10.06. oli vuorossa Taitojen kautta lisää työkaluja vireenhallintaan -agilitykoulutus. Aina yhtä ihana aloittaa turinoinnit sillä, että eihän tästä(kään) tapahtumasta taas ollut kuin yli kaksi kuukautta. Hurjan nopeasti aika tuntuu liitelevän nykyään eikä monta kertaa lupaamaa ryhtiliikettä tapahdu ilmeisesti koskaan. Joka tapauksessa, koulutus oli sellainen johon ehdottomasti halusin, joten napattiin heti paikka kun ilmoittautuminen avautui. Juuri sitä mitä Rudin kanssa tarvittiin.
Enää en löytänyt videoita muuta kuin itse harjoituksista, se mitä tehtiin itsenäisesti ennen tuota jää nyt videon muodossa pois. Treenailtiin itsekseen aluksi sitä, että koira tulee vauhdissa ihan ohjaajaan kiinni ja pyörähdetään. Ensin koira jätettiin odottamaan, kun itse mentiin ensin muutaman metrin päähän ja siitä vaihdellen matkaa. Koiralle annettiin lupa tulla ja pyydettiin tulemaan lähelle itseä paikallaan pysyen. Seuraava vaihe oli samanlainen, mutta ohjaaja juoksi. Kolmas ja viimeinen vaihe oli, että ohjaaja juoksi ja tehtiin se ympyrä kunnon vauhdilla. Voisin joku päivä kuvailla videon tästä, vielä kun itsekin muistan mitä siinä tehtiin. Mikäli nyt vain sattuisi olemaan edes yksi sateeton päivä tämän vuoden puolella.
Enää en löytänyt videoita muuta kuin itse harjoituksista, se mitä tehtiin itsenäisesti ennen tuota jää nyt videon muodossa pois. Treenailtiin itsekseen aluksi sitä, että koira tulee vauhdissa ihan ohjaajaan kiinni ja pyörähdetään. Ensin koira jätettiin odottamaan, kun itse mentiin ensin muutaman metrin päähän ja siitä vaihdellen matkaa. Koiralle annettiin lupa tulla ja pyydettiin tulemaan lähelle itseä paikallaan pysyen. Seuraava vaihe oli samanlainen, mutta ohjaaja juoksi. Kolmas ja viimeinen vaihe oli, että ohjaaja juoksi ja tehtiin se ympyrä kunnon vauhdilla. Voisin joku päivä kuvailla videon tästä, vielä kun itsekin muistan mitä siinä tehtiin. Mikäli nyt vain sattuisi olemaan edes yksi sateeton päivä tämän vuoden puolella.
Muistiinpanot
• Koira alkaa kiehumaan helposti radalla, kun ei tiedä varmaksi mitä pitäisi tehdä eikä ole taitoja työkalupakissa, joita voi käyttää ja hyödyntää.
• Taitojen karttuessa koirasta tulee kiltti/pehmeä, kun on iso työkalupakki. "Ahaa, tää oli tää" eli koira tietää mitä pitää tehdä. Tuhmasta voi tulla kiltti.
• Koira oppii pysymään valppaana ja tarkkaavaisena oppiessaan taitoja sekä pystyy suorittamaan itsenäisesti taitoja, riippumatta siitä missä ohjaaja on. Eikä koiran tarvitse kiehua, kun tietää mitä on tekemässä.
• Koiran voi opettaa juoksemaan radalla ohjaajan perässä eli olla koko ajan kiinni ohjaajassa, jolloin on riippuvainen siitä missä ohjaaja on. Se ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä.
• Koirasta ei kuitenkaan tule sellaista, joka miettii radalla "mitä nyt, mitä nyt, mitä nyt" tai ole vain ohjaajassa kiinni.
• Tavallisissa treeneissä kannattaa mennä radasta riippumatta välillä vähän hassuista kulmista esteille. Näin ei ole aina oletuksena, että aina mennään samasta kulmasta, vaan voi mennä toisinkin.
» Kuten esimerkkikuvassa ei mennäkään hypyltä suoraan putkeen, vaan kauimmaisesta päästä.
» Sama kuin kontakti-putki erottelu. Täytyy ottaa erilaisia variaatioita, eri putken päitä ja kontaktia eri järjestyksessä ettei osaa arvata mihin pitää mennä -> pysyy kuulolla. Koira nimittäin tekee sen aina mitä on tehty eniten eli esim. aina kontaktille tai aina putken tietty pää.
• Harjoitellaan askeleittain palkaten ja "tallentaen" tietoa, kun taito on arkinen. Jos joskus leviää, voi palata helpompaan tehvään, kun on jo tallennettu.
» Kuin varmuuskopiointia: Kirjoitat gradua, jota tallennat viiden minuutin välein -> kone tilttaa -> ei haittaa, koska vain osa muutoksista katosi eli ne uusimmat päivitykset. Aina voi palata edelliseen versioon. Pahempi asia olisi ollut koko gradun katoaminen.
• Taitojen karttuessa koirasta tulee kiltti/pehmeä, kun on iso työkalupakki. "Ahaa, tää oli tää" eli koira tietää mitä pitää tehdä. Tuhmasta voi tulla kiltti.
• Koira oppii pysymään valppaana ja tarkkaavaisena oppiessaan taitoja sekä pystyy suorittamaan itsenäisesti taitoja, riippumatta siitä missä ohjaaja on. Eikä koiran tarvitse kiehua, kun tietää mitä on tekemässä.
• Koiran voi opettaa juoksemaan radalla ohjaajan perässä eli olla koko ajan kiinni ohjaajassa, jolloin on riippuvainen siitä missä ohjaaja on. Se ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä.
• Koirasta ei kuitenkaan tule sellaista, joka miettii radalla "mitä nyt, mitä nyt, mitä nyt" tai ole vain ohjaajassa kiinni.
• Tavallisissa treeneissä kannattaa mennä radasta riippumatta välillä vähän hassuista kulmista esteille. Näin ei ole aina oletuksena, että aina mennään samasta kulmasta, vaan voi mennä toisinkin.
» Kuten esimerkkikuvassa ei mennäkään hypyltä suoraan putkeen, vaan kauimmaisesta päästä.
» Sama kuin kontakti-putki erottelu. Täytyy ottaa erilaisia variaatioita, eri putken päitä ja kontaktia eri järjestyksessä ettei osaa arvata mihin pitää mennä -> pysyy kuulolla. Koira nimittäin tekee sen aina mitä on tehty eniten eli esim. aina kontaktille tai aina putken tietty pää.
• Harjoitellaan askeleittain palkaten ja "tallentaen" tietoa, kun taito on arkinen. Jos joskus leviää, voi palata helpompaan tehvään, kun on jo tallennettu.
» Kuin varmuuskopiointia: Kirjoitat gradua, jota tallennat viiden minuutin välein -> kone tilttaa -> ei haittaa, koska vain osa muutoksista katosi eli ne uusimmat päivitykset. Aina voi palata edelliseen versioon. Pahempi asia olisi ollut koko gradun katoaminen.
Hiukan pisti hirvittämään tajutessani vasta ilmoittautumisen jälkeen, että koulutus tosiaan olisi ulkona. Viime vuotisen ulkona hepulointien jälkeen tuo oli paria päivää aiemmin demokoirakkona olon jälkeen ensimmäinen kerta ulkona. Mielessä pyöri se miten tulisin jossain vaiheessa koulutusta hakemaan Rudia jostakin päin metsää ties kuinka kauan. Jännitys ja hirvitys oli aivan turhaa, sillä Rudi ei aikonutkaan lähteä mihinkään, vaan oli hyvin kiltisti ja pätevä. Pientä nuuskuttelua lähdössä ja kerran tai kaksi varasti. Ainoa missä vähän osoitti mieltään oli videolla näkyvä toinen lähtö. Putki piti ohittaa ja mennä kauimmaisesta päästä vaan Rudi murisi ja meni vaan suoraan. Kouluttaja vain nauroi sanoen "Ihana, murisee ja menee vaan". Rudi <3 :D Tämä on nähty ennenkin. Yllätyin kyllä siitä miten hyvin meiltä tehtävät onnistuivat eikä Rudi mennyt väärän esteen tai pään kuin tuon kerran. Pienet mokat mitä tulivat olivat yllätysyllätys vain omia mokia. Onneksi niihin suhtautuu nykyään vähän eri tavalla kuin ennen. Lopuksi kouluttaja sanoi nähneensä meidän kisat viime vuodelta, vieläpä jotkin ihan ensimmäisiltä, missä Rudi paineli ties missä omaa rataansa. Siinä kohtaa fiilis oli aikalailla "mitä eikääää....", kunnes ehti jatkaa lausettaan miten ollaan kehitytty siitä paljon, että mitä on tapahtunut. Hämmennyin sen verran etten osannut sanoa mitään muuta kuin yhteistyön parantuneen/löytyneen. Hän kehui vielä lisää Rudia ja sanoi, että mun pitäisi olla onnellinen tuosta. Se oli se THE hetki jolloin oikeasti ymmärsin sen, miten totta tuo on. Kun miettii mistä lähtökohdista ollaan lähdetty harrastamaan silloin hieman reilu kolme vuotta sitten ja missä ollaan nyt, täytyy oikeasti olla onnellinen, että ollaa tässä. Tässä, jota en oikeastaan itsekään koskaan uskonut. ♥
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti