudi on mennyt sellaiseen tilaan, jossa se on hyvin epävarma ja hidas, kuin olisi jo luovuttanut liikkeen suhteen. Samanlainen se oli joskus myös rallykisoissa, mutta siellä on nykyisin samanlainen iloinen hepuli kuin muuallakin. Tokossa oletan johtuvan siitä ettei olla hirveästi tehty kisanomaista treeniä, ainakaan liikkurin kera eikä olla treenattu liikkeiden välejä ja kehäänmenoa. 

Tässä treenissä Rudi oli ihan oma iloinen itsensä, joskin aluksi oli ihmeissään kun "liikkuri" totesi "seuraava liike alkaa tästä - käsky - kiitos" ja siitä seurasi bileet. Eikä tarvinnut kuin istua ja pitää kontaktia. Hassua! Kehoitti vain (sosiaalisesti) palkkamaan eri kohdissa (paikannäytön jälkeen, "käsky" ja "kiitos" jälkeen sekä siirtymisissä). Tuo vain muistutuksena itselleni, kun kuitenkin muutaman viikon päästä pohdin, että missä eri kohdissa, haha. Mä kun oikeasti unohdan kaiken ihan hirveän helposti. 

Kun aikaa jäi vielä tovi tämän jälkeen katsottiin vähän vielä seuruuta sekä luoksarin pysäytystä. Vähän sitä ollaan otettu, ongelmana oli ennakointi tai valuminen. Tietenkään ei voi odottaa sillä treenimäärällä täydellistä suoritusta, mutta nappasin kuitenkin vinkit talteen. Kouluttaja totesi, että jotkut koirat oppivat ennakoimaan nopeammin kuin toiset eikä siihen ole muuta vinkkiä kuin ottaa suoria luoksareita. Siinä missä yksi tarvitsee yhden kerran kymmenestä niin toisen kanssa tarvitsee ottaa kahden pysäytyksen jälkeen kolme suoraa. Määrä riippuu täysin koirasta ja oman tarve täytyy vain oppia. Valumisen suhteen kokeiltiin sitä, että kävelen Rudin edellä pyytäen pysähtymään. Mikäli haluaa käyttää käsiapua niin käyttää nopeaa käsimerkkiä vasta käskyn jälkeen. 

Se olikin tämän kurssin viimeinen kerta. Hitusen ehdin harmitella maanantaina ettei ole talveksi ryhmäpaikkaa tai tiedossa edes kurssimuotoista koulutusta. Nimittäin erityisesti tokossa koen hyväksi vielä, että joku katselee meidän menoa ulkopuolisen silmin. Kunnes myöhemmin tällä viikolla kävikin tuuri ja päästiin viiden kerran ALO-luokkaan tähtäävien kurssille sekä kokeenomaiseen treeniin.


15 lokakuuta 2018

Vähän kuin tokon irtotunneilla.



Sain napattua vihdoin kaksi tuntia tokotunneille Koirakoutsille. Pitkään olen halunnut päästä edes tuollain yksittäisille tunneille. Hitusen kyllä jännitti mennä niin keskeneräisen koiran kanssa, vaikka oppimaanhan sinne mennäänkin.



17.9. sattui olemaan merkin kierto, jonka olin aiemmin valinnut tokokurssin tunnille. Liike oli meille tuttu, joten saatiin tehtäväksi tunnin aikana saada koira kiertämään tötsä niin, että koira on mua vastapäätä ja merkki keskellä. Mun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen. Sillä saadaan koiran tehtäväksi etsiä merkillä ohjaaja eikä varsinaisesti kiertää merkkiä. Lähdin testaamaan ja Rudi ymmärsi tehtävän idean nopeasti. Ei päästy kuitenkaan kuin puoleen väliin tavoitetta, kun alkoi haukku ja lopputunti keskityttiin vain haukuttomaan kiertoon. Mikäli koira haukkui kierrossa otettiin se hihnaan ja käveltiin rauhallisella fiiliksellä merkin ohitse. Aina kun koira oli rauhassa ja piti kontaktin muhun se sai namin. Koiran ollessa valmis sai se tehdä taas hiljaa kiertoa. Alkuun palkkasana tuli samantien koiran noustua ylös, vaikka palkka itsessään tuli vasta mun luokse tullessaan. 

Toinen mitä tehtiin viimeinen vartti oli palkkasanojen erottelua. Mulla "jes" on nami ja "vau" lelu. Myönnän käyttäneeni aiemmin vahingossa myös lelulle usein "jes" -sanaa.  Tehtävänä oli nenäkosketuksen kautta vuorotellen sanoa "jes" ja "vau", antaen sen mukaisen palkan. Rudi ei lähtenyt "vau" -sanalla ollenkaan lelulle ellen auttanut sitä, kun olisi mielummin halunnut namia. Lopulta menin itsekin niin sekaisin, että sanoin "jesvau", jonka jälkeen Rudi jäi katsomaan mua kysymysmerkkinä. Enkä ihmettele! Silti tunnin päätteeksi sain palautetta siitä, miten potentiaalinen koira Rudi on ja kunhan saa tuon haukkumisen kuriin tulee hieno! Mä en edes muista kotinmatkasta mitään, kun vain mietin tuota. Huh!

Meidän kotitehtäväksi oli saada ensin kuntoon palkkasanat, myös sosiaaliselle palkalle. Palkkasanat kun ovat tärkeitä sen vuoksi, että ne saavat koiralle samanlaisen hyvänolontunteen kuin saadessaan palkaksi leikkiä tai syödä namia, mutta se täyttyy jo silloin kun tekee oikein. Viikon aikana ehdin treenata tätä nelisen kertaa, jonka aikana Rudi kykeni alkaa leikkimään, kun oli pelkästään lelu. Nami-lelu palkkasanojen vaihdot eivät onnituneet, koska edelleen halusi enemmän namia.



25.9. päästiin kiertelemään erilaisia pisteitä. Ennen tätä lämmiteltiin istu-maahan tai istu-seiso vaihdoilla niin ettei etutassut saaneet liikkua. Montaa en pystynyt palkkamaan, kun otti askeleita eteenpäin/taaksepäin tai teputteli. Tarkkana pitää olla! Vinkkinä mennä polvilleen ja käskeä koira niin lähelle ettei pysty liikuttamaan etutassujaan. Lämmiteltiin myös liikkeestä istumisella, joka oli yllättäen Rudille todella haastava. Tarjosi alkuun hirveästi seisomista ja sen jälkeen Rudiksi hidasta istumista. Päädyin helpottamaan ja auttamaan hurjasti, jotta sai muutaman onnistuneen toiston.

Ensimmäisellä pisteellä tehtiin neliönmallisesti ilman rintamasuunnan muutosta askeleita molempiin suuntiin sivuille, eteenpäin ja taaksepäin. Kauhistelin hitusen mielessäni tehtävää, koska moista ei olla aiemmin tehty ja Rudin kanssa ei olla menty vasemmalle koiran ollessa vasemalla puolella. Rudi yllätti positiivisesti, tehden monta hienoa suoritusta. Meinasi ihan ahnehtia liikaa kun kaveri teki niin hienosti, mutta pystyin pitämään pääni etten ota liikaa. Hetki taukoa ennen kouluttajan tuloa meidän luokse muilta pisteiltä ja Rudi teki vielä hitusen paremmin kuin hetkeä aiemmin. Rudi sai hurjat kehut. 

Seuraavalla pisteellä oli vuorossa eteenmenoa, jota ei kai varsinaisesti olla tehty. Maassa oli monta eriväristä kuppia, joiden kanssa harjoittelin vain oikealle kupille menoa. Piti katsoa aina tiettyä kuppia ja pyytää koiraa lähtemään kupille, valitessaan oikean kupin palkattiin namilla kuppiin. Hiljalleen vaikeutetaan siihen pisteeseen, että tehdään kuja purkeista, jonka päässä on yksi ja koira juoksee kujan läpi tuolle edessä olevalle purkille. Alkuun purkit ovat leveänä kujana, lähestyen toisiaan koiran kehittyessä.


Viimeisellä pistellä oli ruutua, jonka olin valinnut aiemmin myös toiselle tokotunnille treenattavaksi. Hyvä vain saada paljon treeniä ja erilaisia vinkkejä, kun en ole koskaan ruutua opettanut. Tähän uutena vinkkinä tuli se, että palkkaa koiran ruudussa välillä myös ennen kuin se koskettaa alustaan, jotta alustan häivyttäminen on helpompaa kun ei etsi vain alustaa. Toinen uusi vinkki oli se, että lisätään matkaa nopeasti (, ottaen myös ylipitkää matkaa,) viedään koira lähtöpaikkaan, mutta itse mennään lähelle ruutua ja pyydetään siitä menemään ruutuun. Jännä nähdä mitä Rudi tuumaa jälkimmäisestä vinkistä, kun aiemmin jäädessään mun taakse on täytynyt tulla sivulle eikä hurjastella ohitse. 

30 syyskuuta 2018

Kovan onnen poika.

Puolitoista kuukautta sitten päivittelin meidän käynnistä eläinlääkärissä*. Kävin viemässä kontrollinäytteen kaksi ja puoliviikkoa sitten. Seuraavana päivänä soittelin tuloksia töiden jälkeen, mutta näytteen vastaanottanut lääkäri ei ollut enää paikalla. Uusi yritys seuraavana päivänä, jolloin sain tiedon ettei verta ollut enää virtsassa, mutta PH oli hitusen koholla ja löytyi runsaasti virtsakiteitä. Jatkohoitona uusi pistos tai liuotusruokaa. Kyseessä ei ollut lääkärin oma potilas, joten kehoitti soittamaan vielä seuraavana päivänä kun "omalääkäri" olisi paikalla. Rudille suositeltiin liuotusruokaa mahdollisimman pian aloitettuna. Lähdin heti sitä hakemaan, näin alkuun 2kg pussi Royal Canin Urinary s/o:ta. Mielellään en RC:tä syöttäisi, mutta vaihtoehtoa ei ollut.

Ruokaa Rudi syö kuukauden verran eikä saa syödä mitään muuta. Kysyin kuitenkin mitä mieltä on siitä, jos syöttää kaksissa treeneissä vähän nameja, mikäli tarve vaatii. Tiedän nappuloita voivan käyttää nameina mikäli koira on tarpeeksi perso ruoalle, mutta vaikka Rudi onkin hirmuisesti ruoan perään ei se ole koskaan arvostanut nappuloita. Saatiin lupa kahdelle treenille. Treenejä alkoi tupsahdella enemmänkin, kun nappasin kaksi tokotuntia ja rallytunnin Koirakoutsille, rallyn ratatreenipaikan TamSKille sekä päästiin TamSKin rallyn valmennusryhmään, jonka kaksi kertaa ehtii tulla ennen tuloksia. Ehdin jo tovin ennen ensimmäisen ruoan antamista kärvistellä mitä teen namien suhteen, kun noin paljon en voi nameja antaa enkä kaikissa liikkeissä käyttää lelua. Onneksi Rudi alkoi syömään hyvällä ruokahalulla uutta ruokaa, kun sen turvotti ja kaverille ne kelpaavat myös nameina! Päätin silti käyttää normalit supernamit kahdelle Koirakoutsin tokotunnille, jossa tarvitsee oikeasti keskittyä. Puolentoista viikon päästä olisi näytteenvienti lääkärille eli hyvällä tuurilla kahden viikon päästä päästään normaaliin ruokavalioon. Normaaliin ruointaan siirtymisen jälkeen vien vielä kerran näytteen ettei tuo johdu vain ruokavaliosta. Toivotaan parasta!

Tuossa välissä Rudilla ehti olla vielä furunguloosia oikeassa etutassussa. Lenkillä huomasin keventävän etutassuaan, jolloin kurkkasin ja pyyhkäisin sitä. Aiemmin tehnyt samanmoisesti mikäli jokin roska jäänyt tassuun ja keventäminen jäänyt siihen. Herkkis. Keventäminen jatkui kotiin asti ja ehdin jo miettiä ties mitä kaikkea kamalaa. Koira kyljelleen ja tutkimaan. Punainen tassuväli paljasti tuon, joten eikun karvat lyhyiksi ja puhdistusta sekä rasvausta useamman kerran päivässä. Suunnilleen viikossa tuo katosi. Kovan onnen poika.


28 syyskuuta 2018

Makkaranpaistolenkillä

Hämeen Shelttien vuosittainen makkaranpaistolenkki venähti keväästä alkusyksyyn. Aiemmin lenkki pidettiin pitkään toukokuussa, mutta pitkään jatkuneen metsäpalovaroituksen vuoksi se venähti elokuuhun. Moni kyseli useaan kertaan pidetäänkö sitä, jolloin päätin tehdä vihdoin asialle jotakin ja lopulta saatiin paikka ja aika vahvistettua.

Mainostettiin tapahtumaa hurjasti, jotta saataisiin hitusen enemmän lenkkeilijöitä paikalle kuin aiempina vuosina. Ilmeisesti mainonta tepsi ja paikkana ollut Niihaman Maja saivat koirakoita suunnilleen triplaten paikalle. Huippua!


Kierretiin lähellä olevan järven kiertävä noin kilometrin pituinen luontopolku, josta jatkettiin metsässä ainakin toinen samanmoinen.  Rudi osasi olla nätisti, vaikka pitkästä aikaa moisessa laumassa oltiinkin. Metsässä kierretyllä lenkillä oli lyhyt luonnonsuojelualue, jonka varrella oli useita kaatuneita puita, jotka piti ylittää. Rudi ei niitä uskaltanut hypätä, joten tukittiin reittiä ja hidastettiin matkaa, kun piti metsästää Rudi syliin ja mennä yhdessä rungon yli. Rudi ei uskalla hirveässä tungoksessa tulla lähelle eikä sitä tietenkään kukaan tiennyt ja pakkautuivat hyvin lähelle.

Suunnilleen puolentoistatunnin lenkin metsälenkin jälkeen oli vuorossa makkaran ja lättyjen paistoa kodassa. Tarjolla oli toki myös pullaa, kahvia ja teetä sekä mehua. Helposti meni jutellessa vielä kaksi tuntia! Lopuksi otimme vielä yhteiskuvan jäljellä olevista shelteistä. Hauskaa oli!




26 syyskuuta 2018

Voihan rally-tokon valmennusryhmä!

Aloitettiin harrastamaan rallya täysin vahingossa samana keväänä, kun Rudi mulle kaksivuotiaana tuli. Kisaaminen aloitettiin tammikuussa 2015 ja puolessatoista vuodessa meillä oli kasassa kaikki koulutustunnukset. Alkeis- ja jatkokurssin jälkeen ollaan vuosien aikana treenattu pääosin itsekseen. Kuluseisiin vuosiin on kuitenkin mahtunut toinen jatkokurssi, erilaisia teemakursseja, ratatreenipäiviä sekä yksi kausi TamSKin tehoryhmässä. Pidettiin omaehtoinen tauko 2016 syyskuusta aina toukokuuhun 2017 asti, koska kartturin jännittäminen meni överiksi ja se pilasi myös koiran suorituksen. Hiljalleen palattiin takaisin, kunnes tänä keväänä kartturin jalka murtui, tuoden uuden tarkoituksettoman loman maaliskuusta kesäkuuhun. Kuuma kesä verotti myös treenaamista kunnolla. Nyt syksyn tullen aloitettiin kunnolla palaamaan niin rallyn kuin tokonkin maailmaan. 

Sitten bongasin ilmoituksen TamSKin rallyn valmennusryhmästä. Mietin alkuun myös tehoryhmää, mutta aloin kallistumaan enemmän valmennusryhmän puoleen. Seuraavan vuoden tavoitteet kun ovat niin korkealla, että olisi teoreettinen mahdollisuus päästä ryhmään. Vitkuttelin kuitenkin aina viimeisen hakupäivän viimeisille minuuteille. Olen aina pitänyt ja varmasti tulen aina pitämään meitä niin huonoina, että kaikesta huolimatta epäröin hakemuksen lähettämistä. Kysyin monesti kaveriltani kehtaanko/voinko lähettää ja onko tuo teksti nyt ihan huono. Lopulta hiiri oli käynyt 'lähetä' -napilla.

Kaksi viikkoa sitten saatiin tieto siitä, että pääsimme ylempien luokkien valmennusryhmään. Tuntuu edelleen aivan hullulta, että tosiaan saatiin tuo paikka. Kuten aiemmin mainitsinkin, kun pidän meitä niin huonoina, että ihmettelen miten ollaan edes mestarissa. Eniten kuitenkin kuumottelee tehoryhmien kouluttaminen, sillä se on mulle täysin uutta. Olen pitänyt hassua treeniä olen pitänyt sekä ollut epiksissä tuomarina. Toiveikkaana ja kerrankin positiivisena kuitenkin ajattelen tulevasta vuodesta tulevan huippu!


24 syyskuuta 2018

Paluu tokon maailmaan - kurssikerrat 1-3

Tokon suhteen olen aina ollut vähän pidättyväinen ja epäileväinen. Olen tähän asti treenannut ja kisannut vain siksi, että olen tuntenut painetta ympäriltä. Aivan kuin kaikkien tarvitsis treenata tokoa. Mulla ei ole ollut siihen oikeaa fiilistä koskaan, vaikka välillä onkin ollut ihan mukava treenata vaihtelun vuoksi.Tämä on toki ollut erittäin huono lähtökohta treenaamiseen/kisaamiseen missään lajissa. Epäilenkin tämän olleen yksi syy siihen miksi kaikki epäonnistumiset ovat tuntuneet vielä pahemmalta kuin esim. rallyssa tai agilityssä, vaikka pari vuotta sitten niissäkin se överiksi menikin. Tämän vuoksi ei olla edistytty lajissa ja olen itse tuhonnut liikkeitä, joten aikalailla lähtöpisteessä ollaan.

Tänä vuonna löysin tokon kivuuden, kun kävin alkuvuodesta viiden kerran tokokurssin. Yllätin itseni sillä etten edes epäröinyt kurssille ilmoittautumista sekä löytäessäni hauskan puolen tokosta. Tuplayllätys! Tuon kurssin jälkeen piti jatkaa kunnolla treenaamista sekä kouluttautumista tokossa, kun itselle vähän vieraampi laji, mutta lähestulkoon heti perään tuli sairasloma kipsin vuoksi. Vasta kesällä olin kunnolla kahdella tassulla, joten oli aika hiljalleen palata harrastusten pariin. Tai no, niin hyvin kuin noin kuumana kesänä kykenee. 

Silmiin osui sopivasti näin syksylle suunnattu viiden kerran tokokurssi, jossa saa itse päättää mitä liikkeitä milläkin kerralla tekee. Nappasin paikan yhtä nopeasti ellen nopeamminkin kuin olisi ollut kyse rallysta. Kurssi alkoi elokuun alussa, jatkuen joka toinen viikko. Paitsi kerran yliaktiivinen tokoilija meni ihmettelemään paikanpäälle, kun oli poikkeuksellisesti kolmen viikon väli. Kolme viidestä kerrasta on nyt käytynä, joten ehkä olisi alkupuheiden jälkeen aika näpytellä jotakin ylös.




Ensimmäinen tunti - Paikkamakuu ja seuraaminen

Alkuun otettiin porukalla paikallaolo. Rudille selkeästi kisamainen tilanne, sillä oli hermostunut, vinkui ja pyöritteli päätä. Nousi kerran istumaan, mutta kerrasta meni takaisin maahan. Treeneissä yleensä Rudi on rauhallisempi ja keskittyneempi, häiriötä lisätessä saattaa alkuun vähän vilkuilla. Aina on kuitenkin pysynyt paikallaan asentoa vaihtamatta treeneissä. Omalla vuorolla tehtiin lyhyt paikkamakuu yksinään, jolloin selkeästi rauhallisempi eikä pää pyörinyt niin hurjasti. Melkein normaali treenisuoritus.

Kouluttajan mukaan kyse enemmänkin huonosta palkasta, jolloin ei ole tarpeeksi motivaatiota eikä siitä etteikö osaisi. Kysyikin palkkaanko aina namilla vai myös lelulla. Käytän molempia riippuen hieman liikkeestä ja tilanteesta, sillä Rudi kiihtyy hirveästi lelusta. Tämän vuoksi en ole uskaltanut käyttää paikallaolossa lelua, koska epäilen tulevan äänekäs liike kun ei malta odottaa. Tähän väliin mainitsi koiran olleen ehkä jopa alivireinen eikä ylivireinen. Koin silti paremmaksi vaihtoehdoksi kokeilla toista namia kuin lelua. Tästä eteenpäin laitetaan namirasiaan herkkua, jota ei saa koskaan normaalisti esim. ceacar tai kissanruoka. Viedään rasia koiran kanssa ensin näkyvälle paikalle, laitetaan paikallaoloon, jonka jälkeen yhdessä haetaan rasia, josta saa palkan. Lopulta ei ole väliä vaikka rasia olisikin piilossa. Käytän itse tällä hetkellä kissanruokaa, joka on todellinen herkku, mutta ruoka ei saa niin kiihdyksiin kuin lelu.

Seuraaminen on liian väljää tokoon, satunnaisesti rallyynkin sekä kontakti ei pysy niin hyvin kuin pitäisi. Satunnaisesti etuilee tai jää taakse. Tuolloin näyttäessä sentään käännökset olivat nätit, tosin niitä ollaan nyt treenattukin. Tokon seuraaminen on tylsää kun ei ole 3m välein tehtäviä. Mitään oikotietä hyvään seuraamiseen ei ole, joten treeniä vain lisää. Mielellään uusi sana seuraamiseen (ainakin tokoon), jolla saataisiin oikeannäköinen seuruu.





Tunti 2 - Metalli ja kierto


Metalli oli vielä pari vuotta sitten yhtä hauska kuin puukapula, mutta hiljalleen siitä on tullut ongelma. Sen voi ottaa kädestä suuhun, se suussa voi hyppiä ja kävellä, mutta ei nostaa itse maasta. Rudi pyörii sen ympärillä,yrittää ottaa luovuttaen ja raapii. Suositteli laittamaan maalanrinteippiä tmv. sen ympärille, hiljalleen vähentäen. Jälleen oli yhtä hauska kuin puinenkin. Vielä en ole vähentänyt teippiä, mutta hiljalleen voisi.

Kierrossa ollaan jumahdettu samalle kohdalle, josta ei olla päästy kauemmas. Reilussa puolessa välissä ollaan oikeaa matkaa.  Haukkuminen on myös yksi ei-niin-mukava lisä, joka tulee usein lähdössä. Näytettiin ensin varmalta matkalta. Kahdesti otettiin oikealta matkalta, jolloin kävi kiertämässä väärän asian (hihnan), palaten takaisin. Helpotin matkaa hyvin lähelle, jotta onnistuisi. Vinkkinä sanottiin, että kahdesti voi mennä pieleen, mutta kolmannelle kerralle pitää tehdä jotakin. Tahdon myös aina sanoa palkkasanan vähän kuin merkiksi milloin kääntyä, vaikka pitäisi sanoa aikaisintaan vasta kun on palaamassa luokse. Tuo pitäisi jättää pois ettei odota sanallista käskyä milloin kääntyä. Muutaman kerran tehtiin vielä hyvin lyhyeltä matkalta, jolloin pystyi palkkaamaan hiljaisesta kierrosta. Samanmoista treeniä vain lisää.




Tunti 3 - Ruutu ja kaukot

Halusin vinkin ruudussa lähinnä targettiin kohdistuneeseen hepuliin. Helposti alkaa ääntely, tassun lyöminen targettiin sekä temppujen tarjoaminen pitäen tassua targetilla ellei sadasosassa palkkaa. Kestoa en ole tähän saanut lisättyä oikeastaan yhtään. Kommenttia sain heti käyttämästäni targetista, joka on pahvilautanen. Paras olisi silikoninen pannunalunen, joka ei väriltään erotu maastosta ettei ala etsimään silmillä. Sitä olenkin metsästänyt kaksi viikkoa käpykylän kaupoista, tuloksetta. Kokeiltiin kouluttajan pannunalusta eikä mitään ylimääräistä esiintynyt, vaikka tehtiin kolme viiden sarjaa. Laitettiin vielä ruutuun, josta käytiin sitä yhdessä katsomassa kahdesti. Kolmannella kerralla lähetin koiran 3-4m päästä ruutuun ja kaveri syöksyi heti suoraan targetille. Koskaan aiemmin ei ole tehnyt ruutua! Mä en ole koskaan ymmärtänyt Rudin nopeutta oppia. 

Kaukoissa suurin ongelma on noustessa seisomaan etutassujen liikuttaminen turhankin paljon eteenpäin. Mielellään kun olisivat paikallaan. Tähän näytti Rudin kanssa oivan jumpan, johon menee helposti vuosi. Eipä tuo haittaa mitään, kun i-m vaihdot menevät hyvin, joskin tarvitsis saada varmuutta, jotta ovat niin räväkät kuin niiden tietää olevan myös vieraassa paikassa. Kouluttaja sanoikin, että on vain kauneusvirhe ja tietää samanlailla suorittavista TVA:n saaneista koirista, mutta kun huomaa koiran potentiaalin niin olisi hyvä saada nopeat vaihdot. 

17 syyskuuta 2018

Kerran kesällä



Kyllä me todistetusti kerran käytiin siskon mökillä pyörähtämässä kivoissa maisemissa. Tarkoituksena jälleen oli pyörähtää paremmalla ajalla uudelleen, mutta sitä hetkeä ei muka koskaan tullut. Vielä kun olisi jopa ollut ilmoja lähteäkin eikä tuo mökki ole kuin toisella puolen tietä siskon taloa. Täytynee kai jälleen vain todeta, että ehkä ensi vuonna sitten.

Siellä on aina mukava pyörähtää, sillä siellä on jollain tapaa oma maailmansa, vaikka onkin ihan lähellä. Saa otettua kivoja kuvia laiturilla, erilaisten kivien ja muiden lohkareiden päällä sekä ihan vain tasaisella maalla saaden silloinkin ihania taustoja kuviin. Valitettavasti tuolla pikavisiitillä ei tullut otettua muutamaa hassua kuvaa enempää. Mökkiä ympäröi järvi, joka mahdollistaa päästä veteen joko laiturilta tai tasaiselta maalta. Tasaiselta maalta on hyvä opettaa Rudia lähestymään vettä hitusen hienovaraisemmin kuin laiturilta mentäessä. Tavoitteena kun olisi saada tuo vain kahlaamaan vedessä ilman kamalaa järkytystä. Toki kyllä tuo jo nilkkaan asti olevan pienen lätäkön suostuu ylittämään nätisti, josta olen jo kovin tyytyväinen.