Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa metsälenkkeilemään. Tätä ennen Rudi pääsi pyörimään pihassa irti. Pysyi hyvin tietyn ympyrän sisällä tutkimassa ja nuuskuttelemassa. Huusin välillä käymään luona, jotta opettelisi varmemmin pitämään korvat auki. Vaan kappas, koiruus oli alle puolen minuutin aikana kadonnut näkökentän ulkopuolelle. Tuli kuitenkin heti melkoista vauhtia, kun kahdesti huuteli. Soopeli nuoli huuliaan, joten oli todennäköisesti käynyt kissan kupilla syömässä. Eipä tuolle voinut vihainen olla, kun huudosta tuli luokse. Lenkin jälkeen soopelilta lähti vielä korvatkin hetkeksi, kun kaveri lähti hajun perässä pellolle ja siitä suoraa kohti autotietä, jossa kaasutellaan suurin piirtein kahdeksaakymppiä. Heippa karjaisu, juoksu toiseen suuntaan ja koiruus oli vieressä "luulitko nopeempi olla vai? Missä muuten nami?" -ilmeellä. Voi huoh!
Metsälenkillä mukana oli myös siskon koirat, joiden leikit ovat Rudille turhan rajuja. Siksi soopeli pysytteli reilun matkan päässä näistä koiruuksista, välillä salaa käyden nuuskimassa. Erehtyi muutaman kerran jahtaamaan, josta innostuneena toisetkin jahtasivat Rudia, jolle tuli tästä hätä. Hauskempaa oli juoksennella epätasaisessa maastossa yksinään ympäriinsä. Kävi tuo välillä kerjäämässä namin taskusta, lähtien hetken vierellä tassuttelun jälkeen kovinkin kauas tuumimaan omiaan. Pysähtyi katselemaan maisemia ja miettimään elämää, kunnes taas muisti olevansa paimen. Tulipa tuota käskettyä ties minkälaisten mättäiden keskelle ja kivien päälle. Tykästyipä tuo myös kaikenmoisista koloista.
Tykkään todella hurjasti lähteä metsään kävelemään. Koirat saa päästää vapaaksi juoksentelemaan. Ei tarvitse odotella aina jokaista jalannostoa puskaan tai haistelua. Nelitassuiset pääsevät kauemmas irtoamaan ja vapaammin liikkumaan. Nousuja, laskuja, kiipeämistä, alamäkeä. Kauniita maisemia ja miellyttäviä kuvauspaikkoja. Hymyilyttää, kun näkee nelitassuisen juoksentelevan ympäriinsä onnellisena kaikista tuoksuista ja vain vapaana olostaan.
Kun lähdettiin kävelemään eteenpäin Rudi jäi tuttuun tyyliin tietyn matkan päähän odottelemaan, josta lähti tassuttelemaan tietyn matkan päähän, kun oltiin liian lähellä. Kun päästiin takaisin metsätielle eli Rudin lempparille ennen meitä lähti tuo väärään suuntaan juoksemaan täysiä. Yksi huuto ja soopeli kirmasi niin lujaa tielle odottelemaan, että meinasi kompastua omiin tassuihinsa. Päästessä paikkaan mistä lähdettiin kävelemään metsäänmetsään soopeli ryntäsi heti sinne. Uudestaan, teletappien tyyliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti