28 huhtikuuta 2015

Pientä kehityksenpoikasta.

Selasin päivänä jonain viime vuoden kuvia, kun siirtelin niitä tikulle kuukausi malliin, jotta olisi itselle selkeämpää. Vastaan tuli yksi tammikuinen kuva, jossa komeili turkiton ja köyryssä oleva pikkuinen kakara. En edes muistanut kyseistä kuvaa ennen tätä. Siitä se idea sitten lähti. Etsin marraskuussa Urjalan mätsärin jälkeen otetut kuvat ja iskin kuvat vierekkäin. Taisin sanoa ettei kehitystä ole tässäkään tapahtunut, mutta kun näitä kuvia katsoo vierekkäin ei voi muuta sanoa kuin, että nimenomaan sitä kehitystä on tapahtunut. Alan olla tyytyväinen Rudin seisomiseen, jos vain etutassut jäävät yhtään oikean puoleisen kuvan mukaisesti. Rudilla kun on tapana jättää satunnaisesti etutassut hieman liian ulospäin kääntyneiksi eikä auta näyttelyissä mennä korjailemaan, kun sitten liikkuu muutkin jalat ja tassu laitetaan todennäköisesti vielä pahemman näköiseksi kuin siihen asentoon kuin itse haluan. Etutassut kun ovat edelleen arat.


27 huhtikuuta 2015

Viimeinen ennen virallisia.


Etelä-Suomen Seropit* järjestivät viikonloppuna mölli-tokon Tapiolan puistossa Tampereella, jossa luokkina vain mölli-alo ja alo. Hurjasteltiin vahingossa paikalle jo kymmeneksi, kun mölli-alon piti alkaa. Mölli-alo alkoi kymmenen sijasta tuntia myöhemmin, mutta koirakkoja oli vain kolme joten alo alkoi ajallaan puoli kahdeltatoista. Päiväksi sattui ihanan lämmin ja kaunis päivä. Ilmeisesti koirakoita piti olla se kymmenen ja olisin ollut neljäs, kerrankin (yleensä ensimmäinen), ja Rudi olisi päässyt koirien väliin paikkamakuuseen. Viisi ilmestyikin vain paikalle ja mun tuurilla oltiin ensimmäisiä.


Saatiin tällä kertaa seuraavannäköinen  pisterivi

Luoksensapäästävyys: 10
Paikkamakuu: 8½
Seuraaminen kytkettynä:6½
Seuraaminen taluttimetta: 7½
Jäävä maahanmeno: 9
Luoksetulo: 10
Jäävä seisominen: 6
Estehyppy: 9½
Kokonaisvaikutelma: 8

Aikalailla sen näköinen rivi mitä odotinkin. Tuomari kertoi aika tarkasti miksi juuri se numero ja antoi vinkkejä mitä kannattaa ottaa huomioon, joka oli mielestäni oikein hyvä juttu. Luoksensapäästävyyden jälkeen keskityin saamaan jännityksen pois ja sen saman melkein varman fiiliksen luotosta Rudin pysymiseen paikallaan. Paikkamakuun ajan kaveri oli  hyvin levoton, vaihteli muutaman kerran hieman asentoa, vinkui voimakkaasti (, mutta hiljempaa kuin viimeksi) ja vilkuili ympärilleen. Sivusilmällä näin kuinka toisella reunalla ollut koira lähti juoksemaan ohjaajan luo ja Rudi katsoi hetken koiraa, mutta samassa katsoikin mua ja pysyi paikallaan. Vau! Ei ole tainnut kertaakaan lähtenyt koira paikkiksesta.

Seuraamiset menivät aivan unessa, pahemmin kuin koskaan, ja juoksuosuudella edisti kahden koiranmitan päässä ja metrin päässä seuruupaikasta. Tuomarin sanoin Rudi oli päiväkävelyllä, mikä piti aivan paikkansa. Täyskäännös meni täysin penkin alle, sillä jouduin kaartamaan jäätävän kaarroksen ettei Rudi pamauttaisi päin jalkaa. Perusasentoja jäi tekemättä, joita ei ole koskaan aiemmin jäänyt tekemättä. Tuomari ehdotti oikeaa täyskäännöstä, mutta en tiedä kumpi on pahempi: jättimäinen kaarros ohjaajalta ettei koira törmää ja koiran semipätevä käännös vasemmalle vai  koiran jättimäinen (väh. 2m seuruupaikasta) kaarros oikealle ja ohjaajan tiukka täyskäännös kun seuruu ei kokeessa innosta (tai vaihtoehtoisesti koiran jatkaminen eteenpäin ja mun seuraa -huudot kolmesti ennekuin kuulee)?

Jäävä maahanmeno meni perushyvin. Onhan tuo mennyt nopeamminkin maahan, mutta tänään ei kiinnostanut. Seuruusta pisteen menetys, kun alkoi jälleen haahuilmeaan omiaan. Jäävässä seisomisessa tapahtui jotain jota ei ole aiemmin tapahtunut. Nimittäin seuraa käskyn jälkeen huomasin yht'äkkiä ettei Rudi seurannut vaan oli jäänyt itsestään seisomaan matkan varrelle. Hieman tuli wtf-fiilis ja liikkurin piti sanoa, että käskepä seuraamaan ja otettiin sitten lyhyemmällä matkalla.

Estehypystä saatiin suurin pistemäärä kuin koskaan ollaan saatu ja puolenpisteen menetys lähti siitä, että Rudi liikkui seis -käskyn jälkeen. Rudille on ilmeisesti tullut jäädäkseen mennä kauas ja ohi esteen, mutta siitä ei pisteitä mennyt.


Kuin ihmeen kaupalla saatiin seuraavanlainen tulos: ALO1 160½p./200p.  Sij. 4/5. En ollut uskoa silmiä, kun paperissa oli ruksi ykköstuloksen kohdalla. Toisaalta tuo lohtua siihen, että huonommillakin numeroilla voidaan saada se ykköstulos.


Pesuhetki


Tänään oli vuorossa pesupäivä, kun vuoden ensimmäinen näyttely häämöttää muutaman päivän päässä. Viimeksi koiruus taidettiin pestä ennen ihka ensimmäisiä näyttelyitä elokuussa. Oli muuten  huomattavasti vaikeampi pestä kuin nyt. Silloin piti toisen pitää kaverista kiinni ettei lähde tassuttelemaan pois. Eikä meinannut ravistella millään. Kuivaamisen aikana alkoi armoton "varmaan oon tosissani" -leikkimurina.

Nyt kaveri seisoi paikallaan nätisti koko pesun ajan eikä yrittänyt yhtä kertaa enempää lähteä ja silloinkin uskoi käskyä. Pesun jälkeen alkoi itsestään sellainen ravistelu ettei tarvinnut kuivata pyyhkeellä kuin tassut ja mahan alta. Sitten koittikin sellainen hepuli ettei aiemmin ole nähty. Kaveri laukkasi ja pomppi ympäri taloa, haastoi leikkiin, pyyhki naamaa jalkoihin ja nautti kuivaamisesta kuivaajalla. Hauska kaveri!


20 huhtikuuta 2015

Ratatreeniä kerrakseen.

Viikko sitten pyörähdettiin rallyn ratatreeneissä, joissa ohjaajana oli Päivi Nummi (Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä*). Pitkästä aikaa oltiin valvovan silmän alla treenaamassa ja ylipäätään hieman erilaisemmassa treenissä. Aluksi kyseltiin vähän, että mikäs onkaan vaikeinta radalla, jonka jälkeen lähdettiin tekemään valmiiksi katsottua rataa. Sitä tehdessä alkoi hieman kauhistuttaa rata, sillä sieltä löytyi mm. houkutus pallon kera sekä tämä houkutus ja pujottelu edestakaisin juosten. Löytyipä myös puolenvaihdos-kyltti (seläntakaa), josta seuraava oli istumisesta juosten. Eipä olla ennen tuota päivää treenailtukaan oikealla puolella seuraamista.

Radan pääsi tassuttelemaan kahdesti ja halutessaan vielä pikakierroksena kolmannen kerran. Jokaisen kerran jälkeen sai palautteen siitä miten meni ja sai pohtia itse mikä kyltillä x meni pieleen, jos oli mennyt jotain pieleen. Sitten sai vinkkejä niin kyltille kuin kokonaisuudessaan ratasuoritukseen. Itse pidin siitä, että sai itse miettiä mikä meni pieleen, sillä itselle jää paremmin mieleen missä ja miten parantaa seuraavalle kerralle. Onneksi ennen ensimmäistä avoimen kisaa on samainen ratatreeni, niin pääsee treenailemaan jälleen ja saa lisää luottamusta siihen, että kyllä me avossakin ehkä pärjätään!


19 huhtikuuta 2015

Spurtteja lempikentällä.

Mölli-tokossa

toko-mölli 18.4

 Pyörähdettiin Pirkan Nuuskujen* mölli-tokossa Tampereella, kartoittamassa hieman missä mennään. Tuomarina oli Tiina Palmu. Ensimmäistä kertaa olin vähän tiukemmalla tuomarilla, joka oli itseasiassa vain hyvä niin saa paremman kuvan siitä millä tasolla mennään. Lenkillä Rudi löysi jonkun ihanan tytön tuoksun, jota ei saanut ollenkaan mielestään, joka taasen haittaisi hieman koetta. Eipä ollut normisettiä kummoisempi.

Tässäpä meidän pisteet tällä kertaa:

Luoksensapäästävyys: 10
Paikkamakuu: 6½
Seuraaminen kytkettynä: 7½
Seuraaminen irti: 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9½
Luoksetulo: 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
Estehyppy: 8
Kokonaisvaikutelma: 8½

ALO1 165p./200p.  Sij. 3/5

Yhteiskäskytys maahan on aina yhtä hämmentävä eikä koskaan mene yhdellä käskyllä, kun ei ole varma koskeeko käsky myös häntä. Treeneissä tosin ei tätä ongelmaa ole ollut, jännä. Tuoksu muistui Rudin mieleen heti, kun oltiin päästy paikoilleen odottelemaan ajan kulumista. Rudi oli hyvin levoton ja vilkuili monesti taakse ja nousi/kurotti vähän ilmaankin tuoksun vuoksi. Vinkui myös erittäin äänekkäästi koko paikkamakuun. Yleensä en ole kuullut sitä vähäistä vinkumista, nähnyt vain että suu liikkuu, mutta nyt kuului sinne 15 metrinkin päähän. Aina Ruu kuitenkin kurkkasi muhun ja rauhoittui hetkeksi. Hienosti kuitenkin pysyi paikallaan.

Seuruut meni samaiseen tyyliin kuin aina ennenkin kokeessa, eli eipä paljoa katsekontaktia tarjoiltu ja hihnakin kerran kiristyi kun ei huomannut katsoa, että käännyttiin oikealle. Täyskäännökset vasemmalle sentään onnistui sattumalta melkein hyvin. Juosten seuruussa ei edistänyt niin hurjasti kuin yleensä. Irti seuraaminen alkoi sillä, että Ruu oli epävarma käskystä ja nousi vain seisomaan eli tuplakäsky tähänkin. Treeniä, treeniä!

Jäävät menivät myös samaiseen tyyliin kuin ennenkin, pysähdyksiä kehuttiin, mutta pisteitä vähennettiin katsekontaktin puutteesta ja pienestä vinkumisesta. Pysähdykset ovat selkeästi nopeutuneet, ilmeisesti äänen koventamisen johdosta ja myös perusasennot ovat näissä ja paikkamakuussa nopeutuneet. Vau!

Luoksarista ei tarvitse sanoa mitään, yhtä nätti kuin aina ennenkin! Tuomarikin kehui. Estehypyssä meni reilummin esteen ohitse odottamaan kuin koskaan ennen. Eipä tule heti mieleen mikä tuohon on tullut, mutta täytynee treenailla (palkata esteelle) ahkerasti ennen virallista koetta!

10 huhtikuuta 2015

Jos vielä vähän videota.

Tässä vielä pieni videonpätkä vauhtiapinan polskimisesta.

07 huhtikuuta 2015

Ikuisia nelosia.


Sunnuntai menikin nätisti mätsäreissä, joihin lähdin auttamaan kehäsihteerin hommiin sekä näpertelemään sinisille ja punaisille nauhoja. Pienten aikuisten kehän sain vapaaksi, kun Ruu pääsi pyörähtämään kehässä ja etsimässä nakkeja ajalla 1:22, kun vauhtiapina ei aluksi tajunnut namien olevan pahvimukien sisällä.

Parikehässä vauhtiapinalla oli vähän liikaakin asiaa eikä tämän vuoksi ravikaan näteintä taas ollut. Tuomarikin totesi, että taisi olla kaverilla vähän asiaa. Kommentoi tuomari vielä päättäessään nauhojen omistajaa, että molemmilta löytyy luonnetta, haha. Punainen nauha meni oikeutetusti parille, joten me päästiin nauhakehässä sinisten joukkoon pyörimään.

 Ennen nauhakehiä käväistiin nakinetsintäkisassa kokeilemassa kaverin nenän käyttöä. Huomasi ettei nameja ole koskaan piiloteltu mukien tms. alle, sillä kaverilla kesti aikansa ennenkuin tajusi, että ne pahvimukit pitää tosiaan kaataa eika nuuskutella ympäriinsä. Hauskaa tästä teki vielä se, että Rudi näki kun niitä nakkeja laitettiin niiden alle, pöhkö! Aika meillä tosiaan oli 1:22min, kun kisan voittaneella bortsulla oli 29sekuntia. Taitaa mulla asustella tietyissä tilanteissa hidasaivoinen kirppu.

Nauhakehässä Ruu käyttäytyikin jo nätisti eikä haukkua enää kuulunut. Yllättävän nätisti ravasi tuon kierroksen ja se seisominen! Kaveri vain seisoi paikallaan ja tuijotti joko kättä tai otti katsekontaktia. Mitä tuolle hepulille on tapahtunut?  Siinä saatiin kuitenkin aika tovi seistä paikallaan, joka on ollut Rudille älyttömän tylsää. Hän kun mielummin tekee kuin odottaa. Meidät valittiin toisina neljän parhaan joukkoon, enkä ollut uskoa korvia, kun tämä ilmoitettiin. Siinä taas nähtiin sinisen nauhan voima. (; Lopputuloksena oli SIN4. Taidan kohta vaihtaa viralliset näyttelyt mätsäreihin, kun pärjätään niissä paremmin, haha.

 Siskokin oli paikalla koirien kanssa x-rotuisissa. Keke tassutteli oikein nätisti, mutta sai sinisen nauhan ilmeisesti tuomarin väistämisestä. Hilly antoi tällä kertaa koskea ja kurkata hampaat, mutta kellahti selälleen maahan. Tassutteli itsensä myöskin sinisten joukkoon. Nauhakehässä sisarukset nappasivat sijoitukset, Keke SIN2 ja Hilly SIN3. Vau!


06 huhtikuuta 2015

Uintiretki shelttilaumassa.

Hämeen Sheltit järkkäs lauantaiksi koirauintipäivän Tampereen koirauintiin, Nokialle. Paikalle saapui parikymmentä shelttiä, joiden mukaan polskimaan mahtui myös yksi bortsu, kun päivä oli lopulta avoin kaikille. Oltiin siellä Rudin kanssa ensimmäistä kertaa ja hieman jännitti mitä vauhtiapina mahtaa tuumia, kun laitetaan pelastusliivit päälle ja isketään uimaan. Kyllä vauhtiapina taisi hieman tykästyä lajiin, vaikka veteen mennessä kaveri oli sitä mieltä ettei varmasti aio mennä veteen. Täytynee käydä joskus uudestaankin!


03 huhtikuuta 2015

Vauhdikasta pääsiäistä!




Kevät kohta koittaa,
Aurinko pitkän talven voittaa.
Pupujussit heräilee,
Kukkasia ne keräilee.
Hyvää Pääsiäistä