31 maaliskuuta 2015

Ensimmäinen koulari taskussa!



Muutama viikko taaksepäin lauantaina lähdettiin kohti Tamskin hallia, pienoinen jännityksen tuntu kehossa. Viimeisestä kisasta kun on vierähtänyt jo useampi kuukausi. Hallilla huomasi ettei Rudi ole taas pitään aikaan ollut missään, kun kaveri haukkui, vinkui tai oli nenä kiinni lattiassa. Pahvi oppi viime vuonna rauhoittumaan häkkiin eikä edes pahemmin vinkunut tai haukkunut, vaikka käväisi kauempanakin. Tällä kertaa pidettiin kunnon komennus, kun lähdin vain muutaman askeleen päähän. Pihalle vedettiin kunnon nelivedolla, aivan kuin olisi kunnon hätä, kun oli niin kiire haistelemaan ja nuolemaan viestejä. Onneksi kevään aikana alkaa taas tulemaan kaikenmoista häppeninkiä niin Rudikin taas alkaa rauhoittumaan tapahtumissa.

Alokkaan radat ovat olleet yllättävän helppoja kaikki eikä ole tullut vastaan vielä askel oikealle -kylttiä, jossa Ruu jää vain tuijottamaan "jaa sä menit sinne" - ajatuksen kanssa. Tämäkään rata ei ollut vaikea, kuten alla olevasta  ratapiirroksesta näkyy. Ainoa mitä ei olla oikeasti kunnolla treenattu on pujottelu tai spiraali juosten. Jalkapuolena oli kuitenkin se etu, etten päässyt juoksemaan hirmuista kyytiä joten Ruu ei saanut hepulia, kuten helmikuun kisoissa. Pujottelu juosten meni oikeastaan yllättävän hyvin! Hieman jännitti tassutella ensimmäisenä radalle, kun on tottunut kurkkimaan muutaman koirakon, että sisäistäisi radan kunnolla. Onneksi tosiaan alokkaan radat ovat olleet sen verran loogisia ja helppoja, hieman huonomuistiselle ja hidasavoiselle, jotta minäkin osaan edetä radalla oikeaan suuntaan.




Pisteet: 86
Virheet:4x -1p. kylteillä 2. (AS), 4. (TVÄ), 8. (VINO), 9. (TVÄ) sekä -10p. kyltillä 6. (TVÄ).
Aika (jalkpuolena): 2:14:66
Tuomarin kommentti: Kaunis ratasuoritus, hyvää ohjausta

Heti pujottelussa lähti piste, kun kaveri huiteli kaukana nätistä seuruusta, sillä juosten suoritettavat tehtävät ovat vaikeita vauhtiapinalle. Tai ei nyt suoranaisesti vaikeita, mutta siinä iskee yleensä aina hepuli ja on hämmentävää tehdä samanaikaisesti jotain, kun on ennen vain saanut juosta suoraa eteenpäin. Taas yksi asia mitä täytyy alkaa treenailemaan, kunhan pystyy taas kunnolla tassuttelemaan. Ainut hyvä puoli jalkapuolena olemisesta taisi olla se, etten päässyt kamalan nopeasti juoksemaan joten kaveri ei saanut hepulia, kuten helmikuun kisoissa. Neloskyltin (istu, maahan) TVÄ hämmensi, sillä mielestäni tehtiin se kuten pitikin, mutta ehkä siinä sitten jotain pientä oli, mitä itse ei huomannut. Kutoskyltillä tapahtui pieni hämmennys, sillä lähdin menemään kahta askelta, kun Rudi ei lähtenytkään seuraamaan ja siitä hämmentyneenä jatkoin matkaa seuraavalle kyltille. Hups! Kasi kyltillä edessä istuminen ainakin oli harvinaisen vino ja saksaisessa tapahtui toinen hämmennys, kun Rudi lähti menemään liikettä oikein mutta palasikin takaisin, mutta sainkin sen palaamaan oikealle (vasemmalle) puolelle. Näitä on nyt sattunut hurjasti, vaikka onkin tähän asti ollut helpoin liike Rudille. Ilmeisesti mä teen liikkeen aikana jotain erilailla, jonka takia Rudi ymmärtää väärin. Se kun katsoo harvinaisen tarkasti liikkeitä. Muuten hyvä ja jopa keskittynyt suoritus


 

Viime lauantaina pyörähdettiin Ylöjärven koirakerhon kisoissa, viimeistä kertaa ALOssa. Koirakon kaksijalkaista taisi jännittää sittenkin enemmän kuin viimeksi, sillä onnistuneesta suorituksesta olisi luvassa menolippu avoimeen. Tuli sitä hetken mietittyä mitenkäs sitä ohjaaja voisi mokata sen verran, että jäädään sopivasti pisteen alle hyväksytyn vai saataisiinko vahingossa sadan pisteen rata. Kumpikaan ei toteutunut, mutta sen verran pisteitä jäi, että koularin kädessä lähdettiin kotia kohti. Taisi ohjaajalle tulla tippa linsiin kun kävi hakemassa koularin ja meni rapsuttamaan nelitassuista. Sain vielä tutustua liian suloiseen tulevaisuuden haaveikoirodun edustajaan, tsekinpaimenkoiraan. Aivan ihana!




Pisteet: 93p. » RTK1
Virheet: 7x -1p. kylteillä 1. (TVÄ), 5. (KONTR), 8. (TVÄ), 11. (PY) sekä 12 ( OV, PY, TVÄ)
Aika: 2:05:09
Tuomarin kommentti: Paljon hyvää yhdessä tekemistä.

Ratasuoritus pyyhkiytyi samantien mielestä, kun kävin kurkkaamassa pistemäärän hetki suorituksen jälkeen. Rudille tuoksut olivat hieman liikaa ja kaveri haaveili koko radan, joten sai olla jatkuvasti huutelemassa täällä tai seuraa. Muuten meille ihan perus kisarata. Pisteitä tosiaan jäi käteen 93 ja seitsemän kertaa lähti yksi piste. Ensimmäiseltä kyltiltä lähti TVÄ (-1), kun Rudi ei meinannut mennä eteen istumaan, vaan lähti kerran tai kaksi kävelemään jo sivulle. Kasin kohdalla tuli jälleen TVÄ (-1), ei havaintoa miksi, sillä mielestäni hidastin kyltillä vauhtia normaalia hitaammaksi. Pujottelusta tuli PY (-1), vaikka taas itsestä tuntui, että meni samanlailla kuin viimeksi eli tavallista paremmin. Viimeiseltä kyltiltä tuli yhden pisteen OV, PY ja TVÄ. Meillä on käytössä saksalaisessa vain käsimerkki, jota Rudi ei katsonut koska tuoksut, joten meinasi kävellä vain eteenpäin (PY), joten minä pysähdyin kutsumaan Rudia ja näytin käsimerkin, mutta jäin varmistelemaan, että Rudi kiertää joten Ruu palasi takaisin (OV?). Uusi käsimerkki ja sitten meni, joten TVÄ. Kyllä erittäin hämmentävä liike jälleen, jonka vuoksi meinasin mennä maali-kyltin väärältä (vasemmalta) puolelta. Oiskohan saksalainen seuraava supertreeni liike?

Hieman kyllä pistää jänskättämään nuo avoimen superkäännökset, kun ei olla niissä vielä ollenkaan hyviä. Etenkin kyltti, jossa mennään sivusuunnassa (myös koira) ja meillä mennään liike niin, että nelitassu tulee kohti ja siitä sivulle. No, hyvää treeniä tokonkin kannalta!


22 maaliskuuta 2015

Noutava lammaskoira

Rudi the noutava lammaskoira. Täytynee hihkua taas tähän väliin, kun en ole täällä tainnut tästä vielä ollenkaan hihkua, että Rudi oppi noutamaan (peruasennosta-perusasentoon) alle kahdessa viikossa! Niin puisen kuin metallisenkin. Eikä ees pureskele ollenkaan! Tämä taisi tapahtua kyllä jo viime vuoden lokakuussa, mutta voihan sitä myöhemminkin huudella bloginkin puolella. Tarkoituksena oli opettaa talven aikana metallin noutaminen, sille yleensä vähintään metalli on hirveä asia. Edellisellä sheltillä kesti talven yli opettaa metalli ja tiedän useammankin muun koiruuden. Tämä poika päätti kuitenkin taas näyttää parastaan. Toivon mukaan näyttäisi muutaman kerran myös paikallaolossa.

Luoksaria ei taida voittaa mikään liike, mutta nouto tulee kyllä vahvana kakkosena. Oli sitten metallin tai puinen. Tunnaria tai ohjattua en ole vielä lähtenyt treenaamaan, kun ei ole välineitäkään, mutta niissä tulee melko varmasti pieniä ongelmia. Ohjatussa ei taatusti kuunnella mikä piti noutaa vaan haetaan innoissan kaikki, kun taas tunnarissa ei osata päättää mikä otetaan, joten napataan suu täyteen kapuloita. "Mitä useamman tuon, sitä enemmän äiti tykkää!", terveisin Rudin logiikka. On se nouto vaan niin hauskaa! Saa nähdä tapahtuuko tämä vai yllättääkö nelitassuinen jälleen.

Kerrankin jotain positiivista tokon puolelta! Harmi vain ettei taideta päästä kokeilemaan miten noudot sujuvat itse kokeessa. Tai ainakin joudutaan jumittamaan äärettömään alossa, vain yhden paikkamakuun vuoksi.


20 maaliskuuta 2015

Viimeisiä lumilaattoja.

Viimeisiä lumia viedään ellei satu takatalvi tulemaan, toivottavastai ei, joten palloilun ohessa laitoin kaverin hetkeksi hengähtämään lumelle ja räpsin muutaman kuvasen. Itse toivon ettei lunta alkaisi enää satelemaan, mites ruudun toisella puolen?







19 maaliskuuta 2015

Koirakaverit tutustumassa doboon.

Kävin viikko sitten kurkkimassa doboon tutustumista, koska sisko oli siellä koiriensa kanssa. Alunperin suunnitelmissa oli lähteä Rudin kanssa, tarkoituksena vain muistutella mitäs se dobo olikaan, ennen alkeiskurssin aloittamista. Maaliskuulta jouduin kuitenkin perumaan kaikki treenit ja kurssit, kun jalka ei ollut luutunut enkä vielä tiennyt miten asian kanssa edetään. Jälkeenpäin ajateltuna olisin hyvin voinut olla mukana tunnilla, sillä sain aloittaa jalan asteittain jalan kuormittamisen, ilman tasapainotyynyilyä. Eipä siinä mitään, pääsen ainakin treenailemaan taas rally-tokoa ja käyn kisaamassa parit kisat ennen kuin käyn kontrolliröntgenissä kurkkimassa miltäs se jalka näyttää ja mitä seuraavaksi uskaltaa suunnitella. Tai no suunnitelmissa on paljon kaikkea, mutta saa nähdä täytyykö jättää jotain taas välistä vai ei.


17 maaliskuuta 2015

Tätä et tiennyt Rudista.




1. Musiikkimies.

» Rudi on aina pitänyt musiikista hurjasti ja kuunteleekin hyvää biisiä tarkasti tuijottaen telkkaria tai radiota. Kaikista lempparein on Elokuun Soutaa Huopaa -biisi, jonka tahdissa lauletaan ja tanssitaan. Haukahdellaan pienestä möh-äänestä kimeään haukkuun, vingutaan ja satunnaisesti ulvotaankin. Etenkin, jos sattuu näkemään musiikkivideon. Tanssiessa mennään edestakaisin, pyöritään ja kieritäään. Varmaan heittäis kuperkeikkaakin, jos vaan osais. (Katteellaan niin se osaa huomenna, kun menin sanomaan).

2. Ruoka on vaan niiiiin hyvää.

» Koirat ja etenkin sheltit ovat kyllä yleensä sellaisia possuja ettei mitään rajaa, mutta Rudi. Ruokaa tehdessä (laittaessa kuppiin) alkaa armoton steppaus, vinkuminen ja tärinä. Sen tärinän näkee oikeasti pitkän matkan päästä huonollakin näöllä. Testattu on.


3. Ymmärtää liikaa sanoja.

» Välillä tuntuu ettei Ruu ymmärrä eikä osaa mitään, mutta taitaa yleensä olla keskittymisen puutteesta kiinni. Kohta ei voi puhua mitään, kun Rudi tietää mihin ollaan menossa tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Oon muuttanut mm. pallon ja treenit eri sanaksi varmaan kuudesti, mutta taas se tietää mistä puhutaan. En kestä.

4. Tuijotus.

» Rudista on hauskaa tulla tuijottamaan silmiin. Näpytellessäsi jotakin koneelle huomaat hetken päästä sivusilmällä, että Rudi tulee viereesi ja alkaa tuijottamaan eikä muuten lähde ihan heti. Saattaa mennä helposti kymmenenkin minuuttia, kun tuo vain tuijottaa. Harvinaisen ärsyttävää kirjoittaessa.

5. Kaikessa mukana.

» Olet lähdössä ulos tai aloitat siivoamisen. Käyt postilla tai menet avaamaan koneen. Käyt kääntymässä jossain tai menet nukkumaan. Annat kissalle ruokaa, lähdet autoilemaan tai ihan mitä tahansa niin Ruu on varmasti mukana. Tulee vielä taakse niin lähelle huomaamattomasti, että varmasti meinaat astua tassulle, kun käännyt. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun eilen tulin olkkariin ja pysähdyin jostain syystä niin Ruu pamahti jalkaan, kun ei ehtinyt jarruttamaan.

6. Mainokset.

» Siinä missä muut vihaavat mainoksia niin Rudi pitää monesta mainoksesta. Etenkin missä on musiikkia, kuten ensimmäisestä kohdasta voi arvata. Niitä sitten tuijotellaan tarkasti joka kerta ja odotetaan tulisko se uudestaan.



Vauhtitassu elementissään.

Täytynee jälleen palailla aktiiviseen päivitystahtiin, kun ideoita riittää ja nyt niitä voi hieman jo toteutellakin. Toissaviikolla taisin vähän näpytellä ettei murtuma ollut vielä luutunut enkä tiedä miten jatkossa edetää, mutta infot taisivat pamahtaa nenän eteen jo seuraavana päivänä. Sain alkaa tassutelemaan murtumajalalla kepukoiden kanssa ja viimeisen viikon aikana olen alkanut lisäilemään askelia ilman keppejä. Tänään hurjastelin kahden kaupan verran ilman, huh että otti vasemman jalan lihaksiin, haha. Tämä tarkoittanee siis sitä, että pääsen treenailemaan Rudin kanssa kunnolla rallya ja pääsen tämän kuun kisoihin, joka oli hieman auki vielä. Jee!

Tämän kunniaksi lähdin tänään hetkeksi palloilemaan Rudisen kanssa viereiselle kentälle ja räpsin ehkä miljoona kuvaa, joista vain pari julkaisukelpoista. Täytynee aloittaa teho-opiskelu kamerajutuissa! Herra Vauhti oli aivan elementissään juostessaan pitkin nurmikentää etsiessään palloa. Kyllä huomasi ettei olla käyty palloilemassa sitten tammikuun!




03 maaliskuuta 2015

Mitäs meille kuuluu?


Taas tuli todistettua ettei kannata suunnitella mitään etukäteen. Olin nimittäin ehtinyt jo vähän näpyttelemään valmiiksi, miten alottaisin seuraavan postauksen jotenkin, että siistiä taas päästä treenaan Rudin kanssa. Sitä kun tässä on odoteltu hurjasti jo useampi viikko. Kunnes sitten tuli maanantai ja kello näytti yhtä. Kuvista kävi ilmi ettei luu ole luutunut yhtään tämän kuuden viikon aikana, joten odottelu jatkukoon. Kuvat lähetettiin eteenpäin ja tällä viikolla saan tietää jatkanko odottelua ilman kipsiä, saanko kipsin takaisin vai laitetaanko kenties naulat. Sinällään naulat kuulostaisi kivalta vaihtoehdolta, sillä pääsisin kävelemään ja ehkä treenailemaan ja kisaamaankin rally-tokossa. Nyt kun ei saisi varata yhtään painoa jalalle. Itse niiden laittaminen kyllä vähän jännittää. On muuten hassua olla ilman kipsiä!

Mitä tämä tarkoittaa blogin suhteen niin saattaa hieman hiljentyä, sillä treeneihin ei pääse eikä edes pihalle ottamaan kuvia tai mitään. Parhaani mukaan yritän kehitellä edes jotain niin kauan, kunnes pääsen taas liikkumaan ettei ihan tajuttoman pitkää taukoa tulisi. Toivon mukaan kun luutuminen alkaisi nyt edistymään hiljalleen, että pääsisi tämän vuoden puolella treenailemaan.

Treenaamattomuus ja tekemättömyys ylipäätään alkoi näkymään Rudissa jo seuraavalla viikolla tapahtuneesta. Kaveri tekee jatkuvasti kaikkea pahaa eikä tottele juuri mitään ja komentamassa pitää olla jatkuvasti. Mimi-kissan pepussa ollaan jatkuvasti nuolemiseen asti ja nyt ollaan keksitty tunkea pää kissan vessaan. Lenkeillä on alkanut haukkumaan taas lähes kaikille vastaantuleville koirille, myös sellaisille joille ei olla haukuttu koskaan ennen. Autot ovat myös alkaneet taas ärsyttämään liikaa ja muutamalle autolle on pyörähdetty haukun kera. Komentaminen on tullut uutena kuvioihin muualla kuin treeneissä, jos seistään liian kauan tekemättä. Lähinnä tätä näkee lenkille lähtiessä ja ruokaa sekoittaessa. Hirveä tärinä, vinkuna ja haukahtelu.

Rudin kanssa ei siis olla tehty kuuteen viikkoon muuta kuin käytetty lenkeillä. Ulkoiluttaja (kuten en minäkään) ei halua sekoittaa Rudin päätä erilaisella tavalla treenata (oppii jo kerrasta) tai uskalla päästää irti palloilemaan, kun en itsekkään sitä meinaa uskaltaa päästää. Liian usein vielä käy niin, että kaveri lähtee menemään omia reittejään "haahaa, et saa kiinni" -fiiliksellä. Käveleminen toiseen suuntaan auttaa niin, että kaveri juoksee ihmisen kiinni muttei anna ottaa kiinni, vaikka pikaisesti käy hakemassa namin. Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että meidän tokoura jää tähän, sillä ellen pian pääse treenaamaan paikkamakuuta voi täysin unohtaa kesän kokeet ja samantien uusien sääntöjen kokeet. En nimittäin kehtaa viedä uhmaavaa "lähden jos haluun" shelttiä paikkamakuuseen hakemaan kilpailukieltoa. Hemmetin paikkamakuu ja uhmaava kakara!

Meillä tosiaan alkoi näkymään tammikuussa pientä uhmanpoikasta, kun kaveri alkoi mm. näykkimään jos harjasi tai koski väärää paikkaa ja komentaessa murisi. Myös lapsille on alkanut murisemaan, jota ei ole tähän mennessä tehnyt. Lenkeillä alkoi näkymään pientä jumpittelua ja toko yms liikkeet tehtiin vain puolittain, tosin kivat temput tehtiin ja tehdään edelleen mielellään. Lista varmaan jatkuisi enemmänkin, mutta ei nyt tule enempää mieleen. Tempuista puheenollen, viime viikolla sattui sellainen vahinko, että tuo "en varmaan hyppää syliin" Pahvinen oppi hyppäämään syliin. Vielä hypitään niin matalalle, että joudun kumartumaan, jotta saan kiinni, mutta eiköhän se tästä!

Rudi kävi viikko sitten eläinlääkärissä hakemassa kennelyskä-rokotteen, jotta ei tulisi niin pahana, jos sattuu sen jostain saamaan. Vauhtitassu oli kuulemma käyttäytynyt hyvin siihen asti, kunnes rokotetta alettiin laittamaan nenään. Tosin kuka siitä nyt tykkäisi, kun nenään heitetään jotain? Painokin katsottiin ja Herra Painava painaa tällä hetkellä 9.8kg. Juuri kun oltiin puhuttu, että pitäisikö tuolle lisätä ruokaa, kun on ollut normaalia nälkäisempi, mutta melkein pitäisi vähentää tai päästä treenaamaan. Haha, possu mikä possu. Sydänkin oli kuulostanut normaalilta eikä hammaskiveä ollut niin hurjasti, että pitäisi vielä viedä. Täytynee alkaa taas harjaamaan hampaat joka päivä ja yrittää kaivella vähän hampuleita niin ei tarvitisis hetkeen viedäkkään. Nähdessään toisen koiran tulevan odotushuoneeseen oli Rudi haukahtanut kuin sanoakseen, ettei varmaan tulisi hänen vuorollaan lääkäriin. Pöhkö koira! Lisäksi oli nähnyt kissankin, jota olisi kovasti halunnut mennä haistelemaan. Veikkaan ettei kissa olisi välttämättä tykännyt, kun Rudi änkee nenänsä turkkiin kiinni..

Mitäs vielä. Ehdotuksia postauksiin otetaan mielellään vastaan ja sellaisia toteuttelen nopeastikin, joita voi myös jalkapuolena väsäillä.

01 maaliskuuta 2015

Kun mopsi tuli taloon -sarjakuva


Sain luettavaksi tammikuussa Ryo Mitsuyan sarjakuvan Mopsi tuli taloon ensimmäisen osan, joten olisi aika ensimmäisen arvostelun.

Ulkoasultaan kirjan kannet ovat söpöt, vaikka en mopsista rotuna henkilökohtaisesti pidäkään. Manga poikkeaa myös hieman tavallisesta sarjakuvasta, sillä sitä luetaan oikealta vasemmalle. Aluksi oli hämmentävää lukea sarjakuvaa väärinpäin, kun on lukenut aina kaikkea oikeinpäin, mutta alkoi lukeminen sujumaan loppua kohden.

Tässä ensimmäisessä osassa kerrotaan 14-vuotiaasta Julista, joka saa hoiviinsa ensimmäisen koiransa rumasöpön Romeo-mopsin. Hän on hyvin kiinnostunut koirista ja erittäin innoissaan uudesta perheenjäsenestä, mutta hänellä on hyvin paljon opittavaa. Mutta miten arki alkaa sujumaan? - Se selviää parhaiten lukemalla. Luvassa olisi siis komediaa koiranhoito-ohjeilla höystettynä.

Kirjassa on oikeat, ihan hyviäkin vinkkejä ja ohjeita uusille koiranpennun omistajille. Kaikkea löytyy aina rokotuksista hampaidenhoitoon. Koulutuksessa tosin käytettiin hieman vanhanaikaisia menetelmiä ja sosialistamisen kanssa oli hiukan parantemisen varaa. Oli kuitenkin hienoa, että Juli huomasi sen itsekin, kun koira vanhempana pelkäsi erilaisia asioita. Tiedä sitten oliko tämä tarkoituskin.

Pidin eniten siitä, että sarjakuvassa oli niinkin paljon vinkkejä ja ohjeita, vaikka sitä luvattiinkin. Voin suositella kaikille koirista kiinnostuneille!