Hiljalleen ollaan palailtu takaisin rallyn pariin noin yhdeksän kuukauden tauolta. Hirveästi ei ole tullut huudeltua, kun olen vähän katsonut mihin suuntaan lähdetään. Onko edelleen kamalaa vai voisiko jo sanoa taas kivaksi lajiksi. Viimeisimmät kisat olivat viime elokuussa ja treenit elo-syyskuussa. Maaliskuussa tein yhdelle treeniporukalle kaksi kertaa radan, jolloin sain itsekin pyörähtää radalla ja pyörähdettiinhän me epiksissäkin samaisessa kuussa. Tuolloin fiilis oli vielä se etten tiedä vieläkään palataanko sittenkään enää rallyn pariin. Etenkin epikset menivät aivan penkin alle eikä suorituksessa ollut mitään muuta hyvää sanottavaa kuin putki.
Toukokuun alussa tuli fiilis kokeilla helppoja yksittäisiä liikkeitä ja muutaman askeleen seuruita ihan vain sisällä. Katsoa muistaako koira enää yhtään mitään. Muistihan tuo soopeli hienosti ollen ihan soikeana onnesta. Tätä haluttiin ehdottomasti lisää. Sattuipa sopivasti, kun oma seura ilmoitti järkkäävänsä epävirallisen rally-toko cupin, jonka ensimmäinen osari olisi loppukuusta. Minäpä sitten laittelin ilmoa menemään sen enempää ajattelematta. Tarkoitus ei ollut välttämättä käydä kaikkia osakilpailuja läpi, vaan kurkata menoa nyt ensin yhdessä. Eikä ollut huono päätös!
Kunnes havahduin viikonloppuna ajatukseen: ne kisat tosiaan ovat jo ensi keskiviikkona. Ei oltu otettu yhtään mitään tänä aikana. Viikkoihin on mahtunut vain agility kerran viikkoon ja hepuloinnit omien treenien ohessa ja muutaman kerran maalla. Minäpä sitten otin kolmena päivänä 5-10min treenit, jotka tehtiin pidemmän lenkin aikana yllättäen. Niihin kuului leikkiä, muutama lyhyt seuruu ja kontaktiharjoitus sivuilla, yksi tai kaksi 2-6 kyltin sarja sekä yhtenä kertana tauon jälkeen vielä peruutus sivuilla ja merkki. Peruutukset onnistuivat kerrasta, joten niitä ei enempää tehty. Merkkiä tehtiin kolme kertaa, vaikka onnistuikin joka kerralla. Seuruussa ja kontaktissa palkkasin liikkeen aikana paristi namilla, liikkeen päättyessä lelulla. Sarjoissa sekä yksittäisissä liikkeissä palkkasin lelulla. Rudi palkkautuu molemmilla hyvin, mutta tykkää ehkä enemmän lelusta. Se kuitenkin kiihdyttää Rudia hiukan liikaa, joten esim. seuruussa, kontaktin pidossa ja paikallaolossa täytyy palkata namilla liikkeen aikana. Lopuksi joko nami jackpotilla tai lelulla.
Kisapäivä koitti eikä ollut jännittänyt vielä yhtään. Totesin vain meidän saavan jotain 30 pisteen luokkaa, kun kurkkasin ratapiirrosta. Pyörähdys-peruutus-puolenvaihto edessä ei kuulostanut kovin lupaavalta. Eikä kuulostanut myöskään hurjan monet käännökset oikealla. Tauon aikana niistä on tullut yksi heikkous. Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, sillä käytösruutu oli istuen. Tuskimpa haistelisi niin perusteellisesti maata tai vaihtaisi niin helposti asentoa. Vaan menipä omat ennakoinnit ihan metsään.
En tiedä kuinka hurjasti oikeasti tarvitsis näpytellä ylös radasta kun videokin on, mutta josko vähän. Lähdössä Rudi oli todella kivasti kuulolla, tapittaen mua siihen asti kunnes kuului "ole hyvä". Luotin Rudiin enkä napannut kontaktiin, vaikka koulutuksellisesti olisi kannattanut. Alussa Rudi oli vähän hämmentynyt siitä, että tosissaan mennään jotain muuta kuin agilityä, jonka vuoksi muutama piste lähti puutteellisesta yhteistyöstä heti alussa. Suoritus alkoi paranemaan lemppariliike pyörähdyksestä, joskin ilohaukut veivät vähän pisteitä. Todennäköisesti liiallisesta ohjaamisesta lähti myös 270 oikealle -kyltillä, joka oli yllättävän vaikea Rudille. Houkutukseen meinasi poika langeta, onneksi kuitenkin oli kuulolla. Eniten Rudimaista menoa alettiin näkemään spiraalista maaliin. Juuri sellaista superiloista marssimista! Suorituksessta toki oli myös useamman kerran pientä vinoutta, hieman kaukana seuraamista ja muita pieniä virheitä. Käytösruutu olikin astetta hankalampi. Ihania tuoksuja riitti liiaksikin asti, joka vei Rudin lopulta käymään maassa. Yhtään ei Rudi kuunnellut puhetta, vaikka mitä yritti sille sanoa. Nämä kuitenkin ovat asioita, jotka varmasti muistuvat taas paremmin mieleen, kun aloitetaan treenaamaan enemmän.
En tiedä kuinka hurjasti oikeasti tarvitsis näpytellä ylös radasta kun videokin on, mutta josko vähän. Lähdössä Rudi oli todella kivasti kuulolla, tapittaen mua siihen asti kunnes kuului "ole hyvä". Luotin Rudiin enkä napannut kontaktiin, vaikka koulutuksellisesti olisi kannattanut. Alussa Rudi oli vähän hämmentynyt siitä, että tosissaan mennään jotain muuta kuin agilityä, jonka vuoksi muutama piste lähti puutteellisesta yhteistyöstä heti alussa. Suoritus alkoi paranemaan lemppariliike pyörähdyksestä, joskin ilohaukut veivät vähän pisteitä. Todennäköisesti liiallisesta ohjaamisesta lähti myös 270 oikealle -kyltillä, joka oli yllättävän vaikea Rudille. Houkutukseen meinasi poika langeta, onneksi kuitenkin oli kuulolla. Eniten Rudimaista menoa alettiin näkemään spiraalista maaliin. Juuri sellaista superiloista marssimista! Suorituksessta toki oli myös useamman kerran pientä vinoutta, hieman kaukana seuraamista ja muita pieniä virheitä. Käytösruutu olikin astetta hankalampi. Ihania tuoksuja riitti liiaksikin asti, joka vei Rudin lopulta käymään maassa. Yhtään ei Rudi kuunnellut puhetta, vaikka mitä yritti sille sanoa. Nämä kuitenkin ovat asioita, jotka varmasti muistuvat taas paremmin mieleen, kun aloitetaan treenaamaan enemmän.
Vähennykset listattuna:
1. 2x vasen täyskäännös, -1PY
3. Istu, maahan, kierrä koira, -1PY
5. Pyörähdys, -3HAU
8. 270 oikealle, -3TVÄ
10. Houkutus, -1PY
17. Istu, seiso, maahan, -1 VINO
Käytösruutu, -10TVÄ (meni maahan)
Tulos: MES80, Sij. 1/1
Aika: 2.47.40
Kommentti: "Meno parani loppua kohden. Taitavaa ohjausta!"
Tuomari: Katriina Nurmikolu
Yleisesti ottaen rata meni todella paljon paremmin kuin olin uskonut sen menevän. Radalla oli se Rudi, jonka olen oikeasti nähnyt viimeksi silloin, kun oltiin avossa eli kaksi vuotta sitten. Radalla oli se iloinen häntää heiluttava Rudi, joka halusi tehdä rallya, jota kiinnosti tehdä mun kanssa töitä ja joka ilostui lopulta niin, että nähtiin harvoin kisoissa nähtyä marssimista. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen jopa mulla oli kivaa radalla! Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen pystyin keskittymään vain meihin enkä panikoitunut tai pakka seonnut mistään virheestä. Siksi radan pienet virheet eikä edes käytösruudun iso virhe pilanneet fiilistä. Ensimmäistä kertaa mua ei haitannut, vaikka tulos olisi ollut sen 30 pistettä. Radan jälkeen Rudi sai megasuperkivan palkan sekä jättimäisen halin. Tätä soopelia on ollut todella ikävä ja tätä fiilistä ollaan haettu oikeastaan niin kauan kuin ollaan kisattu lajissa.
1. 2x vasen täyskäännös, -1PY
3. Istu, maahan, kierrä koira, -1PY
5. Pyörähdys, -3HAU
8. 270 oikealle, -3TVÄ
10. Houkutus, -1PY
17. Istu, seiso, maahan, -1 VINO
Käytösruutu, -10TVÄ (meni maahan)
Tulos: MES80, Sij. 1/1
Aika: 2.47.40
Kommentti: "Meno parani loppua kohden. Taitavaa ohjausta!"
Tuomari: Katriina Nurmikolu
Yleisesti ottaen rata meni todella paljon paremmin kuin olin uskonut sen menevän. Radalla oli se Rudi, jonka olen oikeasti nähnyt viimeksi silloin, kun oltiin avossa eli kaksi vuotta sitten. Radalla oli se iloinen häntää heiluttava Rudi, joka halusi tehdä rallya, jota kiinnosti tehdä mun kanssa töitä ja joka ilostui lopulta niin, että nähtiin harvoin kisoissa nähtyä marssimista. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen jopa mulla oli kivaa radalla! Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen pystyin keskittymään vain meihin enkä panikoitunut tai pakka seonnut mistään virheestä. Siksi radan pienet virheet eikä edes käytösruudun iso virhe pilanneet fiilistä. Ensimmäistä kertaa mua ei haitannut, vaikka tulos olisi ollut sen 30 pistettä. Radan jälkeen Rudi sai megasuperkivan palkan sekä jättimäisen halin. Tätä soopelia on ollut todella ikävä ja tätä fiilistä ollaan haettu oikeastaan niin kauan kuin ollaan kisattu lajissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti