05 joulukuuta 2018

Tokon ALO-luokkaan tähtäävien kurssilla 1/2

Kaiken rally-tokoilun välissä ollaan me myös tokoakin treenattu! Napattiin nimittäin paikka viiden kerran tokokurssilta, joka on tarkoitettu ALO-luokkaan tähtääville. Oletin olevan hitusen enemmän kisavalmiille kuin siellä koirakot ovat, vaikka toki meilläkin vielä tekemistä riittää ihan perusasioissakin. Jos koskaan uskallan ilmoittaa Rudia enää kokeeseen. Sitä ennen ainakin treenataa hirveästi, jotta olen aivan 200% varma, että ollaan valmiita. Tarvitsee silti keskeneräisyyestä huolimatta olla kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, millainen tokokoira Rudista on paljastunut. Nykyinen motivaatio ja into on vain hurjaa! En vain osaa pukea sanoiksi sitä fiilistä. Rudi<3

Ensimmäisellä kerralla katsottiin vähän perusasentoa ja lyhyttä seuraamista. Huomaa, että ollaan tehty töitä perusasennossa kontaktin pysymiseen, sillä siinä kohtaa oli oikein hieno. Kun otin sivulletuloja Rudi äänteli hitusen, mutta ei haukkunut. Tähän sain vinkiksi pohtia antaisinko palkaksi namin sijaan lelun, joka voisi rauhoittaa kun saa välissä repiä lelua tai vaihtoehtoisesti heittää useampia nameja (3-4kpl), sanoen aina palkkasana ennen heittoa, jolloin saalistaisi namin. Mikäli pelkää aloittavan nuuskuttelun niin pitää namit kädessä ja itse liikkuu erisuuntiin, antaen namin kädestä. Itse perusasennossa palkkaamisessa pitäisi muistaa palkata aina samasta kohtaa missä haluaa tassujen oleva, jotta koiralle selvää missä kohtaa haluaa olevan eikä paikka ala elämään.

Seuraaminen oli normaalia tokoseuruuta eli tuossa lyhyessäkin seuruussa huomasin ilmeisesti mun olevan erilaisempi kuin rallyssa, joten paikka eli vähäsen. Parempi paikka se kuitenkin on kuin vaikka puolivuotta sitten. Kouluttaja kehui kuitenkin menin nätisti ja iloisesti seuraa. Palkan voisi antaa aina vasemmalta (taskusta siis) tai heittää taaksepäin ettei ala edistämään. Kannattaa tehdä myös yksittäisiä askeleita eteenpäin (1-1-3-1-2) ja välillä kesken seuruun pysähtyy ennen kuin alkaa edistämään, jotta koira muistaa missä kohtaa pitikään olla.



Toisella kerralla saatiin treenata itsekseen viime kerran asioita, samalla kun käytiin yksitellen käydä kouluttajan luona. Tehtävänä oli kolme tötsää, joiden kohdalla tedä jokin varma temppu ja palkata tästä. Tötsien välillä kannustetaan koiraa seuraamaan meitä. Rudi otti tosi paljon häiriötä tötsistä, johon kouluttaja ehti vinkata, että voisi mennä hitusen pidemmälle tötsää ettei häiritse. Palkkasin hyvin, mutta saisin käyttää enemmän ääntä. 

Sitten katsottiin vähän luoksensapäästävyyttä, josta tuli Rudille numero kun piti antaa namia eikä siten halunnut mennä lähelle kouluttajaa, joten peruutteli kosketuksesta pois, kun halusi vain olla mun kanssa. Pöh! Lopuksi vielä otettiin hetki paikkamakuuta. Rudi sai olla hitusen kauempana muista ja reunassa. En mennyt kisamittaisen matkan päähän vaan pysyttelin alle puolessa välissä ja palkkailin ahkerasti. Kahdesti vilkaisi muita koiria ja kerran nuuskaisi mattoa, mutta mutten tuijotteli kiltisti mua. Silti pisti vähän enemmänkin kuumottamaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti