07 elokuuta 2016

Mansesterin Dogfest 2016


Heinäkuun viimeisenä päivänä järkättiin Kaupin vinttikoiraradalla Mansesterin Dogfest, jossa oli ohjelmassa joka koiran sprinttimestaruus, matkana 80m, ja mätsäri. Lisäksi siellä nähtiin joka koiran sprinttimestaruuden jälkeen myös vinttikoirien lähtöjä. Itse en näitä vinttikoirien lähtöjä näkemässä, kun olin mätsärissä samaan aikaan, mutta olisi ollut kyllä huikeeta nähdä!

Ennen tätä käytiin treenaamassa Rudin kanssa muutamia kertoja 30-80m pituisia matkoja lähikentällä. Ihan vain todetakseni, että kyllä tuo luokse tulee eikä jää matkalle nuuskimaan. Silloin en aikaa ottanut, mutta oman arvion mukaan oletin sen juoksevan kuitenkin 7 alkavaan lukemaan. Mikäli siis juoksee oikeasti täysiä suoraan mun luokse. Pieni jännitys iski, että tuo lähteekin väärään suuntaan tai alkaa muuten hepuloimaan kentällä antamatta kiinni. Jotenkin se karkuretki ja ylipäätään se ettei tuo antanut aluksi kiinni on syöpynyt vähän liiaksikin päähän. Pitäis vaan osata luottaa tuohon.

Tuohan oli lähdössä heti bongannut mut ja vinkunut tahtootuonne -vinkumista. Ja soopelihan juoksi niiin lujaa kuin tassuista pääsi luokse leikkimään lelukla palkkioksi. Hauskaa näytti olevan! Hiukan oli ihmeissään ettei saanut juosta uudelleen matkaa, kun kotona treeneissä ollaan tehty lyhyemmällä matkalla toisille lähettämistä. Aika Rudilla oli 8.29s, muiden aikojen ollen hiukan yli 6 sekunnista, hieman alle 9 sekuntiin. Pari 20 sekunnin ylitystäkin taisi tulla. Paristakymmenestä koirasta Rudi oli 17. Olin jäänyt ehkä vähän liian lähelle maalia, jolloin kuvastakin huomaa, että Rudi alkoi hidastaa hiukan ennen maalia. Ehkä ensi kerralla fiksummin.



Hiukan ennen mätsäriä alkoi satamaan reippaasti, josta hiukan mietin mitä Rudi mahtaa tuumata. Aiemmin sateella soopelin korvia ei ole saanut ylös millään. Ravi onkin ollut ehkä hiukan parempaa, kun soopeli on sitä mieltä ettei mielellään haluaisi ravata, joten ottaa pidempää askelta. Kehään mentiin silti ihan treeni mielessä. Rudi yllättikin heti alkuunsa parikehässä, kun korvat nousi namilla ja namikättä jaksettiin tuijotella hiukan paremmin kuin aiemmin. Vähän silti piti kurkkia muita kehän ulkopuolella. Ravi olikin aikalailla normiravia. Punainen nauha kuitenkin saatiin! Nauhakehässä tassutteli mielestäni hiukan paremmin ja namikättä jaksoi tuijottaa edelleen melkosen hyvin. Meidät kuitenkin käteltiin ensimmäisenä ulos, mutta hyvä fiilis kuitenkin jäi!

Ensi vuonna kyllä ehdottomasti osallistutaan ellei jotakin satu olemaan samana päivänä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti