Huomenna alkaakin pyörimään Joulukalenteri. Tällä kertaa sain taas tehtyä 24 luukun kalenterin. Tänä vuonna mentiin teemalla, joka oli jonkinmoisesti nostalgia. Jokaisena päivänä tulee yksi kuva menneiltä vuosilta, myös jouluaaton kuva on vanha, vaikka tänäkin vuonna varmasti otetaan uusi. Kaikki kuvat olen tainnut julkaista aiemmin myös blogissa. Aiheeseen!
Kuvat © Riia
Viime viikonloppuna oli vuorossa Tampereen tuplanäyttelyt. Rudin viimeiset näyttelyt. Olin ehtinyt ilmoittaa Rudin niihin ennen luustokuviin menoa, koska halvin ilmo. En ole niin näyttelyihminen, että jatkaisin niiden tulosten jälkeen enää vain harrastuksena. Alunperinkin halusin käydä vain kokeilemassa saataisiinko ns. harrastus-H, saatiinkin heti ensimmäiseltä näyttelyviikonlopulta EH ja ERI, jonka jälkeen joku aina ympäripuhui ilmoittamaan lähinäyttelyihin ja pariin kauempaankin. Salaa kai sitä vähän toivoi, jos joskus jollain melkoisella tuurilla napattaisiin SERTit kasaan. Ei tarvitse enää niitä pohtia ellei innostu sitten, kun Rudi on kymmenen, jos niin pitkälle päästään.
Sen suurempia odotuksia ei viikonlopulle enää ollut, vaan menin fiiliksellä ihan sama mitä tulee, kunhan saan Rudin näyttämään korvat ja olemaan nätisti. Muutamaan päivään kun ei oltu tehty lenkkiä ihmeellisempää, oletin Rudin olevan ihan hepulissa. Kun iltapala oli pienempi ja aamupala jäi saamatta, Rudi oli selkeästi kiinnostuneempi lempparinamistaan lihapullasta. Ymmärrettäväähän tuo on, mutta on nähty niitäkin hetkiä kun se menee yli tai sitten ei kiinnosta yhteistyö kun ruokakin jäi saamatta. Korviaan ei kumpanakaan päivänä näyttänyt ryhmässä, mutta yksinään ollessa oli ok ne näyttää. Kokeilin tällä kertaa reipasta kävelyä, kun juoksu saa Rudin tikkaamaan niin nopealla tahdilla, että saa näyttämään askeleet lyhyemmiltä kuin ne todellisuudessa onkaan.Hämmentävää oli muuten se, että noin Rudin kokoisia mitattiin herkästi ennen ja jälkeen meidän vuoron, mutta Rudia ei mitattu kumpanakaan päivänä. Rudikin kuitenkin on rajoilla, ollessaan 39cm.
Ruu oli aivan huippu kehässä, ihan eri koira kuin aiemmin. Nykyisinhän Ruu on tiennyt mitä kehässä tehdään, vaikka välillä liikkeet ovat menneet pilalle hepulin vuoksi, joten osaa olla fiksusti kehässä. Mutta, sen ilme! Ruu ihan hymyili kehässä, jota ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Fiiliskin oli oikea. Siinä taas nähtiin miten oma fiilis vaikuttaa koiraan. Eikä tuloksetkaan haitanneet, kun Ruu oli niin hienosti. Ruu pääsi ihan syliin asti, sai isot rapsut ja namit kehän jälkeen.
Kuvat © Riia
Viime viikonloppuna oli vuorossa Tampereen tuplanäyttelyt. Rudin viimeiset näyttelyt. Olin ehtinyt ilmoittaa Rudin niihin ennen luustokuviin menoa, koska halvin ilmo. En ole niin näyttelyihminen, että jatkaisin niiden tulosten jälkeen enää vain harrastuksena. Alunperinkin halusin käydä vain kokeilemassa saataisiinko ns. harrastus-H, saatiinkin heti ensimmäiseltä näyttelyviikonlopulta EH ja ERI, jonka jälkeen joku aina ympäripuhui ilmoittamaan lähinäyttelyihin ja pariin kauempaankin. Salaa kai sitä vähän toivoi, jos joskus jollain melkoisella tuurilla napattaisiin SERTit kasaan. Ei tarvitse enää niitä pohtia ellei innostu sitten, kun Rudi on kymmenen, jos niin pitkälle päästään.
Sen suurempia odotuksia ei viikonlopulle enää ollut, vaan menin fiiliksellä ihan sama mitä tulee, kunhan saan Rudin näyttämään korvat ja olemaan nätisti. Muutamaan päivään kun ei oltu tehty lenkkiä ihmeellisempää, oletin Rudin olevan ihan hepulissa. Kun iltapala oli pienempi ja aamupala jäi saamatta, Rudi oli selkeästi kiinnostuneempi lempparinamistaan lihapullasta. Ymmärrettäväähän tuo on, mutta on nähty niitäkin hetkiä kun se menee yli tai sitten ei kiinnosta yhteistyö kun ruokakin jäi saamatta. Korviaan ei kumpanakaan päivänä näyttänyt ryhmässä, mutta yksinään ollessa oli ok ne näyttää. Kokeilin tällä kertaa reipasta kävelyä, kun juoksu saa Rudin tikkaamaan niin nopealla tahdilla, että saa näyttämään askeleet lyhyemmiltä kuin ne todellisuudessa onkaan.Hämmentävää oli muuten se, että noin Rudin kokoisia mitattiin herkästi ennen ja jälkeen meidän vuoron, mutta Rudia ei mitattu kumpanakaan päivänä. Rudikin kuitenkin on rajoilla, ollessaan 39cm.
Ruu oli aivan huippu kehässä, ihan eri koira kuin aiemmin. Nykyisinhän Ruu on tiennyt mitä kehässä tehdään, vaikka välillä liikkeet ovat menneet pilalle hepulin vuoksi, joten osaa olla fiksusti kehässä. Mutta, sen ilme! Ruu ihan hymyili kehässä, jota ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Fiiliskin oli oikea. Siinä taas nähtiin miten oma fiilis vaikuttaa koiraan. Eikä tuloksetkaan haitanneet, kun Ruu oli niin hienosti. Ruu pääsi ihan syliin asti, sai isot rapsut ja namit kehän jälkeen.
Tampere KR 25.11.2017 - Päivi Eerola
Vankka uros, selvä sukupuolileima. Voimakas pää, reilusti poskia. Kuononselkä saisi olla suurempi. -2xP2. Hyvät korvat, hyvä ryhti. Painunut ylälinja. Kääntää etutassujaan ulospäin. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Etuaskel nousee korkeaksi. Kaunis karvapeite. Miellyttävä tempperamentti. Voisi olla tiiviimpi edestä. Esitetään kauniisti edukseen. Mukava käytös.
AVO-EH AVK4
Tampere KR 26.11.2017 - Tarja Löfman
6-vuotias. Oikeankokoinen, mittasuhteiltaan tyypillinen uros. Hyvä purenta ja pigmentti. Kaunis katse. Hyvät pään mittasuhteet ja linjat. Tasapainoiset niukahkot kulmaukset. Eturinta saisi olla selvempi. Voisi olla tiiviimmässä kunnossa. Lyhyt kaula. Liikkuu reippaasti, mutta etuaskel on liian korkea. Lyhyt häntä. Mukava käytös.
AVO-H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti