Loppuvuoden treenihetkiä

Vuosi alkaa lähenemään loppuaan, joten päätin koota muutamaan postaukseen loppuvuoden treenikuulumiset. Nämä kaikki postaukset päädyin julkaisemaan kaikki nyt samana päivänä. 

Tässä postauksessa käyn läpi syksyn yksittäiset irtotunnit, joihin osallistuttiin. Lyhykäisyydessään yksi tunti hoopersia, kolme teematuntia, jotka sopivat moneen eri lajiin (targetit, palkkaaminen ja kontaktitreenit) sekä viimeisimpänä seniorikoirien viriketunti. Lyhyet muistiinpanot näistä tunneista tässä järjestyksessä, sillä olivat ajallisestikin näin.

Hoopersia ollaan tehty sen verran, että käytiin pari vuotta sitten Taidogaalla* pohjataitokurssi ja sen jälkeen olen napannut satunnaisesti yksittäisiä irtotunteja. Rudi pystyy tekemään ratapätkistä kokonaisiin ratoihin, riippuen hieman radoista ja etäisyyksistä. Lisäksi olisi hyvä olla erikseen vihjeet ainakin tiukkoihin sekä loiviin käännöksiin ja erikseen maali-esteeseen. Toki olisi myös hyvä olla helposti suusta tulevalle "kierrä"  vihjeelle olla myös toinen vihje, joka tarkoittaa kiertoa toiselta puolelta kohdetta. Tuon "kierrä" sanoessa Rudi siis kohteen myötäpäivään. Nämä aikalailla vain huomoita muistiin itselleni, mikäli tulevaisuudessa on koira, jonka kanssa tavoitteellisesti harrastaisi hoopersia ja/tai agilitya. Rudilla on myös haasteensa itsenäisesti suoralla etenemiseen ja ylipäätänsä irtoamiseen. Erityisesti niissä kohdissa, kun jään näkökentän ulkopuolelle. Siitäkin huolimatta, että hänellä on kaukana menneisyydessä hieman agilitytaustaa.

Olenkin erityisen tyytyväinen siihen suoritukseen, jonka tuolloin näin, sillä ainoastaan yksi kohta oli sellainen, jossa Rudi ei aluksi oikein tahtonut irrota. Tuo oli myös ainoa kohta, jossa jäin hetkeksi Rudin näkökentän ulkopuolelle. Muutaman helpotetun toiston kautta onnistui tuo kyseinen kohta ja itseasiassa koko rata kahteen kertaan ohjausalueelta ohjattuna. Esteiden etäisyys toisistaan ja ohjaajasta koiraan eivät olleen niin kaukana toisistaan kuin hoopersissa käsitykseni mukaan voisi olla, mutta tämä oli Rudiksi jo varsin hienoa irtoamista. Selkeästi on tehnyt ajatustyötä edellisestä kerrasta. 

(c) Jenny Klemetti

Syyskuussa nappasin paikan itselleni kahdelle teematunnille TamSKille*, joiden aiheina oli targetit ja palkkaaminen. Molempien tuntien alkuun oli aika kattava info aiheista, joissa esiteltiin hyvin erilaisia targetteja ja tapoja palkata. Infon jälkeen päästiin tason mukaan joko testaamaan yhtä tai useampaa haluamaansa targettia tai vahvistaa jotakin haluttua. Palkkausteemaisella tunnilla taasen oma tason mukaan kokeilla palkkaamista eri tavoin tai valita yksi, jota haluaa esimerkiksi vahvistaa tai joka muuten askarruttaa. Melko tuttuja juttuja, mutta herätti kyllä myös ajatuksiakin. 

Sain hyvän vinkin kokeiltavaksi palkkaamiseen liittyen, jonka olen kokeilun jälkeen jättänyt vähän taka-alalle. Rudi on alkanut nyt tämän vuoden aikana haukkumaan hirveästi treeneissä - ei toki vain yhden asian vuoksi, vaikka nyt tässä yhteen keskitynkin, muihin on ollut ehkä hieman helpommin tarttua ja auttaa Rudia asian kanssa. Näiden teematuntien kouluttajakin oli siinä hetkessä samaa mieltä siitä, että Rudi haluaisi kovasti karkkia ja siksi haukkui kovasti. Hän antoikin vinkin siihen, että herkku tulisikin jostakin muualta kuin minulta. Tätä tosiaan joskus olenkin kokeillut, mutta on jäänyt sen vuoksi, että Rudi jäi kovasti kiinni siihen ajatuskeen, että namit jäi avustajalle tai namilautaselle. Rudi karkaili avustajan/namien luo, vaikka alkuun harjoiteltiinkin asiaa askel kerraallaan. Voi olla etten kuitenkaan silloin osannut tehdä oikeita ratkaisuja ja näin malttamattomana ihmisenä en varmasti malttanut sinnikkäästi vain treenata asiaa. En väitä, että osaisin vieläkään, mutta voisi pitkästä aikaa kyllä kokeillakin. 

Tästä kuitenkin tuli mieleeni ajatus siitä, että voisin hyödyntää tässä nuuskumattoa, joka samalla hieman rauhoittaisi villin seniorin hepulia. Vielä kun itselläni olisi käytössä parikin erilaista nuuskumattoa. Yksi kotona enemmän käytetty Mustin ja Mirrin puuhamatto, melko pieni ja harvempi siilin mallinen nuuskumatto sekä treeneissä eniten käytetty Koiratuulian* nuuskumatto. Nuuskumatto on siis kulkenut treeneissä jo pidempään, mutta olen käyttänyt sitä aina vain alussa ennen treenien alkua, mutten treenien aikana. Katsellaan ensi vuoden treeneissä, miten lähtee sujumaan.

Marraskuussa käytiin Canisportin* kontaktitreeneissä. Rudi on myös kova nuuskimaan tuoksuja matosta ja saattaa lähteä kohtalaisen helpostikin nuuskimaan tuoksuja pitkäksikin aikaa. Ajattelin, että tähän olisi mukava saada lisää vinkkejä. Tai no, uusia vinkkejä siihen, miten saada kontaktin vahvemmaksi ja paremmaksi, jotta se ei tippuisi niin helposti ja näin ehtisi saamaan tuoksun nenäänsä. Toivoin, että Rudi edes hieman näyttäisi niitä tilanteita, joissa hän lähtee nuuskimaan, mutta silloin Rudi ei innostunut yhtään tuoksuista, vaan oli Rudiksi hyvin pätevänä paikalla. Toki positiivinen ongelma. 

Erilaisia kontaktiharjoituksia taidettiin tehdä neljä erilaista, joista yksi oli itselleni uusi. Harvemmin tulee heiteltyä matolle nameja, koska Rudilla on muutenkin taipumusta lähteä nuuskimaan tuoksuja. Nykyisin myös tuntuu ettei Rudi aina edes huomaa minne nami lentää, jolloin nuuskuttelee mattoa pitkäänkin ennen kuin löytää namin. Näin tapahtui myös näissä treeneissä ja jouduin paristi käydä näyttämässä missä nami on. Näiden vuoksi olen käyttänyt namialustaa tai nuuskumattoa, mikäli saa namin maasta. 

Viimeisin teematunti oli seniorikoirien viriketunti Taidogaalla. Tunnilla oli neljä pistettä, jotka kierrettiin tunnin aikana. Kaksi oli nuuskutteluun ja kaksi jumppaamiseen. Nämä kierrettiin niin, että joka toinen oli jumppa ja joka toinen nuuskuttelu. Vaihtojen välissä oli toki aina pieni tauko, jota Rudi ei olisi malttanut pitää, vaan joko äänteli tai lähti tarjoamaan jotakin asiaa esimerkiksi kuvassa näkyvä skeittilaudalla skeittaamista. Tunnin aluksi oli lämmittely ja lopuksi rauhoittuminen. 

Rudi tykkäsi erityisesti jumppapisteiden putkesta, rimojen yli tassuttelusta, skeittilaudasta ja itsensä kokoisesta jumppatyynystä, jossa mahtui mm. tekemään (rauhallisesti) pyörähdyksen. Nuuskuttelupisteet olivat ylipäätänsä kivoja ja näistä löytyikin aktivointipelejä ja aktivointikuppeja, erilaisia alustoja ja rimoja eli pystyi hyvin piilottelemaan nameja monipuolisiin paikkoihin - vielä ilman että tarvitsee hirveästi tilaa. Tällä seniorisheltillä oli ainakin oikein hauskaa!