 |
| (c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia |
Edellisistä mätsäreistä olikin ehtinyt kulua jo hyvä tovi, joten oli oikeastaan kiva pyörähtää pitkästä aikaa kahdesti kehänauhojen sisäpuolella. Olivatpa ne vielä niinkin tarkkaan, kuin tasan kahden viikon välein toisistaan. Huhtikuun loppupuolella olevat, olivat Tamskilla* ulkonakentällä, joka oli sen puolesta oikein kiva, että siellä saa riittävän isot kehät, ettei tule ihan heti ahdasta. Sään puolesta olikin hieman haasteellista, sillä jos ei ollut jäätävän kylmää tuulta niin oli ehkä hieman liian kuuma. Huippua oli myös se, että veteraanit olivat erikseen, tosin aiemmin ei ole ollut isoja ja pieniä veteraaneja eroteltu omiin luokkiinsa. Täytynee kyllä sanoa, että info oli jokseenkin hämmentävää, sillä ennakkotiedon mukaan veteraanien piti olla ensimmäisenä, mutta kehien alkaessa infottiin niiden siirtyneen luokan viimeisiksi, ollen samassa kehässä kuitenkin. Odotellessa pienten aikuisten kehän loppumista havahduinkin siihen, että veteraaneja huudeltiinkin toisessa kehässä. Saatiin kuitenkin tovi odottaa kehän alkamista, sillä muilla oli päällekkäisyyksiä muiden kehien kanssa, ymmärrettävästi! Rudia oli pöydällä ihan kohtalaisesti, mutta lopussa oli ehkä hieman rauhaton, sillä pöydällä oltiin tavallista pidempään. Ravatessaan hieman haukkui enkä oikein tahtonut saada seisotettua kunnolla. Sijoituttiin kuitenkin sinisten ykköseksi, joten päästiin pyörähtämään myös BIS-kehässä, josta tällä kertaa ei päästy jatkoon. Rudi alkoi jo hieman väsähtää eikä meinannut malttaa seistä kauempaa. Tyytyväinen olen kuitenkin suoritukseen!
Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna olikin vuorossa Canisportin* mätsärit. Siellä onkin ollut molemmilla kerroilla ihanan rento tunnelma. Olen tykännyt myös siitä, että luokkiin otetaan rajattu määrä koirakoita niin päivä ei veny mahdottoman pitkäksi. Tällä kertaa päästiin omaan kuplaan, jolloin Rudikin oli rennompi myös pöydällä eikä niin hirveästi ahdistanut. Lähtiessä näyttämään liikkeitä Rudi palasikin taaksepäin nuuskimaan jotakin tuoksua matosta, mutta lähti mukaan ensimmäisellä pyynnöllä. Seisottaessa ei näyttänyt ehkä parasta seisomistaan heti ensimmäisellä yrityksellä, mutta uudelleen seisottaessa olikin jo hieman parempi. Nauhakehässä liikkeet menivät siihen asti melko hyvin, kunnes jäljellä oli enää neljä shelttiä ja joku aloitti haukkumaan, jolloin Rudinkin piti tietysti myös sanoa muutama sana, jolloin liikkeetkin huonontuivat. Seisominen ei selkeästi ole enää Rudin vahvuus, sillä nauhakehässä alkoi jälleen jo hieman väsyttämään, mutta se ehkä suodaan seniorisheltille. Lopulta tulos oli hieno PUN3 ihanan arvostelun kera.
 |
| (c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti