18 tammikuuta 2016

Eikä se oo vedätyst, ettei tääl kestä joka heräyst.

© Jenni Nurmi


JVG - Tarkenee

Teema: Seuraaminen

Otin tilaisuudesta kiinni ja nappasin meille myynnissä olleen Krista Karhun rally-tokon valmennusryhmän tunnin tiistaiksi. Toisaalta harmittaa ehkä vielä enemmän ettei pääse jatkamaan sielä, kun sinne kerran pääsi,  mutta eiköhän noita satunnaisia tunteja tulevaisuudessakin saa joskus napattua. Joka tapauksessa tunnin teema oli sopivasti seuraaminen. Se jossa on eniten ongelmia, kun minä en sitä selkeästi ole hyvin osannut opettaa. Tuollahan putoilee kontakti tämän tästä: pujottelussa, spiraalissa, käännöksissä ja usein sen kolmen askeleen aikana seuraavalle kyltille. Lähestulkoon missä tilanteessa vain, riippuen mikä on kaverin energiataso. Mitä energisempi sen huonompi kontakti, mitä väsyneempi sen parempi. Kisoissa ja hallitreeneissä siis, kotona treenatessa taas pitää jo melkosen hyvin.

Rally-tokossa seuraaminen on myös suuressa osassa, sillä 80-85% radasta on seuraamista. Katsekontaktiahan eikä tiivistä seuraamista vaadita, mutta mielestäni olisi melkosen hyvä asia, että koiralla olisi hyvä kontakti. Silloin ei ole pelkoa siitä, että koira jättää yksin radalle, keskittyessään itse kentän laidalla oleviin ihmisiin tai mihin tahansa muuhun kuin ohjaajaan. Eniten meidän täytyisi treenata kontaktia missä tahansa häiriössä. Kaupan pihassa, agility treeneissä, ennen (rally) kisaa, kesken lenkin, missä ikinä keksiikään. Täytyisi myös muistaa tehdä selkeä aloitus ja lopetus treenille. Mulla on ollut paha tapa vain kävellä treenipaikalle ja samantien käskyttää jotakin = koira kujalla.

Kisa -tai treenikentällä ei pitäisi antaa koiran nuuskia ollenkaan mattoa, jotta oppisi pitämään päänsä muualla kuin matossa kiinni. Auttanee myös keskittymiseen. Kisapaikalla kannattaisi myös tehdä kontaktitreenia, mutta vasta kun koira on siihen valmis. Hyvänä "sääntönä" olisi se, että  antaa koiran rauhassa katsella ensin missä ollaan ja ketäs onkaan paikalla. Sitten kun koira itse alkaa tarjoamaan kontaktia palkkaa hetken aikaa. Sitten kun näyttää hyvältä voi ottaa kontaktitreeniä sivulla tai seuraten. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen asia Ruun kanssa.

Tehtiin kahdenlaista treeniä, joista ensimmäisessä otettiin koira sivulle, käskytettiin "sivu" ja odotettiin viisi sekuntia ja palkattiin koira namein ja kehuin. Seuraavalla kerralla ei palkattukaan kuin kehulla ja katseella. Tehtiin tätä jonkin aikaa ja vapautettiin koirat. Viisi sekuntia ei ole se pakollinen aika vaan sitä sai halutessaan lyhentää tai pidentää. Kun tätä tekisi päivittäin edes pari toistoa niin voisi jo hyvin harventaa namipalkan väliä seuraavalla viikolla jopa kuuden (namittoman) kehun väleiksi. Hiljalleen lisätään kertoja, jolloin ei anneta kuin katse/kehupalkka. Kun aikaa tai häiriötä lisätään, tihennetään hetkellisesti namipalkan määrää. Täytyy muistaa vaihdella aikaa, vaikka tavoitteena onkin kolmen minuutin katkeamaton kontakti.

Toisessa treenissä otettiin koira sivulle, käskytettiin "sivu" ja odotettiin 3-4 sekuntia ja kehuttiin ilman namia, tarvittaessa toisettiin käsky. Tehtiin tämä 18 kertaa ja vapautettiin koirat. Näin  koska rally-tokon voittaja luokassa on noin 18 kylttiä radalla, joten koiran tulisi pystyä seuraamaan sivulla vähintään tämä aika. Rudilla katkesi kontakti ensimmäisellä kymmenellä kerralla jatkuvasti kontakti, mutta viimeiset kahdeksan piti kontaktia oikein nätisti. Samanmoinen treeni tehtiin myös temppujen osalta. Temppujen piti olla sellaisia, ettei ohjaajan tarvinnut liikkua ja jotka koira varmasti osaa. Tässä Rudi keskittyi huomattavasti paremmin. Selkeästi Rudi palkkaantuu myös siitä, että saa tehdä kontaktin/seuruun välissä temppuja. Näiden treenien tarkoitus on saada koira luottamaan, että se lelu/namipalkka tulee ja auttaa pitämään paremmin kontaktin, koska "milloin tahansa voi tulla palkka". Täytyy vain muistaa vaihdella toistojen määrää, jotta koira ei tietyn määrän jälkeen lakkaa tekemästä. Kannattaa tehdä myös vaihtelevia (rata)treenejä, esimerkiksi laittaa älyttömästi kylttejä, mutta tekee vain joka toisen tai laittaa kylttejä kahden metrin välein ja tekee kaiken. Silloin koira ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, jolloin koiran mielenkiinto pysyy korkealla.


© Jenni Nurmi

Lauantai aamuna herätessä hieman viiden jälkeen mietti viikon aikaisten (kuudelta) herätysten jälkeen, miten hullua koiratouhu onkaan. Tarjolla olisi ollut viikon toinen vapaapäivä, jolloin olisi voinut herätä mukavasti yhdeksän-kymmenen aikaan pirteänä, mutta mielummin heräsi arkeakin aikaisemmin vain lähteäkseen näyttelyyn. Vielä kun ei ole niiin näyttelyihminenkään. Kellon soittaessa teki mieli sammuttaa kello ja laittaa pää takaisin tyynyyn. Ei hirveästi mieli tehnyt lähteä, kun tuli oletettua Rudin jatkavan sitä tuttua EH putkea ja saavan tutunlaisen arvostelun siitä, että vähän kaikessa on pientä vikaa. Olin kuitenkin varttia ennen sovittua aikaa Jennillä* ja matkaan päästiin sovittuun aikaan. Melkosen pimeää oli vielä kun lähdettiin, mutta paikanpäälle saavuttua olikin jo kivan valoisaa, olihan kello jo hieman yli yhdeksän. Tavarat kasaan ja sisälle etsimään vapaata nurkkaa shelttikehän laidalta.

Päästiin (vai jouduttiin?) kehään yllättävän nopeasti eikä avouroksissa ollut kuin yhdeksän koiraa, yleensä kun niitä on ollut keskimäärin kymmenen paremmalla puolella. Rudi oli kyllä melkonen positiivinn yllättäjäpoika. Ravasi näteintä raviaan koskaan virallissa ja jopa asetteli tassunsa ihan itse nätisti eikä ollut moksiskaan, kun tuomarin käsi meni selkää pitkin häntää kohden. Pienoinen jännityksen poikanen kyllä iski siinä vaiheessa, kun muita koiria se tutki pitkän aikaa (etenkin häntää), mutta Rudin ollessa pöydällä katsoi nopeasti päätä sanoen "masculine", katsoi nopeasti kulmahampaiden olevan tallella ja siirtyi sivulle. Laittoi käden niskaan ja kokeili selän melko nopeasti liu'uttaen vain kättä ja koira alas. Melko varma tyydyttävä/hyvä -fiilis tuli, mutta sitten sanoikin "Ecellent, erinomainen". Valehtelmatta katsoin tuomaria silmät suurina ja sain vain nyökättyä ja jäin vielä katsomaan, että oikeastiko se punainen sieltä nousee. Nousihan se! Monelle ERI ja pakko luokkasijoitus ei varmasti tunnu miltään, mutta melkoisesti kyllä lämmitti, kun kymmenestä näyttelystä vain kolmesti on erinomainen tullut. Arvostelukin on toinen mageimmista.

Tuomari: Anca Giura, Romania

"Masculine, well balanced proportions. As the superior limit of the standard. Correct propositions between the height and the weight. Good argulation, but could be stornger. Correct coat, angulations & movement"
AVO-ERI AVK4


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti